Sukunimet

Sikäli tarina voisi olla uskottava, että nykyisen Turkin alueella on ollut mm. Lydia (vrt. Lyydiläiset) mikään geenivertailu ei tosin taida näyttää yhteyksiä.

Tässä mennään nyt jo aika lailla Äijäkupittaa-alueelle.

Myös kannattaa esim. huomata, että persialaiset olivat tunnetusti alun perin hevoskansaa, ja ratsastaessa tarvitaan hyvä pakaratuntuma, josta seuraakin uusi mullistava etymologia…:

Joo, aina kannattaa ensin tutustua tieteellisiin lähteisiin. Sitten vasta, jos niissä ei selitetä asiaa, voi pohtia, osuisiko joku epätieteilijä vahingossa lähelle maalia. (99 % tapauksissa ei osu.)

Eiköhän se ollut minun suunnaltani hieman vitsinä heitettykin. Olisi kaiketi pitänyt laittaa siihen myös, että Turkista löytyy lisäksi hattivattien alkumuoto, vain muumit ovat yhä kateissa.

Onko tietoa mistä sukunimi Rotkus on peräisin? En ainakaan nettitutkimuksilla löytänyt tietoa.

Sitten toinen Suomessa ei kovin yleinen nimi, Edman. Netistä löytyi mm. tietoa, että nimellä taustaa Britannian anglo-saksisessa kulttuurissa.
Nimeä käytössä myös Ruotsissa ja Usa:ssa.
Onko tietoa mitä kautta nimi on kulkeutunut Suomeen? Tosin, Länsi-Suomessa on paljon nimiä, mitkä joku on vain ottanut käyttöön jossain vaiheessa ilman, että olisivat alunperin mitään sukua jonkun nimen omaaville.

Ed=vala eli Valamies voisi olla yksi selitys nimen takana, siis skandinaavista alkuperää.

Rotkus voisi olla latinalaistettu versio (+us, +ius) jostakin nimestä, mutta mikä olisi alkuperäinen? Rotko? Usein esim. papisto muodosti nimensä kotipaikasta latinalaistettuna, Savonius, Cajanius, tms. toisinaan taas vanhasta sukunimestä muodostettiin latinalaiselta kuulostava.

Ed=vala eli Valamies voisi olla yksi selitys nimen takana, siis skandinaavista alkuperää.

Rotkus voisi olla latinalaistettu versio (+us, +ius) jostakin nimestä, mutta mikä olisi alkuperäinen? Rotko? Usein esim. papisto muodosti nimensä kotipaikasta latinalaistettuna, Savonius, Cajanius, tms. toisinaan taas vanhasta sukunimestä muodostettiin latinalaiselta kuulostava.

Varmaan mahdollisempaa, että Edman nimi tullut suomeen skandinavian kautta eikä brittien kautta.

Rotkuksesta löysin netistä tietoa, että joidenkin nimi on ollut alunperin Rotcherus ja siitä tullut Rotkus. Ja sitten muodostettu ilmeisesti versio myös jonkun etunimestä Rotger > Rotkerinpoika ja sitä kautta Rotkus.
https://www.genealogia.fi/genos-old/31/31_19.htm

Voisin kuvitella että nimen Edman taustalla on sana ed "niemi, kannas" tms. vrt.

"-ed/-eda

-ed betyder "passage mellan eller utmed vatten"

Exempel på ortnamn med efterledet -ed/-eda

Dals Långed
Hamneda"

https://sv.wikipedia.org/wiki/Svenska_ortnamnsefterled

http://runeberg.org/svetym/0202.html

Ehkä siis: niemellä tai kannaksella asuja tms.?

Voisin kuvitella että nimen Edman taustalla on sana ed "niemi, kannas" tms. vrt.

"-ed/-eda

-ed betyder "passage mellan eller utmed vatten"

Exempel på ortnamn med efterledet -ed/-eda

Dals Långed
Hamneda"

https://sv.wikipedia.org/wiki/Svenska_ortnamnsefterled

http://runeberg.org/svetym/0202.html

Ehkä siis: niemellä tai kannaksella asuja tms.?

Muuten hyvä mutta kun tuo näyttää päätteeltä, eli ei siis aloita sanaa kuten nimessä Edman, vs Maned.

Itse pidän uskottavana tämänkin muinaisnimen alasaksalaista alkuperää: Lüdeke, Lüdicke --> Lyytikkä --> Lyytikäinen. Se sopii siis samaan sarjaan kuin Hartwik, Harteke --> Hartikka --> Hartikainen jne. Sukunimistössämme on säilynyt monia tällaisia viimeistään keskiajalla lainattuja alasaksalaisia miehennimiä.

Mikäs helvetin muoti-ilmiö tuo sitten oli että suomalaiset jätkät keskiajalla nimettiin samaan muottiin alasaksalaisten kanssa?

Muuten hyvä mutta kun tuo näyttää päätteeltä, eli ei siis aloita sanaa kuten nimessä Edman, vs Maned.

Päätteeltä? Kysehän on ihan vain sanasta, vrt. suomen "niemi". Sana voi esiintyä myös ihan yksinään, vrt. paikannimet tyyppiä Edet.

Kyllä mä olen tullut yhä enenevissä määrin siihen loppupäätelmään että suomalaiset on aivan tolkuttoman lahopäistä sakkia. Lainataan ja tempoillaan sinne ja tänne, ja missään ei pysytä. Niin.

Itse pidän uskottavana tämänkin muinaisnimen alasaksalaista alkuperää: Lüdeke, Lüdicke --> Lyytikkä --> Lyytikäinen. Se sopii siis samaan sarjaan kuin Hartwik, Harteke --> Hartikka --> Hartikainen jne. Sukunimistössämme on säilynyt monia tällaisia viimeistään keskiajalla lainattuja alasaksalaisia miehennimiä.

Mikäs helvetin muoti-ilmiö tuo sitten oli että suomalaiset jätkät keskiajalla nimettiin samaan muottiin alasaksalaisten kanssa?

Nimet seuraavat aina muotia: keskiajalla lainattiin rikkaiden hansakauppiaiden nimiä, 1800-luvulla venäläisiä "keisarillisia" nimiä, nykyään Kauniiden & rohkeiden nimiä.

Jopa vanhin tunnettu nimityyppimme, rautakautinen kaksiosainen (esim. Kaukomieli, Ihalempi jne.) lienee lainattu germaanisesta mallista: Harjawaldaz (> Harald, Harold) jne.

Kyllä mä olen tullut yhä enenevissä määrin siihen loppupäätelmään että suomalaiset on aivan tolkuttoman lahopäistä sakkia. Lainataan ja tempoillaan sinne ja tänne, ja missään ei pysytä. Niin.

Näinhän se on. Kansa ei jaksa ottaa asioista selvää, äänestää samoja pässejä kuin aina ennenkin, ja silti odottaa erilaista politiikkaa...

Itse pidän uskottavana tämänkin muinaisnimen alasaksalaista alkuperää: Lüdeke, Lüdicke --> Lyytikkä --> Lyytikäinen. Se sopii siis samaan sarjaan kuin Hartwik, Harteke --> Hartikka --> Hartikainen jne. Sukunimistössämme on säilynyt monia tällaisia viimeistään keskiajalla lainattuja alasaksalaisia miehennimiä.

Mikäs helvetin muoti-ilmiö tuo sitten oli että suomalaiset jätkät keskiajalla nimettiin samaan muottiin alasaksalaisten kanssa?

Nimet seuraavat aina muotia: keskiajalla lainattiin rikkaiden hansakauppiaiden nimiä, 1800-luvulla venäläisiä "keisarillisia" nimiä, nykyään Kauniiden & rohkeiden nimiä.

Jopa vanhin tunnettu nimityyppimme, rautakautinen kaksiosainen (esim. Kaukomieli, Ihalempi jne.) lienee lainattu germaanisesta mallista: Harjawaldaz (> Harald, Harold) jne.

Kyllä mä olen tullut yhä enenevissä määrin siihen loppupäätelmään että suomalaiset on aivan tolkuttoman lahopäistä sakkia. Lainataan ja tempoillaan sinne ja tänne, ja missään ei pysytä. Niin.

Näinhän se on. Kansa ei jaksa ottaa asioista selvää, äänestää samoja pässejä kuin aina ennenkin, ja silti odottaa erilaista politiikkaa...

Vain Kaunarit kestää lamat ja buumit. Tosin kukaan ei sitä katso. Politiikka toimii samalla tavalla, höynäytys toimii, koska politiikka on meillä Suomessa yhtä vakava asia kuin ennen uskonto. Media ja intelligentsia ei tunne poliittista satiiria muiden kuin yhdysvaltalaisen presidentin kohdalla. Poliittisen korrektiuden kotimaa tuottaa poliittisesti epäkorrektimmat johtavat, jotka tämän lasikaton rikottuaan pystyvät johtamaan kansaa sarjakuvarepliikeillä.

Toisessa ketjussa (Turenki ym.) tuli esille se, että suomalaiset vanhat pappissukujen nimet - ja usein muutkin säätyläisnimet, mutta pappissuvuista muoti näyttäisi alkaneen - on muodostettu enimmäkseen paikannimien perusteella. Tämä oli yleinen tyyli aina 1500-luvulta asti. Esim. Aejmelaeus (Äimälä), Lithovius (Littoinen), Raumannus, Sumelius (Sumiainen) jne. Toinen tapa muodostaa nimi oli: Lohtander (Lohtaja), Polviander (Euran Köylypolvi), Palander (Suolahti, lat. palus = suo) jne. Joskus päädyttiin vekslaamaan kahden vaihtoehdon välillä: Silander/Silanius.

Suomalaistamisaallossa monet näistä sitten suomensivat nimensä eli esim. Lohtaja ja Suolahti.

Toisessa ketjussa (Turenki ym.) tuli esille se, että suomalaiset vanhat pappissukujen nimet - ja usein muutkin säätyläisnimet, mutta pappissuvuista muoti näyttäisi alkaneen - on muodostettu enimmäkseen paikannimien perusteella. Tämä oli yleinen tyyli aina 1500-luvulta asti. Esim. Aejmelaeus (Äimälä), Lithovius (Littoinen), Raumannus, Sumelius (Sumiainen) jne. Toinen tapa muodostaa nimi oli: Lohtander (Lohtaja), Polviander (Euran Köylypolvi), Palander (Suolahti, lat. palus = suo) jne. Joskus päädyttiin vekslaamaan kahden vaihtoehdon välillä: Silander/Silanius.

Suomalaistamisaallossa monet näistä sitten suomensivat nimensä eli esim. Lohtaja ja Suolahti.

Ja osa näistä suomennetuista nimistä oli ihan alkujaankin sukujuuriltaan ulkomaalaisia. Nimi saatettiin kääntää suomeksi mutta myös näkyy sukuja joissa veljekset ottivat aivan eri sukunimiä. Suomalaistetut sukunimet saattoivat vain kuulostaa ääntämykseltään hieman alkuperäisen kaltaisilta vaikka merkitys muuttui täysin.
Paikannimissä voi myös olla vaikeaa sanoa kumpi oli ensin, skandinaavis-germaaninen vaiko suomalais-saamelainen paikannimi, useinhan paikat saivat nimensä ensimmäisten pysyvien asujien mukaan ja ne ensimmäiset saattoivat hyvin olla vaikkapa skotteja jotka saivat erämaapalstan palkinnoksi sotilaspalveluistaan Ruotsin kruunulle.
Ulkomaisten nimen käyttö ei siis aina ole mikään muoti-ilmiö vaan toisinaan kertovat sukujen alkuperästä.

Suomea on aina asutettu useasta eri suunnasta - lahopäitä lukuunottamatta kukaan ei ole sikissyt suoraan kannonjuuresta.

Toisessa ketjussa (Turenki ym.) tuli esille se, että suomalaiset vanhat pappissukujen nimet - ja usein muutkin säätyläisnimet, mutta pappissuvuista muoti näyttäisi alkaneen - on muodostettu enimmäkseen paikannimien perusteella. Tämä oli yleinen tyyli aina 1500-luvulta asti. Esim. Aejmelaeus (Äimälä), Lithovius (Littoinen), Raumannus, Sumelius (Sumiainen) jne. Toinen tapa muodostaa nimi oli: Lohtander (Lohtaja), Polviander (Euran Köylypolvi), Palander (Suolahti, lat. palus = suo) jne. Joskus päädyttiin vekslaamaan kahden vaihtoehdon välillä: Silander/Silanius.

Suomalaistamisaallossa monet näistä sitten suomensivat nimensä eli esim. Lohtaja ja Suolahti.

Ja osa näistä suomennetuista nimistä oli ihan alkujaankin sukujuuriltaan ulkomaalaisia. Nimi saatettiin kääntää suomeksi mutta myös näkyy sukuja joissa veljekset ottivat aivan eri sukunimiä. Suomalaistetut sukunimet saattoivat vain kuulostaa ääntämykseltään hieman alkuperäisen kaltaisilta vaikka merkitys muuttui täysin.

Tästä on muistaakseni esimerkkinä ainakin Reenpää - Rehbinder.

Paikannimissä voi myös olla vaikeaa sanoa kumpi oli ensin, skandinaavis-germaaninen vaiko suomalais-saamelainen paikannimi, useinhan paikat saivat nimensä ensimmäisten pysyvien asujien mukaan ja ne ensimmäiset saattoivat hyvin olla vaikkapa skotteja jotka saivat erämaapalstan palkinnoksi sotilaspalveluistaan Ruotsin kruunulle.
Ulkomaisten nimen käyttö ei siis aina ole mikään muoti-ilmiö vaan toisinaan kertovat sukujen alkuperästä.

Niin, siis tuo kertomani ajan nimimuoti nimenomaan oli muodostaa sukunimi kotipaikkakunnan mukaan ja ensin niin tekivät pappissuvut ja sen jälkeen muutkin siten, että suosituimmat päätteet olivat ensin -us ja sitten -der. Osa -der-päätteisistä on Ruotsista, mutta -us-päätteisistä omien havaintojeni mukaan vain harva. Ruotsissa nimittäin oli usein tapana muodostaa pappisnimi nimestä ja patronyymistä latinaksi eli esim. Johan Magnussonista tuli Johannes Magni.

Yksi kiinnostava ryhmä ovat sotilasnimet, jotka esi-isän palveluksen muistona ovat ruotsinkielisiä, vaikka esi-isä tai suku ei olisi koskaan ollut ruotsinkielinen.

"Tästä on muistaakseni esimerkkinä ainakin Reenpää - Rehbinder"

Käsittääkseni ei Rehbinderit ole mitään suomentaneet, tai ainakaan
ei ole missään vaiheessa aateliskalenteriin tällaista merkitty.

Renqvistiä on kyllä suomennettu Reenpääksi mutten tiedä olisi jotain muutakin.

Eräs esimerkki pappissukujen nimen muodostumisesta on Stranius. Suku on alkuisin Rantala-talosta, josta ruotsinnoksen ja latinalaisen päätteen kautta saatu nimet Strandenius > Stranius.

Renqvist nimen otti ensiksi käyttöön Ilomantsilainen talonpojan poika Heikki Kukkonen josta sittemmin tuli pappi ja herätysjohtaja. Sitten kun nimiä alettiin suomentamaan, niin ei palattu nimeen Kukkonen vaan nimeksi tuli Reenpää. Tuttu nimi lähinnä syntymäpaikkansa takia.

Renqvistiä on kyllä suomennettu Reenpääksi mutten tiedä olisi jotain muutakin.

Muistin väärin, pahoittelut. Keksin myös, miksi muistin asian väärin: eräissä "vanhan ajan" muistelmissa on kohta, jossa juhlan viettoon saapuu yhtä aikaa huomattavan monta reellistä Rehbindereitä...