Kinaporin kalifi kirjoitti:Eikö Surnui liity luontevasti Solkein ja Peltoin kaltaisiin nimiin? Inkeriläisyys?
Jo kantasuomessa oli johdinpäätteet *-ei ja *-oi (< vartalovokaali *a/*ä/*e + *j, nykykirjasuomessa asuissa
-i ja
-o), mutta sen sijaan ei päätettä **-ui. Eli vaikka paikannimet tyyliin Solkei, Peltoi, Kaskei tai esim. Tömöi (Pornainen), Härköilä (Vihti) voi helposti selittää murrejohdoksiksi, joissain tapauksissa kyllä varmaan diftongillisilta alueilta tuoduiksi, Surnui ei sovi tähän kuvioon.
KKP:stä näyttää löytyvän tasan kolme
-ui-loppuista suomalaista paikannimeä: Parikkalan Koskui, Karkkilan Kermui, ja sitten tämä Surnui. (On tietysti paljon paikannimiä Inarista, joissa on loppuosana inarinsaamen
suálui 'saari'.)
-Oi-loppuisia paikannimiä on kymmeniä, ja joista muuten näkyy niistäkin hyvin
missä jälkitavujen diftongit ovat pisimpään säilyneet: yhtäältä Länsi-Uudellamaalla, toisaalta kaistaleella savo-livvi(-lyydi-vepsä). Myös joo inkeroisessa, mutta sinne asti ei ehkä ole tarpeen vedota.
Tarkemmin ajatellen toinen johdostyyppi voisi kuitenkin toimia: ehkä nominatiivien pitäisi olla nykysuomennettuna Koskut, Kermut ja Surnut. Tämän johdostyypin taivutushan menisi esim.
Koskuen-, josta voisi murteissa tulla
Koskuin-. Tässä tapauksessa on myös ihan mukavaa, että
koskut on ihan oikea murresana joka tarkoittaa 'kuusen kaarnaa'. Kermui taas voisi ehkä liittyä Länsi-Uudenmaan murresanaan
kermu 'ryppy'? Karkkilassa on lisäksi myös Kermunmäki.