Pystynen kirjoitti:Mielenkiintoista pohdintaa, mutta taidan hieman torpata.
1) "Naaraan" vanha vastinpari on käsittääkseni "koiras". Tämän kanta *koji "mies" kun palautuu jo kantauraliin (mansin kuj; unkarin *koji-ma > hím "miespuolinen"; yms.)
Vastineita voi toki olla useampiakin; uros-sanaa käytetään ainakin suomessa ihmisestä, koiras-sanaa vain eläimestä. Unkarin sana úr 'herra' on mahdollisesti uros-sanan vastine, jolloin sana olisi ikivanha.
Pystynen kirjoitti:2) "Uros" taipuu uroksen, kun edelliset taas naaraan, koiraan. Lisäksi löytyy rinnakkaisjohdos urho (< *uroh), ja yhdyssana uroteko sisältänee vartalon sinänsä. Kovasti näyttää siltä, ettei mitään vartaloa **ura esinny. Itämerensuomalaisella tasollahan primäärinoloisia o-vartaloita on jo.
Suomen taivutus lienee analoginen, koska karjalassa sana taipuu uros : urohon. Karjalassa on myös *oi-johdos uroi 'isä' ~ lyydissä uroi 'mies', joita suomen uro vastaa. Se ei siis olisikaan kantavartalo vaan johdos, vaikkakin suomessa kulunut; saman kaavan mukaanhan mm. sammas --> sampoi (> suomessa sampo).
Saamen sana *orēs 'koiraseläin' lisäksi osoittaa alkuperäisen *uras-asun todellisuuden.
Pystynen kirjoitti:3) En muista kuulleeni 2. tavun vokaalin pyöristymisestä suomen kielen ilmiönä? Päinvastaista kyllä on (heltyä > höltyä, *pisyä > pysyä), mutta esim. puhua sisältänee vain saman refleksiivi-u:n kuin esim. "kaatua". Vrt. myös. puhaltaa.
Lueskelen juuri Kulosen uutta kirjaa, ja siellä tätäkin ilmiötä käsiteltiin:
http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=2274Voin kertoa huomenissa (= tänänissä) mitä siinä sanottiin.
Pystynen kirjoitti:4) "Uuras" sitten muistaakseni palautuu asuun *utras (joka taitaa itämurteista löytyäkin). Lienee lainasana jostain tunnistamattomasta suunnasta, kun *tr ei omaperäiseen sanastoon kuulu. Uuttera voisi ehkä olla rinnakkaislaina samasta.
Tuolle *utras-rekonstruktiolle ei löydy muuta tukea kuin vanhan viron ilmeisesti satunnainen (kun ei nykyvirossa) esiintymä udris 'nopea, ahkera jne.'. Karjalassa sen sijaan on uuras, vaikka siellä tr olisi säilynyt jos sellainen olisi ollut. Viron sanan toisen tavun vokaalikin on väärä; se vastanneekin pikemminkin suomen sanaa uuttera ~ utera (ollen tosin siitäkin poikkeava johdos: *uteris tms.). Sen sijaan löytyy karjalainen sana utra, mutta sen merkitys on 'kurja, raukka, päihtynyt' eikä se siksi liity tähän.
Pystynen kirjoitti:Ukko voisi toki olla vaikka yhdistelmä sanoja akka ja uro. Tai kyseessähän voi olla jopa joku Baltian (esiuralilaisten) alkuasukkaiden vanha ukkosenjumala; ihan mistä tahansa sukulaistermistä harvemmin väännetään sääilmiöiden nimiä.
Toisaalta jumalia on kutsuttu nimenomaan isovanhempien nimityksillä, ne kun olivat kaikkein kunnioitetuimpia. Tunnetaan mm. mainintoja "Metsän ukko halliparta" jolla viitataan Tapioon, eli Ilman Ukko (= Ukkonen) oli ilmeisesti vain yksi jumalallinen ukko muiden joukossa.
http://www.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=60&l=1Tietääkö muuten joku mikä on imerrin? Tässä pätkä tuosta runosta:
Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Mintähen, metsän emäntä,
asut arkivaattehissa,
riihiryysyissä rypeät,
kovin musta muo'oltasi,
katsannaltasi kamala,
ilkeä imertimiltä,
rungolta ruman näköinen?"
Jotkut ne osaavat puhua naisille...