Etymologiaketju

Sanojen ja nimien alkuperä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Marras 2011 19:58

Sienipolun kääpäkeskusteluja selatessa muistui mieleeni kääpiökeskustelu täällä. Sanat kääpä ja kääpiö ovat melkein samansisältöisiä, onko tietoa niiden etymologiasta, onko yhteistä alkua vai ovatko aivan erikseen muotoutuneet samankaltaiseen asuun?
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 08 Marras 2011 15:22

Jaska kirjoitti:Kantauraliin asti tosin palautetaan suomen (kai jonkin perämettän murteen) sana puo 'takapuoli'; rekonstruktio lienisi jotain *poji.


Uskoakseni hämeenkyröläiset omaavat riittävästi itsetuntoa ollakseen loukkaantumatta tuosta perämettä-heitosta. Onhan Hämeenkyröön saatu yksi Suomen harvoista nobeleista, vieläpä kirjallisuudesta.

Hämeenkyrössä siis sana puo on ollut käytössä takapuolta merkitsemässä. Ilmeisesti laajemminkin läntisessä Satahämeessä. Muistelen nähneeni valtatien 3 varressa jossakin Forssan ja Loimaan välillä tienviitan Poittensuo. Minä lukisin tämän yhdysnimen alkuosan puo-sanan monikon genetiiviksi. Vai löytyykö kilpaileva tulkinta?
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 08 Marras 2011 16:40

Jaska kirjoitti:
Parooni kirjoitti:Minnepäin etymologoituvat sitten tästä loogisena jatkumona mieleentulevat alakerran termit? Luulisi niidenkin viihtyneen kansan sanastossa melko pitkään.

Kulli, kyrpä, mulkku - ainakaan wikisanakirja ei tuota muista kielistä kovin läheisiä variantteja. Latviasta tosin "pipele" kuulostaa jo ihan tutulta ja saamen "cillu" ehkä. Ellei sitten ihan väärää sukupuolta konsanaan.

Vitun ja tussun tuntevat myös virolaiset, skandinaaviskoilla on fitat kaikilla, mutta muuten näyttäisi pillua myöten olevan ikiomaa sanastoa. Vai meneekö ihan perseelleen (viro)? 8)

Kaivelin SSA:sta:

- kulli: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- kyrpä: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.


Ainakin ruotsista löytyy jonkinlaista maastonkohoumaa karkoittava sana kulle (<*?kulli), joka metaforisesti voisi voisi saada sellaisenkin merkityksen kuin 'penis'. Ei varmaan kovin hyvä etymologia, mutta parempaa odotellessa...

Kustaa Vilkuna -vainaja aikoinaan ehdotteli jonkinlaista nuppikeppi-etymologiaa kainulainen- sanalle. Tällainen nuppikeppi olisi ollut miesjoukon tunnus. Tälle arvelulleen hän katsoi saavansa tukea vetämällä yhtäläisyysmerkin kainulaisten ja kylfingien välille. Kylfingien nimi kait yleensä johdetaan sanasta kylfa, joka tarkoittaa nuijaa tai nykykielessä vaikkapa golfmailaa. Tiedossani ei ole onko kylfalla tarkoitettu myös penistä, mutta jossain suomen murteessa on tai on ollut käytössä sana kölvi tarkoittamassa poikaa. Ainakin miesten kielenkäytössä (jos siis voi luottaa taannoiseen radion sarjakuunnelmaan Kantolan perhe). Tuskinpa tuollainen kölvi voi muuta olla kuin etuvokaalinen muunnos sanasta kolvi, joka puolestaan tullee jostain skand. kielestä ja jonka kantamuodosta kolfr on johdettu myös em. kylfa.

Oletan siis, että ims. kieliin penistä tarkoittava sana kyrpä yms. on tullut munaisruotsista tai jostain sen sukukielestä, esim. muinaisgotlannista (forngutniska). Ensin on käytetty muotoa kylpä, joka on saanut rinnalleen miehekkäämmän muodon kyrpä, joka lopulta on voittanut pehmeämmän kylpä-variantin, joka on helposti sotkeutunut kylpeä-sanueeseen.

Mitä l:n muuttumiseen r:ksi tulee, vertaa sanapariin ylkä ~ yrkä. Nämä sanat tarkoittavat samaa, pääero siinä, että jälkimmäinen koetaan murteelliseksi.

Tämä etymologia kelpaa minulle, kunnes joku esittää uskottavamman.
Viimeksi muokannut Kalevanserkku päivämäärä 06 Joulu 2011 12:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Jaska » 09 Marras 2011 02:44

Kalevanserkku kirjoitti:Ainakin ruotsista löytyy jonkinlaista maastonkohoumaa karkoittava sana kulle (<*?kulli), joka metaforisesti voisi voisi saada sellaisenkin merkityksen kuin 'penis'. Ei varmaan kovin hyvä etymologia, mutta parempaa odotellessa...

Kustaa Vilkuna -vainaja aikoinaan ehdotteli jonkinlaista nuppikeppi-etymologiaa kainulainen- sanalle. Tällainen nuppikeppi olisi ollut miesjoukon tunnus. Tälle arvelulleen hän katsoi saavansa tukea vetämällä yhtäläisyysmerkin kainulaisten ja kylfingien välille. Kylfingien nimi kait yleensä johdetaan sanasta kylfa, joka tarkoittaa nuijaa tai nykykielessä vaikkapa golfmailaa. Tiedossani ei ole onko kylfalla tarkoitettu myös penistä, mutta jossain suomen murteessa on tai on ollut käytössä sana kölvi tarkoittamassa poikaa. Ainakin miesten kielenkäytössä (jos siis voi luottaa taannoiseen radion sarjakuunnelmaan Kantolan perhe). Tuskinpa tuollainen kölvi voi muuta olla kuin etuvokaalinen muunnos sanasta kolvi, joka puolestaan tullee jostain skand. kielestä ja jonka kantamuodosta kolfr on johdettu myös em. kylfa.

Oletan siis, että ims. kieliin penistä tarkoittava sana kyrpä yms. on tullut munaisruotsista tai jostain sen sukukielestä, esim. muinaisgotlannista (forngutniska). Ensin on käytetty muotoa kylpä, joka on saanut rinnalleen miehekkäämmän muodon kyrpä, joka lopulta on voittanut pehmeämmän kylpä-variantin, joka on helposti sotkeutunut kylpeä-sanueeseen.

Mitä l:n muuttumiseen r:ksi, vertaa sanapariin ylkä ~ yrkä. Nämä sanat tarkoittavat samaa, pääero siinä, että jälkimmäinen koetaan murteelliseksi.

Tämä etymologia kelpaa minulle, kunnes joku esittää uskottavamman.

Kuulostaa lupaavalta!
Kantaskandinaavissa on tosiaan Köblerin mukaan sana kylfa 'Knüttel, Keule' eli merkitys on pamppu tai nuija. Mikäli tällaisella sanalla on viitattu miehen elimeen (mikä toistuu nykypäivänäkin), se on saanut affektia eli tunnelatausta, mikä taas on altistanut sen ekspressiivisanojen äänneassosiaatioille. Tarkoitan sanoa, että l on voinut muuttua r:ksi ihan vain siksi, että se kuulostaa vielä tehokkaammalta ja härskimmältä.

Ekspressiivisanat voivat vaikuttaa toisiinsa myös kontaminoitumalla, ja tässä yhteydessä on mielenkiintoinen venäjästä lainattu sana korpa 'kyttyrä', jonka merkitys on samoin hyvin tunnelatautunut, usein loukkaava ja halveksiva.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 29 Marras 2011 00:03

Jaska kirjoitti:- pillu: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pohdittu yhteyttä sanoihin pilu 'rako' ja pili, mutta niidenkin alkuperä on tuntematon.
- pylly: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pidetty ekspressiivisenä (vrt. horisontaalinen etymologia).

Löisin vetoa näiden kahden olevan saman kannan variantteja. Suomestahan löytyy pari esimerkkiä kehitykselle i_y > y_y (ainakin pysyä, pysty, lytty < *pisyä, *pisty, *litty), ja toisaalta löytyy i:n jäljessä horjuntaa jälkitavujen labiaalivokaalien etisyydessä (niitty/niittu, jne.)

Mulkun taas veikkaisin olevan jonkinlainen muunnelma vanhasta sanasta muna (muistan kuulleeni että kakkosmerkitys miehen sukupuolieliminä tunnettaisiin sekin läpi ural. kielikunnan?), ehkä inspiraationa kalkku "kives" (vai onko tämä liian tuore sana?)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Pystynen » 07 Joulu 2011 04:41

Haapa on usein laskettu substraattisanaksi.

