jussipussi kirjoitti:Jaska ansaitsisi minusta jonkin tunnustuksen näistä aapisistaan. Netissä julkaistuina ne tavoittavat uskoakseni paljon ihmisiä, jotka ovat asiasta kiinnostuneita mutta eivät löytäisi oikeaa tietoa ilman näitä.
jussi kirjoitti:Jotenkin silti tuntuu, että tämä foorumi ei saa ansaitsemaansa julkisuutta. Etenkin kielitieteen saavutukset ovat täällä esillä aivan huikean hyvin, välillä esim Pystysen komppaamana uralistiikan alalta aivan maan kärkikeskustelua. Miksei toisinaan genetiikasta, arkeologiasta ja muistakin historiatieteen aloilta. Soisi useammankin maallikon löytävän tänne.
Jaska kirjoitti:INARI-PAIKANNIMEN SELITYS
Inarin vanhoja muistiin merkittyjä nimimuotoja ovat Suomalaisen paikannimikirjan mukaan:
”Inarin lapinkylän nimenä Inareby 1556−57, Enarby 1567, 1584, Inarin kyllä 1574 (Inari myös suomalaisissa muinaisrunoissa), Einari 1639; (norj. lähteissä:) Inderiaur 1593, JndJager(s) bye, JndJagers vand 1714, Indiager 1729.”
Suomeksi ja norjaksi siis alkuvokaalina on i, ruotsiksikin välillä i mutta välillä e. Voidaan siis pitää i:tä kiistatta alkuperäisenä. Ruotsinkielisissä nimimuodoissa esiintyvä e ei selity suomesta lainatuksi (suomen i olisi tietenkin korvattu ruotsin i:llä), vaan se voi johtua samannäköisyydestä eteläisen Ruotsin Enare-nimien kanssa.
Olennaista on kuitenkin huomata nimiasut kuten ‹Inderiaur›, ‹Indiager›, joissa on nd-yhtymä. Näitä ei voi selittää kirjurien horjunnaksi, niin erilaisista ja toistuvista äänneasuista on kysymys. Mielenkiintoista kyllä, Syvärillä (Laatokan ja Äänisen välissä) on Indärjärv-niminen järvi. Tämä ei suinkaan ole ainoa nimiyhteys Lapin ja ”kaukaisen etelän” välillä: Kuolan niemimaalla on Imandrajärvi ja Suomen Etelä-Karjalassa on vesistönimi Imatra (Imatrankoski). Lisäksi Imatra-paikannimiä on hajanaisesti muuallakin Itä-Suomessa, pohjoisin on Imatronsuo Suomussalmella juuri Lapin eteläpuolella.
Kantasaamen sana *jāvrē ’järvi’ palautuu säännöllisesti vanhempaan asuun *jäkra (itämerensuomen järvi on epäsäännöllisesti kehittynyt). Merjalaiskielissä – joihin Suomessa asti puhuttu Pauli Rahkosen nimeämä x-kieli kuuluu – sama sana edustuu venäjän kieleen lainatuissa merjalaisalueen järvennimissä asussa jahr (яхр). Venäjän ja-sekvenssi voi edustaa useampaakin mahdollista merjan äänneyhtymää: ja, ä, jä. Suomen alueen x-kielessä sama sana on siis ollut joko **jahr tai **jähr, tai vielä vanhakantaisempi **jakr tai **jäkr.
Koska norjan kielessä tehtiin ero a:n ja ä:n välillä, voidaan kirjallisten nimimuotojen ‹JndJager› ja ‹Indiager› perusteella päätellä, että paikallisessa x-kielen murteessa tuo sana oli *jag(e)r tai *jah(e)r tai *jak(e)r (soinniton h kuten venäjän x, tai jopa k olisi norjassa saatettu korvata myös g:llä). Nimimuoto ‹Inderiaur› taas on selvästi saatu saamelaisten välityksellä, koska siinä *jag(e)r on korvattu saamen vastineella jaur (kantasaamen *jāvrē oli esimerkiksi 1800-luvulla kuolleessa sodankylänsaamessa jaur, javra). Aivan samanlaista korvaamista näkee suomalaisissa paikannimissä, joissa usein saamelaista alkuosaa seuraa suomen järvi-sana: Kuukas|järvi (<-- saamen *kukkē ’pitkä), Kontan|järvi (<-- saamen *kontē ’villipeura’), Raasin|järvi (<-- saamen *rāsē ’ruoho’).
