Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

Sanojen ja nimien alkuperä

Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 15 Joulu 2019 10:58

ETYMOLOGIAA MAALLIKOILLE

Työstin tällaisen lyhyen oppaan etymologisesta tutkimuksesta.
http://www.elisanet.fi/alkupera/Etymolo ... koille.pdf

Kuva
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/ ... e=5E7DB105

MUOX: vielä rautalankainen havainnollistus siitä, miksi muutama sama äänne ei todellakaan riitä!

Kuva
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/ ... e=5EB132B1
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 15 Joulu 2019 11:21

Erinomainen kirjoitus. Arvostan erityisesti sitä, että äänteitä kuvaavia erikoismerkkejä on yritetty avata. Ne tekevät usein jonkin kirjoituksen ymmärtämisestä lähes mahdottoman maalllikolle.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6932
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja jussipussi » 15 Joulu 2019 15:07

Jaska ansaitsisi minusta jonkin tunnustuksen näistä aapisistaan. Netissä julkaistuina ne tavoittavat uskoakseni paljon ihmisiä, jotka ovat asiasta kiinnostuneita mutta eivät löytäisi oikeaa tietoa ilman näitä. Jotenkin silti tuntuu, että tämä foorumi ei saa ansaitsemaansa julkisuutta. Etenkin kielitieteen saavutukset ovat täällä esillä aivan huikean hyvin, välillä esim Pystysen komppaamana uralistiikan alalta aivan maan kärkikeskustelua. Miksei toisinaan genetiikasta, arkeologiasta ja muistakin historiatieteen aloilta. Soisi useammankin maallikon löytävän tänne.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3105
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Johannes » 15 Joulu 2019 15:46

jussipussi kirjoitti:Jaska ansaitsisi minusta jonkin tunnustuksen näistä aapisistaan. Netissä julkaistuina ne tavoittavat uskoakseni paljon ihmisiä, jotka ovat asiasta kiinnostuneita mutta eivät löytäisi oikeaa tietoa ilman näitä.

Ajattelin aivan samaa. Jonkinlainen tiedonjulkistamisen valtionpalkinto tai sen tyyppinen muu muistaminen ansiokkaasta ja monipuolisesta tieteellisen tiedon kansantajuistamisesta ja julkisesti saataville asettamisesta olisi ehdottomasti paikallaan!
Johannes
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 601
Liittynyt: 07 Tammi 2015 01:30
Paikkakunta: Helsinki

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 15 Joulu 2019 17:54

Kiitos palautteesta, tyypit. Oma lehmähän tässä on ojassa: jos tieteellistä tietoa ei ole tarjolla helposti omaksuttavassa muodossa, kysynnän täyttää epätieteellinen tieto... PDT_Armataz_01_29

jussi kirjoitti:Jotenkin silti tuntuu, että tämä foorumi ei saa ansaitsemaansa julkisuutta. Etenkin kielitieteen saavutukset ovat täällä esillä aivan huikean hyvin, välillä esim Pystysen komppaamana uralistiikan alalta aivan maan kärkikeskustelua. Miksei toisinaan genetiikasta, arkeologiasta ja muistakin historiatieteen aloilta. Soisi useammankin maallikon löytävän tänne.

Ilmeisesti Facebook-ryhmät ovat yleisellä tasolla syöneet näiden "vanhanaikaisten" keskustelufoorumien suosiota. Mutta hyvä puoli on, että näihin keskusteluihin (paitsi piilotetuilla alueilla) päätyy myös googlaamalla. Varmaankin aiheesta kiinnostuneet siksi osuvat lukemaan näitä juttuja, vaikkeivät liittyisikään.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 16 Joulu 2019 03:15

Vielä rautalankainen havainnollistus siitä, miksi muutama sama äänne ei todellakaan riitä!

Kuva
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/ ... e=5EB132B1
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 25 Joulu 2019 20:54

Sen selvittäminen, mikä on vanhin nimimuoto, ei ole yksinkertaista. Se nimimuoto, joka on merkitty muistiin ensimmäisenä, ei tietenkään ole automaattisesti vanhin tunnettu nimimuoto – se on vain varhaisin muistiinmerkitty nimimuoto, joka on säilynyt meidän aikamme tutkijoiden löydettäväksi.

1) Emme voi tietää, mitä muita nimimuotoja mahdollisesti on kirjattu ylös sitä ennen mutta myöhemmin kadonnut. Vanhin meidän aikaamme säilynyt nimimuoto ei ole välttämättä vanhin koskaan muistiin merkitty nimimuoto.
2) Kirjurit – sen enempää vieraskieliset kuin mahdolliset suomenkielisetkään – eivät olleet johdonmukaisia. Samassakin tekstissä sama kirjoittaja saattoi kirjoittaa samaan sanaan eri kirjaimia. On anakronistista olettaa, että nykyisen kaltainen tarkkaan säädelty ja kouluissa opetettu kirjakieli, jonka oikeakielisyyssäännöt ovat jopa aivan erilaiset kuin ne olivat vielä 1900-luvun alussa, olisi ollut menneiden vuosisatojen kirjurien käytössä! Ei tietenkään ollut.
3) Ylöskirjattu nimimuoto on AINA TOISSIJAINEN suhteessa paikallisen asujaimiston puheessaan käyttämään nimimuotoon: puhuttu nimi edeltää aina kirjoitettua nimeä (poikkeuksena vain nykyajan suoraan asemakaavapiirustuksiin keksityt kadunnimet). Siksi mikään kirjoitettu nimimuoto ei voi edes teoriassa olla se alkuperäinen nimimuoto. Se voi toki HEIJASTAA alkuperäistä puhekielen nimimuotoa, mutta edellisen kohdan perusteella hyvin hatarasti ja epätarkasti.

