Pinkjärvi

[Kalevanserkku]

Porin eteläpuolella, osin Luvian osin Eurajoen alueelle lainehtii noin 280 ha laaja Pinkjärvi. Mistähän vedenkokoumalle mokoma nimi. Tuskin sinne kukaan pinko on hukkunut eikä varmaankaan minkäänlainen pinkka ole ollut vaikuttamassa järveä nimettäessä. Värinnimeä pinkki ei varmaan Suomessa tunnettu Pinkjärven kastajaisten aikaan. Mistä sitten moinen nimi?

Ainoa nesteeseen liittyvä pink-sana joka tulee mieleeni on ruotsalaisten käyttämä teonsana pinka, joka voitaisiin suomentaa sanalla lirauttaa tai miksei myös pissata.

Toivottavasti tämä arvaus ei osu oikeaan, sillä jos osuu, ei tee mieli vähään aikaan käydä Pinkjärvessä polskuttamassa.

[ajvxyz]

Satakuntasarja ei selitä pinkjärven nimestä paljonkaa

t.ajvxyz

Satakuntasarja_II
sivu 45

Viimeksimainitun merkitystä vanhana maihinlaskulaiturina tuntuisi
vain vahvistavan se rengastarina, joka tähänkin paikkaan
liittyy. Todennäköisesti on ensimäisten erämiesten vaivaloinen
kulkuväylä täältä jatkunut Tokimetsän erämaiden halki nykyisille
Reko-, Pink- ja Ylisjärvelle ja Lastensuohon. Viimeksimainitun,
entisen järven, vesistöalue ulottuu vielä nykypäivinäkin
kaakossa lähelle Huhdan ja Panelian soita, koillisessa Hämejärven
lähettyville. Hämejärven arvelee Ruuth kerta olleen sen
vesireitin varrella, joka aikoinaan olisi kulkenut Kokemäenjoesta
yli nykyisen laajan Leistilän järven Luvian lahteen. Tosin ei
se notko, joka kulkee Leistilään ja sieltä n. s. Vernikon nummen
ja Väipäreen kylien kautta mereen, ole varsin korkea, mutta
Häme järvi jää kuitenkin sittenkin jonkinverran tämän tasangon
eteläpuolelle. N. s. Kotkajärveltä, joka on yllämainitulla tasangolla,
kerrotaan löydetyn laivan jätteitä, mutta mitään perimä
tietoa tästä kulkuväylästä ei ainakaan allekirjoittanut ole kuullut.
Myöskään jokien ja niemien nykyinen suunta ei näytä
puhuvan tämän oletetun Kokemäenjoen suuhaaran puolesta,
sillä ne osoittavat melkeinpä ihmeellisellä säännöllisyydellä
ilmansuuntaa kaakosta luoteiseen
Kulkutietä Luvialta Tokimaan metsäjärville ja sieltä Huhtaa
ja Paneliaa kohden eivät myöskään puolusta mitkään
huomattavat perimätiedot. Mutta muutamia tärkeitä todenmukaisuussyitä
voi kuitenkin tämän otaksuman tueksi esittää. Ikimuistoisista
ajoista on Luvia tietääksemme kirkollisesti kuulunut
Eurajoen yhteyteen. Myöskin Luvian itäpuoliset erämaat vesineen
ovat aina olleet jaettuina Luvian ja Eurajoen jokivartelaisten
kesken. Polkuja ja metsäteitä Eurajoen »ylispitäjältä» on
sinne myöskin jo vanhastaan kulkenut. Sellaisia on m. m.
oikotie Huhdan kylästä yli Tokimetsän, joka ennen vanhaan on
luettu Paneliaan, sekä sieltä Hämejärvelle pitkin Luvijärven
syrjää Kotkajärvelle ja Poriin. Samanlainen tie vie Irjanteelta
n. s. Kylä- ja Pinkjärvelle ja pitäisi sen alkuosaltaan olla itse
Lavilan herran Åke Tottin tasoittama ja ojentama, joka muuten
näyttää kovasti pitäneen kartanonsa riistarikkaista sydänmaista.
Myöskin esim. Pinkjärven hyvin harvinainen paikannimi
(=Pinkkajärvi) soveltuu pariin muuhun paikannimeen, jotka
samalla sattuvat lähelle tämän oletetun erätien vartta. Toinen
on Pinganvalkama niininen vanha rajankohta Kiukaisten Harotan
sekä toisaalta Panelian, Köylypolven, Hiirijärven ja Laihian
maiden välillä, toinen Piukka niminen jokivarsiniitty Kiukaisten
kylässä, Pienessä Rekojärvessä, joka on suoraan Pinkjärven
pohjoispuolella, sanovat liiviläiset kirkkaalla säällä näkyvän
vedenpohjassa laivankaariakin. Epäiltävää on, sisältyykö sellaisiin
paikannimiin kuin Huovintie ja Kurerin kari (kurir!), joista
edellinen on Luvialta sydänmaanvesille vievä lyhyehkö tie, jälkimäinen
saari Pinkjärvessä, mitään historiallisia liikennetnuistoja

