Sanan "sataa" etymologia?

[PatrickO]

Terve ihmiset!

Mielessäni on jo jokusen vuoden ajan pyörinyt etymologia, mutta tarvitsen asiasta enemmän tietävien mielipiteitä teorian uskottavuudesta.

(Mikäli teoria on jo esitetty jossain ja vaikutan plagioijalta, pahoittelen. En pääse käsiksi läheskään niin suureen osaan kielitieteellisiä julkaisuja kuin haluaisin...)

Eli, Tvärminnen symposiumissa ( http://www.helsinki.fi/~tasalmin/tvarminne.html ) esitettiin, että uralilainen sana "vedelle" olisi ollut *śäčä.

Noh, uralilaisessa kielessä kun ymmärtääkseni oli mahdollista käyttää sanaa sekä nominina että verbinä :*tuli 'tuli, tulla' *tulin 'tulen,tulen' (olisiko ollut Kaisa Häkkinen, joka tästä on kirjoittanut? Parempimuistinen voi valistaa minua, itse en muista.), on myös tätä logiikkaa hyväksi käyttäen mahdollista sanoa *śäčävä 'sataa' (ja kantauralin sana on aivan varmasti väärin kirjoitettu, tiedän).

Se, että suomen kielessä on takavokaalinen variantti, on tässä se kysymysmerkki. Perustelen tätä olettamustani kuitenkin esimerkeillä, joita löytyy murteista (esim. tuhma ~ tyhmä). Syy, miksi etuvokaalinen variantti sanalle "sataa" (**sätää) ei säilynyt, olisi tarve välttää sekaannusta sanan "setä" kanssa, joka kantauralissa oli kuitenkin selkeästi eriasuinen *ćečä. Kantauralin sana selittäisi myös suomen sanan "satama" etymologian.

Näin olisi siis kantauralin sana "vedelle" säilynyt hantin ja saamen lisäksi suomessa.

Että tuommoista. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita !!

Patrick O

[Jaska]

Terve ihmiset!

Mielessäni on jo jokusen vuoden ajan pyörinyt etymologia, mutta tarvitsen asiasta enemmän tietävien mielipiteitä teorian uskottavuudesta.

(Mikäli teoria on jo esitetty jossain ja vaikutan plagioijalta, pahoittelen. En pääse käsiksi läheskään niin suureen osaan kielitieteellisiä julkaisuja kuin haluaisin...)

Eli, Tvärminnen symposiumissa ( http://www.helsinki.fi/~tasalmin/tvarminne.html ) esitettiin, että uralilainen sana "vedelle" olisi ollut *śäčä.

Noh, uralilaisessa kielessä kun ymmärtääkseni oli mahdollista käyttää sanaa sekä nominina että verbinä :*tuli 'tuli, tulla' *tulin 'tulen,tulen' (olisiko ollut Kaisa Häkkinen, joka tästä on kirjoittanut? Parempimuistinen voi valistaa minua, itse en muista.), on myös tätä logiikkaa hyväksi käyttäen mahdollista sanoa *śäčävä 'sataa' (ja kantauralin sana on aivan varmasti väärin kirjoitettu, tiedän).

Se, että suomen kielessä on takavokaalinen variantti, on tässä se kysymysmerkki. Perustelen tätä olettamustani kuitenkin esimerkeillä, joita löytyy murteista (esim. tuhma ~ tyhmä). Syy, miksi etuvokaalinen variantti sanalle "sataa" (**sätää) ei säilynyt, olisi tarve välttää sekaannusta sanan "setä" kanssa, joka kantauralissa oli kuitenkin selkeästi eriasuinen *ćečä. Kantauralin sana selittäisi myös suomen sanan "satama" etymologian.

Näin olisi siis kantauralin sana "vedelle" säilynyt hantin ja saamen lisäksi suomessa.

Että tuommoista. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita !!

Patrick O

Erittäin mielenkiintoinen ja hyvin perusteltu avaus!

Sanaa on näköjään käsitelty runsaasti kirjallisuudessa:
http://kaino.kotus.fi/sanat/evita/index.php?t=hae&hakusana=sataa&merkitys=&lahde=

Ainakaan SSA:ssa ei mainita ehdottamaasi selitystä, joten sitä ei ilmeisesti ole ilmeisesti aiemmin esitetty. (Netissä tosin joku on kysellyt tämän yhteyden perään aiemminkin...)

SSA:n mukaan sataa-sanalla on mahdollisia vastineita saamessa:

1. Pohjoissaamen čuoccet 'sataa (vettä tai lunta)', jolla on säännöllinen vastine ainakin eteläsaamessa; sana palautuisi suomalais-saamelaisen tason asuun *śača-, josta yhtä säännöllisesti tulee itämerensuomen sataa.

2. Luulajansaamen á:llinen sana puolestaan palautuisi säännöllisesti asuun *śäδä-. Myös tämä voisi olla itämerensuomen sataa-sanan vastine, jos sanassa oletettaisiin tapahtuneen vokaalikombinaation muutos *ä-ä > a-a.

Näistä kuitenkin mainitsemaasi 'vesi'-sanaan voisi liittyä konsonantistonsa puolesta vain ensimmäinen vaihtoehto.

Nyt on mielenkiintoista, että meillä on joukko uralilaisia sanoja, joissa itämerensuomessa on tapahtunut tämänkaltainen epäsäännöllinen (mutta yleinen) vokaalimuutos (perinteiset rekonstruktiot):
*säppä > sappi, *tälwä > talvi, *wäśkä > vaski, *pärtä > parsi, *käktä > kaksi.

Eli on kyllä hyvin mahdollista, että vanha 'vesi'-sana *śäčä olisi jo varhain toiminut myös verbivartalona, kuten uralilaisissa kielissä on tapana, ja tuon verbivartalon merkitys olisi ollut 'sataa vettä' (aivan kuten englannniksi snow ' lumi' ja to snow 'sataa lunta'). Itämerensuomessa olisi sitten säilynyt vain tuo verbivartalo, joka olisi takaistunut (*śäčä- > sata-) ja josta olisi myöhemmin johdettu uusi nomini *saδeh > sade.

Saamessa olisi säilynyt vanha nominimuoto sellaisenaan *śäčä > čáhci 'vesi', mutta verbivartalo olisi takaistunut kuten itämerensuomessa: *śäčä- > *śača- > čuocce- 'sataa'. Tämä on kyllä mahdollista: esimerkiksi länsiuralilainen lukusana '8' oletetaan muodostetun lukusanan *käktä '2' pohjalta, ja itämerensuomessa kummassakin on takainen a (kaksi ~ kahdeksan). Myös saamessa, mordvassa ja marissa lukusana '2' on takaistunut, mutta lukusana '8' on saamessa edelleen etinen: guokti '2' (< *a) ~ gávci '8' (< *ä).


Lopputulos

Ehdotuksesi on siis semanttisesti eli merkitykseltään uskottava ja äänteellisestikin aika uskottava: vaikka se edellyttääkin epäsäännöllistä vokaalistonkehitystä, on rinnakkaisesimerkkejä runsaasti. Yhtäältä tuollaisen säännöllisen epäsäännöllisyyden pohjalta olettaisi asua **satta, **sateva < **sati- (vrt. tulla, tuleva <-- *tuli-, mennä, menevä <-- *meni-) (siis *ä-ä > a-i), mutta toisaalta tämä olisi tuon ryhmän ainoa verbi ja voisi siksi käyttäytyä eri lailla kuin nominit.

[pektopah]

Eli on kyllä hyvin mahdollista, että vanha 'vesi'-sana *śäčä olisi jo varhain toiminut myös verbivartalona, kuten uralilaisissa kielissä on tapana, ja tuon verbivartalon merkitys olisi ollut 'sataa vettä' (aivan kuten englannniksi snow ' lumi' ja to snow 'sataa lunta'). Itämerensuomessa olisi sitten säilynyt vain tuo verbivartalo, joka olisi takaistunut (*śäčä- > sata-) ja josta olisi myöhemmin johdettu uusi nomini *saδeh > sade.

Miksi muuten suomessa on tuuli -> tuulee, mutta ei vesi -> vesee tai lumi -> lumee? Kuitenkin on tuuli -> tuulettaa, vesi -> vesittää ja lumi ->lumettaa.

[Jaska]

Miksi muuten suomessa on tuuli -> tuulee, mutta ei vesi -> vesee tai lumi -> lumee? Kuitenkin on tuuli -> tuulettaa, vesi -> vesittää ja lumi ->lumettaa.

En tiedä. Varmaankin jokin johdos on päässyt suosioon, jokin muu jäänyt unohduksiin. Ehkä tuollaisia verbejä on jossain etäsukukielessä.

P.S. Se olisi "vetee", johtuen *ti > si -muutoksesta.

[Kalevanserkku]

Kiintoisaa. Onkohan muissa kielissä samanlaista kehitystä? Ainakin germaanisissa kielissä sataa-verbiä, rain, regnen, regna, on vaikea yhdistää vettä tarkoittaviin sanoihin: water, Wasser, vatten jne.

SKES (Suomen kielen etymologinen sanakirja) kertoo, että vatjassa, virossa ja liiivissä sataa-verbiä vastaavilla sanoilla on laajempikin merkitys, nimittäin 'pudota'. Jos liiviläinen kaivaa toiselle kuoppaa, niin hän itse siihen 'sadàB'.

[Jaska]

Kiintoisaa. Onkohan muissa kielissä samanlaista kehitystä? Ainakin germaanisissa kielissä sataa-verbiä, rain, regnen, regna, on vaikea yhdistää vettä tarkoittaviin sanoihin: water, Wasser, vatten jne.

SKES (Suomen kielen etymologinen sanakirja) kertoo, että vatjassa, virossa ja liiivissä sataa-verbiä vastaavilla sanoilla on laajempikin merkitys, nimittäin 'pudota'. Jos liiviläinen kaivaa toiselle kuoppaa, niin hän itse siihen 'sadàB'.

Joo, muistaakseni tuota taustaa vasten sana satama on haluttu selittää omaperäiseksi johdokseksi, mutta germaaninen lainaselitys on edelleen ainakin yhtä uskottava. Kyllähän laiva voi laskea rantaan, miksei sitten pudotakin...