cromwell kirjoitti:Lukemattomissa ammattinimissä on kyllä mielestäni selkeästi kyse "ura"-sanan hyödyntämisestä ilmaisemaan ammattimaisuutta.
Ilman muuta parempi ehdotus kuin aikaisempi yrityksesi vedota sanoihin kuten
murista tai
kuri.
Kannattaa vielä kuitenkin huomioida:
1.
-uri-pääte esiintyy muissakin merkityksissä, joka jo selvästi osoittaa että koko selitys tämä ei voi olla. Esim.
aituri (merkityksessä "aitojen yli hyppelevä eläin"),
hurmuri,
julmuri,
kaakkuri,
karkuri,
kuhnuri,
puhuri,
päivyri,
saituri,
vesuri,
veturi (ja myös ne
puimuri ja
hakkuri).
2. On paljon sellaisiakin ammattinimiä kuten
kraatari,
lukkari,
maalari,
muurari,
pastori,
suutari,
viilari joissa mitään
u:ta ei ole. Näistä myös hyvin suuri osa on suoraan lainasanoja ruotsin suunnalta.
Eli jo lainasanojen nojalla saadaan suomen kieleen syntymään nimen omaan ammatteja tarkoittava johdin
-ri. Ehdottaisin, että jos
ura-sanalla on vaikutusta näiden kehitykseen, niin se ainoastaan johtaa
u:n lisäämiseen päätteeseen, tai vieläkin oikeammin: johdinvariantin
-uri erikoistumiseen erityisesti ammatinnimiin.
cromwell kirjoitti:Suomen kielessä on paljon suo-alkuisia sanoja, joten oletus että ne tarkoittivat samaa joka sanassa ja vasta pääte loi lopullisen merkityksen tuntuu täysin realistiselta.
Voi naiivisti tuntua, mutta etymologian perusperiaatteisiin kuuluu, että sanoja ei sovi pilkkoa palasiin mielivaltaisesti. Suomessa on ylipäänsä paljon sanoja joissa on alussa pitkä vokaali tai diftongi, toisaalta ihan kohtalainen määrä yksitavuisia sanoja joissa on pelkkä yksi pitkä vokaali tai diftongi. Näistä saa aikaan paljon sattumanvaraista päällekkäisyyttä:
–
jää ei liity mitenkään sanoihin kuten
jääkäri,
jäärä tai edes
jää(dä)–
lie(nee) ei liity mitenkään sanoihin kuten
liesi,
liemi,
liete–
maa ei liity mitenkään sanoihin kuten
maali,
maarua,
Maarianhamina–
puu ei liity mitenkään sanoihin kuten
puuhka,
puuma,
puuro–
pyy ei liity mitenkään sanoihin kuten
pyyhkiä,
pyykki,
py(y)tonkäärme–
pää ei liity mitenkään sanoihin kuten
pääri,
päästä,
pääsky–
tiu ei liity mitenkään sanoihin kuten
tiukka,
tiuku,
tiuskia–
tuo ei liity mitenkään sanoihin kuten
tuohi,
tuoli,
tuomi–
vuo ei liity mitenkään sanoihin kuten
vuohi,
vuoro,
vuosiVarmasti voisi ruveta keksimään aasinsiltoja, että onhan Maarianhamina maan päälle rakennettu kaupunki, että jääkärit toisinaan taistelevat talvioloissa eli lumen ja jään keskellä, että puuma saattaa joskus kiivetä puuhun, tai että sopivasta kulmasta katsoen tuolla on tuoli, mutta tämä osoittaa ainoastaan ihmismielen mielikuvituksen rikkautta. Tämän näemme parhaiten ehkä siitä, että jokaiselle näistä neljästä sanasta on jo olemassa ongelmaton selitys, jonka mukaan ne ovat lainasanoja sellaisista kielistä, missä sanoja
maa,
jää,
puu,
tuo ei edes esiinny. Eli opetuksena: on hyvin todennäköistä, että suomen kielessä (tai missä tahansa muussa kielessä) esiintyy sellaisia sanoja, joiden äänneasu muistuttaa toisiaan ainoastaan sattumalta.
Sanat kuten
suoli,
Suomi,
suomu tai
suoni eivät ole siis uskottavasti katsottavissa johdoksiksi, koska (1) mitään
-li,
-mi,
-mu,
-ni-johtimia ei ole olemassa, (2) mitään todellista merkitysyhteyttä sanaan
suo ei ole.
Lopullinen kuolinisku ainakin kolmelle näistä saadaan muuten siitä, että sukukielien nojalla niissä on ollut aikaisemmin
eri vokaali ja/tai konsonantti kuin muissa. Saamesta löytyvät kaikki viisi: 'suo' on
suotnju, 'suoni' on
suotna, jotka edelleen kyllä näyttävät hieman samalta — mutta 'suoli' onkin
čoalli, omaa maata tarkoittava sana onkin
Sápmi, 'suomu' onkin
čuopma. Äännehistoriallinen tutkimus puolestaan osoittaa, että saame on tässä säilyttänyt sellaisia vanhoja piirteitä, jotka suomesta ovat hävinneet.
Tällä tuloksella on myös toinen seuraus. Se todella ei ole sattumaa, että suomen kielessä on paljon
suo-alkuisia perussanoja! Syy kuitenkaan ei ole etymologiassa vaan äännehistoriassa: juuri
s ja
uo ovat äänteitä, jotka ovat voineet syntyä monesta erilaisesta alkuperästä.
---
Toki on olemassa myös yksitavuisten sanojen normaaleja johdoksia kuten
jää-tyä,
maa-sto,
maa-tua,
puu-tua,
vuo-las,
vuo-taa. Nämä voimme tunnistaa johdoksiksi juuri siitä, että niissä käytetään yleisiä johtimia ja merkityssuhde on selvä, esim.
vuolas todella tarkoittaa "sellainen jossa on paljon (=
-las) virtaamaa (=
vuo)".