[Kalevanserkku]

Kiitos ajxyz:lle valistuksesta. Mainitsemasi Pinganvalkama panee kysymään, olisiko Pinkjärven alkuosa saatu sanasta pinka. Siis yhdellä k:lla, mikä sitten lienee merkitys ollutkaan.

Kun sekä Pinkjärvi että pinganvalkama ovat vesistösanoja, niin tekee mieli ottaa esille googlaamalla löytämäni Pinka river. Pinka-niminen joki alkaa Itävallasta ja jatkuu Unkarin puolelle. Pituus on n. 55 km, ja joki on siitä erikoinen, että ylittää usean kerran Itävallan ja Unkarin rajan.

Jos joen nimi Pinka on saksaa, niin voisi ajatella tämmöisen sanan kulkeutuneen saksaa puhuneiden kauppiaiden mukana Eurajoellekin joskus aikojen alussa.

Nyt jää tietysti leegio muitakin mahdollisia etymologioita.

[Kinaporin kalifi]

Kiitos ajxyz:lle valistuksesta. Mainitsemasi Pinganvalkama panee kysymään, olisiko Pinkjärven alkuosa saatu sanasta pinka. Siis yhdellä k:lla, mikä sitten lienee merkitys ollutkaan.

Kun sekä Pinkjärvi että pinganvalkama ovat vesistösanoja, niin tekee mieli ottaa esille googlaamalla löytämäni Pink river. Pink-niminen joki alkaa Itävallasta ja jatkuu Unkarin puolelle. Pituus on n. 55 km, ja joki on siitä erikoinen, että ylittää usean kerran Itävallan ja Unkarin rajan.

Jos joen nimi Pink on saksaa, niin voisi ajatella tämmöisen sanan kulkeutuneen saksaa puhuneiden kauppiaiden mukana Eurajoellekin joskus aikojen alussa.

Nyt jää tietysti leegio muitakin mahdollisia etymologioita.

Keitä nämä liiviläiset ovat, joita on haastateltu ajvxyz:n lainaamassa artikkelissa, mitä arvailet?

[putkonen]

Nyt on ihan pakko minunkin osallistua eurajokelais-itävaltalaisena tähän keskusteluun.

Pinkafeld-niminen paikka Itävallan Burgenland-nimisessä maakunnassa on tuttu minullekin. Se on saanut nimensä paikallisesta Pinka-joesta (ent. Pinggau eli "Ping-joen ranta, joka jää usein tulvaveden alle"). Mikä tämän seudun historiassa kiinnitti erityisesti huomiota on "Meripihkatie", ikivanha kauppareitti, joka aikoinaan kulki suoraan paikkakunnan halki. Olisivatko Baltian kautta kulkeneet meripihkakauppiaat muinoin nimenneet järven Suomessa Itävallan Pink-seudun/-joen mukaan? Siellähän ovat asustaneet niin keltit kuin avaaritkin, roomalaiset ja magyaarit, slaavit sekä germaaniheimoja. Tässä alkoi nyt kyllä mielikuvitus laukkaamaan.

http://de.wikipedia.org/wiki/Bernsteinstra%C3%9Fe

[Kalevanserkku]

Kiitos ajxyz:lle valistuksesta. Mainitsemasi Pinganvalkama panee kysymään, olisiko Pinkjärven alkuosa saatu sanasta pinka. Siis yhdellä k:lla, mikä sitten lienee merkitys ollutkaan.

Kun sekä Pinkjärvi että pinganvalkama ovat vesistösanoja, niin tekee mieli ottaa esille googlaamalla löytämäni Pink river. Pink-niminen joki alkaa Itävallasta ja jatkuu Unkarin puolelle. Pituus on n. 55 km, ja joki on siitä erikoinen, että ylittää usean kerran Itävallan ja Unkarin rajan.

Jos joen nimi Pink on saksaa, niin voisi ajatella tämmöisen sanan kulkeutuneen saksaa puhuneiden kauppiaiden mukana Eurajoellekin joskus aikojen alussa.

Nyt jää tietysti leegio muitakin mahdollisia etymologioita.

Keitä nämä liiviläiset ovat, joita on haastateltu ajvxyz:n lainaamassa artikkelissa, mitä arvailet?

Siinäpä kysymys! Vieläköhän artikkelin kirjoittaja on elossa, että voisi saada vastauksen häneltä?

[Kalevanserkku]

Kiitos ajvxyz:lle valistuksesta. Mainitsemasi Pinganvalkama panee kysymään, olisiko Pinkjärven alkuosa saatu sanasta pinka. Siis yhdellä k:lla, mikä sitten lienee merkitys ollutkaan.

Kun sekä Pinkjärvi että pinganvalkama ovat vesistösanoja, niin tekee mieli ottaa esille googlaamalla löytämäni Pinka river. Pinka-niminen joki alkaa Itävallasta ja jatkuu Unkarin puolelle. Pituus on n. 55 km, ja joki on siitä erikoinen, että ylittää usean kerran Itävallan ja Unkarin rajan.

Jos joen nimi Pinka on saksaa, niin voisi ajatella tämmöisen sanan kulkeutuneen saksaa puhuneiden kauppiaiden mukana Eurajoellekin joskus aikojen alussa.

Nyt jää tietysti leegio muitakin mahdollisia etymologioita.

[Kalevanserkku]

Kiitos ajvxyz:lle valistuksesta. Mainitsemasi Pinganvalkama panee kysymään, olisiko Pinkjärven alkuosa saatu sanasta pinka. Siis yhdellä k:lla, mikä sitten lienee merkitys ollutkaan.

Kun sekä Pinkjärvi että pinganvalkama ovat vesistösanoja, niin tekee mieli ottaa esille googlaamalla löytämäni Pinka river. Pinka-niminen joki alkaa Itävallasta ja jatkuu Unkarin puolelle. Pituus on n. 55 km, ja joki on siitä erikoinen, että ylittää usean kerran Itävallan ja Unkarin rajan.

Jos joen nimi Pinka on saksaa, niin voisi ajatella tämmöisen sanan kulkeutuneen saksaa puhuneiden kauppiaiden mukana Eurajoellekin joskus aikojen alussa.

Nyt jää tietysti leegio muitakin mahdollisia etymologioita.

Kerrassaan kiintoisa havainto Putkoselta tuo yhdistäminen "Meripihkatiehen". Jos ja kun meripihkaa on kaupiteltu Satakunnankin rannikolla, tulee mieleen oravan- ym. nahkojen lisäksi millä muulla tämä ambra on maksettu. Eri puolilla nykyistä Suomea on aikoinaan kerätty jokihelmisimpukoita. Näin myös Satakunnassa. Siinä eräs sopiva vaihtotavara.

[ajvxyz]

Satakuntasarja_II

Sivu 184

Sekä silakan että sillin kalastuksesta puhutaan myös
Porin kaupungin historiaa koskevissa asiakirjoissa kaupungin ensimäisen
tapulioikeuden aikana, 1500-luvulla. Porin vientitavarana
mainitaan myös lohi, mutta se varmaan oli ylempänä jokivarrella
pyydettyä.

1500- ja 1600-lukujen vaihteessa ei puhuta sillin kalastuksesta
mitään, vaan mainitaan, että silakan kalastus oli Porin porvariston
tärkeimpiä elinkeinoja. Silli ei näytä näinä aikoina ainakaan
runsaampana esiintyneen. Kaupunkilaisten silakankalastuspaikat
olivat Kappeli, Paakari, Pihlava, Kallio, kaikki Tahkoluodon
saariryhmässä, joka oli privilegiolla v:lta 1594 annettu Porin porvaristolle
lahjaksi. Porilaisten täytyi kuitenkin luovuttaa pitkän
riidan jälkeen nämä kalastuspaikat kokemäkeläisille ja liiviläisille,
sillä porilaisilla oli oikeudelle näyttää ainoastaan lahjakirjan kopio,
he olivat hukanneet alkuperäisen. Ainoastaan Reposaari jäi
Porille.