Vaihtoehtoinen idea: germaaneilta löytyy *aspō-. Jos tämä olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomeen, tulisi *apa > mks. *ahpa. Tässä vaiheessa tulee sitten relevantiksi, että ims. kielet syystä tai toisesta eivät siedä yhtymää *hp (mistä johtunee, kun *sp on kuitenkin kotiutunut?). Yksinkertainen ratkaisu olisi metateesi asuun *hapa, tai tavupaino säilyttäen juurikin *haapa.

Vokaalin piteneminen voisi ehkä olla myöhempääkin; a:n epäsäännöllistä pitenemistä löytyy useammastakin h-alkuisesta sanasta (haara, haalea, haaksi, haahka).
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 07 Joulu 2011 09:22

Pystynen kirjoitti:Haapa on usein laskettu substraattisanaksi.

Vaihtoehtoinen idea: germaaneilta löytyy *aspō-. Jos tämä olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomeen, tulisi *apa > mks. *ahpa. Tässä vaiheessa tulee sitten relevantiksi, että ims. kielet syystä tai toisesta eivät siedä yhtymää *hp (mistä johtunee, kun *sp on kuitenkin kotiutunut?). Yksinkertainen ratkaisu olisi metateesi asuun *hapa, tai tavupaino säilyttäen juurikin *haapa.

Vokaalin piteneminen voisi ehkä olla myöhempääkin; a:n epäsäännöllistä pitenemistä löytyy useammastakin h-alkuisesta sanasta (haara, haalea, haaksi, haahka).

Ihan lupaava ehdotus... mutta saamessa vastaava sana on suhpi < *uupa (tai *suupa), joka ei enää sovikaan germaaniseksi lainaksi. Näin erilaiset vokaalit edellyttänevät oikeastaan lainanantajiksi lähisukuisia mutta eri (paleoeurooppalaisia?) kieliä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 07 Joulu 2011 19:14

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Haapa on usein laskettu substraattisanaksi.

Vaihtoehtoinen idea: germaaneilta löytyy *aspō-. Jos tämä olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomeen, tulisi *apa > mks. *ahpa. Tässä vaiheessa tulee sitten relevantiksi, että ims. kielet syystä tai toisesta eivät siedä yhtymää *hp (mistä johtunee, kun *sp on kuitenkin kotiutunut?). Yksinkertainen ratkaisu olisi metateesi asuun *hapa, tai tavupaino säilyttäen juurikin *haapa.

Vokaalin piteneminen voisi ehkä olla myöhempääkin; a:n epäsäännöllistä pitenemistä löytyy useammastakin h-alkuisesta sanasta (haara, haalea, haaksi, haahka).

Ihan lupaava ehdotus... mutta saamessa vastaava sana on suhpi < *uupa (tai *suupa), joka ei enää sovikaan germaaniseksi lainaksi. Näin erilaiset vokaalit edellyttänevät oikeastaan lainanantajiksi lähisukuisia mutta eri (paleoeurooppalaisia?) kieliä.

Toisen näkemäni selityksen mukaan kyse olisi kuolansaamen muutoksesta (*a > ) *uo > *ū, ja sana olisi sieltä sitten lainautunut lännemmäksi. (Tai "epäsäännöllisestä muutoksesta" *uo > *ū, mutta kuten toisaalla mainitsin, en erityisemmin innostu tuosta selitystyypistä.)

*hp:n metateesi saattaisi selittää myös sanan hepo: hyvä vertailukohta olisi kanta-arjan *aćva > kantairanin *aspa. Yksityiskohdat näyttävät hieman viilaamista kaipaavilta *e viittaa varhaiseen lainaan, *h < * on hieman hankala. Ehkä varhaiskantairanin *c:stä lähtien saisi *ečpa > *epa, vaikka tälläinen kehitys olisikin varhaiskantasuomessa vähän outo; tai sitten *espa > ehpa (mieleen tulee *pićla > *pisla > pihlaja).
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 13 Joulu 2011 23:26

Pystynen kirjoitti:*hp:n metateesi saattaisi selittää myös sanan hepo: hyvä vertailukohta olisi kanta-arjan *aćva > kantairanin *aspa. Yksityiskohdat näyttävät hieman viilaamista kaipaavilta *e viittaa varhaiseen lainaan, *h < * on hieman hankala. Ehkä varhaiskantairanin *c:stä lähtien saisi *ečpa > *epa, vaikka tälläinen kehitys olisikin varhaiskantasuomessa vähän outo; tai sitten *espa > ehpa (mieleen tulee *pićla > *pisla > pihlaja).


Varmaankin sm hepo on pikemminkin jollain tavalla sukua samaa tarkoittavalle muinaiskreikan sanalle hippos. Muinaiskreikassa on muutenkin useita sanoja, jotka muistuttavat suomalaisia merkitysvastineitaan, Mainittakoon tässä vain mkr. poimen, joka tarkoittaa samaa kuin suomen paimen.

Ieur. h on kantasuomessa korvattu suhuässällä, siis ennen suhuässän muuttumista h:ksi, kuten on selitetty (kai Koivulehto).
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Pystynen » 14 Joulu 2011 07:37

Kalevanserkku kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:*hp:n metateesi saattaisi selittää myös sanan hepo: hyvä vertailukohta olisi kanta-arjan *aćva > kantairanin *aspa. Yksityiskohdat näyttävät hieman viilaamista kaipaavilta *e viittaa varhaiseen lainaan, *h < * on hieman hankala. Ehkä varhaiskantairanin *c:stä lähtien saisi *ečpa > *epa, vaikka tälläinen kehitys olisikin varhaiskantasuomessa vähän outo; tai sitten *espa > ehpa (mieleen tulee *pićla > *pisla > pihlaja).


Varmaankin sm hepo on pikemminkin jollain tavalla sukua samaa tarkoittavalle muinaiskreikan sanalle hippos.

Sama sana alkujaan kuin tuo arjankin (ja latinan equus, jne. < IE *(h)eḱwos). Kreikka-selitys ei ole äänteellisesti juuri helpompi, ja lisäpulmana on, ettei kreikkalaisilla ja suomalaisilla ole oikein ollut kontakteja.

Kalevanserkku kirjoitti:Ieur. h on kantasuomessa korvattu suhuässällä, siis ennen suhuässän muuttumista h:ksi, kuten on selitetty (kai Koivulehto).

Tästä on vain sanansisäisiä esimerkkejä (joissa muutenkin voisi olla kyse säilyneestä *h:sta eikä niinkään -välivaiheesta). Sanan alussa pitäisi Koivulehdon kaavojen mukaan tulla /k/.

Kreikan h- edustaa muuten yleensä ieur. *s:ää (esim. hyper, hypno-, herpeto-, ~ latinan super, somno-, serpent), joskin tämä sana on tosiaan poikkeus.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Kimppu, nippu, vihko

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Tammi 2012 09:54

Kimppu sanan synonyymi on nippu, yleensä käsitetään usean kukan tai muun nippua kimpulla. Mutta myös kaksi kukkaa voi muodostaa kimpun, joka on pienin kimpun muoto. Kun koira hyökkää sinuun tai minuun, olemme kyllä yksilöitä, mutta koiran yhytettyä meidät, kenties purrakin, muodostamme kimpun koiran kanssa. Samoin kun vaikka kaksi ihmistä käy toistensa kimppuun, kumpikin heistä on, paitsi oma yksilönsä, myös osa kahden henkilön kimppua. Jos olemme sanatarkkoja, ei kukaan voi käydä toisen kimppuun, paitsi selvittäessään kahden eläimen tai ihmisen tappelua. Yleiskielessä käytetään silti ajan oloon yleistynyttä sanontaa kimppuun käymisestä. Sanontaa ei tarvitse paheksua, eikä se suinkaan ole ainoa ihmisten kielten epäjohdonmukaisuus, tavallaan melkein kaikki käsitteet ovat jotenkin sellaisia.

Kukkakimppua sanotaan myös vihkoksi, vaikka ei se mitenkään muistuta irtolehdistä kasattua kirjoitusvihkoa. Alultaan vihko lienee eräs synonyymi nippu ja kimppu sanoille.

Tässä vastaukseni erääseen Facebookissa kohtaamaani kysymykseen. Ajattelin kuitenkin tarkistaa, mitä nykyiset asiantuntijat aiheesta tietävät ja kertovat. En osannut ratkaista, pitäisikö aloittaa uusi aihe, niin laitan tähän jatkoksi. Tästähän on tarpeen ilmetessä helppo jakaa omaksi aiheekseen.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Jaska » 07 Tammi 2012 18:24

Kuulostaa ihan hyvältä, jotain tuollaista minäkin olen lukenut.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Kimppu, nippu, vihko

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Tammi 2012 19:09

Taavetti kirjoitti: Kukkakimppua sanotaan myös vihkoksi, vaikka ei se mitenkään muistuta irtolehdistä kasattua kirjoitusvihkoa. Alultaan vihko lienee eräs synonyymi nippu ja kimppu sanoille. [/i]

Paperivihkon lehdetkin ovat saaneet nimensä kasvin lehdistä. Vihko on siis paitsi nippu lehdekkäitä vihdaksia tai lehdekkäitä kukkia, niin myös nippu paperisia lehtiä.

