aikalainen kirjoitti:Karttahaun mukaan nimiainesta kullas* ja kullaa* löytyy tasaisesti Oulujoelta Lounais-Suomeen ja Kokemäenjoelta Kymijoelle. Käytännössä siis länsisuomalaisen murteen vaikutusalueella.
Jos kullas on lainattu germaaneilta ja tarkoittaa tietyn tyyppistä mäkeä, niin sana on omaksuttu varmaankin silloin, kun länsisuomalainen kantaväestö asui vielä alkukodissaan suppealla alueella länsirannikolla, ja oppi yhdistämään tämän sanan tietyn näköisiin mäkiin. Levittäytymisen jälkeenhän lainaaminen olisi ollut myöhäistä, kun uudet paikat olisi jo ehditty nimeämään toisin.
Jos länsisuomalaisten levittäytyminen on alkanut ajanlaskun alkuvuosisatoina, niin lainaus ajoittuu viimeistään sinne. Toivottavasti tämä istuu germaanin ajoituksiin, muuten on jotain pielessä.
PS.
Samankaltaisuutta: Kukkula-kullas. Germaanin *kulna(z), Kullas-kullaan, kunnas-kunnaan. Paikannimissä samaksi saattaisi vääristyä jopa kulta-kullan.
Kenraalimajuri Hägglund kysyi luutnantti Aarne Juutilaiselta: "Kestääkö Kollaa?". Tähän Juutilainen oli vastannut: "Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan."
Kolla löytyy jopa Norjasta ja siihen liittynee myös monille tuttu Holmenkollen. Kuitenkin itsepäisesti vedätän taas omaan pussiin, kunnes se on Ernesto (Spanish version) Hemingwayn (Vanhus ja meri) jättimäinen kala, josta oli vain ruoto tallella kotosatamassa haikalojen syötyä sen lihakset pitkän matkan aikana.
Ludovicon lupacan kielen sanakirjassa vuodelta 1612 kukkula ja mäki on
colla ja
kolla. ja meille mielenkiintoisimman Kolla-heimon lukusana yksi on viron
uksi. Kolla-heimossa on pesunkestävää burjaattien, mongolien ja Kiinan (Tarim?) N1c1-haploa.
Kolla kolla on lupakassa vuoristo ja kukkulan & mäen synonyymi siellä on vit** sivulla 744 merkityksessä 'punta del cerro' eli kukkulan ja mäen huippu.
En ota kantaa sanan alkuperästä.