Muinainen Suomi

Johannes kirjoitti:

mahtotapa kirjoitti:Itse olen sanan hila (nykyään tunnetaan pääosin vain oppisanana, esim. matematiikassa) etymologiaa miettinyt. Alkuperäinen merkitys taitaa olla "veräjä". Mikään kolmesta suuresta etymologisesta teoksesta (SKES, SSA, NSES) ei sanan alkuperää ollenkaan käsittele, mutta lähinnä näyttäisi olevan hilata ("laahata"); olisiko kenties tuo hila sitten takaperoisjohdos kyseisestä sanasta? (Kyllähän jotkin veräjät varmaan maata vasten laahaa...)

Näyttää todella siltä, että ainakin suomessa hilata voisi olla johdos hila-sanasta, eli kuvaisi toimintaa, jossa vedetään perässä jonkinlaista painoa tai raskasta esinettä.

Tuohon suuntaan johdos olisikin helpompi selittää.

Johannes kirjoitti: Virossa on murteellisena sana hila merkityksessä 'verkon ankkurikivi' (Eesti etümoloogiasõnaraamat, [ETY]: hila). Sanan alkuperäksi [ETY] ilmoittaa ruotsin murteellisen ila-sanan, jolla on ollut merkitykset: 'verkon ankkurikivi; puukappale, jonka pituuden ja leveyden suhde on 10:1 '. Jälkimmäinen vastaa jo suomen kielenkin hilan merkitystä sauvamaisena kappaleena [Se riukuveräjäkin on ehkä alkujaan ollut vain yhdestä tällaisesta sauvamaisesta osasta eli hilasta tehty?]. Alun h on [ETY]:n mukaan viron kielessä mukaan tullut lisä-äänne.

Mielenkiintoista, ja kuulostaa mahdolliselta. Kyse olisi virolaislainasta suomessa.

Johannes kirjoitti:

mahtotapa kirjoitti:Itse olen sanan hila (nykyään tunnetaan pääosin vain oppisanana, esim. matematiikassa) etymologiaa miettinyt. Alkuperäinen merkitys taitaa olla "veräjä". Mikään kolmesta suuresta etymologisesta teoksesta (SKES, SSA, NSES) ei sanan alkuperää ollenkaan käsittele, mutta lähinnä näyttäisi olevan hilata ("laahata"); olisiko kenties tuo hila sitten takaperoisjohdos kyseisestä sanasta? (Kyllähän jotkin veräjät varmaan maata vasten laahaa...)

Näyttää todella siltä, että ainakin suomessa hilata voisi olla johdos hila-sanasta, eli kuvaisi toimintaa, jossa vedetään perässä jonkinlaista painoa tai raskasta esinettä. Virossa on murteellisena sana hila merkityksessä 'verkon ankkurikivi' (Eesti etümoloogiasõnaraamat, [ETY]: hila). Sanan alkuperäksi [ETY] ilmoittaa ruotsin murteellisen ila-sanan, jolla on ollut merkitykset: 'verkon ankkurikivi; puukappale, jonka pituuden ja leveyden suhde on 10:1 '. Jälkimmäinen vastaa jo suomen kielenkin hilan merkitystä sauvamaisena kappaleena [Se riukuveräjäkin on ehkä alkujaan ollut vain yhdestä tällaisesta sauvamaisesta osasta eli hilasta tehty?]. Alun h on [ETY]:n mukaan viron kielessä mukaan tullut lisä-äänne.

Täydennyksenä vielä tähän:

Ruotsissa ila-verbin perusmerkitys liikkumisesta puhuttaessa on kyllä koko ajan ollut 'kiiruhtaa', ja esim. Hellquistin Svensk etymologisk ordbok kertoo tästä seuraavaa:

ila, skynda = y. fsv., jämte da.
ile från mlty. îlen = fsax. îlian, fhty.
îl(l)en (ty. eilen); möjl. l-avledn. till
roten ī, gå

SAOB antaa kuitenkin myös esimerkkejä ila-verbin käytöstä sittemmin kadonneessa merkityksessä 'uppskjuta, dröja (med ngt); med avs. på tid: draga ut på, förhala' varsinkin 1500- ja 1600-luvuilta. Verbistä tässä merkityksessä on SAOB:n mukaan myös muodostettu käytöstä samoin myöhemmin lähes kokonaan kadonnut substantiivi ila 'viivytys; lykkäys'.

Tällaisesta tarkoituksellisesta viivytttelystä ja hidastelusta tai viivytyksestä ja hidasteesta on vain lyhyt askel siihen konkreettisesti verkon päähän laitettavaan kiveen tai perässä vedettävään tai muuten vain etenemistä hidastavaan muuhun kappaleeseen. [Hauskaa muuten, että uudehkossa sanassa hilavitkutin yhyssanan pääosa vitkutin tuo mieleen verbin vitkutella.]

mahtotapa kirjoitti:Itse olen sanan hila (nykyään tunnetaan pääosin vain oppisanana, esim. matematiikassa) etymologiaa miettinyt. Alkuperäinen merkitys taitaa olla "veräjä".

Jaska kirjoitti:Suomen murteiden sanakirja ei tunne yhtäkään laajalle levinnyttä merkitystä hila-sanalle.
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&wo ... 5d2ea2630f

Yhteistä eri merkityksille lienee vain eri osia yhdistävä ketju-, hihna- tai valjas-tyyppinen ratkaisu.

Ja veräjä siellä oli kanssa.

Merkitykset matemattisessa piirroksessa pistejoukon välisiä viivoja, fysiikassa tiheasti uurrettua levyä tai kiderakennetta. Paljolti siis viivoja, saman suuntaisia tai ristikkäisiä tai jotenkin linjakkaasti järjestäytynyttä kidettä. Eräänlaisia himmeleitä.

Vastaavasti nuo ketju-, hihna- tai valjas-tyyppiset ratkaisut ovat jollain tavalla järjestyneitä nauhoja, ja veräjässäkin on muutama saman suuntainen poikkipuu, joten saman tapaisia järjestäyneitä viivamaisia rakenteita nekin, himmeleitä.

Se henkilö, joka aikoinaan on ulkomaankieliselle tieteelliselle sanalle keksinyt tällaisen suomennoksen, on luonnollisesti tuntenut jonkin noista murrekirjassa mainituista merkityksistä, ja mielleyhtymän johdosta kopsinut sen sanan sieltä uusiokäyttöön.