Muinainen Suomi

Kansantaruja Laatokan luoteis-rannalta kesällä 1879
Theodor Schvindt


mainitsee sivulla 6, että "Tämän kallion viertimellä rantaan päin on avara korkea luola eli louhi."

Järkeen tämä käy tietenkin verbin louhia (kaivaa kovaa kiveä) kautta.
Eli tässä ilmeisesti rinnastetaan sana (substantiivi) louhi (verbi) sanaan louhia.

Sitten samassa kirjassa mainitaan sivulla 4 Laatokan luoteisrannalta muutamia kohteita,
joissa tämä sana louhi esiintyy etuliitteenä kuten Louhimäki ja Louhenalusniitty.

En ole kyllä aiemmin kuullut Louhi -sanasta etymologiaa luola.
Tässä kirjassa näin sen ensimmäisen kerran.
Wikipediassakaan ei näytä olevan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Louhi
-------------------------------------------------------------------------------------------
Mutta järkeen se kyllä käy. Louhi luola-merkityksessä on vain valtava lovi.

Lovi syntyy vaikkapa puukalikan kylkeen, kun sitä vuolee.
Tai lovi (halkeama) voi syntyä ohueen peltiin, jos siihen iskee kirveellä.

Lohi on kala, joka penetroituu joessa ylävirtaan eli tavallaan kaivaa tiensä ylös.
Louhi on myös Kalevalan tarinassa Pohjan Akka, joka muuttuu lentäväksi.
Synonyymejä ovat Louhi, Lovetar, Loveatar, Louhiatar, Lovehetar.

Noidat lankeavat loveen. Langeta = pudota, Lovi = halkeama, kuoppa..

Tiedetään, että on uskomus, että noidat siirtyvät ikäänkuin toiseen paikkaan loveen lankeamisessa.
Tällöin he loveen lankeamisen aikana matkuvastavat nopeasti kauas, muuttuvat linnuksi tai vaikkapa karhuksi.

Dragon - Lohikäärme l. louhikäärme. Suomuinen käärme, joka lentää.

Logi ja Loki ovat merkitykseltään kaukana Louhesta.

Tokikin kaikki ovat myytillisiä henkilöitymiä mutta Logi on miespuolinen tulenjumala ja Loki miespuolinen puolijumala ja
Louhi naispuolinen noitamatriarkka.

Minusta nimien samankaltaisuus on vain sattumaa.

Ainostaan jos Louhi on lohikäärme, joka sylkee tulta, voitaisiin kauttarantain Louhi liittää Logiin.
Silloin pitäisi vain selittää pois sukupuolierot.

Louhi -nimessä on selvästi mukana tapahtuma lohi, lovi ja loveen lankeaminen.
--------------------------------------------------------------------------------------------------


Kirjan e-version löysin täällä foorumilla Jättiläisistä -otsikolla olleesta kulttuurintutkimus ja folkloristiikka aiheen alla olevasta linkistä.

Louhi myyttisenä olentona voi selittyä monestakin eri sanasta. Se voisi liittyä tuohon louhimiseen, mutta yhtä hyvin myös skandinaaviseen jumaluuteen Laufey tai olla jopa balttilaina. Nimillä kun ei ole omaa merkitystä kuten sanoilla, niin merkityskriteerin perusteella ei voi vaihtoehtoja karsia.

Muistutan että Suomen murteiden sanakirja ulottuu nykyään verkossa L-kirjaimen loppuun saakka. Louhi merkityksessä 'kallionkolo', 'luola' näyttäisi olevan Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Laatokan Karjalan alueilla kohtalaisen hyvin tunnettu murresana. Levikki jatkuu myös karjalan puolelle, jossa louhi on kuitenkin ainoastaan tai 'louhikko' tai 'iso kivi'

Sanan on mielenkiintoisesti e-vartaloinen ja lienee tämän nojalla kohtalaisen vanha, joten voisi ollakin vanha louhia-verbin sisarussanue. Arvelisin myös että laajalevikkisempi (länsimurteissakin yleinen ja kirjakieleen päässyt) louhikko on pikemmin johdos tästä substantiivista kuin verbistä.

Jokin hieman erilaiseen asuun vääntynyt lovi-sanan johdos (vrt. johdosta loukko 'kallionkolo') voisi oikein hyvin olla myös mahdollinen. Ehkä lyhentymä kantasuomalaisesta asusta *loveh ("love : loveen")?

Kalannimellä lohi selvästi ei ole näiden kanssa tekemistä, se tulee kokonaisuudessaan lainasanana baltista (mm. liettuaksi lašiša, edelleen samaa sukua kuin ruotsin ym. lax.)

Nimen "Louhivesi" alkuperästä kirjoitetaan näin Suomalaisessa paikannimikirjassa (https://www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/suomalainen_paikannimikirja):

> Louhivesi Saimaan selkä Ristiinan ja Mikkelin (entisen Anttolan) alueella Etelä-Savossa. _Loo wesj_ 1645, _Louhu wesi_, _Louhuvesi_ 1799. - Etenkin Itä-Suomessa on runsaasti _louhi_- ja _louhu_-alkuisia ja -loppuisia paikannimiä, joihin sisältyvä sana _louhi_ ~ _louhu_ tarkoittaa kivikkoa, kivilouhikkoa, joskus myös kivilohkareiden välissä olevaa luolaa. Ehkä vesialueen nimeämiseen ovat vaikuttaneet sen paikoin louhikkoiset rannat. - SP

Selitys nimelle "Lohja":

> Lohja kaupunki Länsi-Uudellamaalla _Lohjanjärven_ rannalla, ruotsiksi _Lojo_. Alkuaan suurpitäjä, johon kuuluivat nykyisen Lohjan lisäksi Karjalohja, Karkkila (Pyhäjärvi), Nummi, Pusula, Sammatti, Siuntio ja Vihti. Kirkonkylästä muodostettiin _Lohjannummen_ taajaväkinen yhdyskunta 1911, Lohjan kauppala 1926 ja kaupunki 1969. − Ruotsinkielinen nimi _Lojo_ perustuu suomenkieliseen. _Lohja_-nimeä on ainakin Karjalohjalla käytetty myös Lohjanjärvestä ("Kyl Lohjas kalaa piräisis oleman"). Järven isoin selkä on Isoselkä eli _Iso-Lohja_. _Lohia_ 1382, _Lohio_ 1382, _Loijo_ 1382?, _Lojo_ 1384. − Heikki Ylikankaan mukaan seudun ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat hämäläisiä erätalonpoikia. Jo tätä ennen alueen kautta on kulkenut hämäläisten meritie. Lohja-nimestä on esitetty lukuisia tulkintoja. Sen on yhdistetty mm. sanaan lohi; Jouko Vahtolan mukaan _Lohja_ < _Lohjää_ < _Lohijärvi_. Selityksen heikkoutena on, että sitä ei voi soveltaa sellaisiin Lohja-nimiin, jotka eivät liity vesistöön. Lohja-nimiä on etenkin Kaakkois-Suomessa ja varsinkin luovutetulla alueella Laatokan pohjoisrannalla (esimerkiksi Lohja-niminen talo Impilahdella ja kylänosa Suistamolla). - Tähänastinen tutkimus on lähes kokonaan jättänyt huomiotta murteiden sanat lohja, lohjo, samoin johdokset lohjake ja lohjakka. Ne merkitsevät mm. 'hidasta, vetelää, saamatonta', 'isoa, lihavaa, kankealiikkeistä' tai 'huonosti pukeutunutta, kevytmielistä, säädytöntä' ihmistä, etenkin naista. Sanoja (samoin kuin sanaa loha) on mm. Hämeessä käytetty myös suurikokoisesta tai loppuun kuluneesta välineestä, etenkin veneestä. Talon nimi Lohja voisi näin ollen perustua isokokoisen tai saamattoman henkilön lisänimeen, järven nimi Lohja taas yhtä hyvin järven suureen kokoon kuin jossakin rantamatalikossa lojuvaan veneeseen, veneen lohjaan. - MV

Yandex Translate tukee niittymarin, vuorimarin ja udmurtin kieliä. Sen mukaan "lovi" on niittymariksi "лодеман" (https://translate.yandex.com/?lang=fi-mhr&text=lovi).

Pystysen blogissa linkitetty marin sanakirja antaa englannin sanalle "notch" käännöksen "ло•до поче•ш локшинча•ш (-ам)" ("notch, mark, marking") (https://www.univie.ac.at/maridict/site-2014/dict.php?search=cleft&linked=%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BE&dir=1).

Wiktionaryn mukaan sana "lovi" on kuitenkin germaaninen laina (https://en.wiktionary.org/wiki/lovi): "Borrowed from Proto-Norse [Term?] (compare Swedish _klove_), from Proto-Germanic _*klubô_." Englanninkin verbi "cleave" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin suomen "lohkaista".

Lri kirjoitti:Yandex Translate tukee niittymarin, vuorimarin ja udmurtin kieliä. Sen mukaan "lovi" on niittymariksi "лодеман" (https://translate.yandex.com/?lang=fi-mhr&text=lovi).

Pystysen blogissa linkitetty marin sanakirja antaa englannin sanalle "notch" käännöksen "ло•до поче•ш локшинча•ш (-ам)" ("notch, mark, marking") (https://www.univie.ac.at/maridict/site-2014/dict.php?search=cleft&linked=%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BE&dir=1).

Tätä loδ(o)-pesuetta on yleensä pidetty suomen ladun vastineena; niittymarissa uralilainen *a kehittyy o:ksi.