Muinainen Suomi
http://muinainensuomi.foorumi.eu/

Paikannimiketju
http://muinainensuomi.foorumi.eu/viewtopic.php?f=24&t=291
Sivu 2/9

Kirjoittaja:  E. Sofia [ 17 Helmi 2014 20:26 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

ara kirjoitti:
Mäntän kaupunki on saanut nimensä Tuomas Niilonpoka Mäntsän mukaan, joka mainitaan Sääksjärven Uskelan kylän eräkalastajana ja joka asettui asumaan Keuruskosken rannalle nykyisen Mäntän kaupungin paikalla.<<<
Vanhan Ruoveden historiaan (1959) sisältyy Viljo Nissilän kirjoittama liiteosa ”Vanhan Ruoveden alueen pitäjännimet”. Nissilä (1903-1986) oli nimistöntutkija ja suomen kielen professori. Mäntsän nimen Nissilä arvelee olevan yhdistettävissä vanhaan ala-saksalaiseen miehen nimeen Menze.

Sukututkija Matti J. Kankaanpään mukaan <<< nimi Mänttä perustuisi ammattinimikkeeseen, jossa sana mäntti viittaa nahan valmistukseen.

DNA-tulokset (kit 23049) tukevat vanhoja suomalaisia sukujuuria, joten tuo ala-saksalainen nimijuonne voitaneen unohtaa? :?:

Tähän en osaa ottaa kantaa, mutta muistuttaisin, että suuri osa henkilönimistöstämme on lainaa muualta. Se että jokin henkilönimi periytyisi saksalaisesta nimestä, ei välttämättä ole osoitus saksalaisista sukujuurista. Heinrich on saksalaisperäinen nimi, mutta harvalla Heikkisellä nimi tulee saksalaiselta esivanhemmalta. (En tiedä tulevan yhtään.) Kulttuurivaikutteet ovat ratkaisevampia.

Kauppayhteyksien kuten Hansakaupan mukana tuli paljon sanastoa ja nimistöä. Paikat saivat nimiä rikkaiden ulkomaalaisten valtaamien kalastuspaikkojen mukaan. Omistajat tuskin ikinä kävi koko seudulla. Hänelle riitti sijoituksen tuotto.
Toisaalta myös ihmiset ovat aina liikkuneet. Avioliittoja solmittiin ja tytärten naimakaupat tukivat muita bisneksiä. Kansainväliseen perheeseen syntynyt lapsi saattoi hyvinkin saada nimensä äidin isän mukaan.

Sana "mäntti" mainitaan Suomen kielen etymologisessa sanakirjassa (1976): " mänttinahka", muinaisruotsissa mänta, muinaisnorjassa menta. Niissä ei näy s- eikä z-kirjainta. Miten mäntistä olisi voinut tulla vanhoissa asiakirjoissa käytetty muoto Mäntzi?

Kirjoittaja:  aikalainen [ 17 Helmi 2014 22:28 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Samaa sarjaa voisi olla kunnan nimi Mäntsälä. Kartalta löytyy muutamia Mäntt- ja Mänts- alkuisia nimiä ja yksi Mäntsi-nimi, useimmat talojen tai taajamien nimiä.

Kirjoittaja:  ara [ 18 Helmi 2014 01:03 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

E. Sofia kirjoitti:
ara kirjoitti:

Kauppayhteyksien kuten Hansakaupan mukana tuli paljon sanastoa ja nimistöä. Paikat saivat nimiä rikkaiden ulkomaalaisten valtaamien kalastuspaikkojen mukaan. Omistajat tuskin ikinä kävi koko seudulla. Hänelle riitti sijoituksen tuotto.
Toisaalta myös ihmiset ovat aina liikkuneet. Avioliittoja solmittiin ja tytärten naimakaupat tukivat muita bisneksiä. Kansainväliseen perheeseen syntynyt lapsi saattoi hyvinkin saada nimensä äidin isän mukaan.



Jos Uskelan Mäntän vanhin tunnettu jäsen on Lauri Mäntinpoika (Laurens Mentinpoyca), joka mainitaan Kulsialan-Pälkäneen-Saarioisten-Sääksmäen lautamiehenä 1405, niin hänen tai esivanhempansa on pitänyt asettua Hämeeseen jo 1300-luvulla ja lienevät hankkineet elantonsa eränkävijöinä. Hansa oli silloin jo voimissaan ja Tallinna lähellä, joten ei tätäkään vaihtoehtoa (Menze) voi siten ohittaa. Saanemme uutta näkökulmaa tähän nimiasiaan DNA-tutkimuksen edetessä, jos Mäntsät ovat vanhempaa suomalaisheimoa vähintään varhaiskeskiajalta tai jopa varhempaa, muinaishämäläistä perua.

Kirjoittaja:  aikalainen [ 18 Helmi 2014 11:49 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

ara kirjoitti:
Kauppayhteyksien kuten Hansakaupan mukana tuli paljon sanastoa ja nimistöä. Paikat saivat nimiä rikkaiden ulkomaalaisten valtaamien kalastuspaikkojen mukaan. Omistajat tuskin ikinä kävi koko seudulla. Hänelle riitti sijoituksen tuotto.

Vanhat eräomistukset tunnetaan hyvinkin tarkkaan, sillä ne on 1500-luvulla dokumentoitu kattavasti. Rikkaista ulkomaisista omistajista ei ole näyttöä. Tyypillinen tilanne oli sellainen, että viljavilla rintamailla olevaan maataloon kuului maatalouteen vähemmän houkutteleva eräpalsta jossain 100-200 km:n päässä, ja maatalo maksoi siitä valtiolle veroa. Siellä saattoi käydä metsästämässä ja suurkalastamassa (talven ruuaksi) isäntä, muut maatilalla asuvat lähisukulaiset tai periaatteessa jopa palkattu ulkopuolinen. Sana erärenki ei varmaankaan erottele, onko henkilö sukua vai ei.

ara kirjoitti:
Toisaalta myös ihmiset ovat aina liikkuneet. Avioliittoja solmittiin ja tytärten naimakaupat tukivat muita bisneksiä. Kansainväliseen perheeseen syntynyt lapsi saattoi hyvinkin saada nimensä äidin isän mukaan.

Suomi oli ja on täynnä ulkomailta lainattuja etunimiä, jotka ovat muotivirtauksina levinneet kansan keskuudessa, joten ei ulkomailta lainatun nimen varaan tarvitse rakentaa mutkikasta teoriaa sukujohdosta. Erkit ja Aleksanterit eivät osoita sukulaisuutta germaaneihin eikä venäläisiin.

ara kirjoitti:
Jos Uskelan Mäntän vanhin tunnettu jäsen on Lauri Mäntinpoika (Laurens Mentinpoyca), joka mainitaan Kulsialan-Pälkäneen-Saarioisten-Sääksmäen lautamiehenä 1405, niin hänen tai esivanhempansa on pitänyt asettua Hämeeseen jo 1300-luvulla ja lienevät hankkineet elantonsa eränkävijöinä. Hansa oli silloin jo voimissaan ja Tallinna lähellä, joten ei tätäkään vaihtoehtoa (Menze) voi siten ohittaa. Saanemme uutta näkökulmaa tähän nimiasiaan DNA-tutkimuksen edetessä, jos Mäntsät ovat vanhempaa suomalaisheimoa vähintään varhaiskeskiajalta tai jopa varhempaa, muinaishämäläistä perua.

En tiedä ymmärsinkö ajatustasi oikein, mutta Mäntinpojat ja Mäntsät eivät ainakaan ole mitään heimoa eivätkä sukua eivätkä jäseniä, sillä kyseessä on vain etunimi. Siltä osin kuin Mäntsä on talonnimenä, ja talo periytynyt suvussa, saattaa toki taustalla olla samaa sukua, mutta silloinkaan Mäntsä ei ole sukunimi, vaan henkilölle talonnimestä juonnettu lisänimi. Jos Mäntsän talossa suku vaihtui, uusi omistaja sai liikanimen Mäntsä. Jos Mäntsä-etunimestä on johdettu nimi monelle eri talolle, niin samanaikaiset Mänttä-lisänimelliset henkilöt voivat olla aivan eri sukua.

Mäntinpoika on isännimi, eikä osoita henkilön olevan Mäntsän talosta, paitsi jos olet erikseen tälläisen tiedon jostain löytänyt. Mäntinpoika sen sijaan osoittaa, että Mäntti (Mänttä/Mäntsä) on mitä ilmeisemmin etunimi.

Ilmeisesti siis Uskelan Mäntsä-talon erärenki - lähisukulainen tai ulkopuolinen - sai isännältä luvan perustaa erämaalleen Keuruskosken rannalle maatilan, jolle antoi nimeksi Mäntsä/Mänttä. Se, että häntä kutsutaan nimellä Mänttä, ei kerro mitään hänen suvustaan, sillä se Mänttä on vain hänen uudistilastaan johdettu lisänimi.

Kirjoittaja:  Sigfrid [ 18 Helmi 2014 12:21 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Ulkomaalaista omistusta ja naimakauppoja heidän kanssaan oli dokumentoidusti 1600-luvulla, jolloin ruotsalaisten johtama protektionistinen kauppa oli voimissaan. Tämä liittyi keskiluokkaan. Meillä ei kuitenkaan ole vastaavaa todistusaineistoa Hansa-kaupan ajalta, mutta mielestäni on täysin mahdollista, että myös silloin tapahtui vastaavaa. Paikannimistöä syntyi ehkä tämän materiaalisen ja kulttuurisen historian perintönä.

Kirjoittaja:  ara [ 18 Helmi 2014 13:54 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Kiitos Jaska viestistäsi.

Nuo sukunimiasiat ja talonnimet ovat hyvinkin tuttuja sukua tutkineille.
Varsinainen tavoitteeni tällä foorumilla on saada tietoa Mäntsä sanan alkuperästä, joka on ollut alkuperänä Mäntän kaupungin nimelle. Se jää nyt ainakin toistaiseksi avoimeksi, koska tämä Menze –juonto on myös edelleen mahdollinen.

Palaan kuitenkin tuohon Mäntän talon- nimeen. Sen sukuyhteyteen löytyy vahvoja puoltoja, joista lyhyesti:
Tyrvännön Uskelan Mäntän isäntiä tunnetaan muutama sukupolvi ennen Lauri Antinpoika Mäntsää, jonka nuorempi poika Niilo Laurinpoika Mäntsä tunnetaan eräkalastajana. Tämä Uskelan kylästä oleva Niilo Laurinpoika tunnetaan siitä, että hän joutui 1559 maksamaan eräkalastuksen perusteella määrätyn veron. Keurukoski sijaitsi Sääksmäen erämaa-alueella ja Niilo Laurinpoika on saattanut kalastella myös Mäntänkoskella, silloisella Keurukoskella. Sitä puoltaa myös se, että ruotujakolaitosta perustettaessa 1690-luvulla Keuruun Mänttä oli Uskelan Mäntän rusthollin aputilana. Niilolla oli poika Tuomas, josta ilmeisesti tuli Keuruun Mäntän talon ensimmäinen isäntä.
Ensimmäinen merkintä Keurukosken Mäntän talosta löytyy 1572. Silloin verotetaan Tuomas Niilonpoikaa talollisena ja Tuomaan sukunimi on Mäntzä. Ensimmäisissä maakirjoissa mainittu isäntä Tuomas oli eräkalastajan poika mainitusta talosta. Talo on syntynyt erämaa-alueelle ilmeisesti sen jälkeen, kun kuningas Kustaa Vaasa v. 1542 julisti kaikki erämaat kruunun omaisuudeksi ja pyrki sen jälkeen asuttamaan ja verottamaan niitä. (Talo pysyi saman suvun hallussa, kunnes Serlachius hankki ensin maat ja lopulta talon haltuunsa v. 1898.)

Kysymykseesi tästä heimoyhteydestä, lähestyn tätä asiaa kauempaa ja toisesta suunnasta:
DNA-tutkimus ja siitä saatavat tulokset näyttävät etenevän vauhdilla ja myös tulkinnat vaihtuvat jossakin määrin. Laatimasi N1C1-haplopuu johtaa Mäntän mieslinjan FHT vanhakantaisena lähelle hämäläistä FHT:tä (GD=2 /67, SNP L1022+,L550-). Taustalla on heikko toive, jos tämä aikanaan tutkimuksen edetessä johtaisi mahdollisuuteen mm. ajoittaa tarkemmin Mätsän mieslinjan saapuminen Suomeen.

Kirjoittaja:  Jaska [ 18 Helmi 2014 17:00 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Tuo oli kai Aikalaiselle vastaus?
Olen luottavainen, että 111 markkeria tulee selventämään teidän ja muiden hämäläisten juuria.

Kirjoittaja:  ara [ 18 Helmi 2014 17:27 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Jaska kirjoitti:
Tuo oli kai Aikalaiselle vastaus?
Olen luottavainen, että 111 markkeria tulee selventämään teidän ja muiden hämäläisten juuria.


Näinpä olikin. Tämä lähettämäni sepustus oli varmaankin paikallaan, jos aiempi kirjoitteluni herätti ihmettelyä.. Kiitokset sinulle kaikesta tähänastisesta.

Kirjoittaja:  aikalainen [ 18 Helmi 2014 17:47 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

ara kirjoitti:
Palaan kuitenkin tuohon Mäntän talon- nimeen. Sen sukuyhteyteen löytyy vahvoja puoltoja, joista lyhyesti:

Sukuselvitys vaikuttaa niin aukottomalta, että asiasta ei jää epäilystä. Samaa miessukulinjaa siis Tyrvännön Mäntästä Keuruskosken Mänttään.

ara kirjoitti:
Tuomaan sukunimi on Mäntzä.

Ei, vaan talonnimestä juonnettu lisänimi oli Mäntzä. Jos se jeppe olisi nimennyt talonsa Keurukoskeksi, niin hän olisi asiakirjoissa nimellä Tuomas Niilonpoika Keurukoski.

ara kirjoitti:
Ensimmäisissä maakirjoissa mainittu isäntä Tuomas oli eräkalastajan poika mainitusta talosta. Talo on syntynyt erämaa-alueelle ilmeisesti sen jälkeen, kun kuningas Kustaa Vaasa v. 1542 julisti kaikki erämaat kruunun omaisuudeksi ja pyrki sen jälkeen asuttamaan ja verottamaan niitä.

Joo, varmaankin juuri noin.

Kirjoittaja:  Eskous [ 15 Touko 2014 10:56 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Katselin kansalaisen karttapaikasta minne sijoittuvat paikannimet, joissa esiintyy osa *suntti* tai *suntin*. Melko mielenkiintoinen jakauma.
(En laita kuvaa. Ehkä te kiinnostuneet katsotte itse, ja zuumailette niin kuin haluatte.)

Lähtökohtaisestihan nämä paikannimet pitäisi kai ensisijaisesti pyrkiä esittämään ruotsin sund -sanan lainana. Laina on niin ilmeinen, että se on varmaankin tehty useita kertoja.

Toisaalta ihmetyttää että miksi "suntti", kun salmi olisi hyvä suomalainen vastine? Onko paikannimen antaja ollut suomenkielistyvä ruotsalaisperäinen, vai mistä on kyse?

Minulle tulee käsitys että laina on tehty ensimmäisen kerran varhain, kun se on päätynyt suomenkielisten alueiden paikannimien osaksi. Lisäksi sitä esiintyy paikoissa joissa järvi (ja siis salmikin) on varmaankin soistunut umpeen jo kauan sitten. Tosin selitys saattaisi olla sekin, että vesitermejä on ainakin Satakunnan ja Eteläpohjanmaan (raja-)alueella sovellettu myös suohon.

Kirjoittaja:  putkonen [ 15 Touko 2014 13:56 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Eskous kirjoitti:
Toisaalta ihmetyttää että miksi "suntti", kun salmi olisi hyvä suomalainen vastine? Onko paikannimen antaja ollut suomenkielistyvä ruotsalaisperäinen, vai mistä on kyse?

Meilläpäin ei kenenkään mieleen tulisi käyttää "salmi"-sanaa. Varsinkin vanhempi väki käytti pelkästään "sunttia". "Salmi" on jonkinlainen kirjakielimörköKuva Ehkä me sitten olemme jonkinlaisia suomenkielistyneitä, ennestään saamenkielisiä "vanhoillisgermaaneja".

Kirjoittaja:  Jaska [ 15 Touko 2014 14:04 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

putkonen kirjoitti:
Eskous kirjoitti:
Toisaalta ihmetyttää että miksi "suntti", kun salmi olisi hyvä suomalainen vastine? Onko paikannimen antaja ollut suomenkielistyvä ruotsalaisperäinen, vai mistä on kyse?

Meilläpäin ei kenenkään mieleen tulisi käyttää "salmi"-sanaa. Varsinkin vanhempi väki käytti pelkästään "sunttia". "Salmi" on jonkinlainen kirjakielimörköKuva Ehkä me sitten olemme jonkinlaisia suomenkielistyneitä, ennestään saamenkielisiä "vanhoillisgermaaneja".

Joo, suntti-sanan murrelevikin selvittely yhdessä skandinaavisen äännehistorian kanssa voisi valaista lainasanan ikää. Paikannimien levinneisyyden vertaaminen murresanan levinneisyyteen voisi sitten kertoa lisää. Suomen murteiden sanakirja on kuitenkin vasta K:n lopussa menossa...

Sund-sana oli näköjään *sundr jo kantaskandinaavissa ja *sundaz kantagermaanissa. Lainasanan i-lopun perusteella sana ei voi olla kauhean vanha. Tosin -tt- on outo, mutta ehkä joissain murteissa se on yhdelläkin t:llä.

Kirjoittaja:  putkonen [ 15 Touko 2014 18:30 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Suntilla näyttää olevan muitakin merkityksiä:

"...suntteihin, joiksi on kutsuttu veneenvetoa helpottaneita kahta kaivantoa. Veneenvetotie..."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kapeenkoski



"...Vanhan Keuruun kulttuurimaisemaan, Keuruun menneeseen ja tulevaan, voi katsella Lapinsalmen silloilta. Virta on juossut kapeikossa Keurusselän ja Tarhian välissä vuosituhannet, nähnyt erämaan elämää jo ennen karhunsoutajien tuloa.

Nimet Lapinkangas ja Lapinsalmi kertovat, ketkä seudulla ensimmäisinä samoilivat.

Salmi oli se suntti, josta saattoi helpoiten viedä porolaumat yli. Se oli myös hyvä kalapaikka. Etelästä tultaessa matka tänne oli mutkainen ja käyrä, siitä ehkä tuli myös nimi Keuru. Näillä rannoilla ratkaistiin, määräsikö kohtalomme seita vai risti, miettii Ossi Poikonen, vuonna 1628 perustetun Keuruun seurakunnan 24. kirkkoherra..."

http://media.ksml.fi/pdf/bonnier_ksml_k ... teilla.pdf

Suntilla on myös merkitys "kapea kohta", joka ei välttämättä liity vesistöön. Salmi on mielestäni aina veden äärellä.

EDIT. Eli kuten "kaikki peukalot ovat sormia, mutta kaikki sormet eivät ole peukaloita", niin "kaikki salmet ovat suntteja, mutta kaikki suntit eivät ole salmia"Kuva

Kirjoittaja:  Eskous [ 16 Touko 2014 08:43 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Minun käyttämäni sana "varhain" ei taida olla kielitieteellisesti varhain. Tarkoitin sillä että suntti olisi varmaankin lainattu jo ennen kuin tulivat rannikkoruotsalaiset - joiden paikannimien termit eivät kai(?) juuri levinneet sisämaahan. Siten "ruotsalaisperäinen" on myös väärä nimitys niistä jotka lainatun sanan olisivat tuoneet, kun ruotsalaisia ei silloin ollut olemassakaan. Ruotseja (soutajia) ehkä kylläkin.

Kokkolassa on muuten Suntinsalmi. Salmensuntista ei tiedä Googlekaan.

(Oliko se niin että englanninkielisillä on neljä finkeriä ja yksi tumppi, niin että niiden peukalo ei ole sormi ollenkaan?)

Kirjoittaja:  Jola [ 07 Heinä 2014 21:23 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Minua on viime aikoina askarruttanut Varkauden nimi, jonka sanotaan olevan lähtöisin saamen sanasta 'vyörkä' (kätköpaikka). Mutta mistä saamenkielestä sana on peräisin? Pohjoissaamesta löysin vain yhden kätköä tai piiloa merkitsevän sanan: 'čiehká'. Onko nykysaamessa vyörkä-sanaa?

Kirjoittaja:  E. Sofia [ 08 Heinä 2014 00:46 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Jola kirjoitti:
Minua on viime aikoina askarruttanut Varkauden nimi, jonka sanotaan olevan lähtöisin saamen sanasta 'vyörkä' (kätköpaikka). Mutta mistä saamenkielestä sana on peräisin? Pohjoissaamesta löysin vain yhden kätköä tai piiloa merkitsevän sanan: 'čiehká'. Onko nykysaamessa vyörkä-sanaa?

Paikannimikirjassa teilataan tuo ajatus Varkaus- nimen yhteydestä saamen kätköä tarkoittavaan sanaan. Hylkäämisen perusteita ei kerrottu, tai sitten en vain ymmärtänyt.

Algu-tietokannassa ( SSS ) on hiukan tuota muistuttava pohjoissaamen sana:
"vurket" = tallentaa, varastoida, panna säilöön

Lähde: http://kotus.fi/algu/index.php?t=haku&o ... ana=vurket

Mikä olisi sitä vastaava substantiivi, en tiedä.

Kirjoittaja:  Jola [ 08 Heinä 2014 17:01 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Mikähän olis alkuperäinen lähde tuolle kätkö(vyörkä)-teorialle Varkauden nimestä?

Yhdestä D.Kuzminin artikkelista pisti silmään tämmönenkin sanayhteys: karj. vuara, vuaru, ven. varaka ’metsää kasvava kukkula, mäki’ ← *
vārē ’vaara’ > saamP várri.

Voisko joku kielitieteilijä nähdä tässä kehitysmahdollisuuksia Varkauden nimen selitykselle?

Kirjoittaja:  Jola [ 08 Heinä 2014 19:57 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Jatkoin etsimistä ja löysinkin lähikirjastosta (eläköön suomalainen kirjastolaitos!) inarinsaamen koulusanakirjan (tekijät Sammallahti ja Morottaja vuodelta 1983). Sieltä löytyi sana 'vuár’kká' (vuárhá), joka merkitsee 'säilöä'. Miten lausuttaneen oikeaoppisesti. Mutta sana kyllä mielestäni muistuttaa aika paljon varkaus-sanaa.

Varkaus on ollut (ja on edelleen) tärkeän vesireitin varrella Saimaalta Pohjois-Savoon ja tuntuu uskottavalta paikalta säilyttää varusteita ja saalista, joita ei voida jostain syystä koko ajan kuljettaa veneissä mukana.

Kirjoittaja:  aikalainen [ 09 Heinä 2014 16:41 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

Jola kirjoitti:
Jatkoin etsimistä ja löysinkin lähikirjastosta (eläköön suomalainen kirjastolaitos!) inarinsaamen koulusanakirjan (tekijät Sammallahti ja Morottaja vuodelta 1983). Sieltä löytyi sana 'vuár’kká' (vuárhá), joka merkitsee 'säilöä'. Miten lausuttaneen oikeaoppisesti. Mutta sana kyllä mielestäni muistuttaa aika paljon varkaus-sanaa.

Varkaus on ollut (ja on edelleen) tärkeän vesireitin varrella Saimaalta Pohjois-Savoon ja tuntuu uskottavalta paikalta säilyttää varusteita ja saalista, joita ei voida jostain syystä koko ajan kuljettaa veneissä mukana.

Varkauden kaupunki on saanut nimensä varmaankin jostain maastonimestä. Kaupungin keskustasssa oleva Ämmäkoski se ei ole. Kosken lähellä on taipaleen kanava, ja se on juuri sellaisessa paikassa, missä Ämmäkosken ohittava veneenvetotaipale olisi sopinut olemaan. Sen taipaleen vierellä on Varkausmäki. Niinpä näyttäisi ilmeiseltä, että taipaleen nimi on ollut Varkaustaipale tai Varkaudentaipale.

Saimaan valtaväylällä olevan taipaleen nimi voisi periaatteessa olla perua edeltävästä kielestä, saamesta. Asiaa vaan on hankala varmistaa, koska säilö-sanan soveltaminen taipaleeseen ei ole suoraan ymmärrettävissä ja toisaalta varkaus on myös suomenkielen sana.

Varkau-s/-t/-den -nimiä on Saimaan seudulla useita, ja muutama lännempänä. Runsaasti koko maassa on varas- ja varkaan-nimistöä.

Kirjoittaja:  E. Sofia [ 10 Heinä 2014 01:39 ]
Viestin otsikko:  Re: Paikannimiketju

aikalainen kirjoitti:
<<
<<< Saimaan valtaväylällä olevan taipaleen nimi voisi periaatteessa olla perua edeltävästä kielestä, saamesta. Asiaa vaan on hankala varmistaa, koska säilö-sanan soveltaminen taipaleeseen ei ole suoraan ymmärrettävissä ja toisaalta varkaus on myös suomenkielen sana.

Varkau-s/-t/-den -nimiä on Saimaan seudulla useita, ja muutama lännempänä. Runsaasti koko maassa on varas- ja varkaan-nimistöä.

Sanojen merkitys on voinut muuttua. Jatkan spekulointia:
Vanhat sanat "varus", "vara" ja "varka" tarkoittivat kaikki aikanaan varastoa suomessa ja lähisukukielissä.

Toisella muinaisella kulkureitillä ja toisen vesistön alueella sijaitsee saari nimeltä Varassaari. Tarkoitan Päijänteen pohjoisinta saarta, joka on Vaajakoskella. Sen nimeen on aikojen saatossa kertynyt paljon tarinoita varkaista. Oli muka varkaiden paikka.

Vaajakosken Varassaari sijaitsee tärkeällä valtaväylällä, muinaisella kulkureitillä. Hämäläiset kulkivat sen kautta erämailleen joskus 1000 vuotta sitten pyrkiessään Leppäveden - Laukaan suuntaan. Varassaari on välittömästi ennen koskien saartamaa Naissaarta.

Tuohon aikaan kiinteä asutus ei vielä ulottunut Vaajakoskelle asti. Ns. lappalaisasutus oli harvaa. Pälkäneen ym. eränkävijät soutivat veneillään Päijännettä kohti pohjoista. Määräpaikoissa osa venekunnista kääntyi omille erämailleen. Laukaa oli yksi kaukaisimmista tavoitteista. Kalastus- ja metsästyssaalista tuli kaudella varmasti sen verran, että jonnekin piti tehdä välivarastoja. Varasto oli järkevintä tehdä sellaiseen paikkaan, mistä saalista oli helppo noutaa talvellakin. Varassaari oli sopiva paikka. Nimi sai nykyisen muotonsa, kun varastoa tarkoittanut vara- sana sai jatkokseen sanan saari. Saari-sanan ensimmäinen konsonantti sulautui vara-sanan loppuun. Kuin kiikkustuoli.

Jos Varkaus-nimi tulisi säilöpaikkaa tarkoittavasta saamen sanasta, Vaajakosken Varassaari tulisi vastaavasta hämäläissanasta.
Linkki karttaan. http://www.alsemet.fi/index.php?id=4
Varassaari-nimeä ei kartassa näy, mutta siellä näkyy olevan Alsemet-niminen firma.

Sivu 2/9 Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group
http://www.phpbb.com/