Aluksi kokoelma tämän kysymyksen kannalta relevantteja sanueita:
1. Suomen alho, joka SMS:n mukaan on pipliasuomen ulkopuolella käytössä lähinnä Länsi-Suomessa. Murresanana tämä tunnetaan myös karjalassa ja asussa ahl viron saarilta. SSA:n mukaan molemmat ovat luultavasti suomesta lainattuja. Tämä on selvää ainakin jälkimmäisen kohdalla, perintösanassa virossa odottaisi asua **alu (*lh > l, vrt. esim. sm. velho ~ viro võlu 'taika' < ksm. *vëlho).
2. Paikannimiaines Olhava, jota esiintyy laajalti pitkin Suomea sekä kohdan 3 joen nimenä. Lainaan tässä uudestaan SPK:n sana-artikkelit:
Suomalainen paikannimikirja kirjoitti:Olhava kylä Iissä Pohjois-Pohjanmaalla Olhava(n)joen suussa. Ålhagha 1543, ålhaffua 1544, olhaua 1554. – Olhava on Perämeren rannikon vanhoja karjalaisperäisiä nimiä. Sana olhava, olhova merkitsee Karjalankannaksen murteissa ’pitkää, syvää vesiperäistä notkoa’. – AR
Olhavanvuori vuori Valkealan Kinansaaren kylässä Kymenlaaksossa. Vuoren alla sen itäpuolella on Olhavanlampi (Olhavan Lambi 1833). – Nimen alkuosa on vanha, harvinainen maastotermi olhava (myös olhova), jonka merkitys on ’(pitkä, syvä, vesiperäinen) notko, rotko’. Saulo Kepsun mukaan (1990) tämä maastosana on lähtöisin Karjalankannakselta, josta se on erämiesten mukana levinnyt Kymenlaakson paikannimiin. Olhavanlampi on pitkä ja rotkomainen. Olhavanvuori on saanut nimensä sijainnistaan lammen rannalla. − LL
Kirjoitusasu Ålhagha on mielenkiintoinen ja voisi viitata aiempaan äänneasuun *Olhaɣa (vrt. esim. ehtavo, jalava < *ehtaɣo, *jalaɣa); voisi toisaalta kai olla myös esim. haka-sanan (vanhan ruotsin hagha) vaikutusta.
3. Suurehkon joen nimi Волхов (= latinalaistettuna Volkhov). En tiedä onko tällä rinnakkaisnimiä muualla päin Venäjää.
4. Venäjän murresana ольга (ol´ga) 'soinen alue'. Tätä on pidettu lainana alhosta, kuten esittää Kalima (1919: 175). Hän mainitsee samassa yhteydessä myös minulle uuden suomen murresanan olkava '(soinen) laakso'. Tämä ei vielä löydy SMS:stä eikä myöskään SSA:sta, joten levikkiä en tiedä, mutta jos se kuuluu samaan, sen pitäisi kai olla takaisinlainaa venäjästä.
5. Arkangelin alueen venäjän murresana vólgas 'rantaniitty', jota Saarikivi (2004) (löytyy skannina väitöskirjastaan, ks. alempana) myös ehdottaa *alho-kantaan palautuvaksi.
6. Komin länsimurteiden aľkës ~ aľgës 'rantaniitty', jolle Saarikivi (2009: 127) esittää samaa.
---
Näissä viimeisissä neljässä etymologiassa on kuitenkin se paha vika, että alho näyttäisi olevan ainoastaan länsisuomalainen murresana, joka ei palaudu edes pohjoiskantasuomeen, mistään suomalais-merjalaisista välikantakielistä sitten puhumattakaan. Suomessa ei ole mitään johdinta **-ho tai **-oh, vaan tämä on muodostettu suffiksinvaihdolla adjektiivista alhainen ja/tai postpositiosta alhaalla (ym.): ensin näiden on tulkittu olevan = alha-inen, alhaa-lla, sitten muodostettu näistä kannoista → alh-o. Nämä tulevat kuitenkin asuista *alahinen ja *alahalla, vrt. esim. karjalassa alahaine 'alinen, alhainen', alahanta 'alhaalle'. Kyse on samasta lounaissuomalaisesta metateesistä kuin esim. *orih > orhi, *valeh > valhe, *veneh > venhe (kirjasuomessa, muissa länsimurteissa ja koko itäsuomessa ori, vale, vene). Tämä alhaalla esiintyvä h muuten ei edes tule *š:stä vaan *s:stä, kuten näkyy adverbistä alas.
Saarikiven väitöskirja (2006: 286) lisäksi mainitsee tiedon, että myöhemmin on esitetty että ольга olisikin paikallinen muunnos venäjän toisesta murresanasta орга (orga), joka vastaa pikemmin itämerensuomen *orko-sanuetta. Suomessa tämä on jäänyt suppealevikkiseksi murresanaksi, mutta virossa org (levikki) ja vatjassa orko on kielen ensisijainen 'laaksoa' merkitsevä sana.
Oliko sitten itse rinnastus alho ~ Olhava vielä kenenkään "virallisesti" esittämä ollenkaan? En onnistunutkaan löytämään tästä muita viitteitä kuin foorumin aikaisempia keskusteluita, vanhimpana Kalifin heitto poronhoitoketjussa v. 2017. Lisäksi havahduin edelleen sellaiseen ongelmaan, että muita mahdollisia todisteita sellaisesta kielimuodosta, jossa olisivat esiintyneet sekä *a > *(v)o että *š > *h ei taida olla. Päin vastoin vanhemmat itämerensuomalaiset lainat permiin tai venäjän murteisiin osoittavatkin sellaisesta kielimuodosta jossa ei esiintynyt kumpaakaan, esim. komi ešty- ← *ešti- > ehtiä, komi vargës ~ udm. vargas ← *vargas > varas. Jos *š > h jäi leviämättä jopa itäisimpiin imsumurteisiin, niin en odottaisi sen näkyvän merjassa/tšuudissakaan. Näyttäisi siis, että tämä sinänsä lupaavan oloinen Olhavan etymologia onkin kangastus, ja taustalla on jotain muuta.
---
Aivan kokonaan tätä selitystä ei silti tarvitse purkaa. Alun *vol-aines voisi silti edustaa juuri seudun uralilaisen kielen vastinetta ala-sanastolle, samoin tuntuu edelleen luultavalta että ainakin sanueet 2 = 3 ja 5 = 6. Näiden h, g-aines taitaa kuitenkin olla jotain muuta. Erityisesti Kaliman mainitsema suomen murteiden olkava näyttäisikin viittaavan siihen, että alun perin tämä onkin ollut *olk- eikä **olh-muotoinen. Itse Волхов siis kai tulee jostain sen tapaisesta asusta kuin *[volɣava], ja rinnastuisi lähinnä Rahkosen ym. käsittelemiin яхр- ja -хра-paikannimiin, joissa edustuu järven ilmeisesti merjalainen vastine *jäɣrä. Samoin epäsuhta Волхов ~ Olhava (eikä **Alhava, **Olhovi tms.) ratkeaa, jos ensimmäinen o onkin "alkuperäinen" ja vain 2. tavun o on slaavin omaa kehitystä aikaisemmasta *a:sta.
'Rantaniitty'-sanojen kohdalla käy minulla mielessä, olisiko takana yhdyssana *alakesä = 'alamaalla oleva kesanto', joka olisi aluksi lainattu joko imsusta merjaan (tms.) tai päin vastoin… tällöin odottaisi tosin kyllä soinnillistumista *s > *z. Toinen vaihtoehto voisi olla adjektiivipääte *-kas.
Jatkopohdintoja voisi toisaalta suunnata myös Volga-nimistöön: tämä on levinnyt tunnetuimman joennimen lisäksi laajalti pitkin Venäjää ja sen on usein katsottu tulevan uralilaisesta valkea-sanastosta.