Enpä tiedä, olisivatko jollain tavalla samaa ryvästä myös viuhka, vihdas, vihta, viuhtominen, vitsa. Viuhtomiseen voi käyttää vihtaa, viuhkaa ja lehtivihkoa.

Paperivihkon (eli paperivihon) lopussahan on aina se vihon viimeinen sivu. :)
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

Re: Kimppu, nippu, vihko

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Tammi 2012 19:25

aikalainen kirjoitti:
Enpä tiedä, olisivatko jollain tavalla samaa ryvästä myös viuhka, vihdas, vihta, viuhtominen, vitsa. Viuhtomiseen voi käyttää vihtaa, viuhkaa ja lehtivihkoa.


Melko varmasti ovat samaa tarkoittavia, vaikka vitsa oikeastaan kuuluu mielestäni eri joukkoon. Kaikissa muut koostuvat useista osista, mutta vitsan olen oppinut tuntemaan vain yhtenä, jossakin määrin sitä myös pelkäämään ja kunnioittamaan.

Oikeastaan vihdaskin on yksi oksa, joista vihta eli vasta kasataan. Tavallaan siis samoin kuin paperivihkon lehti.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

Re: Kimppu, nippu, vihko

ViestiKirjoittaja Aleksi » 08 Tammi 2012 20:32

Taavetti kirjoitti:Jos olemme sanatarkkoja, ei kukaan voi käydä toisen kimppuun, paitsi selvittäessään kahden eläimen tai ihmisen tappelua. Yleiskielessä käytetään silti ajan oloon yleistynyttä sanontaa kimppuun käymisestä. Sanontaa ei tarvitse paheksua, eikä se suinkaan ole ainoa ihmisten kielten epäjohdonmukaisuus, tavallaan melkein kaikki käsitteet ovat jotenkin sellaisia.

Tässä vastaukseni erääseen Facebookissa kohtaamaani kysymykseen. Ajattelin kuitenkin tarkistaa, mitä nykyiset asiantuntijat aiheesta tietävät ja kertovat. En osannut ratkaista, pitäisikö aloittaa uusi aihe, niin laitan tähän jatkoksi. Tästähän on tarpeen ilmetessä helppo jakaa omaksi aiheekseen.


Voisihan tuon "käydä kimppuun" -sanonnan ajatella tarkoittavan myös sitä, että aletaan muodostaa kahden olion välistä kimppua, minkä lopputuloksena on sitten se varsinainen kimppu. Tällöin sanonta ei olisi epäjohdonmukainen.

Tässä tapauksessa "käydä" olisi siis sanan "ryhtyä" synonyymi. Sanotaanhan sitä esimerkiksi, että "käydään laulamaan"
Aleksi
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 08 Syys 2011 20:29

Taimen

ViestiKirjoittaja HMV » 15 Touko 2012 21:18

Joskus on pohdituttanut miksi myös Mongoliassa esiintyy lohikala joka tunnetaan kansainvälisesti lajinimellä taimen, Hucho taimen (myös lajin tieteellinen nimi).

Tein vähän google- ja wikipediatutkimusta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Hucho_taimen
http://mn.wikipedia.org/wiki/%D0%A2%D1%83%D0%BB
Mongoliaksi kyseinen kalalaji on näemmä "Тул"
Olin jostain saanut, ilmeisen väärän, luulon, että ko. kalalaji tunnetaan myös paikallisella eli mongolin kielellä nimityksellä "taimen".

Venäjän kielessä suomen taimenen vastineet ovat Кумжа ja таймень, joista jälkimmäinen vastaa siis ääntämykseltäänkin suomen taimenta. таймень on ilmeisesti lainaa jostain uralilaiskielestä venäjään, vai olisiko toisinpäin?

Ilmeisesti sana "taimen"on vasta uudemmalla ajalla tullut, oletettavasti venäjän välityksellä, kyseisen Mongoliassa esiintyvän kalalajin nimitykseksi tieteellisessä ja kansainvälisessä käytössä.
Wikipedia antaa ymmärtää että saksalaissyntyinen Peter S. Pallas on tieteellisen nimen antaja.
HMV
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 11
Liittynyt: 09 Maalis 2011 13:57

ViestiKirjoittaja Pystynen » 03 Kesä 2012 21:14

Norja on kovin hyvää etymologiaa vailla oleva adjektiivi.

