Kirjoittaja Jaska » 24 Elo 2021 21:04
Päivitystä Eura- ja Aura-joennimiin:
Paikannimistön jatkuvuus Lounais-Suomessa
Suomen kielessä on paljon vanhoja lainasanakerrostumia, mutta yksin niiden perusteella ei voi määritellä paikkaa, jossa ne on omaksuttu. Vain paikannimitodisteet voivat varmasti kertoa, että on oltu juuri tietyllä alueella.
Koska kuitenkin kielenkäyttäjien paikannimet muuttuvat kielen mukana, ei ole irrallisesti mahdollista arvioida, kuinka vanha jokin paikannimi voisi olla. Esimerkiksi jokin Kuusijärvi voisi olla vasta eilen nimetty, tai yhtä hyvin niin vanha kuin sanojen kuusi + järvi ajoitus sallii (ensimmäinen palautuu kantauraliin, ja toisellakin on vastineita saamessa ja Volgan kielissä saakka). Ajoittamiseen tarvitaan kielikontakteja, tässä tapauksessa muista kielistä lainattuja paikannimiä tai paikannimielementtejä.
Lounais-Suomesta on esitetty jo 80-luvulla joukko ikivanhoja germaanisperäisiä paikannimiä (Jorma Koivulehto). Käsittelen tässä vain kahta, jotka liittyvät alkuperältään yhteen: paikannimielementit Eura ja Aura, jotka liittyvät jokiin (Eurajoki Satakunnassa ja Aurajoki Varsinais-Suomessa Turussa). Käsittely on äännehistoriallinen, eli selitän tarkasti, minkä kielten kautta paikannimet ovat nykyasuihinsa päätyneet ja minkä kielten kautta eivät ole voineet päätyä.
Eura tulee kantagermaanin sanasta *ēϸrō
Aura tulee luoteisgermaanin sanasta *āϸrō
Kyseisen germaanisen sanan merkitys on ’suoni, joki’, ja mm. Saksan Oder-joen nimi perustuu samaan sanaan. Nykyruotsin sana åder ’suoni’ on samoin sen jatkaja. Kantagermaanista luoteisgermaaniin johtanut muutos *ee > *aa ajoitetaan ajanlaskun alun ympäristöön, eli Eura on lainattu ennen muutosta ja Aura sen jälkeen, ollen siis vähän nuorempi lainapaikannimi.
Kun sana tai nimi lainataan kielestä toiseen, sen lopulliseen asuun vaikuttaa lainaavan kielen äännejärjestelmä. Ennen ajanlaskun alkua itämerensuomi oli vielä keskikantasuomen tasolla. Pitkiä vokaaleja esiintyi jo ensitavussa, muttei vielä konsonanttiyhtymän edessä – siksi näissä nimissä kohdekieleen tuli lyhyet *e ja *a. Soinnitonta dentaalispiranttia ϸ (kuten englannin sanan think alussa) ei kohdekielessä ollut, joten se korvattiin *t:llä. Vanhastaan jälkitavuissa ei ollut pyöreää vokaalia *o, ja vanhoissa lainasanoissa ei näyttäisi olevan mitään systemaattista suhdetta, vaan germaanista jälkitavujen *a:ta tai *o:ta vastaa miten sattuu suomen a tai o.
Keskikantasuomeen nimet lainattiin siksi näin:
*ēϸrō --> *etra
*āϸrō --> *atra
Emme tiedä, olivatko sanat germaanien käytössä vielä nimiä vaiko vain jokeen viittaavia sanoja, mutta nimiksi keskikantasuomalaiset ne kuitenkin itse omaksuivat (koska ne olivat vieraskielisiä ja siksi läpinäkymättömiä): *Etra ja *Atra.
Jos Eura-nimi olisi oikein vanha, se olisi periaatteessa saatettu lainata jo ns. varhaiskantasuomen tasoon. Tässä kielivaiheessa oli vielä soinnillinen dentaalispirantti đ. Tämä **eđra olisi kuitenkin kehittynyt säännöllisesti keskikantasuomen asuun *etra, joten mikään ei muuttuisi.
Keskikantasuomi päivittyi myöhäiskantasuomeksi ensimmäisinä ajanlaskun alkua seuranneina vuosisatoina, ja pian myöhäiskantasuomi jakautui murteisiin. Kantasuomen Suomenlahden murre päivittyi tänne, ja siitä kehittyi täällä Suomenlahden pohjoismurre (ehkä suunnilleen 500 jaa. tienoilla), josta polveutuvat muinaislänsisuomi, muinaiskarjala ja muinaisvepsä. Koko tämän ajan paikannimet säilyivät ennallaan: *Etra ja *Atra.
Vasta muinaislänsisuomen erilliskehityksen aikana, joskus ensimmäisen vuosituhannen loppupuoliskolla jaa., tapahtui muutoksia: *t alkoi heiketä eräissä konsonanttiyhtymissä ja lopulta vokaaliutui:
*Etra > *Edra > Eura
*Atra > *Adra > Aura
Ehkä ainakin viimeiset 1000 vuotta Eura ja Aura ovat siis olleet nykyisissä nimiasuissaan. Miksi sitten nämä paikannimet edellyttävät nimenomaan itämerensuomalaista jatkuvuutta jo yli 2000 vuoden takaa? Eikö niitä olisi voitu lainata saamelaisilta, jotka olisivat lainanneet ne germaaneilta? Tämä ei kuitenkaan ole äännehistoriallisesti mahdollista, koska saamen vanhoissa lainasanoissa *tr ja *ϸr on korvattu *rt-yhtymällä. Jos siis kyseiset germaaniset nimielementit olisi lainattu keskikantasaameen, ne olisivat olleet asuissa:
*erta
*arta
Kun sitten kieli kehittyi myöhäiskantasaameksi pian ajanlaskun alun jälkeen, nämä nimielementit olisivat kehittyneet asuihin:
*erta > *eartē
*arta > *vuortē
Jos sitten muinaislänsisuomalaiset olisivat vasta joskus vuoden 500 jaa. jälkeen lainanneet nämä paikannimet vanhakantaisen saamen puhujilta, ne olisi lainattu seuraaviin asuihin:
*eartē --> *äärtä/*äärti
*vuortē --> *vuorta/*vuorti
Näistä nimiasuista ei enää mitenkään olisi voinut tulla nykyisin tuntemiamme paikannimiä Eura ja Aura! Entä olisiko nimet voitu lainata vasta myöhään mutta skandinaaveilta? Sekään ei ole äännehistoriallisesti mahdollista, sillä ajanlaskun alkuvuosisatoina alkanut kehitys johti mm. siihen, että *oo kehittyi kantaskandinaavin *u:ksi. Tämä olisi jo siinä aikatasossa korvattu myöhäiskantasuomen tai sen murteiden *u:lla. Lisäksi myöhäiskantasuomessa oli jo laajalti pitkiä vokaaleja ensitavussa (jotka tosin olisivat lyhentyneet tavunloppuisen *t:n vokaaliutuessa), joten kantaskandinaavista myöhäiskantasuomeen lainattaessa lopputuloksena olisi ollut:
*eetru > *Euru
*aatru > *Auru
Siksi ainoa uskottava selitys on, että
1. paikannimet on lainattu suoraan kanta- ja luoteisgermaaneilta keskikantasuomeen, eli
2. kielellinen jatkuvuus vallitsee nyky(länsi)suomeen yli 2000 vuoden takaa;
3. siitäkin huolimatta, että kieli on vielä pitkään päivittynyt Virosta ja että länsisuomen erilliskehitys on alkanut vasta paljon myöhemmin.
P.S. Nämä paikannimet ovat varhaisin todiste itämerensuomalaisten läsnäolosta Suomen puolella. Kielitieteen puolesta ei siis ole mitään tarvetta eikä perustetta olettaa itämerensuomalaisten saapuneen tänne ennen kuin rautakaudella. Valter Langin uusi synteesi on mahdollinen (hän olettaa ims. ja saamen saapuneen tänne jo pronssikauden lopulla), mutta myöhäisempikin saapuminen riittää.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~
Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)