Kinaporin kalifi kirjoitti:Onkohan *jäske-sanaa "rauhallinen, hiljainen" käytetty missään suvantojen nimämiseen? Sana sopisi hyvin selittämään Jääski-nimistöä. Vrt. esim. Kostroman Yeshka, missä joki muodostaa selvän suvannon:
https://yandex.eu/maps/10841/yaroslavl- ... 124&z=9.33
Sana oli kantasaamessa *jëskë (josta tulee toteemiverbini, saP jaskat 'vaieta'), eli se palautuu esisaamen kombinaatioon *i-i, *ü-i tai *e-i. Vain eteläsaamessa on tuossa äänneympäristössä ä, joka ei foneettisesti ihan vastaa suomen ä:tä vaan on [ε̮] eli vähän ä:tä keskisempi ja suppeampi äänne.
Muistaakseni muissakaan kielihaaroissa noiden vokaalien kehitys ei ole mennyt väljään *ä:hän, mutta toisaalta Yeshka-nimielementti voisi toki olla länsiuralin oletetun *ješki-sanan jatkaja, eli sinänsä hyvä ehdotus!
Sitä vähän mutkistaa se, että suomen sanaa jyhkeä on pidetty tuon saamen sanan vastineena, jolloin alkuperäinen vokaalisto olisikin ollut *ü-i eikä *e-i. Merjassakin ylä-elementin perusteella *ü > i eikä e, mutta toisaalta mordvassa *ü, *i > e. Myös säilynyt *š sopisi hyvin mordvaan. Mordvalaisnimistöä löytyy Okan varrelta ja lounaampaa, muttei toistaiseksi ihan noin pohjoisesta. Mutta kyllä minä pidän tuota aika mahdollisena kuitenkin!
Kinaporin kalifi kirjoitti:Nykysaamen suvanto-sana vaikuttaisi joka tapauksessa olevan laina imsusta?
Joo, sitä pidetään ims. lainana, koska suvanto-sanaa pidentää syvä-sanueeseen liittyvänä. Siinä on kaksikin epäsäännöllisyyttä: suvanto olisi jostain syystä takavokaalinen, ja syvä-sanassakin on epäsäännöllinen y. Sen pitää alkuaan olla *tivä, koska se on osallistunut *ti > *si -muutokseen (sitä vastaa saamen *tëvee 'syvä, ulappa' --> 'pohjoinen').