Näistä syistä oletus, että vanhin kirjallisessa lähteessä mainittu nimimuoto olisi automaattisesti se alkuperäisin nimimuoto, on jo lähtökohtaisesti virheellinen.

Nimivarianttien suhdetta toisiinsa voidaan hahmottaa sijoittamalla ne modaalimuodon ympärille. Se on nimivariantti, josta on kaikkein lyhin foneettinen etäisyys kaikkiin muihin nimivariantteihin, ja sellaisena se on todennäköinen ”perustajamuoto” (käsite on lainattu genetiikasta). Tässä tapauksessa kirjallisten lähteiden modaalimuoto näyttäisi olevan ‹Torne›. Mutta kuten edellä on perusteltu, kirjallinen nimimuoto ei koskaan ole se alkuperäinen nimimuoto.

Kuva
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/ ... e=5E734030

On aivan olennaisen tärkeää ymmärtää kirjurien merkintöjen ja kansankielisen paikannimen välinen suhde. On uskottavampaa olettaa lyhyempien kirjurimuotojen heijastavan pidempää puhekielen nimivarianttia kuin olisi olettaa pidemmän puhekielisen nimimuodon heijastavan lyhyempää kirjurimuotoa. Toisin sanoen on uskottavampaa, että kirjoitusasu ‹Torne› tavoitteli puhekielen asua Tornio kuin että puhekielen asu Tornio olisi tavoitellut kirjoitusasua ‹Torne›. Puhekielessähän olisi ollut erittäin helppoa sanoa Torne – eihän puhujilla olisi ollut mitään syytä lähteä vääntelemään ja venyttämään paikannimeä.

Näin ollen se, ettei puhekielessä suinkaan käytetä nimimuotoa Torne vaan pidempää nimimuotoa Tornio, on selvä todiste siitä, että nimenomaan puhekielen nimimuoto Tornio on se alkuperäinen, ja kirjurien erilaiset vaihtelevat nimimuodot olivat yritys tavoittaa puhekielen ääntämys.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 26 Joulu 2019 11:54

INARI-PAIKANNIMEN SELITYS

Inarin vanhoja muistiin merkittyjä nimimuotoja ovat Suomalaisen paikannimikirjan mukaan:
”Inarin lapinkylän nimenä Inareby 1556−57, Enarby 1567, 1584, Inarin kyllä 1574 (Inari myös suomalaisissa muinaisrunoissa), Einari 1639; (norj. lähteissä:) Inderiaur 1593, JndJager(s) bye, JndJagers vand 1714, Indiager 1729.”

Suomeksi ja norjaksi siis alkuvokaalina on i, ruotsiksikin välillä i mutta välillä e. Voidaan siis pitää i:tä kiistatta alkuperäisenä. Ruotsinkielisissä nimimuodoissa esiintyvä e ei selity suomesta lainatuksi (suomen i olisi tietenkin korvattu ruotsin i:llä), vaan se voi johtua samannäköisyydestä eteläisen Ruotsin Enare-nimien kanssa.

Olennaista on kuitenkin huomata nimiasut kuten ‹Inderiaur›, ‹Indiager›, joissa on nd-yhtymä. Näitä ei voi selittää kirjurien horjunnaksi, niin erilaisista ja toistuvista äänneasuista on kysymys. Mielenkiintoista kyllä, Syvärillä (Laatokan ja Äänisen välissä) on Indärjärv-niminen järvi. Tämä ei suinkaan ole ainoa nimiyhteys Lapin ja ”kaukaisen etelän” välillä: Kuolan niemimaalla on Imandrajärvi ja Suomen Etelä-Karjalassa on vesistönimi Imatra (Imatrankoski). Lisäksi Imatra-paikannimiä on hajanaisesti muuallakin Itä-Suomessa, pohjoisin on Imatronsuo Suomussalmella juuri Lapin eteläpuolella.

Kantasaamen sana *jāvrē ’järvi’ palautuu säännöllisesti vanhempaan asuun *jäkra (itämerensuomen järvi on epäsäännöllisesti kehittynyt). Merjalaiskielissä – joihin Suomessa asti puhuttu Pauli Rahkosen nimeämä x-kieli kuuluu – sama sana edustuu venäjän kieleen lainatuissa merjalaisalueen järvennimissä asussa jahr (яхр). Venäjän ja-sekvenssi voi edustaa useampaakin mahdollista merjan äänneyhtymää: ja, ä, jä. Suomen alueen x-kielessä sama sana on siis ollut joko **jahr tai **jähr, tai vielä vanhakantaisempi **jakr tai **jäkr.

Koska norjan kielessä tehtiin ero a:n ja ä:n välillä, voidaan kirjallisten nimimuotojen ‹JndJager› ja ‹Indiager› perusteella päätellä, että paikallisessa x-kielen murteessa tuo sana oli *jag(e)r tai *jah(e)r tai *jak(e)r (soinniton h kuten venäjän x, tai jopa k olisi norjassa saatettu korvata myös g:llä). Nimimuoto ‹Inderiaur› taas on selvästi saatu saamelaisten välityksellä, koska siinä *jag(e)r on korvattu saamen vastineella jaur (kantasaamen *jāvrē oli esimerkiksi 1800-luvulla kuolleessa sodankylänsaamessa jaur, javra). Aivan samanlaista korvaamista näkee suomalaisissa paikannimissä, joissa usein saamelaista alkuosaa seuraa suomen järvi-sana: Kuukas|järvi (<-- saamen *kukkē ’pitkä), Kontan|järvi (<-- saamen *kontē ’villipeura’), Raasin|järvi (<-- saamen *rāsē ’ruoho’).

Asiaa mutkistaa se, että ‹Ind|er|iaur› on itse asiassa analysoitavissa kolmiosaiseksi nimeksi: siinä on Ind + er (’järvi’-sanasta kulunut formantti) + saamen iaur. Samalla tavoin suomalaisissa paikannimissä on sellaisia kuin Jaurijärvi, jossa on sekä lainattu saamen ’järvi’-sana että lisätty siihen perään vielä suomen järvi-sana. *jah(e)r-sanasta lyhentynyt -er-muoto saa tukea sellaisista vepsäläisalueella (jälleen Syvärin lähellä) tavattavista järvennimistä kuin Vožm|aŕ ja Suomen alueen järvennimistä tyyppiä Ähtä|ri, Koite|re.

Voisiko sitten alkuosa ‹Ind› liittyä jotenkin Imandra- ja Imatra-nimiin? Se on mahdollista, mutta se edellyttäisi, että yhdessä murteessa/kielessä olisi säilynyt pidempi muoto (*imant-ra) ja toisessa olisi kehittynyt lyhyempi muoto (*i__nt-ra), ja ne molemmat olisivat levinneet laajalle alueelle. Toistaiseksi tämä jää täysin hypoteettiseksi spekulaatioksi, jonka tueksi ei ole esittää rinnakkaisia esimerkkejä vastaavasta kehityksestä muissa sanoissa. Joka tapauksessa olisi mahdollista sekin, että Inder-elementti olisi kehittynyt vokaalin metateesin eli siirtymän kautta aiemmasta *intra-asusta, mutta tällä hetkellä uskottavampana voidaan pitää sitä, että -er-elementti on kuluma ’järvi’-sanasta.

YHTEENVETO
Miten nykysuomalainen Inari-paikannimi sitten uskottavimmin selittyy? Edellä olen käsitellyt norjalaisissa lähteissä näkyviä pidempiä nimimuotoja sekä niiden vastineita Syvärin alueella. Pohjoissaamen Anár (< *e̮) ja inarinsaamen Aanaar (< *ā) eivät voi palautua yhteiseen kantamuotoon, mikä jo riittää osoittamaan nimen saamelaiskielissä nuoreksi. Ne ja suomenkielinen nimimuoto Inari ovat kuluneempia: niissä on vokaalien välissä vain n eikä nd. Äännekorvauksen yksinkertaistuminen lainattaessa on uskottavampi selitys kuin se, että nimeen olisi tyhjästä keksitty ylimääräisiä äänteitä – siispä suomen ja saamen nimimuodot ovat toissijaisia suhteessa pidempiin nimimuotoihin.

Pohjoissaamelaisen nimimuodon vokaali selittyy etymologisesta nativisaatiosta: saameen on lainattu paljon sanoja suomesta niin, että ne on muunnettu vastaamaan vanhaa uralilaista sanastoa, jossa suomen i:tä vastaa pohjoissaamen a. Konsonantisto osoittaa, etteivät nämä sanat voi olla ikivanhoja vastineita vaan ne on nimenomaan lainattu suomesta tai sen esimuodoista. Niissä voi esimerkiksi näkyä itämerensuomalainen äänteenmuutos *ti > *si, jota ei saamessa ole tapahtunut.

Saamen nimimuodot eivät voi olla alkuperäisiä myöskään siksi, koska ne eivät mitenkään selitä erikielisten kirjureiden johdonmukaisesti merkitsemää i:tä. Luultavasti saamessa on kuitenkin aiemmin käytetty Inarista muita nimimuotoja – tästähän todistaa jo se, että norjalaisten kirjaamassa nimimuodossa ‹Inderiaur› esiintyy saamen jaur-sana. Luultavasti saamelaiset ovatkin siirtyneet käyttämään nykyisiä nimimuotoja vasta suomalaisten alkaessa asettua Inariin 1700-luvun aikana – tuolloin on saamelaisväestön kaksikielitaitoistuessa epäilemättä hahmotettu etymologinen vastaavuus saamen a:n (inarinsaamessa tosin vain *ē-vartaloissa) ja suomen i:n välillä, mikä on johtanut etymologisen nativisaation suosimiseen lainasanoissa.

Kuva
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/ ... e=5EAF72C8

Lopuksi vielä vertailun vuoksi Jouko Heynon kantaturkkilainen selitys Inari-paikannimelle:
”*ʔaŋar#aŋaru:/ ıŋaru:/ ınaru:/#Anar#Enare#Inari
kaukainen, hylätty (< öŋ-)"

Ensinnäkään tästä ei edes selviä, mistä asusta Heyno tarkalleen haluaa johtaa Inari-paikannimen, koska hän esittää vokaalistoltaan monenlaisia sanoja. Otetaan kuitenkin lähtökohdaksi Heynon oma, mistään muualta löytymätön kantaturkin rekonstruktio *ʔaŋar. Voidaan todeta, ettei Heynon selitys mitenkään voi selittää Indiager-tyyppisiä nimimuotoja: äänteellinen vastaavuus puuttuu.

Jouko Heyno myös yhdistää Inari-paikannimeen Ruotsin Roslagenin Enare-paikannimen sillä perusteella, että myös Suomen Inari on ruotsiksi nykyään Enare. Todennäköisesti kuitenkin suomen Inari on ruotsiksi Enare vain siksi, että ruotsalaiset tunnistivat sen muistuttavan Ruotsin Enare-nimiä. Ei nimittäin ole mitään syytä, miksi nimessä pitäisi olla ruotsiksi e-vokaali. Jos se olisi lainattu suomenkielisestä Inari-nimestä, siinä olisi i, ja jos se olisi lainattu saamesta, siinä olisi a. Tämän ruotsinkielisen nimimuodon e:n toissijaisuuden vahvistaa sekin, että varhaisissa kirjallisissa maininnoissa ruotsiksikin tavataan i:llistä nimimuotoa: Inareby.

Ne harvat kiinnostuneet, jotka jaksoivat lukea tänne asti, varmaankin näkevät helposti, kumpi selitys on uskottavampi Inari-paikannimelle: kielitieteilijöiden kuten Pauli Rahkosen kehittelemä uralilaiseen x-kieleen perustuva selitys vai Jouko Heynon kantaturkkiin perustuva selitys.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Anskuq » 26 Joulu 2019 14:10

Jaska kirjoitti:INARI-PAIKANNIMEN SELITYS

Inarin vanhoja muistiin merkittyjä nimimuotoja ovat Suomalaisen paikannimikirjan mukaan:
”Inarin lapinkylän nimenä Inareby 1556−57, Enarby 1567, 1584, Inarin kyllä 1574 (Inari myös suomalaisissa muinaisrunoissa), Einari 1639; (norj. lähteissä:) Inderiaur 1593, JndJager(s) bye, JndJagers vand 1714, Indiager 1729.”

Suomeksi ja norjaksi siis alkuvokaalina on i, ruotsiksikin välillä i mutta välillä e. Voidaan siis pitää i:tä kiistatta alkuperäisenä. Ruotsinkielisissä nimimuodoissa esiintyvä e ei selity suomesta lainatuksi (suomen i olisi tietenkin korvattu ruotsin i:llä), vaan se voi johtua samannäköisyydestä eteläisen Ruotsin Enare-nimien kanssa.

Olennaista on kuitenkin huomata nimiasut kuten ‹Inderiaur›, ‹Indiager›, joissa on nd-yhtymä. Näitä ei voi selittää kirjurien horjunnaksi, niin erilaisista ja toistuvista äänneasuista on kysymys. Mielenkiintoista kyllä, Syvärillä (Laatokan ja Äänisen välissä) on Indärjärv-niminen järvi. Tämä ei suinkaan ole ainoa nimiyhteys Lapin ja ”kaukaisen etelän” välillä: Kuolan niemimaalla on Imandrajärvi ja Suomen Etelä-Karjalassa on vesistönimi Imatra (Imatrankoski). Lisäksi Imatra-paikannimiä on hajanaisesti muuallakin Itä-Suomessa, pohjoisin on Imatronsuo Suomussalmella juuri Lapin eteläpuolella.

Kantasaamen sana *jāvrē ’järvi’ palautuu säännöllisesti vanhempaan asuun *jäkra (itämerensuomen järvi on epäsäännöllisesti kehittynyt). Merjalaiskielissä – joihin Suomessa asti puhuttu Pauli Rahkosen nimeämä x-kieli kuuluu – sama sana edustuu venäjän kieleen lainatuissa merjalaisalueen järvennimissä asussa jahr (яхр). Venäjän ja-sekvenssi voi edustaa useampaakin mahdollista merjan äänneyhtymää: ja, ä, jä. Suomen alueen x-kielessä sama sana on siis ollut joko **jahr tai **jähr, tai vielä vanhakantaisempi **jakr tai **jäkr.

Koska norjan kielessä tehtiin ero a:n ja ä:n välillä, voidaan kirjallisten nimimuotojen ‹JndJager› ja ‹Indiager› perusteella päätellä, että paikallisessa x-kielen murteessa tuo sana oli *jag(e)r tai *jah(e)r tai *jak(e)r (soinniton h kuten venäjän x, tai jopa k olisi norjassa saatettu korvata myös g:llä). Nimimuoto ‹Inderiaur› taas on selvästi saatu saamelaisten välityksellä, koska siinä *jag(e)r on korvattu saamen vastineella jaur (kantasaamen *jāvrē oli esimerkiksi 1800-luvulla kuolleessa sodankylänsaamessa jaur, javra). Aivan samanlaista korvaamista näkee suomalaisissa paikannimissä, joissa usein saamelaista alkuosaa seuraa suomen järvi-sana: Kuukas|järvi (<-- saamen *kukkē ’pitkä), Kontan|järvi (<-- saamen *kontē ’villipeura’), Raasin|järvi (<-- saamen *rāsē ’ruoho’).

Asiaa mutkistaa se, että ‹Ind|er|iaur› on itse asiassa analysoitavissa kolmiosaiseksi nimeksi: siinä on Ind + er (’järvi’-sanasta kulunut formantti) + saamen iaur. Samalla tavoin suomalaisissa paikannimissä on sellaisia kuin Jaurijärvi, jossa on sekä lainattu saamen ’järvi’-sana että lisätty siihen perään vielä suomen järvi-sana. *jah(e)r-sanasta lyhentynyt -er-muoto saa tukea sellaisista vepsäläisalueella (jälleen Syvärin lähellä) tavattavista järvennimistä kuin Vožm|aŕ ja Suomen alueen järvennimistä tyyppiä Ähtä|ri, Koite|re.

Voisiko sitten alkuosa ‹Ind› liittyä jotenkin Imandra- ja Imatra-nimiin? Se on mahdollista, mutta se edellyttäisi, että yhdessä murteessa/kielessä olisi säilynyt pidempi muoto (*imant-ra) ja toisessa olisi kehittynyt lyhyempi muoto (*i__nt-ra), ja ne molemmat olisivat levinneet laajalle alueelle. Toistaiseksi tämä jää täysin hypoteettiseksi spekulaatioksi, jonka tueksi ei ole esittää rinnakkaisia esimerkkejä vastaavasta kehityksestä muissa sanoissa. Joka tapauksessa olisi mahdollista sekin, että Inder-elementti olisi kehittynyt vokaalin metateesin eli siirtymän kautta aiemmasta *intra-asusta, mutta tällä hetkellä uskottavampana voidaan pitää sitä, että -er-elementti on kuluma ’järvi’-sanasta.

YHTEENVETO
Miten nykysuomalainen Inari-paikannimi sitten uskottavimmin selittyy? Edellä olen käsitellyt norjalaisissa lähteissä näkyviä pidempiä nimimuotoja sekä niiden vastineita Syvärin alueella. Pohjoissaamen Anár (< *e̮) ja inarinsaamen Aanaar (< *ā) eivät voi palautua yhteiseen kantamuotoon, mikä jo riittää osoittamaan nimen saamelaiskielissä nuoreksi. Ne ja suomenkielinen nimimuoto Inari ovat kuluneempia: niissä on vokaalien välissä vain n eikä nd. Äännekorvauksen yksinkertaistuminen lainattaessa on uskottavampi selitys kuin se, että nimeen olisi tyhjästä keksitty ylimääräisiä äänteitä – siispä suomen ja saamen nimimuodot ovat toissijaisia suhteessa pidempiin nimimuotoihin.

Pohjoissaamelaisen nimimuodon vokaali selittyy etymologisesta nativisaatiosta: saameen on lainattu paljon sanoja suomesta niin, että ne on muunnettu vastaamaan vanhaa uralilaista sanastoa, jossa suomen i:tä vastaa pohjoissaamen a. Konsonantisto osoittaa, etteivät nämä sanat voi olla ikivanhoja vastineita vaan ne on nimenomaan lainattu suomesta tai sen esimuodoista. Niissä voi esimerkiksi näkyä itämerensuomalainen äänteenmuutos *ti > *si, jota ei saamessa ole tapahtunut.

Saamen nimimuodot eivät voi olla alkuperäisiä myöskään siksi, koska ne eivät mitenkään selitä erikielisten kirjureiden johdonmukaisesti merkitsemää i:tä. Luultavasti saamessa on kuitenkin aiemmin käytetty Inarista muita nimimuotoja – tästähän todistaa jo se, että norjalaisten kirjaamassa nimimuodossa ‹Inderiaur› esiintyy saamen jaur-sana. Luultavasti saamelaiset ovatkin siirtyneet käyttämään nykyisiä nimimuotoja vasta suomalaisten alkaessa asettua Inariin 1700-luvun aikana – tuolloin on saamelaisväestön kaksikielitaitoistuessa epäilemättä hahmotettu etymologinen vastaavuus saamen a:n (inarinsaamessa tosin vain *ē-vartaloissa) ja suomen i:n välillä, mikä on johtanut etymologisen nativisaation suosimiseen lainasanoissa.

Kuva
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/ ... e=5EAF72C8

Lopuksi vielä vertailun vuoksi Jouko Heynon kantaturkkilainen selitys Inari-paikannimelle:
”*ʔaŋar#aŋaru:/ ıŋaru:/ ınaru:/#Anar#Enare#Inari
kaukainen, hylätty (< öŋ-)"

Ensinnäkään tästä ei edes selviä, mistä asusta Heyno tarkalleen haluaa johtaa Inari-paikannimen, koska hän esittää vokaalistoltaan monenlaisia sanoja. Otetaan kuitenkin lähtökohdaksi Heynon oma, mistään muualta löytymätön kantaturkin rekonstruktio *ʔaŋar. Voidaan todeta, ettei Heynon selitys mitenkään voi selittää Indiager-tyyppisiä nimimuotoja: äänteellinen vastaavuus puuttuu.

Jouko Heyno myös yhdistää Inari-paikannimeen Ruotsin Roslagenin Enare-paikannimen sillä perusteella, että myös Suomen Inari on ruotsiksi nykyään Enare. Todennäköisesti kuitenkin suomen Inari on ruotsiksi Enare vain siksi, että ruotsalaiset tunnistivat sen muistuttavan Ruotsin Enare-nimiä. Ei nimittäin ole mitään syytä, miksi nimessä pitäisi olla ruotsiksi e-vokaali. Jos se olisi lainattu suomenkielisestä Inari-nimestä, siinä olisi i, ja jos se olisi lainattu saamesta, siinä olisi a. Tämän ruotsinkielisen nimimuodon e:n toissijaisuuden vahvistaa sekin, että varhaisissa kirjallisissa maininnoissa ruotsiksikin tavataan i:llistä nimimuotoa: Inareby.

Ne harvat kiinnostuneet, jotka jaksoivat lukea tänne asti, varmaankin näkevät helposti, kumpi selitys on uskottavampi Inari-paikannimelle: kielitieteilijöiden kuten Pauli Rahkosen kehittelemä uralilaiseen x-kieleen perustuva selitys vai Jouko Heynon kantaturkkiin perustuva selitys.

Kiitos Jaska. Mielenkiintoinen, ollut monesti mielessä tämä Inari, että miten se oikeen menee. Selkeytti.
Anskuq
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 904
Liittynyt: 29 Elo 2015 19:08

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 26 Joulu 2019 21:50

Erittäin mielenkiintoista, Jaska! Jakar-tyypin nimet voisivat ehkä liittyä samaan sanueeseen, esim. Jakaranlahti, Jakaraluoto ja Jakaranselkä, siis tyyliin *jaker-?
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6932
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja aikalainen » 26 Joulu 2019 22:52

Jaska kirjoitti:INARI-PAIKANNIMEN SELITYS
... (norj. lähteissä:) Inderiaur 1593, JndJager(s) bye, JndJagers vand 1714, Indiager 1729.” ...

Tarkoitatko sitä, että äksää olisi puhuttu joskus Inarissa saakka? Olisivatko rannikolla luuhanneet norjalaiset kirjurit voineet oppia Inarinjärven nimen ilman välikäsiä viimeisiltä äksäläisiltä, vai onko pakko laittaa saamelaiset välittäjiksi?

Lapissa Pirkkamiehillä on täytynyt olla nimi Inarille jo paljon ennen, kuin alueelle asettui suomalaisia. Se nimi opittu varmaankin Kemi- tai Torniojoen saamelaisilta. Ruotsalaiset olisivat oppineet nimen joko saamelaisilta tai pirkoilta.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 27 Joulu 2019 01:47

Indjagerin lisäksi alueella mainitaan ainakin Notjager:

https://books.google.fi/books?id=o2JUAA ... er&f=false
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6932
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 27 Joulu 2019 02:16

Kinaporin kalifi kirjoitti:Erittäin mielenkiintoista, Jaska! Jakar-tyypin nimet voisivat ehkä liittyä samaan sanueeseen, esim. Jakaranlahti, Jakaraluoto ja Jakaranselkä, siis tyyliin *jaker-?

Ehdottomasti selvittelemisen arvoinen idea!

Kinaporin kalifi kirjoitti:Indjagerin lisäksi alueella mainitaan ainakin Notjager:

Erittäin mielenkiintoista tämäkin.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 27 Joulu 2019 10:01

Tässä muinaisnimiä viljelevässä kartassa G. Schöning ‎1777 Inarijärvi on sekä Indiager että Enara traesk, järveen laskee Inda elf ja sen rannalla on kaiketi kylä Indiager. Tenon rannalta löytyy myös Indiager. Notiager vatn on Kuolassa oleva järvi, olisiko EDIT Nuorttijärvi ja ilmeisesti onkin.

https://www.doria.fi/handle/10024/123056

https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sAllowed=y

Kohdassa Den 7. Jan on kolmas iager-nimi:

https://books.google.fi/books?id=OFtAAQ ... er&f=false

Näissä norjalaisissa/tanskalaisissa lähteissä iager näyttää siis olevan esillä myöhään monissa paikannimissä, eli mitäs X-kieltä ne nyt sitten enää olisivat?

P.S. Googlen e-kirja Antropogeografiska studier inom Petsamo-området, Väinö Tanner avaa aika hyvin tätä nimistöä.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6932
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 27 Joulu 2019 20:18

Kinaporin kalifi kirjoitti:Tässä muinaisnimiä viljelevässä kartassa G. Schöning ‎1777 Inarijärvi on sekä Indiager että Enara traesk, järveen laskee Inda elf ja sen rannalla on kaiketi kylä Indiager. Tenon rannalta löytyy myös Indiager. Notiager vatn on Kuolassa oleva järvi, olisiko EDIT Nuorttijärvi ja ilmeisesti onkin.

https://www.doria.fi/handle/10024/123056

https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sAllowed=y

Kohdassa Den 7. Jan on kolmas iager-nimi:

https://books.google.fi/books?id=OFtAAQ ... er&f=false

Tuo on nähdäkseni sama Nøtiager kuin aiemminkin (eli Notozero eli Nuorttijärvi jossa se r on ylimääräinen). Ellei siellä ole jossain tavallisella o:lla kirjoitettu Notiager viittaamassa eri paikkaan...?
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... raktur.jpg
(Fraktuuran "koodi")

Voisikohan tuo norjan ö heijastaa koltan keskivokaalista ääntämystä Njuõʹttjäuʹrr? Huomattakoon, että koltassa järvi-sanassa on ä kuten inarinsaamessakin, ja koska norjalaiset kyllä erottavat ä:n a:sta, niin iager-elementti ei voi tulla koltasta sen paremmin vokaalin kuin konsonantistonkaan perusteella.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Näissä norjalaisissa/tanskalaisissa lähteissä iager näyttää siis olevan esillä myöhään monissa paikannimissä, eli mitäs X-kieltä ne nyt sitten enää olisivat?

Selitysmahdollisuuksia on monia.

1. Viimeinen takaraja minkään muinaiskielen esiintymiselle on se, kun kaikki alueet oli kierretty ja saamenkielisiksi todettu. Tämähän tapahtui vasta 1800-luvulla, oikein kattavasti vasta 1900-luvulla, mutta varmaan jo 1800-luvulla olisi kuultu, jos jossain olisi ollut outoa kieltä puhunut porukka. Mitään erityistä syytähän ei ole, miksei vielä 1700-luvulla olisi voinut olla x-kielisiä saarekkeitakin (varmaan toki myös saamea osaavina).

2. Norjalaiset ovat saaneet tietonsa eri saamelaisryhmiltä. Inderjaur-nimimuodossa lopussa on saamelaisten itse lisäämä 'järvi'-sana. Silti jokin toinen saamelaisryhmä eri puolella järveä on ilmeisestikin käyttänyt suoraan aiemmilta x-kielisiltä lainattua nimimuotoa, jonka norjalaiset sitten kirjasivat Indiager.

3. Sekin on vielä mahdollisuus, että saamen vr-yhtymää olisi pidetty norjalaiseen korvaan niin hankalana ja vieraana, että se olisi korvattu gr-yhtymällä. Tätä pitäisi selvitellä sen avulla, miten norjalaiset yleensä ovat merkinneet saamen vr-yhtymää; Skandinavian -jaur-nimielementti kyllä viittaa vahvasti siihen, että vr-yhtymä on korvattu yleensä ur:llä.


Kinaporin kalifi kirjoitti:P.S. Googlen e-kirja Antropogeografiska studier inom Petsamo-området, Väinö Tanner avaa aika hyvin tätä nimistöä.

Pitääpä penkoa! Kiitos.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 27 Joulu 2019 20:59

Jaska kirjoitti:2. Norjalaiset ovat saaneet tietonsa eri saamelaisryhmiltä. Inderjaur-nimimuodossa lopussa on saamelaisten itse lisäämä 'järvi'-sana. Silti jokin toinen saamelaisryhmä eri puolella järveä on ilmeisestikin käyttänyt suoraan aiemmilta x-kielisiltä lainattua nimimuotoa, jonka norjalaiset sitten kirjasivat Indiager.

Tuossa Danske Magazinissa Inarijärveen viitataan siis nimellä Ennare Traesche (varmaankin ruotsista lainattu: Enare Träsk). Inarin kylä taas on Indiager By.

Samoin Nuorttijärven lapinkylään viitataan nimellä Nøtiager Finneby, mutta järveen ei viitata ollenkaan. Ehkä talvikylien nimissä vanhat nimimuodot ovat idässä säilyneet pisimpään ja periytyvät jo x-kielisiltä? Länsi-Lapissa astihan ei x-kielisiä kai koskaan ole ollutkaan.

"Ruotsin" puolella on sitten Aritzby ja Juchsby. Sitten Adevehr By, Routken (Rounala?), Ennotecher By (Enontekiö).
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 27 Joulu 2019 21:29

Jaska kirjoitti:Ehkä talvikylien nimissä vanhat nimimuodot ovat idässä säilyneet pisimpään ja periytyvät jo x-kielisiltä?

Onko aivan selvää, että iager yleensä on saamelaisten käyttämä nimi? Ehkä esim. Notiager onkin tuon alueen ei-saamelainen nimi, joka periytyi tanskalaisiin dokumentteihin jo 1100-1200-luvun veronkantosopimuksista, vrt. myös:

"Kirjuri Vasili Agalin todisti verontarkistusmatkallaan Lapissa v. 1574, että karjalaiset ja vienalaiset hankkivat itselleen maita Nuortijoen alueelta."

https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1

Alue ml. Inari oli aluksi kolmen valtakunnan veromaa. Ehkä Kirkisenkin ajatusta siitä että Novgorodia edustivat tuolla alueella aluksi "karjalaiset" pitää tarkastella uudelleen? EDIT ehkä Novgorodia edustivatkin alueella kielisyistä Olhavan tsuudit tai Novgorodin Lop'?

"Myöskään Metsälappi ei aluksi muodostanut erillistä hallintoaluetta, vaan sen asutus liitettiin Vatjan viidennekseen, kuten suuriruhtinaan kirje lappalaisille v. 1530 osoittaa. Lappia ei kuitenkaan luettu Käkisalmen lääniin kuuluvaksi, vaan kirjeestä käy ilmi, että jo vanhastaan koko Lapin hallintoa johdettiin Novgorodin kansliasta käsin."
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6932
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja aikalainen » 28 Joulu 2019 00:51

Kinaporin kalifi kirjoitti: Notiager vatn on Kuolassa oleva järvi, olisiko EDIT Nuorttijärvi ja ilmeisesti onkin.

Tässä olisi sen niminen järvi, lähellä Norjaa.

Jaska kirjoitti: Mitään erityistä syytähän ei ole, miksei vielä 1700-luvulla olisi voinut olla x-kielisiä saarekkeitakin (varmaan toki myös saamea osaavina).

Nimeäminen olisi voinut säilyä 1700-luvulle siinäkin tapauksessa, että äksäkieli olisi hiipunut jo paljon aiemmin. Ruotsissakin hallintokielellä kirjattiin lax-nimisiä paikkoja vielä satoja vuosia sen jälkeen, kun sana oli puhekielessä muuttunut lahdeksi.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 28 Joulu 2019 06:16

aikalainen kirjoitti:
Kinaporin kalifi kirjoitti: Notiager vatn on Kuolassa oleva järvi, olisiko EDIT Nuorttijärvi ja ilmeisesti onkin.

Tässä olisi sen niminen järvi, lähellä Norjaa.

Ilmari Mattus selittää nimen koltan sanasta njuõtt 'nuotta', joten ei ole ihme, että samannimisiä järviä on useampiakin. R on ilmestynyt sanaan jossain vaiheessa suomen- ja pohjoissaamenkielisessä nimimuodossa. Ehkä nimi on sekoitettu kansanetymologiassa pohjoissaamen sanaan nuorti 'itä; pohjoinen', joka löytyy mm. kolttien pohjoissaamelaisesta nimityksestä nuortalaš ("itäläinen").

aikalainen kirjoitti:
Jaska kirjoitti: Mitään erityistä syytähän ei ole, miksei vielä 1700-luvulla olisi voinut olla x-kielisiä saarekkeitakin (varmaan toki myös saamea osaavina).

Nimeäminen olisi voinut säilyä 1700-luvulle siinäkin tapauksessa, että äksäkieli olisi hiipunut jo paljon aiemmin. Ruotsissakin hallintokielellä kirjattiin lax-nimisiä paikkoja vielä satoja vuosia sen jälkeen, kun sana oli puhekielessä muuttunut lahdeksi.

Hyvä pointti, kirjuri- ja karttatraditioissa on usein toisteltu vanhoja nimimuotoja.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologiaa maallikoille (pikaopas)

ViestiKirjoittaja Jaska » 28 Joulu 2019 06:24

Kinaporin kalifi kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Ehkä talvikylien nimissä vanhat nimimuodot ovat idässä säilyneet pisimpään ja periytyvät jo x-kielisiltä?

Onko aivan selvää, että iager yleensä on saamelaisten käyttämä nimi? Ehkä esim. Notiager onkin tuon alueen ei-saamelainen nimi, joka periytyi tanskalaisiin dokumentteihin jo 1100-1200-luvun veronkantosopimuksista,

Tarkoitat ilmeisesti, että Indiager-tyyppiset nimet olisikin saatu suoraan alueen ei-saamelaiselta väestöltä eikä saamelaisten kautta? Onhan sekin mahdollista.

Kinaporin kalifi kirjoitti:vrt. myös:

"Kirjuri Vasili Agalin todisti verontarkistusmatkallaan Lapissa v. 1574, että karjalaiset ja vienalaiset hankkivat itselleen maita Nuortijoen alueelta."

https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1

Alue ml. Inari oli aluksi kolmen valtakunnan veromaa. Ehkä Kirkisenkin ajatusta siitä että Novgorodia edustivat tuolla alueella aluksi "karjalaiset" pitää tarkastella uudelleen? EDIT ehkä Novgorodia edustivatkin alueella kielisyistä Olhavan tsuudit tai Novgorodin Lop'?

Tämä mahdollisuus on hyvä pitää mielessä tulevaisuudessa. Substraattipaikannimistön tutkimushan on käytännössä vasta alkanut (siis kadonneiden länsiuralilaisten kielten osalta), ja mitä tahansa voi vielä löytyä.

Venäjälle kuulunut Kuola ei ollut samalla lailla rauhoitettu saamelaisille kuin Ruotsin puolen lapinmaat, vaan sinne on jo varhain asettunut ainakin karjalaisia. Mikä ettei muitakin.

Kinaporin kalifi kirjoitti:"Myöskään Metsälappi ei aluksi muodostanut erillistä hallintoaluetta, vaan sen asutus liitettiin Vatjan viidennekseen, kuten suuriruhtinaan kirje lappalaisille v. 1530 osoittaa. Lappia ei kuitenkaan luettu Käkisalmen lääniin kuuluvaksi, vaan kirjeestä käy ilmi, että jo vanhastaan koko Lapin hallintoa johdettiin Novgorodin kansliasta käsin."

Mielenkiintoista.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10982
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Seuraava

Paluu Etymologia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa