Johannes kirjoitti:mahtotapa kirjoitti:Itse olen sanan hila (nykyään tunnetaan pääosin vain oppisanana, esim. matematiikassa) etymologiaa miettinyt. Alkuperäinen merkitys taitaa olla "veräjä". Mikään kolmesta suuresta etymologisesta teoksesta (SKES, SSA, NSES) ei sanan alkuperää ollenkaan käsittele, mutta lähinnä näyttäisi olevan hilata ("laahata"); olisiko kenties tuo hila sitten takaperoisjohdos kyseisestä sanasta? (Kyllähän jotkin veräjät varmaan maata vasten laahaa...)
Näyttää todella siltä, että ainakin suomessa hilata voisi olla johdos hila-sanasta, eli kuvaisi toimintaa, jossa vedetään perässä jonkinlaista painoa tai raskasta esinettä.
Tuohon suuntaan johdos olisikin helpompi selittää.
Johannes kirjoitti: Virossa on murteellisena sana hila merkityksessä 'verkon ankkurikivi' (Eesti etümoloogiasõnaraamat, [ETY]: hila). Sanan alkuperäksi [ETY] ilmoittaa ruotsin murteellisen ila-sanan, jolla on ollut merkitykset: 'verkon ankkurikivi; puukappale, jonka pituuden ja leveyden suhde on 10:1 '. Jälkimmäinen vastaa jo suomen kielenkin hilan merkitystä sauvamaisena kappaleena [Se riukuveräjäkin on ehkä alkujaan ollut vain yhdestä tällaisesta sauvamaisesta osasta eli hilasta tehty?]. Alun h on [ETY]:n mukaan viron kielessä mukaan tullut lisä-äänne.
Mielenkiintoista, ja kuulostaa mahdolliselta. Kyse olisi virolaislainasta suomessa.