Asiaa mutkistaa se, että ‹Ind|er|iaur› on itse asiassa analysoitavissa kolmiosaiseksi nimeksi: siinä on Ind + er (’järvi’-sanasta kulunut formantti) + saamen iaur. Samalla tavoin suomalaisissa paikannimissä on sellaisia kuin Jaurijärvi, jossa on sekä lainattu saamen ’järvi’-sana että lisätty siihen perään vielä suomen järvi-sana. *jah(e)r-sanasta lyhentynyt -er-muoto saa tukea sellaisista vepsäläisalueella (jälleen Syvärin lähellä) tavattavista järvennimistä kuin Vožm|aŕ ja Suomen alueen järvennimistä tyyppiä Ähtä|ri, Koite|re.
Voisiko sitten alkuosa ‹Ind› liittyä jotenkin Imandra- ja Imatra-nimiin? Se on mahdollista, mutta se edellyttäisi, että yhdessä murteessa/kielessä olisi säilynyt pidempi muoto (*imant-ra) ja toisessa olisi kehittynyt lyhyempi muoto (*i__nt-ra), ja ne molemmat olisivat levinneet laajalle alueelle. Toistaiseksi tämä jää täysin hypoteettiseksi spekulaatioksi, jonka tueksi ei ole esittää rinnakkaisia esimerkkejä vastaavasta kehityksestä muissa sanoissa. Joka tapauksessa olisi mahdollista sekin, että Inder-elementti olisi kehittynyt vokaalin metateesin eli siirtymän kautta aiemmasta *intra-asusta, mutta tällä hetkellä uskottavampana voidaan pitää sitä, että -er-elementti on kuluma ’järvi’-sanasta.
YHTEENVETO
Miten nykysuomalainen Inari-paikannimi sitten uskottavimmin selittyy? Edellä olen käsitellyt norjalaisissa lähteissä näkyviä pidempiä nimimuotoja sekä niiden vastineita Syvärin alueella. Pohjoissaamen Anár (< *e̮) ja inarinsaamen Aanaar (< *ā) eivät voi palautua yhteiseen kantamuotoon, mikä jo riittää osoittamaan nimen saamelaiskielissä nuoreksi. Ne ja suomenkielinen nimimuoto Inari ovat kuluneempia: niissä on vokaalien välissä vain n eikä nd. Äännekorvauksen yksinkertaistuminen lainattaessa on uskottavampi selitys kuin se, että nimeen olisi tyhjästä keksitty ylimääräisiä äänteitä – siispä suomen ja saamen nimimuodot ovat toissijaisia suhteessa pidempiin nimimuotoihin.
Pohjoissaamelaisen nimimuodon vokaali selittyy etymologisesta nativisaatiosta: saameen on lainattu paljon sanoja suomesta niin, että ne on muunnettu vastaamaan vanhaa uralilaista sanastoa, jossa suomen i:tä vastaa pohjoissaamen a. Konsonantisto osoittaa, etteivät nämä sanat voi olla ikivanhoja vastineita vaan ne on nimenomaan lainattu suomesta tai sen esimuodoista. Niissä voi esimerkiksi näkyä itämerensuomalainen äänteenmuutos *ti > *si, jota ei saamessa ole tapahtunut.
