Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?
sumu kirjoitti:Mielenkiintoinen havainto, kiehinen terminä on levinnyt nykyään yleiskielen laajasti . Ainakin niiden keskuuteen jotka tulia tekevät. Mutta omassa piirissäni edelliset sukupolvet vuoli kyllä sytykkeitä .A.E Järvinen taitaa olla sanan leviämisen takana . Varmaan Järvinen Lapista termin omaksui kuten muunkin eränkäynti termistön jota laajasti viljeli teoksissaan etelä miehiä kuitenkin alkujaan. Kuinka laajasti lie termiä käytetty alkujaan.
Anskuq kirjoitti:Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?
Jaska kirjoitti:Anskuq kirjoitti:Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?
SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.
Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.
Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.
Anskuq kirjoitti:Jaska kirjoitti:Anskuq kirjoitti:Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?
SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.
Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.
Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.
Täytyy tunnustaa, etten tiennyt kiehisen olevan pohjoista perua. Luulin sen olevan koko Suomessa yleinen sana
Entäpä kiehinen ja kiehkura? Ovatko ne samaa alkuperää? Onko kiehkurakin peräpohjalaismurretta?
ristoilmari kirjoitti:ehkä hossas 60-70 taittees tuo kiehinen.
voisko olla muoto. kiehumisessa tasainen pinta menee rikki, ja muodostuu kaaria. sama koskessa: kiehuu-kuohuu.
hius-kiehkura ?
Pystynen kirjoitti:Suomen Murteiden Sanakirja tuntee roppakaupalla lisää asiaan ilmeisesti liittyviä k(i)eh-sanueita, mm. seuraavaa:
– kiehata ~ kiehätä ~ kiehdata ~ kiehkata 'kieppua, häärätä, kuhista jne.'; johdoksina kiehiä, kiehitä, kiehdellä; variantteina myös kiehnata ~ kiehnätä (laajalevikkinen), kiejata ~ kiejätä (Hämeessä), kiekata ~ kiekätä (Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla).
– kiehde 'kaarre' (Kainuu)
– kiehinä 'kuhina' (E-Satakunta ja osin Häme)
– kiehittää 'pyörittää, kietoa'
– kiehkeä 'pyöreä' (itä-Savo) (ja myös 'kerkeä', 'kuohkea' ja 'viehkeä', mitkä merkitykset varmaan ovat sekaantumaa)
– kiehki ~ kiehkä ~ kiehko 'kehä, kiekko yms.' (josta kiekko-sanueen arvellaan syntyneen)
– kiehut 'tanssit' (Leppävirta)
– kehelmä 'lumeton puun/rakennuksen ympärys' (Länsi-Pohja)
– kehelä 'käyrä' (P-Satakunta)
– kehkerä 'kaareva' (Häme–Varsinais-Suomi)
Saamea tai muita ulkopuolisia kieliä on siis tuskin tarpeen vetää mukaan. kiehinen voisi oikein hyvin syntyä myös paikallisena johdoksena kieh+inen. Pohjalla kaiken tämän takana ovat varmaan vanhaa kantaa olevat sanat kehä ja kehrä (myöhäiskantasuomen *kehä, *kecrä < vksm. *keččä, *kečrä), mutta kaikkien johtoprosessien selvittely olisi työlästä. Pitkä ie joka tapauksessa sanueeseen syntyy lähinnä itämurteisuutena tavunloppuisten hk:n ja ht:n edellä — ehkä osittain se on levinyt myös kiero, kiertää -sanueen myötävaikutuksella.
kieh-kannasta sitten saataisiin myös kih- ja käh- tyypillisinä deskriptiivimuunnelmina. Jälkimmäinen voisi olla sanueen käyrä, käkkärä jne. motivoima.
Luulisin että kiehua sen sijaan ei liity tähän, merkitys on liian etäällä.
Jaska kirjoitti:Sanavartalon rakenne viittaa suhteelliseen nuoruuteen: pitkä vokaaliaines + konsonanttiyhtymä.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 24 vierailijaa