Hyvä kysymys miksi liiviläiset tulevat näin kauas kalaan?

t.ajvxyz

[putkonen]

Mielessä kävi jo kirjoitusvirheenkin mahdollisuus: luvialaisista olisi tullut liiviläisiä, mutta tässä ajvxyz:n tekstinpätkässä mainitaan jälleen nimenomaan liiviläiset. Voisiko Luvia-nimi jotenkin liittyä Liivinmaahan?

Jos ja kun meripihkaa on kaupiteltu Satakunnankin rannikolla, tulee mieleen oravan- ym. nahkojen lisäksi millä muulla tämä ambra on maksettu. Eri puolilla nykyistä Suomea on aikoinaan kerätty jokihelmisimpukoita. Näin myös Satakunnassa. Siinä eräs sopiva vaihtotavara.

Eurajokihan oli ennen kuuluisa helmisimpukkajoki, kunnes joen saastuminen tappoi simpukat!

Purjehdus ja kalastus

Eurajoki on 1500-1700-luvuilla ollut likimain Raumaan verrattava satamapaikka ja Eurajoen talonpojat ovat harrastaneet purjehdusta ja kalastusta kuuteillaan siinä määrin, että lähikaupunkien porvarit ovat asiasta valittaneet kuninkaalle useaan otteeseen, tosin mitään aikaansaamatta. Ruotsin vallan aikana kärhämä johtui siitä, että Eurajoen talonpojat katsoivat omaavansa merenkulkuun ikimuistoiset oikeudet, vaikka mitään erityistä ei paperilla ollutkaan. Koska nämä talonpojat osaltaan huolehtivat Tukholman elintarvikehuollosta ja valittivat etteivät ilman tätä lisäansiota voi verojaan maksaa kunnon kansalaisen tapaan, kuningas ei ollut erityisemmin innokas heitä tuomitsemaan. Mainittakoon, että eurajokelaiset tekivät 1560-luvun aikana, siis kymmenessä vuodessa, 48 dokumentoitua purjehdusmatkaa Tukholmaan. Tottin Hämeestäkin keräämiä veroja (tavaraa) säilytettiin Eurajoella ja kuljetettiin edelleen tätä kautta. Myöhemmin 1700-luvulla Kauttuan ruukille, Eurajoen yläjuoksulle menevää rautamalmia kuljetettiin Orjansaaren kautta. Tarkkaan ottaen talonpojat olisivat saaneet viedä myyntiin vain rajoitetusti omia tuotteitaan, mutta tulliluetteloiden perusteella on ilmeistä, että kuljetettujen määrien perusteella joukossa on ollut runsaastikin ostamalla hankittuja tuotteita.

Kalastuksesta ja sen määrästä on vaikea sanoa kovin pitkältä ajalta, sillä kalastajanimikettä ei ammattina yleensä tunnettu kirkonkirjoissa ja veroluetteloissa, vaan kalastajat olivat nimellisesti torppareita tai itsellisiä. 1800-luvun lopulla kalastuksella eläviä ruokakuntia oli 22 ja 1900-luvun alussa jopa 50. Aiemmin kalastus oli nuotta-, verkko, merta- katiska- ja rysäkalastusta rannan tuntumassa, sisäjärvissä tai joissa, myöhemmin mentiin avomerellekin. Mutta joka tapauksessa on selvää, että rannikon asukkaille kalastus on aina ollut vähintäänkin sivuelinkeino ja tuonut arvokkaan lisän ruokavalioon.

Erikoisuutena on mainittava rapujen ja nahkiaisten (Eurajoen vaakunaeläimet) lisäksi Eurajoessa elänyt raakku eli helmisimpukka, joka on nykyään lähes sukupuuttoon kuollut koko Suomessa. Niitä on täällä pyydetty ja helmiä on myyty korujen valmistukseen. Kartano, jonka mailla ajoittain reipastakin pyyntiä on harjoitettu, on sen toisinaan pyrkinyt estämään. Kruunu määräsi 1690-luvulla helmien kuuluvan sen omiin etuuksiin, mutta tämä unohtui isonvihan aikoihin eurajokelaisilta kuten muiltakin kansalaisilta. Aika ajoin kuitenkin kansaa muistutettiin myymään löytämänsä helmet valtiolle.

[ajvxyz]

Tämä löytyi:

https://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/kirjasto/maakuntakirjasto/satakunnanhistoria/5uzXbMfIX/ensimmainenjakso.pdf

sivu 297

Lopuksi oli kalastuskin, sekä jokikalastus että vielä enemmän silakan kalastus
saaristossa, porvariston tärkeimpiä elinkeinoja. Kappelinsaari Tahkoluodon
saaristossa oli ikimuistoisista ajoista useiden apajapaikkojen keskustana, jollaisia,
olivat esim. Pakari, Pihlava, Kallio jne. Näiden luokse kokoontui kesällä lukuisia
kalastajaseurueita Ulvilasta ja Kokemäeltä saakka. Oikeastaan olisi näiden
kalastuspaikkojen pitänyt kuulua porvaristolle, sillä olihan se saanut saaret
lahjoitusmaiksi. Mutta ulvilalaiset ja kokemäkeläiset, joiden hallussa kaikki
saariston nuotta-apajat aina keskiajasta saakka olivat olleet, eivät luopuneet
kalastusoikeuksistaan kaupunginkaan saarien luona, ja lopuksi he sulkivat
kaupunkilaiset sieltä kokonaan pois. Nämä alkoivat nyt harjoittaa omaa
silakanpyyntiä Reposaaren luona. Tätä siihen aikaan aivan asumatonta saarta
käytettiin muuten ainoastaan kaupungin hevosten kesälaitumena, paitsi että yksi ja
toinen porvari välistä kaatoi itselleen kasken saarella kasvavan suuren metsän
reunasta.
Silakan lisäksi saatiin Reposaaren luota myös laadultaan suurempaa haililajia,
jota kutsuttiin suorastaan silliksi. Niinpä Porin kartanolla oli tähän aikaan
säännöllisesti silakkanuottien lisäksi silliverkkoja. V. 1581 silliverkkoja oli 14,
seuraavana vuonna 16 kappaletta, v. 1600 mainitaan taas kuusi "sillijataverkkoa"
(sillskötor).

t.ajvxyz

[ajvxyz]

Vai onko Liikistö kysessä?
Eikä liiviläiset

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikist%C3%B6

t.ajvxyz

[putkonen]

Vai onko Liikistö kysessä?
Eikä liiviläiset

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikist%C3%B6

t.ajvxyz

Liikistö Ulvilassa olisi jo paljon loogisempi kotipaikka Porin seudun kalastajille kuin Liivinmaa, josta on Poriin jo todella pitkä soutumatka. Eli porilaiset hävisivät sillisodan kokemäkiläisille ja ulvilalaisille.

[Kalevanserkku]

Vai onko Liikistö kysessä?
Eikä liiviläiset

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikist%C3%B6

t.ajvxyz

Liikistö Ulvilassa olisi jo paljon loogisempi kotipaikka Porin seudun kalastajille kuin Liivinmaa, josta on Poriin jo todella pitkä soutumatka. Eli porilaiset hävisivät sillisodan kokemäkiläisille ja ulvilalaisille.

Liikistö tuntuu toki luontevimmalta tässä yhteydessä. En kuitenkaan lähtisi suoralta kädeltä torjumaan nykyisessä Latviassa asuneita liiviläisiäkään. He olivat joka tapauksessa vielä 1930-luvulla taitavina merikalastajina tunnettua väkeä, jotka myivät kalojaan Vironkin puolelle. Pitkät etäisyydet tietysti saattavat arveluttaa. Vertaisin liiviläisiä tässä yhteydessä esimerkiksi rügeniläisiin, joilla nähdäkseni oli muinoin tukikohdat Riianlahdella (Ruhnun saari) ja Turun edustalla (Ruissalo, ruotsiksi Runsala). Lisäksi muistaakseni ruhnulaisilla oli kalastusoikeus vielä verraten myöhään Retusaaren (Kronstadtin) vesillä. Pitkiä kalastusreissuja siis. Jätetään liiviläiskysymys tällä erää avoimeksi unohtamatta myöskään Laatokan itäpuolella asuvia livviläisiä.

[Fagus]

Eiköhän liiviläisillä yleensä näissä yhteyksissä tarkoiteta virolaisia. Ainakin sukututkimuksen yhteydessä arkistomateriaalissa Liivinmaa ja liiviläiset viittaa yleensä Viroon, ei etelämmäksi. Varsinkin Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa Liivinmaalta tulleita mainitaan kirkonkirjoissa silloin tällöin, ei koskaan Viroa (Estland) tms.

[Kalevanserkku]

Vai onko Liikistö kysessä?
Eikä liiviläiset

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikist%C3%B6

t.ajvxyz

Juolahti mieleeni sekin vaihtoehto, että Liikistö olisi saanut nimensä muinaisista liiviläisistä. Tarkoitan tässä nyt koko vanhan Liivinmaan asukkaita, siis myös lätin ja saksan puhujia. Liikistö-nimi olisi ennen nykyistä muotoaan ollutkin *Liivistö liivinmaalaisten asukkaidensa mukaan. Miksi ja miten *Liivistön v olisi vaihtunut k:ksi? Tähän saamme vastauksen Terho Itkosen tutkielmasta Astevaihtelun tempauksia (Virittäjä, jokunen vuosikymmen sitten). Muista nyt vain yhden Itkosen esittämän tapauksen tyvi >>tykö. Em, artikkelissa niitä on lisää. Näin ymmärrämme miksi Liikistön asukkaita on voitu sanoa liiviläisiksi.

Joku voi ihmetellä, miksi vanha nimi olisi säilynyt, siis miksei Satakunnan liiviläisiä jatkossa olisi sanottu liikistöläisiksi. Varmaan on sanottukin, mutta Liikistössä asuville liiviläisille on kyllä rinnakkaistapauksia. Mainitsen tässä nyt vain että esimerkiksi Sverigessä asuvat svenskit eivätkä suinkaan *sverigeläiset.

[Kalevanserkku]

Vai onko Liikistö kysessä?
Eikä liiviläiset

http://fi.wikipedia.org/wiki/Liikist%C3%B6

t.ajvxyz

Juolahti mieleeni sekin vaihtoehto, että Liikistö olisi saanut nimensä muinaisista liiviläisistä. Tarkoitan tässä nyt koko vanhan Liivinmaan asukkaita, siis myös lätin ja saksan puhujia. Liikistö-nimi olisi ennen nykyistä muotoaan ollutkin *Liivistö liivinmaalaisten asukkaidensa mukaan. Miksi ja miten *Liivistön v olisi vaihtunut k:ksi? Tähän saamme vastauksen Terho Itkosen tutkielmasta Astevaihtelun tempauksia (Virittäjä, jokunen vuosikymmen sitten). Muistan nyt vain yhden Itkosen esittämän tapauksen tyvi >>tykö. Em, artikkelissa niitä on lisää. Näin ymmärrämme miksi Liikistön asukkaita on voitu sanoa liiviläisiksi.

Joku voi ihmetellä, miksi vanha nimi olisi säilynyt, siis miksei Satakunnan liiviläisiä jatkossa olisi sanottu liikistöläisiksi. Varmaan on sanottukin, mutta Liikistössä asuville liiviläisille on kyllä rinnakkaistapauksia. Mainitsen tässä nyt vain että esimerkiksi Sverigessä asuvat svenskit eivätkä suinkaan *sverigeläiset.

[putkonen]

Tässä puhutaan nimenomaan kokemäkiläisistä ja ulvilalaisista, jotka kalastelivat Porin edustalla:

...Lopuksi oli kalastuskin, sekä jokikalastus että vielä enemmän silakan kalastus saaristossa, porvariston tärkeimpiä elinkeinoja. Kappelinsaari Tahkoluodon saaristossa oli ikimuistoisista ajoista useiden apajapaikkojen keskustana, jollaisia, olivat esim. Pakari, Pihlava, Kallio jne. Näiden luokse kokoontui kesällä lukuisia kalastajaseurueita Ulvilasta ja Kokemäeltä saakka. Oikeastaan olisi näiden kalastuspaikkojen pitänyt kuulua porvaristolle, sillä olihan se saanut saaret lahjoitusmaiksi. Mutta ulvilalaiset ja kokemäkeläiset, joiden hallussa kaikki saariston nuotta-apajat aina keskiajasta saakka olivat olleet, eivät luopuneet kalastusoikeuksistaan kaupunginkaan saarien luona, ja lopuksi he sulkivat kaupunkilaiset sieltä kokonaan pois. Nämä alkoivat nyt harjoittaa omaa silakanpyyntiä Reposaaren luona. Tätä siihen aikaan aivan asumatonta saarta käytettiin muuten ainoastaan kaupungin hevosten kesälaitumena, paitsi että yksi ja toinen porvari välistä kaatoi itselleen kasken saarella kasvavan suuren metsän reunasta.

