kiharakäherrin

Sanojen ja nimien alkuperä

kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Anskuq » 29 Helmi 2020 09:24

Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?
Anskuq
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 904
Liittynyt: 29 Elo 2015 19:08

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja jussipussi » 29 Helmi 2020 21:26

sumu kirjoitti:Mielenkiintoinen havainto, kiehinen terminä on levinnyt nykyään yleiskielen laajasti . Ainakin niiden keskuuteen jotka tulia tekevät. Mutta omassa piirissäni edelliset sukupolvet vuoli kyllä sytykkeitä .A.E Järvinen taitaa olla sanan leviämisen takana . Varmaan Järvinen Lapista termin omaksui kuten muunkin eränkäynti termistön jota laajasti viljeli teoksissaan etelä miehiä kuitenkin alkujaan. Kuinka laajasti lie termiä käytetty alkujaan.

Se on joka päiväisessä käytössä Lapissa suurella osalla pikkukylissä asuvilla vielä nykyään.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3104
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Jaska » 29 Helmi 2020 23:15

Anskuq kirjoitti:Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?

SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.

Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.

Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Anskuq » 29 Helmi 2020 23:29

Jaska kirjoitti:
Anskuq kirjoitti:Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?

SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.

Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.

Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.

Täytyy tunnustaa, etten tiennyt kiehisen olevan pohjoista perua. Luulin sen olevan koko Suomessa yleinen sana PDT_Armataz_01_13
Entäpä kiehinen ja kiehkura? Ovatko ne samaa alkuperää?[/b] Onko kiehkurakin peräpohjalaismurretta?
Anskuq
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 904
Liittynyt: 29 Elo 2015 19:08

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Jaska » 01 Maalis 2020 05:23

Anskuq kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Anskuq kirjoitti:Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?

SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.

Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.

Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.

Täytyy tunnustaa, etten tiennyt kiehisen olevan pohjoista perua. Luulin sen olevan koko Suomessa yleinen sana PDT_Armataz_01_13
Entäpä kiehinen ja kiehkura? Ovatko ne samaa alkuperää? Onko kiehkurakin peräpohjalaismurretta?

Kiehkura näkyy mielenkiintoisesti puuttuvan pohjoisesta:
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&wo ... 1c6dd22738

Äänteellisesti niillä voisi ehkä ollakin yhteinen kantasana, mutta mikä se voisi olla? Kummankin alkuperä jää epäselväksi...
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja ristoilmari » 01 Maalis 2020 09:31

ehkä hossas 60-70 taittees tuo kiehinen.
voisko olla muoto. kiehumisessa tasainen pinta menee rikki, ja muodostuu kaaria. sama koskessa: kiehuu-kuohuu.
hius-kiehkura ?
ristoilmari
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 56
Liittynyt: 19 Touko 2012 15:39

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Anskuq » 01 Maalis 2020 10:24

ristoilmari kirjoitti:ehkä hossas 60-70 taittees tuo kiehinen.
voisko olla muoto. kiehumisessa tasainen pinta menee rikki, ja muodostuu kaaria. sama koskessa: kiehuu-kuohuu.
hius-kiehkura ?

Ehkäpä kiehinen myös kiertyy ja sitten kihartuu, muodostaen kiehkuran.
Anskuq
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 904
Liittynyt: 29 Elo 2015 19:08

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Pystynen » 01 Maalis 2020 18:36

Suomen Murteiden Sanakirja tuntee roppakaupalla lisää asiaan ilmeisesti liittyviä k(i)eh-sanueita, mm. seuraavaa:
kiehata ~ kiehätä ~ kiehdata ~ kiehkata 'kieppua, häärätä, kuhista jne.'; johdoksina kiehiä, kiehitä, kiehdellä; variantteina myös kiehnata ~ kiehnätä (laajalevikkinen), kiejata ~ kiejätä (Hämeessä), kiekata ~ kiekätä (Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla).
kiehde 'kaarre' (Kainuu)
kiehinä 'kuhina' (E-Satakunta ja osin Häme)
kiehittää 'pyörittää, kietoa'
kiehkeä 'pyöreä' (itä-Savo) (ja myös 'kerkeä', 'kuohkea' ja 'viehkeä', mitkä merkitykset varmaan ovat sekaantumaa)
kiehki ~ kiehkä ~ kiehko 'kehä, kiekko yms.' (josta kiekko-sanueen arvellaan syntyneen)
kiehut 'tanssit' (Leppävirta)
kehelmä 'lumeton puun/rakennuksen ympärys' (Länsi-Pohja)
kehelä 'käyrä' (P-Satakunta)
kehkerä 'kaareva' (Häme–Varsinais-Suomi)

Saamea tai muita ulkopuolisia kieliä on siis tuskin tarpeen vetää mukaan. kiehinen voisi oikein hyvin syntyä myös paikallisena johdoksena kieh+inen. Pohjalla kaiken tämän takana ovat varmaan vanhaa kantaa olevat sanat kehä ja kehrä (myöhäiskantasuomen *kehä, *kecrä < vksm. *keččä, *kečrä), mutta kaikkien johtoprosessien selvittely olisi työlästä. Pitkä ie joka tapauksessa sanueeseen syntyy lähinnä itämurteisuutena tavunloppuisten hk:n ja ht:n edellä — ehkä osittain se on levinyt myös kiero, kiertää -sanueen myötävaikutuksella.

kieh-kannasta sitten saataisiin myös kih- ja käh- tyypillisinä deskriptiivimuunnelmina. Jälkimmäinen voisi olla sanueen käyrä, käkkärä jne. motivoima.

Luulisin että kiehua sen sijaan ei liity tähän, merkitys on liian etäällä.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Jaska » 01 Maalis 2020 19:35

Pystynen kirjoitti:Suomen Murteiden Sanakirja tuntee roppakaupalla lisää asiaan ilmeisesti liittyviä k(i)eh-sanueita, mm. seuraavaa:
kiehata ~ kiehätä ~ kiehdata ~ kiehkata 'kieppua, häärätä, kuhista jne.'; johdoksina kiehiä, kiehitä, kiehdellä; variantteina myös kiehnata ~ kiehnätä (laajalevikkinen), kiejata ~ kiejätä (Hämeessä), kiekata ~ kiekätä (Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla).
kiehde 'kaarre' (Kainuu)
kiehinä 'kuhina' (E-Satakunta ja osin Häme)
kiehittää 'pyörittää, kietoa'
kiehkeä 'pyöreä' (itä-Savo) (ja myös 'kerkeä', 'kuohkea' ja 'viehkeä', mitkä merkitykset varmaan ovat sekaantumaa)
kiehki ~ kiehkä ~ kiehko 'kehä, kiekko yms.' (josta kiekko-sanueen arvellaan syntyneen)
kiehut 'tanssit' (Leppävirta)
kehelmä 'lumeton puun/rakennuksen ympärys' (Länsi-Pohja)
kehelä 'käyrä' (P-Satakunta)
kehkerä 'kaareva' (Häme–Varsinais-Suomi)

Saamea tai muita ulkopuolisia kieliä on siis tuskin tarpeen vetää mukaan. kiehinen voisi oikein hyvin syntyä myös paikallisena johdoksena kieh+inen. Pohjalla kaiken tämän takana ovat varmaan vanhaa kantaa olevat sanat kehä ja kehrä (myöhäiskantasuomen *kehä, *kecrä < vksm. *keččä, *kečrä), mutta kaikkien johtoprosessien selvittely olisi työlästä. Pitkä ie joka tapauksessa sanueeseen syntyy lähinnä itämurteisuutena tavunloppuisten hk:n ja ht:n edellä — ehkä osittain se on levinyt myös kiero, kiertää -sanueen myötävaikutuksella.

kieh-kannasta sitten saataisiin myös kih- ja käh- tyypillisinä deskriptiivimuunnelmina. Jälkimmäinen voisi olla sanueen käyrä, käkkärä jne. motivoima.

Luulisin että kiehua sen sijaan ei liity tähän, merkitys on liian etäällä.

Tämähän on oikein lupaava kartoitus. Moni noista sanoista sisältää vielä *k-aineksen joko perusvartalossa (kiehki), heikossa asteessa (kiehittää < *kiehgittädäk?) tai osassa variantteja (kiehkata). Silloin kehä-yhteys heikkenee.

Mutta e:lliset variantit ehkä kehkerää lukuun ottamatta näyttävät minusta kaukaisemmilta ja voisivat selittyä toisin.

Sanavartalon rakenne viittaa suhteelliseen nuoruuteen: pitkä vokaaliaines + konsonanttiyhtymä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja ristoilmari » 01 Maalis 2020 21:06

päivän kehrä,
ristoilmari
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 56
Liittynyt: 19 Touko 2012 15:39

Re: kiharakäherrin

ViestiKirjoittaja Pystynen » 02 Maalis 2020 00:19

Jaska kirjoitti:Sanavartalon rakenne viittaa suhteelliseen nuoruuteen: pitkä vokaaliaines + konsonanttiyhtymä.

Näin yritin sanoakin: vokaalin piteneminen h:n + konsonantin edellä on hyvin tunnettu muinaiskarjalainen ilmiö. Viimeksi tätä on tarkemmin käsitellyt Terho Itkonen 1987 (linkistä löytyy käsiteltyjen sanojen lista). Usein nämä ovat levinneet myös länsimurteiden suuntaan, yleiskielessäkin on mm. hiihtää, huuhkaja, kyyhky, paahtaa, ruuhka. Siis luultavasti esim. kiehkeä < *keehkeä < *kehkeä, joka puolestaan olisi ihan normaali adjektiivijohdos kehä-sanasta (tyyppiä valo : val-kea).

Tarkempaa näiden pitkien vokaalien murrelevikkiä ei ole kartoitettu, mutta kieh(k)-vartalo on kai siis päätynyt Peräpohjolaan joko pohjalaisten törmättyä karjalaisiin keskiajalla, tai on levinnyt jo aiemmin "vastavirtaan" esisavon ja muinaishämeen läpi ja mennyt pohjoiseen jo ensimmäisen länsisuomalaisen asutuksen mukana.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia


Paluu Etymologia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 12 vierailijaa