Saamen nimimuodot eivät voi olla alkuperäisiä myöskään siksi, koska ne eivät mitenkään selitä erikielisten kirjureiden johdonmukaisesti merkitsemää i:tä. Luultavasti saamessa on kuitenkin aiemmin käytetty Inarista muita nimimuotoja – tästähän todistaa jo se, että norjalaisten kirjaamassa nimimuodossa ‹Inderiaur› esiintyy saamen jaur-sana. Luultavasti saamelaiset ovatkin siirtyneet käyttämään nykyisiä nimimuotoja vasta suomalaisten alkaessa asettua Inariin 1700-luvun aikana – tuolloin on saamelaisväestön kaksikielitaitoistuessa epäilemättä hahmotettu etymologinen vastaavuus saamen a:n (inarinsaamessa tosin vain *ē-vartaloissa) ja suomen i:n välillä, mikä on johtanut etymologisen nativisaation suosimiseen lainasanoissa.
https://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/ ... e=5EAF72C8
Lopuksi vielä vertailun vuoksi Jouko Heynon kantaturkkilainen selitys Inari-paikannimelle:
”*ʔaŋar#aŋaru:/ ıŋaru:/ ınaru:/#Anar#Enare#Inari
kaukainen, hylätty (< öŋ-)"
Ensinnäkään tästä ei edes selviä, mistä asusta Heyno tarkalleen haluaa johtaa Inari-paikannimen, koska hän esittää vokaalistoltaan monenlaisia sanoja. Otetaan kuitenkin lähtökohdaksi Heynon oma, mistään muualta löytymätön kantaturkin rekonstruktio *ʔaŋar. Voidaan todeta, ettei Heynon selitys mitenkään voi selittää Indiager-tyyppisiä nimimuotoja: äänteellinen vastaavuus puuttuu.
Jouko Heyno myös yhdistää Inari-paikannimeen Ruotsin Roslagenin Enare-paikannimen sillä perusteella, että myös Suomen Inari on ruotsiksi nykyään Enare. Todennäköisesti kuitenkin suomen Inari on ruotsiksi Enare vain siksi, että ruotsalaiset tunnistivat sen muistuttavan Ruotsin Enare-nimiä. Ei nimittäin ole mitään syytä, miksi nimessä pitäisi olla ruotsiksi e-vokaali. Jos se olisi lainattu suomenkielisestä Inari-nimestä, siinä olisi i, ja jos se olisi lainattu saamesta, siinä olisi a. Tämän ruotsinkielisen nimimuodon e:n toissijaisuuden vahvistaa sekin, että varhaisissa kirjallisissa maininnoissa ruotsiksikin tavataan i:llistä nimimuotoa: Inareby.
Ne harvat kiinnostuneet, jotka jaksoivat lukea tänne asti, varmaankin näkevät helposti, kumpi selitys on uskottavampi Inari-paikannimelle: kielitieteilijöiden kuten Pauli Rahkosen kehittelemä uralilaiseen x-kieleen perustuva selitys vai Jouko Heynon kantaturkkiin perustuva selitys.
Jaska kirjoitti:INARI-PAIKANNIMEN SELITYS
... (norj. lähteissä:) Inderiaur 1593, JndJager(s) bye, JndJagers vand 1714, Indiager 1729.” ...
Kinaporin kalifi kirjoitti:Erittäin mielenkiintoista, Jaska! Jakar-tyypin nimet voisivat ehkä liittyä samaan sanueeseen, esim. Jakaranlahti, Jakaraluoto ja Jakaranselkä, siis tyyliin *jaker-?
Kinaporin kalifi kirjoitti:Indjagerin lisäksi alueella mainitaan ainakin Notjager:
Kinaporin kalifi kirjoitti:Tässä muinaisnimiä viljelevässä kartassa G. Schöning 1777 Inarijärvi on sekä Indiager että Enara traesk, järveen laskee Inda elf ja sen rannalla on kaiketi kylä Indiager. Tenon rannalta löytyy myös Indiager. Notiager vatn on Kuolassa oleva järvi, olisiko EDIT Nuorttijärvi ja ilmeisesti onkin.
https://www.doria.fi/handle/10024/123056
https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sAllowed=y
Kohdassa Den 7. Jan on kolmas iager-nimi:
https://books.google.fi/books?id=OFtAAQ ... er&f=false
Kinaporin kalifi kirjoitti:Näissä norjalaisissa/tanskalaisissa lähteissä iager näyttää siis olevan esillä myöhään monissa paikannimissä, eli mitäs X-kieltä ne nyt sitten enää olisivat?