...Mutta tästäkään eivät asiat paljon parantuneet, sillä porvarit olivat aikoja sitä ennen hankkineet itselleen kokemäkeläisiltä ja Ulvilan ylikulman asukkailta lehdenteko-, pärepuunotto- ja hirrenhakkuuoikeuden siinä valtavassa yhteismetsässä, joka ulottui Eurajoen pitäjän rajoihin saakka. Tämä oikeus antoi vastaisuudessa aihetta moniin riitoihin ja oikeudenkäynteihin mainittujen pitäjäläisten kanssa, varsinkin kun se kytkettiin monimutkaiseen Tahkoluodon saariston kalavesien omistusoikeutta koskevaan kysymykseen. - Täällä olivat näet olot muodostuneet sille kannalle, ettei kaupunki huolimatta omistusoikeudestaan saariin voinut saada nautintaoikeutta niiden vieressä aina pakanuuden ajoilta asti harjoitettuun tuottavaan silakanpyyntiin, jonka kokemäkeläiset ja Ulvilan ylipääläiset vanhan nautintansa nojalla, pidättivät yksinomaisena oikeutenaan. He arvelivat sitä paitsi kaupunkilaisten luopuneen koko osuudestaan siihen saa maansa kalastusoikeutta vastaan. Jos kaikkiin nyt mainittuihin sekaviin omistusoloihin vielä lisäämme epävarmuuden niiden maatumien omistuksesta, jotka parin vuosikymmenen kuluttua kaupungin perustamisesta alkoivat kohota sen vieressä olevan lahden vedenpinnasta näkyviin, huomaamme kyllä, että, kaupungin aluehistoriaan liittyi jo tällä sen ensimmäisellä aikakaudella monta kysymystä, joihin kätkeytyi monta vastaisten riitojen siementä.

http://www.pori.fi/material/attachments ... njakso.pdf

[Kalevanserkku]

Palaan vielä liiviläisiin ja heidän mahdollisiin kalastusmatkoihinsa Ulvilan seudun merialueille. Google kertoo meille, että suunnilleen 1200-luvun alkupuolelta pyöreästi 1500-luvun keskivaiheille nykyisten Viron ja Latvian alueet kuuluivat löyhälle liittokunnalle, josta käytetään nimitystä Vanha Liivinmaa erotukseksi myöhempien aikojen huomattavasti pienemmästä Liivinmaasta. Sitä hallitsivat Saksalainen Ritarikunta ja jokunen piispa.

Kun Riianlahden pienehköltä Ruhnun saarelta saatettiin käydä kalastelemassa Kronstadtin vesillä, ei olisi mikään ihme, jos pohjoisempaa, nykyisen Viron alueelta (joka siis kuului Vanhaan Liivinmaahan), olisi käyty kalassa Selkämerellä Kokemäenjoen suiston lähettyvillä. Ja näitä pohjoisempiakin virolaisia on aikoinaan sanottu liiviläisiksi.

[Jaska]

Eiköhän liiviläisillä yleensä näissä yhteyksissä tarkoiteta virolaisia. Ainakin sukututkimuksen yhteydessä arkistomateriaalissa Liivinmaa ja liiviläiset viittaa yleensä Viroon, ei etelämmäksi. Varsinkin Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa Liivinmaalta tulleita mainitaan kirkonkirjoissa silloin tällöin, ei koskaan Viroa (Estland) tms.

Se on totta. Varsinais-Suomen Kuusjoellakin on vanhat talot Liivi ja Luikki (viroksi luik = 'joutsen'). Luik on myös virolainen sukunimi ja sellaisena todennäköisempi alkuperä talonnimelle.