Suomen nuori tulee tuoreimman käsityksen mukaan kantasanasta *ńëxri (tai tuoreimman rekonstruktion mukaan *ńërə) joka etäsukukielissä tarkoittaa lähinnä "märkää". Saamen njuoras tarkoittaa "heikkoa puuta", "seisomakyvytöntä lasta" tms. ja sopii hyvin välilenkiksi: lännessä merkitys olisi aluksi kehittynyt tuoreeseen kosteaan puuhun tms. Tästä imsussa kantasana olisi edelleen päätynyt nykymerkitykseen. Alussa mainittu sana voisi kuitenkin kenties edustaa alkuperäisemmän merkityksen säilyttänyttä johdosta: *noor-ja > norja?

Tässä pitää kyllä olettaa nimenomaan pitkän vokaalin kehittymistä ja sen lyhenemistä, sillä suoraan kantauralin tasolla väännetystä johdoksesta tulisi ˣnarja. Onkohan tälle nimenomaiselle kronologialle enää olemassa muita hyviä perusteluja?

Päätteen -ja identiteetti jää myös auki. Normaalistihan tämä merkkaa tekijöitä, ei mitään nominaalisia adjektiivijohdoksia.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 07 Heinä 2012 18:33

Pystynen kirjoitti:Norja on kovin hyvää etymologiaa vailla oleva adjektiivi.

Suomen nuori tulee tuoreimman käsityksen mukaan kantasanasta *ńëxri (tai tuoreimman rekonstruktion mukaan *ńërə) joka etäsukukielissä tarkoittaa lähinnä "märkää". Saamen njuoras tarkoittaa "heikkoa puuta", "seisomakyvytöntä lasta" tms. ja sopii hyvin välilenkiksi: lännessä merkitys olisi aluksi kehittynyt tuoreeseen kosteaan puuhun tms. Tästä imsussa kantasana olisi edelleen päätynyt nykymerkitykseen. Alussa mainittu sana voisi kuitenkin kenties edustaa alkuperäisemmän merkityksen säilyttänyttä johdosta: *noor-ja > norja?

Tässä pitää kyllä olettaa nimenomaan pitkän vokaalin kehittymistä ja sen lyhenemistä, sillä suoraan kantauralin tasolla väännetystä johdoksesta tulisi ˣnarja. Onkohan tälle nimenomaiselle kronologialle enää olemassa muita hyviä perusteluja?

Päätteen -ja identiteetti jää myös auki. Normaalistihan tämä merkkaa tekijöitä, ei mitään nominaalisia adjektiivijohdoksia.


Mikä estää olettamasta rakenteeltaan samantyyppistä kontaminaatiota, joka on tuottanut englantiin savusumua tarkoittavan sanan smog, joka siis on syntynyt sanoista smoke 'savu' ja fog 'sumu'?

Norjan takana olisivat siis sorja ja notkea.
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Jaska » 07 Heinä 2012 20:27

Kalevanserkku kirjoitti:Mikä estää olettamasta rakenteeltaan samantyyppistä kontaminaatiota, joka on tuottanut englantiin savusumua tarkoittavan sanan smog, joka siis on syntynyt sanoista smoke 'savu' ja fog 'sumu'?

Norjan takana olisivat siis sorja ja notkea.

Tällaisia tosiaan tavataan juurikin "ekspressiivisessä" sanastossa, eli sellaisessa joka jotenkin kuvailee kohdetta ei-neutraalisti. Sikäli tämäkin on aivan mahdollista.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 08 Heinä 2012 22:38

Kalevanserkku kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Norja ()


Mikä estää olettamasta rakenteeltaan samantyyppistä kontaminaatiota, joka on tuottanut englantiin savusumua tarkoittavan sanan smog, joka siis on syntynyt sanoista smoke 'savu' ja fog 'sumu'?

Norjan takana olisivat siis sorja ja notkea.

Ihan hyvä havainto! Ei estä mikään.

Se sen sijaan on pulma, että sorja on muistaakseni sekin etymologiaa vailla, mutta olisi yhtä lailla johdettavissa kontaminaationa: siro + norja! Kummallahan -orjalla mahtaa olla laajempi levikki lähisukukielissä?
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

EdellinenSeuraava

Paluu Etymologia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa