aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Samoin Eura-niminen pikkusaari tulee todennäköisimmin siitä hiekkaista niemeä tai saarta merkitsevästä muinaisruotsin sanasta, mutta tämä ei muuta sitä, että Eura-niminen joki tulee silti edelleen todennäköisemmin kantagermaanin jokea merkitsevästä sanasta kuin muinaisruotsin ihan vääränlaista maastonkohtaa merkitsevästä sanasta.
Ei se 'eyrr' ole automaattisesti vääränlainen. Voisit toimia yhtä fiksusti kuin kielitieteilijä Aikio mella-sanan kanssa, eli tutkia ensin paikannimen vastaavuutta maastoon. Pitäisi katsoa, onko Eurajoen suupuolella ollut silloisilla rannankorkeuksilla sopivaa (hiekkaista / soraista / kivistä) huomiota herättävää rantaa tai saarta tai lahdenpoukaman satamapaikkaa, joka voisi toimia nimeämisen motiivina. Vasta sen jälkeen sinulla olisi edellytyksiä arvioida tämän selityksen luotettavuutta.
Hyvä pointti! Periaatteessa olisi mahdollista, että ensin olisi nimetty Eura 'Hiekkasaari', ja sitten nimi olisi siirtynyt viittaamaan koko jokeen: Eurajoki 'Hiekkasaarijoki'. Nimeämismotiivi selittyisi uskottavasti niin, jos kyseinen hiekkasaari olisi sijainnut joessa senaikaisen rantaviivan tienoilla niin että se olisi nähty mereltä tultaessa ensimmäisenä ja siitä olisi tunnistettu mikä joki on kyseessä. Ehdottomasti selvittämisen arvoinen asia!
aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Hauho- ja Houha-nimissä on se hyvä puoli, että ne eivät muistuta mitään suomen kielen sanaa. Asutusniminä vierasperäisyyskään ei todista vieraasta kieliyhteisöstä, mutta maastoniminä todennäköisemmin todistaa.aikalainen kirjoitti:Hyvä kuitenkin, että purit viestissä eri tapauksia auki. Tavoitteeni on vain tuoda esiin, että germaaniselityksiin ei kannata lukkiutua. Se antaa vapautta etsiä entistä parempia muinaisselityksiä, jotka selittävät monta asiaa ilman että niitä (hieman liioitellen) väkisin pakotetaan hyväksymään sankka germaaniväestö Järvi-Suomen hauho-paikoille saakka.
Hauho on myös niitä Vahtolan listaamia etunimiä, joten sitä voi verrata lainasanaan. Jos hauho/houha on järven nimi, eikä se ole johdos läheisen talon tai kylän nimestä, ja jos siihen selkeästi liittyy jokin korkeus (esim. vesistöreitin ylin järvi), niin se lisää selityksen luotettavuutta.
Juuri näin.
P.S. Eurajoen tienoilla maa kohoaa arviolta 4 mm vuodessa, eli 40 cm vuosisadassa, eli 4 m vuosituhannessa. Kantaskandinaavin kaudella siis suunnilleen koko se alue, joka jää 5 m korkeuskäyrän alapuolelle, oli merenlahtea. Joen suu oli siis suunnilleen Vuojoen kartanon kohdalla. Sen länsipuolella sijaitseva Karimäki oli siihen aikaan pieni saari joensuun edustalla. Sille ei ole merkitty kalliota, joten se olisi saattanut olla hiekkainen saari siihen aikaan. Tosin kari-sanan esiintyminen nimessä viittaisi kivisyyteen...
Selitys on siis mahdollinen. Se vaatii kuitenkin enemmän mutkia, esim. nimen siirtymisen saaresta jokeen, kuin kantagermaaninen selitys, eikä siksi ole yhtä uskottava. Myöskään äänteellisesti tämä ei ole yhtä selkeä ja moitteeton vaihtoehto, koska Eura edellyttäisi lähtöasua *eyra; en osaa nyt ulkoa sanoa, oliko kantagermaanisen asun *aurja(z) 'hiekkainen niemi' (<-- *aura- 'hiekka') ja kantaskandinaavin asun *eyrr välissä juuri tuollaista vaihetta... Eli säilyikö toisen tavun vokaali vielä sen jälkeen kun ensitavun diftongi muuttui j-umlautin vaikutuksesta?
Joka tapauksessa kyllä tämä joennimelle uskottavammalta kuulostaa kuin henkilönnimiperustainen selitys, eli kakkossijalle arvotan tässä käsitellyn vaihtoehdon.