Muinainen Suomi

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:Kantasaamen *ë:n lienee täytynyt olla etisempi kuin viron õ:n. Kehitys *i >> a menee luonnollisimmin vokaaliavaruuden läpi "vinoon poikki" reittiä > ɪ > ə > ʌ >, kuin heti kokonaan takaistuen. Tunnetuissa lainasanoissakin *ë edustuu lähinnä e:nä tai i:nä (tyyppiesimerkkeinä *ëlē- → Elimäki, Ilomantsi).

Hyvä huomio ja siltä pohjalta löytyykin mahdollinen rinnakkaiskehitys vrt. mölö, esim Louhiveden nimipari Muolanki-Melamavuori, vrt. Kannaksen Muolaankylän Muolaa- ja Mölö-, näissä kaikissa ilmeisesti siis < *mëlë, vaikka tuo muola- kai pitäisi tulla johdoksesta a>o(o)>uo. Olisiko kehitys kuitenkin a>ë>uo? Loitimen Melavaara voisi myös olla *mëlë-nimi. Toimisikohan viereinen Öllöla muuten vastaavana parina vaikkapa Elimäelle?

"*ë edustuu lähinnä e:nä tai i:nä" näyttäisi siis vaativan myös ö-kehityksen rinnalleen. Jos esim. mala:n pohjalta kehitys on ollut merjalais-saamelaisessa kantakielessä a>o, niin viimeistään kantasaamelaismurteissa tms. myös >ë, josta vaihtelevasti tämän esimerkin pohjalta e tai ö? Varsinaissaamessa sitten jo >uo?

Lähtökohdaksi pitää ottaa tunnettujen kielten tunnetut äännekehitykset ja lainakorvaukset. Niiden ulkopuolelle jääville ilmiöille haetaan sitten uskottavinta mahdollista selitystä.

Esisaame > kantasaame --> suomi:
*a > *uo --> uo
*i, ü, *ê-i > *ë --> i, e

Mistään muutoksesta *a/*o > *ë ei ole kantasaamessa merkkejä, jos sellaista tarkoitit. Suomen ö:llä tiedetään korvatun saamen *ea, mutta toistaiseksi ei ole todisteita siitä, että *ë:kin olisi korvattu ö:llä; pidetään kuitenkin foneettisista ja fonologisista syistä sellainen vaihtoehto auki, jos vaikka vakuuttavia esimerkkejä löytyisi suomen saamelaisista lainasanoista.

Paikannimielementit tarvitsevat tuekseen lainasanoja todistamaan samasta ilmiöstä, koska nimielementtien merkitys on aina epävarmempi ja sama nimielementti on mahdollista perustella monesta erimerkityksisestä sanasta.

Jaska kirjoitti:Lähtökohdaksi pitää ottaa tunnettujen kielten tunnetut äännekehitykset ja lainakorvaukset. Niiden ulkopuolelle jääville ilmiöille haetaan sitten uskottavinta mahdollista selitystä.

Esisaame > kantasaame --> suomi:
*a > *uo --> uo
*i, ü, *ê-i > *ë --> i, e

Mistään muutoksesta *a/*o > *ë ei ole kantasaamessa merkkejä, jos sellaista tarkoitit. Suomen ö:llä tiedetään korvatun saamen *ea, mutta toistaiseksi ei ole todisteita siitä, että *ë:kin olisi korvattu ö:llä; pidetään kuitenkin foneettisista ja fonologisista syistä sellainen vaihtoehto auki, jos vaikka vakuuttavia esimerkkejä löytyisi suomen saamelaisista lainasanoista.

Paikannimielementit tarvitsevat tuekseen lainasanoja todistamaan samasta ilmiöstä, koska nimielementtien merkitys on aina epävarmempi ja sama nimielementti on mahdollista perustella monesta erimerkityksisestä sanasta.

En siis väitä että tämä *a/*o > *ë olisi kantasaamessa tapahtunut, yritän vain keksiä miten eri muodot voisi selittää, siksi kysymysmerkki. Ehkä ainoa selitys on se, että osa nimistä on lainautunut imsuun saamen kautta, osa taas suoraan jostain merja-muroman murteesta, kun selityksiä näyttää tarvittavan monta. Tämä siis olettaen, että jo kantasana kuten *mala voidaan identifioida maastomuodosta riittävän luotettavasti ja olen kyllä tietoinen siitä, että esim. melamäet ja -vaarat voidaan tulkita toisinkin. Muola- ja mölö- ovat tässä suhteessa (ehkä) hieman helpompia.

Jaska kirjoitti:

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Eli venäjän <e> on etinen [je], kun taas venäjän <э> on "pelkkä" [e] johon ei liity edeltävän konsonantin liudentumista. Foneettisesti se on myös takaisempi. Niinpä substraattikielen keskivokaali *ë olisi voitu sujuvasti korvata jälkimmäisellä, aivan kuten mahdollinen *ï on voitu korvata venäjän takaisella illabiaalivokaalilla eli "keskivokaalilla" <ы> kuten muromalaisalueen Viks-nimissä.

Nyt kuitenkin Rahkosen esimerkeissä on kyrillinen etinen <e>, mikä on vahva viittaus keskivokaalia vastaan: substraattikielessä oli siis *ve(e)ksa, ei *vë(ë)ksa.

Tuo kai selittäisi Pystysen kommentin pohjalta väksyn, kunhan edeltävä i>e voidaan selittää, siis vä(ä)ksy<*veaksa<*veksa<*viksa.

No sitä on hankala selittää - tai siis muuten kuin olettamalla erilaisia kieliä/murteita. Yleensä merjassa vokaalien korkeus näyttää hyvin säilyneeltä, mutta tässä sanassa pitäisi olettaa muutosta *i > *e.

Rahkonen toteaa e>i-muunnoksen olemassaolon, mutta se ei tietysti ole ihan sama asia, esim. pecä vs. picä, ks. esim. kartta 11 artikkelissa Rasprostranenie merjano-muromskih i drevnemordovskih gidronimov:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... utheas.pdf

Jaska kirjoitti:Mistään muutoksesta *a/*o > *ë ei ole kantasaamessa merkkejä, jos sellaista tarkoitit. Suomen ö:llä tiedetään korvatun saamen *ea, mutta toistaiseksi ei ole todisteita siitä, että *ë:kin olisi korvattu ö:llä; pidetään kuitenkin foneettisista ja fonologisista syistä sellainen vaihtoehto auki, jos vaikka vakuuttavia esimerkkejä löytyisi suomen saamelaisista lainasanoista.

"Suurin määrä *o > õ -tapauksia on todettavissa viron itämurteista sekä lisäksi vatjasta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_murteet

Siis yksinkertaisesti a>o, josta > õ ja edelleen ö, liittyen siihen että Virojoen ympäristössä jne. on selvästi havaittavissa muitakin virolaisuuksia?

P.S. toinen vaihtoehto, jonka hypoteesina voisin kuvitella liittyvän aiheeseen, liittyy mm. tähän Pystysen lauseeseen:"Näemme myös, että inarinsaamessa avoimempi *ë (koltan â) on kehittynyt länsisaamen tapaan tavalliseksi a:ksi, mutta suljetumpi *ë (koltan õ) on yhtynyt o:hon ja kadonnut kielestä."

Tässä siis ilmeisesti kuitenkin a>o>ë (siis õ), vaikka kantasaamessa tästä ei siis ole merkkejä. Sitten imsuun lainautumisvaiheessa ë (siis õ) > (e?)/o/ö? Kantasaamen kehityskulku taas a>(oo)>uo.

Jaska kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:Luulen, että osa tapauksista kyllä selittyy jossakin alamurteessa säännöllisiksi: esim. ainakin *eɣlen > *eylen > *öylen on varmaan vielä ihan säännöllinen (samalla alueella eli Päijät-Hämeessä myös mm. *keɣri > köyri 'kekri' ja *neɣleh > nöyle 'neule'). Epäselväksi jää tämän jälkeen enää jälkitavun assimilaatio ö-e > ö-ö. Onko tälle oikeastaan vastaesimerkkejä?

Olisiko tuo siis samaa ilmiötä kuin "yleissuomalainen" *peytä > pöytä, *keyhä > köyhä? Alueellinen kartoitus olisi tarpeen.

Näin väittäisin. Muutos *ey > öy on levinnyt myös vepsään-lyydiin, löytyy osittain myös virosta (köis 'köysi', tosin kuitenkin leil 'henki'); mutta puuttuu pohjoiskarjalasta. Näyttää aika selvältä, että se on levinnyt yli jo olemassa olleen murrejatkumoon. Tätä ennen olisi siis ollut jo olemassa länsisuomen sisäisiä murre-eroja kuten eilen ~ eylen. Kettusella on jo kartat tärkeimmistä esimerkeistä: kekri, *eklen, *nekleh, *tetri.

Muutoksen *ey > öy aikoihin jonnekin on kai jäänyt vielä myös vokalisoitumattomia *ɣr-asuja, joista pohjois-Savon tyyppi keyri, eylen, neyle, teyri on sittemmin peräisin. Olisi aika jännä sattuma, jos nämä olisi kaikki lainattu sittemmin pohjoiskarjalasta. Suomen murteiden sanakirja kyllä tuntee samoilta seuduilta myös asun keyhä, mutta ehkä tämä on pikemmin se poikkeus.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Toimisikohan viereinen Öllöla muuten vastaavana parina vaikkapa Elimäelle?

Voisi ehkä olla aikaisempi *Ellölä, ja viimeinen muutos ihan suomen kielen itsensä sisällä. Vrt. tyyppi melu ~ *mely > *möly; pelu ~ *pely > pöly.

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Jaska kirjoitti:Mistään muutoksesta *a/*o > *ë ei ole kantasaamessa merkkejä, jos sellaista tarkoitit. Suomen ö:llä tiedetään korvatun saamen *ea, mutta toistaiseksi ei ole todisteita siitä, että *ë:kin olisi korvattu ö:llä; pidetään kuitenkin foneettisista ja fonologisista syistä sellainen vaihtoehto auki, jos vaikka vakuuttavia esimerkkejä löytyisi suomen saamelaisista lainasanoista.

"Suurin määrä *o > õ -tapauksia on todettavissa viron itämurteista sekä lisäksi vatjasta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_murteet

Joo, viron murteissa on tapahtunut õ:n leviämistä *o:n ja joissain sanoissa jopa *a:n tilalle (*sana > sõna). Nämä ovat selviä poikkeuksia, eivät säännönmukaisia.

Kielikontaktit ovat usein hyperkorrektien ilmiöiden eli "ylipalautusten" taustalla, ehkä tässäkin voisi olla jotain sellaista. Vatjassahan õ esiintyy myös jälkitavuissa, samoin etelävirossa.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Siis yksinkertaisesti a>o, josta > õ ja edelleen ö, liittyen siihen että Virojoen ympäristössä jne. on selvästi havaittavissa muitakin virolaisuuksia?

P.S. toinen vaihtoehto, jonka hypoteesina voisin kuvitella liittyvän aiheeseen, liittyy mm. tähän Pystysen lauseeseen:"Näemme myös, että inarinsaamessa avoimempi *ë (koltan â) on kehittynyt länsisaamen tapaan tavalliseksi a:ksi, mutta suljetumpi *ë (koltan õ) on yhtynyt o:hon ja kadonnut kielestä."

Tässä siis ilmeisesti kuitenkin a>o>ë (siis õ), vaikka kantasaamessa tästä ei siis ole merkkejä. Sitten imsuun lainautumisvaiheessa ë (siis õ) > (e?)/o/ö? Kantasaamen kehityskulku taas a>(oo)>uo.

Saamessahan muutoksen suunta on *ë > a ~ o (ja idässä säilynyt keskivokaalina), päinvastaista ilmiötä ei tunneta. Vokaalitypologisestikin "keskiavaruuden" vokaalit tuppaavat maailman kielissä kardinalisoitumaan eli kehittymään helpommin korvalla erotettaviksi "reunavokaaleiksi" a, o, u, e, i.

Jaska kirjoitti:Kielikontaktit ovat usein hyperkorrektien ilmiöiden eli "ylipalautusten" taustalla, ehkä tässäkin voisi olla jotain sellaista. Vatjassahan õ esiintyy myös jälkitavuissa, samoin etelävirossa.

Hyvä, onhan ainakin jokin hypoteesi jolla selittää molo > mölö-tyypin nimiä, jotka ovat kyllä mielekkäässä maantieteellisessä suhteessa mm. Suomen alueen vieru-nimiin, vrt. Viron vere-nimet. Kuten todettua, esim. Luumäen Kelvelän (<*ketvel) Törönvierunkangas näyttää varsin samalta kuin Tartumaan Tõravere ja õ>ö näyttäisi siinäkin toimivan hyvin. Viitsohan lukee Viron itämurteisiin myös ns. Narvan haaran ja vatjan, joten ainakin teoriassa o>õ muunnos olisi voinut levitä myös Suomenlahden pohjoisrannikolle. Itämurteiden piiriin kuuluva alue Virumaan pohjoisrannikolla on ilmeisesti Alutaguse, oheisessa kartassa Alentakia Narvan vieressä. Asetelmaan saattaisi ehkä liittyä se, että juuri tuolta samalta Narvan kannakselta löytyy Virossa N1c1 Z1941-kantaa?

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... ifland.jpg

En tiedä mutta VL62+ Z1941- Z1939- löytynyt Raplamaalta. Z1941 löytyy myös Pihkovan alueelta.

"AluTagusse murrakoille kõikse lähemmäst Soome murdeist näisse õleva kago-Soome länne-õsa: idäisemb UuveMaa rand, KymenLaakso ja Viiburi ümbärik niinq TütärSaared ja SuurSaar. "

http://alutaga.blogspot.fi/2014/07/alu- ... keele.html

Karmin et al muistaakseni löysyi Narvan kannakselta Z1941-mutantteja, jotka tosin Faguksen huomion pohjalta voivat olla myös mitä tahansa nuorempaakin ko. linjan mutaatiotasoa. Mutta, kun sama linja näyttäisi olevan hyvin edustettuna viipurinkarjalan-inkeroismurteiden alueella, kielitieteenkin vahvistama yhteys Alutagusen/Vaivaran rannan tuntumaan näyttäisi aika luontevalta.

Mõlõ-nimiä ei ihan vaivaksi asti näyttäisi löytyvän Virosta, mutta Setumaalta löytyisi Molozevka- l. Моложевка-joki, joka laskee Pihkovajärveen Venäjän puolella Molozvan l. Моложва:n kylän kohdalla, vrt. Mologa jne. ja miksei myös Mölövirta.

P.S. ja joo, esim. rönä, rönä < *ro(o)na ja pöllö, pölö ?*po(o)la < *bala, pala -tyypin nimet näkyvät liittyvän hyvin kiinteästi kartalla vieru-nimistöön, joten nämä ovat ilmeisiä "itävirolaisuuksia", vatjalaisuuksia tms. Mielenkiintoista sinänsä, niissä näyttäisi esiintyvän merjalais-saamelainen a>o (esim. edellinen pala>polo, myös *mala>molo jne.) sekä itävirolainen o>õ, josta sitten nativisaatio õ>ö ( ts. esim. molo>mõlõ>mölö).

Kinaporin kalifi kirjoitti:P.S. ja joo, esim. rönä, rönä < *ro(o)na ja pöllö, pölö ?*po(o)la < *bala, pala -tyypin nimet näkyvät liittyvän hyvin kiinteästi kartalla vieru-nimistöön, joten nämä ovat ilmeisiä "itävirolaisuuksia", vatjalaisuuksia tms.

En pysy mukana. Mitä tekemistä vieru-nimistöllä on vatjan kanssa?

Pystynen kirjoitti:

Kinaporin kalifi kirjoitti:P.S. ja joo, esim. rönä, rönä < *ro(o)na ja pöllö, pölö ?*po(o)la < *bala, pala -tyypin nimet näkyvät liittyvän hyvin kiinteästi kartalla vieru-nimistöön, joten nämä ovat ilmeisiä "itävirolaisuuksia", vatjalaisuuksia tms.

En pysy mukana. Mitä tekemistä vieru-nimistöllä on vatjan kanssa?

Vain se että vieru- ja ketvel-tyypin sanat, joita esiintyy (Itä-)Virossa ja sen itäpuolellakin, esiintyvät mielestäni suurehkolla todennäköisyydellä Suomessa samoilla alueilla, joissa on näitä *pala>...>pölö, pöllä-tyypin sanoja ja Viitso kytki potentiaalisen kontaktialueen l. Alutagusen rannan myös vatjaan.

Itse ilmiö a>o ja o>õ>ö vaikuttaa sinänsä mahdolliselta ja jopa mielekkäältä, mutta epämääräinen listaus innovaation mahdollista lähteistä kuvaa lähinnä sitä, että ko. ilmiön tausta on vielä hieman hakusessa. Jos kyse ei ole siirtolaisliikkeestä, taustalla voisi olla pitkäaikainen kontakti? Pohjoisrantalaiset kopioivat etelärantalaisten hienoa puhetapaa ja tyylikkäitä sanoja?

P.S. Viitson mukaan o>õ liittyy lähinnä keskisen Vaivaran murteeseen ja Vaivaran kihlakunta näkyy seurailevan Narva-jokea Suomenlahdelta Peipsille.

Näihin mahdollisiin a>o>õ>ö tyypin esimerkkisanoihin(*mala, *pala) , jotka ovat ilmeisesti myös lainasanoja liittyen: rönö, rönä vs. ruona voisi perustua muinaisruotsin sanaan ra(a), nykyään muodossa rå "oarbetat, fuktig och kylig, okultiverad jne, siis työstämätön, kostea ja viileä, viljelemätön". Rönö ja ruona ovat juuri tuota, kostea hetteikkö.

http://runeberg.org/svetym/0757.html

Ruona-sanasto voisi olla omaksuttu saameen a>uo Kalannin rannikolla, jossa sitä esiintyy kohtalaisesti ja josta se ilmeisesti on levinnyt mm. Pohjanlahden suuntaan. Rönö voisi taas olla a>o tyypin sana, joka on omaksuttu jossain Suomenlahden pohjukan vaiheilla ja siihen liittynee Alutagusen l. suunnilleen Narvan alueen murteen o>õ, josta sitten >ö. Rönö-nimiä esiintyy erittäin paljon Lappeenranta-Kouvola-Mikkeli-alueella, jonne se on ilmeisesti levinnyt Virolahden suunnasta. Näissä on esim. Rönänsuo vs. Rönänkallio-pareja.

Pari potentiaalista vuohto l. *ukti-paikannimiryhmää, joita Rahkonen ei huomannut tai kelpuuttanut. Vuotjärvi jne. < ?*Vuohtojärvi, jossa myös Molkankallio, ehkä siis < ?*Molokallio.



Vuottojoki jne. < ?*Vuohtojoki, jatkumoa etelästä tulevalle Matkusjoelle (jossa paikannimet Mölövirta ja Mölölampi).

Kinaporin kalifi kirjoitti:Pari potentiaalista vuohto l. *ukti-paikannimiryhmää, joita Rahkonen ei huomannut tai kelpuuttanut. Vuotjärvi jne. < ?*Vuohtojärvi, jossa myös Molkankallio, ehkä siis < ?*Molokallio.

Vuottojoki jne. < ?*Vuohtojoki, jatkumoa etelästä tulevalle Matkusjoelle (jossa paikannimet Mölövirta ja Mölölampi).

Jälkimmäinen vuotto-nimien ketju on tunnetulla väylällä Saimaan vesistöstä Oulujärvelle. Sitä on käytetty tieyhteyksien kehittymiseen saakka. Soveltuu täydellisesti käsitykseen, että vuohto tai vuotto tarkoittaa taipaletta tai jotain vastaavaa. Hieman lännempänä muuten menee toinen reitti Saimaalta Oulujärvelle Rotimonjärven kautta. Siitä löytyy jopa muistiin kirjattu vanha reittikuvaus.

Vuotjärven Vuotlahti olisi sopivasti kannaksella, joskaan merkittävältä kulkuväylältä se ei vaikuta. Toisaalta kuviota sekoittaa järven nimi, joka on Vuotjärvi. Järvelle on vaikea keksiä yhteyttä johonkin merkittävään taipaleeseen. Voisikohan siinä olla taustalla vuottenjärvi eli virtojenjärvi. Järveen laskee useampi virta.

Kinaporin kalifi kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:

Kinaporin kalifi kirjoitti:P.S. ja joo, esim. rönä, rönä < *ro(o)na ja pöllö, pölö ?*po(o)la < *bala, pala -tyypin nimet näkyvät liittyvän hyvin kiinteästi kartalla vieru-nimistöön, joten nämä ovat ilmeisiä "itävirolaisuuksia", vatjalaisuuksia tms.

En pysy mukana. Mitä tekemistä vieru-nimistöllä on vatjan kanssa?

Vain se että vieru- ja ketvel-tyypin sanat, joita esiintyy (Itä-)Virossa ja sen itäpuolellakin, esiintyvät mielestäni suurehkolla todennäköisyydellä Suomessa samoilla alueilla, joissa on näitä *pala>...>pölö, pöllä-tyypin sanoja ja Viitso kytki potentiaalisen kontaktialueen l. Alutagusen rannan myös vatjaan.

Itse ilmiö a>o ja o>õ>ö vaikuttaa sinänsä mahdolliselta ja jopa mielekkäältä, mutta epämääräinen listaus innovaation mahdollista lähteistä kuvaa lähinnä sitä, että ko. ilmiön tausta on vielä hieman hakusessa. Jos kyse ei ole siirtolaisliikkeestä, taustalla voisi olla pitkäaikainen kontakti? Pohjoisrantalaiset kopioivat etelärantalaisten hienoa puhetapaa ja tyylikkäitä sanoja?

P.S. Viitson mukaan o>õ liittyy lähinnä keskisen Vaivaran murteeseen ja Vaivaran kihlakunta näkyy seurailevan Narva-jokea Suomenlahdelta Peipsille.

Pari huomiota liittyen o>õ ja o>ö-muunnoksiin Viron koillisrannikon murteissa. Lähteenä lähinnä Mari Mustin kirja Kirderanniku murre. Myös Wiik on kommentoinut asiaa.

Alutagusen ns. õ-murrealue kattaa Luganusen, Jõhvin, Iisakun ja Länsi-Vaivaran. Alueelle on tyypillista sekä e>õ että o>õ. Jälkimmäinen lähinnä osassa rannikkoa, mm. Prangli, Kolga, Kuusalu, Haljala, Jõhvi.

Koillisrannikon itäryhmän muodostavat Luganusen, Jõhvin, Iisakun ja Vaivaran murteet. Näissä Viron pohjoismurre on sekoittunut Viron itämurteiden ja koillispuoleisten imsukielten kanssa. Kompaktin alaryhmän muodostavat Alutagusen vatjalaispohjaiset murteet l. Luganusen, Jõhvin, Iisakun ja Vaivaran länsiosa. Vaivaran rannikko- ja idän-koillisen puolen murteet mm. Kudrukylä ovat selvästi inkeriläis- ja inkeroisvaikutteisia. Must korostaa erityisesti Alutagusen yhteyksiä itäryhmän murteisiin ja vatjaan ja toteaa mm. Iisakun keski- ja eteläosassa asuneen virolais-venäläis-vatjalais-inkerois-sekakansan. Tämän sekakansan jäljet, "rahvastiku- ja kultuurielementid", jatkuvat Pepsin rantaa seuraillen aina Setumaalle asti.

Mielestäni tämän sekakansan jäljet näkyvät myös rannikon pohjoispuolella ja juurikin em. Lappeenranta-Kouvola-Mikkeli-kolmiossa, Virolahden pohjoispuolella.

Voisko vieru olla samaa lähtöä kuin koltan harju, viörr. Tuo ö on o, jonka päällä aalto.

jussipussi kirjoitti:Voisko vieru olla samaa lähtöä kuin koltan harju, viörr. Tuo ö on o, jonka päällä aalto.

Hyvä havainto, mäki tai harjuhan siinä nimenomaan on kyseessä, ainakin sellaisen rinne. Jaska osaa ainakin arvioida, miten sanat suhtautuvat toisiinsa ja viron veere-sanastoon.

P.S. koltan sana näyttää jopa oudon paljon vierulta, perustuen virossa tavattavaan e>aalto o-muunnokseen. Olisiko sana lainaa koltassa?

Kinaporin kalifi kirjoitti:

jussipussi kirjoitti:Voisko vieru olla samaa lähtöä kuin koltan harju, viörr. Tuo ö on o, jonka päällä aalto.

Hyvä havainto, mäki tai harjuhan siinä nimenomaan on kyseessä, ainakin sellaisen rinne. Jaska osaa ainakin arvioida, miten sanat suhtautuvat toisiinsa ja viron veere-sanastoon.

P.S. koltan sana näyttää jopa oudon paljon vierulta, perustuen virossa tavattavaan e>aalto o-muunnokseen. Olisiko sana lainaa koltassa?

Koltan iõ palautuu kantasaamen vokaalikombinaatioon *ie-ë eli < esisaamen *e(e)-i. Se lieneekin itämerensuomen *veeri-sanan säännöllinen vastine tai sitten laina suomesta tai karjalasta kolttaan.

Asia selvisi:
Juhani Lehtirannan Yhteissaamelaisessa sanastossa (1989) on sana *vierë 'kunnas', jota pidetään ims. *veeri-sanan vastineena, ja juuri sen vastine koltassa on viõrr.

Kinaporin kalifi kirjoitti:Pari potentiaalista vuohto l. *ukti-paikannimiryhmää, joita Rahkonen ei huomannut tai kelpuuttanut. Vuotjärvi jne. < ?*Vuohtojärvi...

Huomasin että myös Kivennavalla on Vuotjärvi, mielestäni reitillä joka johtaa Vuokselta Salmenkaidan, Muolaan Kirkkojärven ja Härkäjoen kautta Vuotjärvelle, sieltä järvien välisen kannaksen yli Sulajärvelle ja siitä laskevaa Vammeljokea pitkin kohti Suomenlahden rannan Vammelsuuta.