hunninko62 kirjoitti:Mites olisi hiihtämistä tarkoittava uralilainen ja/tai muunkielinen sana? Kuka tietää?
hunninko62 kirjoitti:En nyt arvostele uralilaisia. mutta miksi he ottivat hiihtämistä merkitsemään ie sanan? Eikö heillä ollut siihen omaperäistä sanaa?
Hiihtäminen sanana ei vielä auennut. Mikä sen etymologinen tarina voisi olla?
Kalevanserkku kirjoitti:hunninko62 kirjoitti:En nyt arvostele uralilaisia. mutta miksi he ottivat hiihtämistä merkitsemään ie sanan? Eikö heillä ollut siihen omaperäistä sanaa?
Hiihtäminen sanana ei vielä auennut. Mikä sen etymologinen tarina voisi olla?
Kyllähän löytyy luultavasti paljonkin esimerkkejä tapauksista, joissa kielessä jo oleva enemmän tai vähemmän omaperäinen sana on korvattu lainatulla sanalla. Ensimmäisenä tulee mieleen ruotsalaisten simbassäng, joka viime vuosikymmeninä on saanut osittaiseksi kilpailijakseen englannista napatun sanan swimmingpool. Nimittäisin tätä stiiknafuulia-ilmiöksi: etevämmäksi koetun kielen muodikkaat sanat viehättävät, ja vielä enemmän, jos niissä on yksi tai useampia lainaavalle kielelle outoja äänteitä.
Kalevanserkku kirjoitti:Mitä tulee omaperäiseen hiihtää-sanan synonyymiin, niin onhan meillä suksia ja suksitella.
Jaska kirjoitti:Esimerkiksi balteilta itämerensuomalaiset näyttävät lainanneen sanat napa, kaula ja reisi, vaikka varmasti he tunsivat nämä ruumiinosat ennen balttikosketuksiakin.
Kalevanserkku kirjoitti:hunninko62 kirjoitti::shock:
Hiihtäminen sanana ei vielä auennut. Mikä sen etymologinen tarina voisi olla?
Kyllähän löytyy luultavasti paljonkin esimerkkejä tapauksista, joissa kielessä jo oleva enemmän tai vähemmän omaperäinen sana on korvattu lainatulla sanalla. Ensimmäisenä tulee mieleen ruotsalaisten simbassäng, joka viime vuosikymmeninä on saanut osittaiseksi kilpailijakseen englannista napatun sanan swimmingpool. Nimittäisin tätä stiiknafuulia-ilmiöksi: etevämmäksi koetun kielen muodikkaat sanat viehättävät, ja vielä enemmän, jos niissä on yksi tai useampia lainaavalle kielelle outoja äänteitä.
Mitä tulee omaperäiseen hiihtää-sanan synonyymiin, niin onhan meillä suksia ja suksitella.
Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Esimerkiksi balteilta itämerensuomalaiset näyttävät lainanneen sanat napa, kaula ja reisi, vaikka varmasti he tunsivat nämä ruumiinosat ennen balttikosketuksiakin.
Tähän kiinni napatakseni: ei minusta ole itsestään selvää, oliko näille kaikille erillisiä sanoja. Kaulalle toki löytyy omakielinen nimitys (nykyään vanhentunut sepä), mutta reidelle ei taida potka on johdettu "häntää" merkitsevästä juuresta *ponča ja lienee kai viitannut nimenomaan eläimen ruhonosaan. Säärikin on "vain" suomalais-mordvalainen. Voisin hyvin kuvitella kantauralin tilanteen olleen samantapainen kuin nykyään yläraajojen kohdalla olkavarteen ja kyynärvarteen edelleenkin viitataan yhdyssanoilla. Ehkä aiemmin on ollut jalan osien nimitykset tyyliin "persvarsi" ja "polvivarsi". "Varren" tilalle tietysti joku omaperäinen sana
Pystynen kirjoitti:(Niin, ja eikö pitäisi sanoa "näytämme lainanneen"?)
Pystynen kirjoitti:Uralilaisissa kielissähän ei myöskään esiinny erottelua "käden" ja "käsivarren", tai "jalan" ja "jalkaterän" välillä (esim. englannissa erilliset lekseemit: arm/hand, leg/foot tai ks. maailmanlaajuinen kartta!).
Taavetti kirjoitti:Eräs oletus sanan vaihtumiselle voisi olla naapuriksi tullut ummikko, tai vaikka vaimo, joka ei ymmärrä kieltäni ja jonka kieltä en ymmärrä. Kun hän toistaa sanaa, joka kertoo tulotavastaan, en välttämättä ymmärrä, kertooko hän tulotavastaan vai kulkupelistään jota osoittaa sanaa toistaessaan. Siitä löytyy kuitenkin ensimmäinen yhteinen sana, ja niin vaihtuu entinen käyttämäni sana uudeksi, vieraan tuomaksi sanaksi.
Jaska kirjoitti:Sekin on lainasanoissa yleistä, että merkitys hieman vinksahtaa lainattaessa: joko laajenee, tarkentuu tai siirtyy sivuun.
Pystynen kirjoitti: Uralilaisissa kielissähän ei myöskään esiinny erottelua "käden" ja "käsivarren", tai "jalan" ja "jalkaterän" välillä (esim. englannissa erilliset lekseemit: arm/hand, leg/foot tai ks. maailmanlaajuinen kartta!).
aikalainen kirjoitti:Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla handu vastannee germaanisanaa hand (muttei arm). Sukulaisista vastaavia ovat systeri ja broidi. Koko maassa tunnetaan muori (mor,äiti), vaari (far, isä), mummu (mormor, äidinäiti), pappa (isä), joissa merkityksetkin ovat hieman vinksahtaneet.
Kalevanserkku kirjoitti:Ainakin osissa läntisintä Länsi-Suomea (Porissa ja siitä pohjoiseen) on käytössä isoisää ja vanhaa miestä yleensä tarkoittava tuffa eli tuhva. Samoin isöäitiä tarkoittava (luultavasti harvinaisempi) tummu.
putkonen kirjoitti:Mistä muuten tulee tämä "taata"? Vähän se kuulostaa kuin "dads dad". Aika kirjavalta vaikuttavat nämä suomalaisten nimitykset vanhemmille ja isovanhemmille. Saksankieliset kun sanovat että Mutter (Mama),Vater (Papa), Oma ja Opa ja sen pituinen se. Hyvin yksinkertaista.
Taavetti kirjoitti:putkonen kirjoitti:Mistä muuten tulee tämä "taata"? Vähän se kuulostaa kuin "dads dad". Aika kirjavalta vaikuttavat nämä suomalaisten nimitykset vanhemmille ja isovanhemmille. Saksankieliset kun sanovat että Mutter (Mama),Vater (Papa), Oma ja Opa ja sen pituinen se. Hyvin yksinkertaista.
Taata taitaa olla mukaelma sanasta taatto, joka on eräs isän tai isoisän nimitys, sanoisin että hellittelynimitys. Sitä en sitten tiedäkään, mistä taatto on peräisin.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 22 vierailijaa