Jaska kirjoitti:Muutos *e > *i on tapahtunut mordvassa, mutta ainakaan merjalaiskielissä sellaisesta ei ole näkynyt tähän saakka merkkejä.
Kristiina kirjoitti:Mielenkiintoista! Tuosta i:stä tulee mieleen pari sanaa, jotka voisivat liittyä i-alkuiseen äiti-sanaan.
Suomen kielessä on samaa tarkoittava sanapari äitelä ja imelä, jotka voisivat mielestäni kumpikin palautua äiti-sanaan ja taustalla olisi tietysti äidinmaidon makeus.
äiti -> äitelä
ime -> imelä
Kristiina kirjoitti:Toisaalta meillä on myös nuorta naista tarkoittava sana impi ja immyt. Tämä voisi olla johdos äitiä ja naista tarkoittavasta 'ime'-sanasta.
Kristiina kirjoitti:Emä-sanan tapaisia sanoja, jotka alkavat i-kirjaimella, esiintyy sukukielissä:
selkup imyl'a mummo
hanti əjimì (P), īmǝ (E)/ ìmi (I) eukko, vaimo, ìmi (Vj) anoppi,
nganasan imi mummo,
hanti imi (I) vanhempi täti
Kinaporin kalifi kirjoitti:Jaska kirjoitti:Muutos *e > *i on tapahtunut mordvassa, mutta ainakaan merjalaiskielissä sellaisesta ei ole näkynyt tähän saakka merkkejä.
Vöro, imä < emä jne.?
Jaska kirjoitti:Itämerensuomen leviämisen osalta Rahkonen hahmottelee aivan uudenlaista mallia
Jaska kirjoitti:Uudessa kirjoituksessaan "Suomeen suuntautuneiden nimistövirtausten monimuotoisuus", joka ilmestyi juuri Muinaistutkijassa 1/2021, Pauli Rahkonen jatkaa muinaiskielistä periytyvien paikannimielementtien selvittelyä. Erityisen mielenkiintoinen on nimye Imatra ~ Imandra. --- Imatra ja Imandra olisivat siis alkuaan 'Emäjärviä'; nykyäänhän Imatra on koski, eli se "Emäjärvi" olisi alkuaan ollut viereinen Saimaa. Saimaa ja Kuolan Imandra ovatkin erittäin suuria järviä.
aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Itämerensuomen leviämisen osalta Rahkonen hahmottelee aivan uudenlaista mallia
Mainiota, että tällaisia ei-höpelöitä muinaisselityksiä heitellään kehiin. Riittävän monta tällaista, niin niiden aineksista voi saada aikaan ties kuinka hyvän selityksen.
Se kielitieteellinen käsitys, että ensiksi erkani eteläviro, ei tule tässä mallissa esiin. Tässähän liivi erkaantuu ensin ja muut haarautuvat vasta Ilmajärveltä (Selonille, Laukaajoelle, Olhavalle). Sen osalta mallia pitäisi vielä vähän tuunata.
aikalainen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Uudessa kirjoituksessaan "Suomeen suuntautuneiden nimistövirtausten monimuotoisuus", joka ilmestyi juuri Muinaistutkijassa 1/2021, Pauli Rahkonen jatkaa muinaiskielistä periytyvien paikannimielementtien selvittelyä. Erityisen mielenkiintoinen on nimye Imatra ~ Imandra. --- Imatra ja Imandra olisivat siis alkuaan 'Emäjärviä'; nykyäänhän Imatra on koski, eli se "Emäjärvi" olisi alkuaan ollut viereinen Saimaa. Saimaa ja Kuolan Imandra ovatkin erittäin suuria järviä.
Imatran osalta vähän puristaa. Usein joen ylin koski on saman niminen kuin yläpuolinen järvi, ja sellaisena myös se “emäjärvenkoski” toimisi hyvin. Vuoksessa on kuitenkin monta koskea jo ennen tätä koskea. Tähän epätyypillisyyteen tarvittaisiin tueksi vielä jokin muinaisselitys.
Itäsuomesta löytyy muutama järvi, jonka nimen loppusosa on tero tai tiira, ehkä nekin ovat samaa kantaa.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Imatrahan kuului muuten vanhastaan Jääsken (< *jeski "suvanto") kihlakuntaan, Rahkosen erinomaisen ehdotuksen *ima-dra pohjalta molemmat keskeiset nimet olisivat merjalais- tai itätsuudipohjaisia, vaikka tuo e > i mordvalaistyypin muotona hieman tietysti hiertää. Ehkä tämä liittyy mm. vanhaan keskusteluun kt > ht -muunnoksesta, kielirajat eivät välttämättä olleet siirtymäalueilla ihan tarkkoja?
Kinaporin kalifi kirjoitti:Mikä voisi olla merjan sana värille valkoinen? Lähtökohtiahan voisivat olla ask-, josta ehkä jotain tyyliin os- ja valk-, johon liittyen Rahkonen esittää artikkelissaan "Merjalais-muromalaisten ja muinaismordvalaisten hydoronymien leviäminen" vastinetta s. 127 merja *volg(o) "valkoinen" < * valka, esim. Volgan', Volgoma, Volgusha
Kinaporin kalifi kirjoitti:Esim. Sonkajärvellä sijaitseekin lampipari Valkeislampi - Volkanlampi. Ei nyt mikään maailmanluokan todiste, mutta kuitenkin.
Jaska kirjoitti:Lekseemien levinneisyyshän ei aina seuraa kielirajoja: Pohjois-Venäjällä oli äänteellisesti saamenkaltainen kieli, jossa kuitenkin oli samoja maastosanoja kuin itämerensuomessa (esim. *neemi, joka puuttuu nykysaamesta). Nykysaamen maastosanat taas on enimmälti omaksuttu vasta Suomessa tai jopa vasta Lapissa.
jussipussi kirjoitti:Jaska kirjoitti:Lekseemien levinneisyyshän ei aina seuraa kielirajoja: Pohjois-Venäjällä oli äänteellisesti saamenkaltainen kieli, jossa kuitenkin oli samoja maastosanoja kuin itämerensuomessa (esim. *neemi, joka puuttuu nykysaamesta). Nykysaamen maastosanat taas on enimmälti omaksuttu vasta Suomessa tai jopa vasta Lapissa.
Tuohan mielenkiintoinen tieto. Tuo kieli. Mitä siitä on saatu selville? Sehän voisi olla lähellä jotain varhaiskantasaamea.
Jaska kirjoitti:Limnonyymejä eli järvennimiä tekevä formantti *-dra puolestaan muistuttaa merjansukuisen itätshuudin kehitystä: *jäkra > *jädr, *-dra ja *joki > *-oda.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 14 vierailijaa