Kinaporin kalifi kirjoitti:P.S. Googlen e-kirja Antropogeografiska studier inom Petsamo-området, Väinö Tanner avaa aika hyvin tätä nimistöä.
Jaska kirjoitti:2. Norjalaiset ovat saaneet tietonsa eri saamelaisryhmiltä. Inderjaur-nimimuodossa lopussa on saamelaisten itse lisäämä 'järvi'-sana. Silti jokin toinen saamelaisryhmä eri puolella järveä on ilmeisestikin käyttänyt suoraan aiemmilta x-kielisiltä lainattua nimimuotoa, jonka norjalaiset sitten kirjasivat Indiager.
Jaska kirjoitti:Ehkä talvikylien nimissä vanhat nimimuodot ovat idässä säilyneet pisimpään ja periytyvät jo x-kielisiltä?
Kinaporin kalifi kirjoitti: Notiager vatn on Kuolassa oleva järvi, olisiko EDIT Nuorttijärvi ja ilmeisesti onkin.
Jaska kirjoitti: Mitään erityistä syytähän ei ole, miksei vielä 1700-luvulla olisi voinut olla x-kielisiä saarekkeitakin (varmaan toki myös saamea osaavina).
aikalainen kirjoitti:Kinaporin kalifi kirjoitti: Notiager vatn on Kuolassa oleva järvi, olisiko EDIT Nuorttijärvi ja ilmeisesti onkin.
Tässä olisi sen niminen järvi, lähellä Norjaa.
aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti: Mitään erityistä syytähän ei ole, miksei vielä 1700-luvulla olisi voinut olla x-kielisiä saarekkeitakin (varmaan toki myös saamea osaavina).
Nimeäminen olisi voinut säilyä 1700-luvulle siinäkin tapauksessa, että äksäkieli olisi hiipunut jo paljon aiemmin. Ruotsissakin hallintokielellä kirjattiin lax-nimisiä paikkoja vielä satoja vuosia sen jälkeen, kun sana oli puhekielessä muuttunut lahdeksi.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Jaska kirjoitti:Ehkä talvikylien nimissä vanhat nimimuodot ovat idässä säilyneet pisimpään ja periytyvät jo x-kielisiltä?
Onko aivan selvää, että iager yleensä on saamelaisten käyttämä nimi? Ehkä esim. Notiager onkin tuon alueen ei-saamelainen nimi, joka periytyi tanskalaisiin dokumentteihin jo 1100-1200-luvun veronkantosopimuksista,
Kinaporin kalifi kirjoitti:vrt. myös:
"Kirjuri Vasili Agalin todisti verontarkistusmatkallaan Lapissa v. 1574, että karjalaiset ja vienalaiset hankkivat itselleen maita Nuortijoen alueelta."
https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1
Alue ml. Inari oli aluksi kolmen valtakunnan veromaa. Ehkä Kirkisenkin ajatusta siitä että Novgorodia edustivat tuolla alueella aluksi "karjalaiset" pitää tarkastella uudelleen? EDIT ehkä Novgorodia edustivatkin alueella kielisyistä Olhavan tsuudit tai Novgorodin Lop'?
Kinaporin kalifi kirjoitti:"Myöskään Metsälappi ei aluksi muodostanut erillistä hallintoaluetta, vaan sen asutus liitettiin Vatjan viidennekseen, kuten suuriruhtinaan kirje lappalaisille v. 1530 osoittaa. Lappia ei kuitenkaan luettu Käkisalmen lääniin kuuluvaksi, vaan kirjeestä käy ilmi, että jo vanhastaan koko Lapin hallintoa johdettiin Novgorodin kansliasta käsin."
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 22 vierailijaa