Vempele kirjoitti:Miten on etymologian kannalta savolaisten oma, rakas hookaksoo? Onko kielipuoli tai korkeintaan kuulokykyinen äidinkieleltään ruotsinkielinen viranomainen kirjannut (välillisesti-) kuulemansa paikallisen immeisen vastauksen kysymykseen veden nimestä.
Eiköhän paikallisten ihmisten mielestä sieltä ollut iätajat noussut kalaa. No, kallaa sieltä tulloo - veestä. Kallaves.
Saimaa?
Lukusanat yksi, kaksi, kolme...kymmenen ja tusina? Sormillahan aikoinaan on varmaankin luettu eli laskettu...
1?
2:kahtia,halki..
3:kolo,..
4?
5:kun nyt kerran viittoillaan ja viittilöidään, niin viit ... siirrytään oikeaan käteen...
6:Oikea käsi: "kuin uusi"
7: Oikean käden "se itte" eli ihmisen tärkein sormi
8:Oikeaan käteen siirtymänä: kaksi vaille "deka"
9:yksi vaille "deka"
10:"kämmen täyteen"
Tusina: "t(äysi + u)usi"?
Onko "tietoa"?
Pystynen kirjoitti:AP kuvastaa hyvin eräitä kansanetymologian perusteita: kielessä oletetaan olevan "kantasanoja" jotka ovat säilyneet kautta aikain muuttumattomana, ja toisaalta "johdossanoja" jotka voivat olla paitsi normaaleja johdoksia, myös kantasanojen yhdistelmistä epäsäännöllisesti kuluneita, typistyneitä tai vääristyneitä.
Pystynen kirjoitti:Tälläinen analyysi saattaa joskus myös mennä vahingossa päinvastoin: on nimittäin esimerkiksi niin, että kahtia on johdos sanasta kaksi (vertaa yksi : yhteen), eikä suikaan päinvastoin.
Pystynen kirjoitti:(Todellisuudessa kielen sanojen ulkomuotoa muokkaavat pääosin pikemmin äänteenmuutokset — jotka voivat kohdistua aivan yhtä hyvin niin perussanavartaloihin kuin johdettuihinkin sanoihin.)
Lukusanoista useimpien alkuperää ei tosiaan tiedetä, mutta ainakin tusina on lainaa ruotsista. Samoin "yksi/kaksi + deka" on, pienin muutoksin, jopa ihan vakavasti esitetty teoria.
Pystynen kirjoitti:(Mariksi nämä tosin ovat indekšə ja kandekšə, omituisesti n:llisiä. Olen miettinyt joskus, olisiko tämä mahdollisesti alkuperäisempi tola, ja nämä olisi sitten vain kansanetymologisesti väännetty yhden/kahden mukaisiksi.)
Vempele kirjoitti:Pystynen kirjoitti:AP kuvastaa hyvin eräitä kansanetymologian perusteita: kielessä oletetaan olevan "kantasanoja" jotka ovat säilyneet kautta aikain muuttumattomana, ja toisaalta "johdossanoja" jotka voivat olla paitsi normaaleja johdoksia, myös kantasanojen yhdistelmistä epäsäännöllisesti kuluneita, typistyneitä tai vääristyneitä.
- AP?
- olen suhtaumiseltani etymologiaankin individualisti - en ota välttämättä kaikkea vanhaa annettua lopullisena totuutena, mutta tiedeorientoitunneena pyrin pysyttäytymään ns. näyttöön perustuvassa suhtautumisessa
Vempele kirjoitti:en tosin tarkoittanutkaan ed. kirjoitustani muukksi kuin viittelliseksi ja mahdollisesti ajatuksia herättäväksi kimmokkeeksi
Vempele kirjoitti:- eikö useasti sanan alkuperäistä muotoa kannata hakea sanan nykyisten taivutusmuotojen antamien viitteiden perusteella?
Vempele kirjoitti:kun ammoisista ajoista on todennäköisesti lukumääriä luettu ottamalla ensin vasemman käden sormet kämmen itseäpäin peukalosta alkaen ja viiden täytyttyä siirytty uuteen käteen oikean käden peukaloon "ku uus", ja siitä eteenpäin.
Vempele kirjoitti:Nykysuomen sanathan eivät tietenkään ole tämäntyyppisissä vanhoissa ilmauksissa säilyneet vuosituhansia muuttumatta, mutta on todennäköistä että "jotain on jonnekin jäänyt".
Vempele kirjoitti:Useimmat elleivät lähes kaikki ovat rakenteistaankin johtuen, esim. monimutkainen ja hankalahko äänteellinen kokonaisuus, pyrkineet "entropian lain" mukaisesti muuntumaan kohti äänteellistä energiaminimiä, tosin jotkut varmaankin entropiaa uhmaten komplisoituen.
Vempele kirjoitti:Pystynen kirjoitti:(Mariksi nämä tosin ovat indekšə ja kandekšə, omituisesti n:llisiä. Olen miettinyt joskus, olisiko tämä mahdollisesti alkuperäisempi tola, ja nämä olisi sitten vain kansanetymologisesti väännetty yhden/kahden mukaisiksi.)
- mitä kansanetymologia tarkoittaa?
Vempele kirjoitti:- jos "alkuperäinen" on jotain, niin mistäköhän voisi objektiivisesti tietää sen alkuperäisen ja ketkä ja miten ovat vääntäneet? Ns. todennäköisyydet nykyisten kielisukulaisalueiden nykyisten puhuttujen kielten painopistealueiden perusteella? Alueellinen jakauma?
Vempele kirjoitti:Saimaa äänteelisesti viittaisi samaan juureen kuin saame, saami, suomi, shäme, häme, ...
Mahdollista saamelaisen väestön aikaisempaa asutusaluetta Saimaaan alueella on voinut muualla ollut väestö kutsua itselleen tarkoituksenmukaisella tavalla. "Shämemaa"-nimityksellä (tai jotain sinnepäin) edellistä silloin tarkoittava ilmaus vuosituhansienkin, ainakin useiden satojen, aikana on voinut muuntua viralliseksi saimaa-sanaksi viimeistään hoono-soomi eller inte alls-suomi-kirjoitusauktorisoidun viskaali(e)n toimesta.
jussipussi kirjoitti:Tämä nyt taas on ilman mitään tietoa esitetty kysymys: Kotinurkilta löytyy maa alueeseen viittaava Saimaa, jonka olen aina olettanut olevan = "sadin maa".
Onko sadin niin vanha pyytöväline / sana että voisi Saimaan selittää? Olkoonkin että Saimaa nykyisin on järven nimi, niin onhan sen ympäristössä, jollain nurkalla voinut olla "Sain maa". Nimi sitten on siirtynyt järven nimeksi vaikkapa hieman eri kielisten alettua nimittämään järveä.
jussipussi kirjoitti:Tämä nyt taas on ilman mitään tietoa esitetty kysymys: Kotinurkilta löytyy maa alueeseen viittaava Saimaa, jonka olen aina olettanut olevan = "sadin maa".
Onko sadin niin vanha pyytöväline / sana että voisi Saimaan selittää? Olkoonkin että Saimaa nykyisin on järven nimi, niin onhan sen ympäristössä, jollain nurkalla voinut olla "Sain maa". Nimi sitten on siirtynyt järven nimeksi vaikkapa hieman eri kielisten alettua nimittämään järveä.
Vempele kirjoitti:- yhdeksän ja kahdeksan viitteet "yhtä"- ja "kahta"-sanoihin ovat loogisestikin aikamoiset. Tosiaan, kun ammoisista ajoista on todennäköisesti lukumääriä luettu ottamalla ensin vasemman käden sormet kämmen itseäpäin peukalosta alkaen ja viiden täytyttyä siirytty uuteen käteen oikean käden peukaloon "ku uus", ja siitä eteenpäin. Nykysuomen sanathan eivät tietenkään ole tämäntyyppisissä vanhoissa ilmauksissa säilyneet vuosituhansia muuttumatta, mutta on todennäköistä että "jotain on jonnekin jäänyt". Useimmat elleivät lähes kaikki ovat rakenteistaankin johtuen, esim. monimutkainen ja hankalahko äänteellinen kokonaisuus, pyrkineet "entropian lain" mukaisesti muuntumaan kohti äänteellistä energiaminimiä, tosin jotkut varmaankin entropiaa uhmaten komplisoituen. Jaakon tulkinta nykyisten suomenkielisten lukusanojen äänteellisten merkitysten vähyyksistä tai olemattomuuksista sukukieliin viitaten ole ollenkaan riittävä. Jaakko? Lisää objektiivisia ja neutraaleja (vaihtoehtoisiakin selityksiä tieteen tavoin) selitysmahdollisuuksia!
aikalainen kirjoitti:jussipussi kirjoitti:Tämä nyt taas on ilman mitään tietoa esitetty kysymys: Kotinurkilta löytyy maa alueeseen viittaava Saimaa, jonka olen aina olettanut olevan = "sadin maa".
Onko sadin niin vanha pyytöväline / sana että voisi Saimaan selittää? Olkoonkin että Saimaa nykyisin on järven nimi, niin onhan sen ympäristössä, jollain nurkalla voinut olla "Sain maa". Nimi sitten on siirtynyt järven nimeksi vaikkapa hieman eri kielisten alettua nimittämään järveä.
Niin, periaatteessahan Saimaan nimi voisi tosiaan tulla sen liepeillä olevan maa-alueen nimestä, vaikkei se taidakaan kovin uskottavaa olla. Saimaa kokonaisena järvistönä on tietääkseni saanut nimensä Etelä-Karjalan puoleisesta suuresta vesialueesta. Taipalsaaresta löytyy Saimaanniemi melko läheltä ulappaa ja Saimaanharju aivan kunnan keskustan ranta-alueella.
Jos vesialue olisi ollut aiemmin muodossa Saimaanvesi, niin lähtösana voisi olla myös saimas.
Vertailun vuoksi, Inarista löytyy Saima-njarga (njarga=niemi).
E. Sofia kirjoitti:Onko missään tietoa, miltä ajalta sana Saimaa on?
Sen eri osilla on omat nimensä. Ukonvesi, Päähkeenselkä, Louhivesi, Yövesi, Luonteri, Lapvesi...
Carta Marinassa 1500-luvun alussa ei ole Saimaa-nimeä lainkaan. Saimaan nimenä oli Musta järvi, Lacus Niger.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa