Näytä vastaamattomat viestit | Näytä aktiiviset viestiketjut Tänään on 29 Maalis 2020 09:40



Vastaa viestiin  [ 11 viestiä ] 
 kiharakäherrin 
Kirjoittaja Viesti
Sutki savolainen
Sutki savolainen

Liittynyt: 29 Elo 2015 19:08
Viestit: 664
Vastaa lainaamalla
Viesti kiharakäherrin
Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?


29 Helmi 2020 09:24
Profiili
Mettänpeikko
Mettänpeikko

Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Viestit: 2697
Paikkakunta: Lappi
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
sumu kirjoitti:
Mielenkiintoinen havainto, kiehinen terminä on levinnyt nykyään yleiskielen laajasti . Ainakin niiden keskuuteen jotka tulia tekevät. Mutta omassa piirissäni edelliset sukupolvet vuoli kyllä sytykkeitä .A.E Järvinen taitaa olla sanan leviämisen takana . Varmaan Järvinen Lapista termin omaksui kuten muunkin eränkäynti termistön jota laajasti viljeli teoksissaan etelä miehiä kuitenkin alkujaan. Kuinka laajasti lie termiä käytetty alkujaan.

Se on joka päiväisessä käytössä Lapissa suurella osalla pikkukylissä asuvilla vielä nykyään.


29 Helmi 2020 21:26
Profiili
Ylihärmiö
Ylihärmiö
Avatar

Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02
Viestit: 9042
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
Anskuq kirjoitti:
Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?

SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.

Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.

Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.

_________________
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)


29 Helmi 2020 23:15
Profiili WWW
Sutki savolainen
Sutki savolainen

Liittynyt: 29 Elo 2015 19:08
Viestit: 664
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
Jaska kirjoitti:
Anskuq kirjoitti:
Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?

SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.

Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.

Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.

Täytyy tunnustaa, etten tiennyt kiehisen olevan pohjoista perua. Luulin sen olevan koko Suomessa yleinen sana PDT_Armataz_01_13
Entäpä kiehinen ja kiehkura? Ovatko ne samaa alkuperää?[/b] Onko kiehkurakin peräpohjalaismurretta?


29 Helmi 2020 23:29
Profiili
Ylihärmiö
Ylihärmiö
Avatar

Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02
Viestit: 9042
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
Anskuq kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Anskuq kirjoitti:
Tulipahan mieleeni sana kihara ja kähertyä. Liityykö kihara ja kähertäminen jotenkin, kiehisiin, nehän kihartuvat?
Mistä sitten kiehinen sanana on lähtöisin, siis onko se lainattu jostain muusta kielestä?

SSA ei käsittele kiehistä, joten se lienee suppealevikkinen murresana. Suomen murteiden sanakirja kertoo levinneisyydeksi vain peräpohjalaismurteet.

Kihara-sanaan sitä on vaikea liittää äännesyistä, eikä helpompi ole myöskään kähertää. Saamessa kyllä *ä > *ie, mutta itämerensuomen h:ta vastaisi saamessa säännöllisesti s; saamessa h on vieläkin nuorempi äänne.

Kihara ja kähärä voisivat liittyä yhteen vain "deskriptiivisen juuren" kautta: kVhVr- tms. Kuvailevissa sanoissa tällainen variointi on yleistä. Mutta se ei tietenkään auta selvittämään näiden sanojen alkuperää/alkuperiä.

Täytyy tunnustaa, etten tiennyt kiehisen olevan pohjoista perua. Luulin sen olevan koko Suomessa yleinen sana PDT_Armataz_01_13
Entäpä kiehinen ja kiehkura? Ovatko ne samaa alkuperää? Onko kiehkurakin peräpohjalaismurretta?

Kiehkura näkyy mielenkiintoisesti puuttuvan pohjoisesta:
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&wo ... 1c6dd22738

Äänteellisesti niillä voisi ehkä ollakin yhteinen kantasana, mutta mikä se voisi olla? Kummankin alkuperä jää epäselväksi...

_________________
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)


01 Maalis 2020 05:23
Profiili WWW
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 19 Touko 2012 15:39
Viestit: 50
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
ehkä hossas 60-70 taittees tuo kiehinen.
voisko olla muoto. kiehumisessa tasainen pinta menee rikki, ja muodostuu kaaria. sama koskessa: kiehuu-kuohuu.
hius-kiehkura ?


01 Maalis 2020 09:31
Profiili
Sutki savolainen
Sutki savolainen

Liittynyt: 29 Elo 2015 19:08
Viestit: 664
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
ristoilmari kirjoitti:
ehkä hossas 60-70 taittees tuo kiehinen.
voisko olla muoto. kiehumisessa tasainen pinta menee rikki, ja muodostuu kaaria. sama koskessa: kiehuu-kuohuu.
hius-kiehkura ?

Ehkäpä kiehinen myös kiertyy ja sitten kihartuu, muodostaen kiehkuran.


01 Maalis 2020 10:24
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti
Avatar

Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Viestit: 1185
Paikkakunta: Vandaalia
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
Suomen Murteiden Sanakirja tuntee roppakaupalla lisää asiaan ilmeisesti liittyviä k(i)eh-sanueita, mm. seuraavaa:
kiehata ~ kiehätä ~ kiehdata ~ kiehkata 'kieppua, häärätä, kuhista jne.'; johdoksina kiehiä, kiehitä, kiehdellä; variantteina myös kiehnata ~ kiehnätä (laajalevikkinen), kiejata ~ kiejätä (Hämeessä), kiekata ~ kiekätä (Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla).
kiehde 'kaarre' (Kainuu)
kiehinä 'kuhina' (E-Satakunta ja osin Häme)
kiehittää 'pyörittää, kietoa'
kiehkeä 'pyöreä' (itä-Savo) (ja myös 'kerkeä', 'kuohkea' ja 'viehkeä', mitkä merkitykset varmaan ovat sekaantumaa)
kiehki ~ kiehkä ~ kiehko 'kehä, kiekko yms.' (josta kiekko-sanueen arvellaan syntyneen)
kiehut 'tanssit' (Leppävirta)
kehelmä 'lumeton puun/rakennuksen ympärys' (Länsi-Pohja)
kehelä 'käyrä' (P-Satakunta)
kehkerä 'kaareva' (Häme–Varsinais-Suomi)

Saamea tai muita ulkopuolisia kieliä on siis tuskin tarpeen vetää mukaan. kiehinen voisi oikein hyvin syntyä myös paikallisena johdoksena kieh+inen. Pohjalla kaiken tämän takana ovat varmaan vanhaa kantaa olevat sanat kehä ja kehrä (myöhäiskantasuomen *kehä, *kecrä < vksm. *keččä, *kečrä), mutta kaikkien johtoprosessien selvittely olisi työlästä. Pitkä ie joka tapauksessa sanueeseen syntyy lähinnä itämurteisuutena tavunloppuisten hk:n ja ht:n edellä — ehkä osittain se on levinyt myös kiero, kiertää -sanueen myötävaikutuksella.

kieh-kannasta sitten saataisiin myös kih- ja käh- tyypillisinä deskriptiivimuunnelmina. Jälkimmäinen voisi olla sanueen käyrä, käkkärä jne. motivoima.

Luulisin että kiehua sen sijaan ei liity tähän, merkitys on liian etäällä.


01 Maalis 2020 18:36
Profiili
Ylihärmiö
Ylihärmiö
Avatar

Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02
Viestit: 9042
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
Pystynen kirjoitti:
Suomen Murteiden Sanakirja tuntee roppakaupalla lisää asiaan ilmeisesti liittyviä k(i)eh-sanueita, mm. seuraavaa:
kiehata ~ kiehätä ~ kiehdata ~ kiehkata 'kieppua, häärätä, kuhista jne.'; johdoksina kiehiä, kiehitä, kiehdellä; variantteina myös kiehnata ~ kiehnätä (laajalevikkinen), kiejata ~ kiejätä (Hämeessä), kiekata ~ kiekätä (Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla).
kiehde 'kaarre' (Kainuu)
kiehinä 'kuhina' (E-Satakunta ja osin Häme)
kiehittää 'pyörittää, kietoa'
kiehkeä 'pyöreä' (itä-Savo) (ja myös 'kerkeä', 'kuohkea' ja 'viehkeä', mitkä merkitykset varmaan ovat sekaantumaa)
kiehki ~ kiehkä ~ kiehko 'kehä, kiekko yms.' (josta kiekko-sanueen arvellaan syntyneen)
kiehut 'tanssit' (Leppävirta)
kehelmä 'lumeton puun/rakennuksen ympärys' (Länsi-Pohja)
kehelä 'käyrä' (P-Satakunta)
kehkerä 'kaareva' (Häme–Varsinais-Suomi)

Saamea tai muita ulkopuolisia kieliä on siis tuskin tarpeen vetää mukaan. kiehinen voisi oikein hyvin syntyä myös paikallisena johdoksena kieh+inen. Pohjalla kaiken tämän takana ovat varmaan vanhaa kantaa olevat sanat kehä ja kehrä (myöhäiskantasuomen *kehä, *kecrä < vksm. *keččä, *kečrä), mutta kaikkien johtoprosessien selvittely olisi työlästä. Pitkä ie joka tapauksessa sanueeseen syntyy lähinnä itämurteisuutena tavunloppuisten hk:n ja ht:n edellä — ehkä osittain se on levinyt myös kiero, kiertää -sanueen myötävaikutuksella.

kieh-kannasta sitten saataisiin myös kih- ja käh- tyypillisinä deskriptiivimuunnelmina. Jälkimmäinen voisi olla sanueen käyrä, käkkärä jne. motivoima.

Luulisin että kiehua sen sijaan ei liity tähän, merkitys on liian etäällä.

Tämähän on oikein lupaava kartoitus. Moni noista sanoista sisältää vielä *k-aineksen joko perusvartalossa (kiehki), heikossa asteessa (kiehittää < *kiehgittädäk?) tai osassa variantteja (kiehkata). Silloin kehä-yhteys heikkenee.

Mutta e:lliset variantit ehkä kehkerää lukuun ottamatta näyttävät minusta kaukaisemmilta ja voisivat selittyä toisin.

Sanavartalon rakenne viittaa suhteelliseen nuoruuteen: pitkä vokaaliaines + konsonanttiyhtymä.

_________________
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)


01 Maalis 2020 19:35
Profiili WWW
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen

Liittynyt: 19 Touko 2012 15:39
Viestit: 50
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
päivän kehrä,


01 Maalis 2020 21:06
Profiili
SuuBaltti
SuuBaltti
Avatar

Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Viestit: 1185
Paikkakunta: Vandaalia
Vastaa lainaamalla
Viesti Re: kiharakäherrin
Jaska kirjoitti:
Sanavartalon rakenne viittaa suhteelliseen nuoruuteen: pitkä vokaaliaines + konsonanttiyhtymä.

Näin yritin sanoakin: vokaalin piteneminen h:n + konsonantin edellä on hyvin tunnettu muinaiskarjalainen ilmiö. Viimeksi tätä on tarkemmin käsitellyt Terho Itkonen 1987 (linkistä löytyy käsiteltyjen sanojen lista). Usein nämä ovat levinneet myös länsimurteiden suuntaan, yleiskielessäkin on mm. hiihtää, huuhkaja, kyyhky, paahtaa, ruuhka. Siis luultavasti esim. kiehkeä < *keehkeä < *kehkeä, joka puolestaan olisi ihan normaali adjektiivijohdos kehä-sanasta (tyyppiä valo : val-kea).

Tarkempaa näiden pitkien vokaalien murrelevikkiä ei ole kartoitettu, mutta kieh(k)-vartalo on kai siis päätynyt Peräpohjolaan joko pohjalaisten törmättyä karjalaisiin keskiajalla, tai on levinnyt jo aiemmin "vastavirtaan" esisavon ja muinaishämeen läpi ja mennyt pohjoiseen jo ensimmäisen länsisuomalaisen asutuksen mukana.


02 Maalis 2020 00:19
Profiili
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Vastaa viestiin   [ 11 viestiä ] 

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group.
Designed by STSoftware.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy