Yeshka < *ješki / *jüški 'rauhallinen'

[Jaska]

Jatketaan tätä keskustelua täällä:

Onkohan *jäske-sanaa "rauhallinen, hiljainen" käytetty missään suvantojen nimämiseen? Sana sopisi hyvin selittämään Jääski-nimistöä. Vrt. esim. Kostroman Yeshka, missä joki muodostaa selvän suvannon:

https://yandex.eu/maps/10841/yaroslavl- ... 124&z=9.33

Sana oli kantasaamessa *jëskë (josta tulee toteemiverbini, saP jaskat 'vaieta'), eli se palautuu esisaamen kombinaatioon *i-i, *ü-i tai *e-i. Vain eteläsaamessa on tuossa äänneympäristössä ä, joka ei foneettisesti ihan vastaa suomen ä:tä vaan on [ε̮] eli vähän ä:tä keskisempi ja suppeampi äänne.

Muistaakseni muissakaan kielihaaroissa noiden vokaalien kehitys ei ole mennyt väljään *ä:hän, mutta toisaalta Yeshka-nimielementti voisi toki olla länsiuralin oletetun *ješki-sanan jatkaja, eli sinänsä hyvä ehdotus!

Sitä vähän mutkistaa se, että suomen sanaa jyhkeä on pidetty tuon saamen sanan vastineena, jolloin alkuperäinen vokaalisto olisikin ollut *ü-i eikä *e-i. Merjassakin ylä-elementin perusteella *ü > i eikä e, mutta toisaalta mordvassa *ü, *i > e. Myös säilynyt *š sopisi hyvin mordvaan. Mordvalaisnimistöä löytyy Okan varrelta ja lounaampaa, muttei toistaiseksi ihan noin pohjoisesta. Mutta kyllä minä pidän tuota aika mahdollisena kuitenkin!

Nykysaamen suvanto-sana vaikuttaisi joka tapauksessa olevan laina imsusta?

Joo, sitä pidetään ims. lainana, koska suvanto-sanaa pidentää syvä-sanueeseen liittyvänä. Siinä on kaksikin epäsäännöllisyyttä: suvanto olisi jostain syystä takavokaalinen, ja syvä-sanassakin on epäsäännöllinen y. Sen pitää alkuaan olla *tivä, koska se on osallistunut *ti > *si -muutokseen (sitä vastaa saamen *tëvee 'syvä, ulappa' --> 'pohjoinen').

[Jaska]

Mitä sitten tulee Jääski-nimielementin liittymiseen tuohon edellä käsiteltyyn sanueeseen, niin siinä sibilantti edellyttäisi saamelais-merjalaista kieltä (*s < *š). Vokaalisto on sitten ongelmallisempi: miten *ü:stä päästäisiin pitkään ää:hän? Missään tunnetussa uralilaisessa kielihaarassa ei tällaista kehitystä tietääkseni ole.

[Kinaporin kalifi]

Mitä sitten tulee Jääski-nimielementin liittymiseen tuohon edellä käsiteltyyn sanueeseen, niin siinä sibilantti edellyttäisi saamelais-merjalaista kieltä (*s < *š). Vokaalisto on sitten ongelmallisempi: miten *ü:stä päästäisiin pitkään ää:hän? Missään tunnetussa uralilaisessa kielihaarassa ei tällaista kehitystä tietääkseni ole.

Yeshka taitaa nyt olla niin selvästi merjalaisalueella, kun paikka vain voi olla, vieressä on mm. Rahkosen esille tuoma Jahrobol. Jäski-tyylisiä sukunimiä on kirjattu Jääskestä ja sen liepeiltä, ks. esim. s. 13:

https://rautu.fi/Lehti/Skannaus/vuosi%2 ... -5-212.pdf

Padasjoen Vesijaon Alavirrassa on Jäskinsaari, ilmeisesti jonkinlaisessa suvannossa:

http://demo.seco.tkk.fi/saha/project/re ... P_10323347

Aiemmmassa Jääski-ketjussa esille tullut Еськи (kirjattu myös muodoissa Езьк, Иезьск, Выезск) l. Jes'ki Mologan varrella näyttäisi myös sijaitsevan Mologan suvannon äärellä, itse asiassa suvanto voisi olla jopa koko viereinen Verestovo-järvi:

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%95%D1 ... 0%BA%D0%B8

https://yandex.ru/maps/geo/selo_yeski/5 ... ig&z=14.39

Joten, jospa Jääski nimenä on vain kuluessaan venynyt? Nimi on ilmeisesti jossain vaiheessa liitetty laajemminkin Vuoksenlaaksoon, ei pelkästään myöhäisempään hallintoalue Jääskeen.

[Pystynen]

Pitkä vokaali ei ole aivan uusi ongelma: suomessa–karjalassa juuri s+klusiili -yhtymien edellä on tapahtunut monesti myöhäisen oloista mutta vielä selittämätöntä "venymistä", esim. saasta, sääski, paasto, piispa, ruoska. Todennäköiseltä tuntuisi olettaa aikaisempaa asua *Jäski. Tähän pääsemisessä puolestaan auttaa, että kantasuomessa ei (enää) ollut *je-yhtymää, joten mahdollinen merjalaistyyppinen *Jeski olisi pitänyt lainata joko asussa **Eski, tai sitten juuri *ä:llisenä.

Peräpohjolan murteiden saamelaislainoista näyttäisi löytyvän rinnakkaistapauskin tälle jälkimmäiselle äännesubstituutiolle: pohjoissaame jiel'li, koltansaame jie´l'l (ym.) 'kapakalan kuivausteline' → Petsamon murteen jälli.

Vaikuttaa siis lupaavalta rinnastukselta.

Nykysaamen suvanto-sana vaikuttaisi joka tapauksessa olevan laina imsusta?

Joo, sitä pidetään ims. lainana, koska suvanto-sanaa pidentää syvä-sanueeseen liittyvänä. Siinä on kaksikin epäsäännöllisyyttä: suvanto olisi jostain syystä takavokaalinen, ja syvä-sanassakin on epäsäännöllinen y. Sen pitää alkuaan olla *tivä, koska se on osallistunut *ti > *si -muutokseen (sitä vastaa saamen *tëvee 'syvä, ulappa' --> 'pohjoinen').

Suvanto ehkä on päätynyt takavokaaliseksi johdinaineksensa nojalla, samaan tapaan kuin johdoksissa tyyppiä *emäkko > emakko. Voisi olla että tämä on muutamissa tapauksissa vaikuttanut kahdenkin tavun yli, eli peräti *cüwänto > *cüwanto > *cuwanto?

[Kinaporin kalifi]

"Ruotsinkielinen nimi Jääskis, Jäskis. Naapuripitäjät Ruokolahti, Kirvu, Antrea, Viipurin maalaiskunta, Nuijamaa ja Joutseno. Pitäjän suurimmista järvistä yksi oli nimel-tään Jääskijärvi tai Jääskjärvi (Jäski iärffui1554, Jäskjärwi Sjön 1773). Jääsken nimen vanhoja kirjoitusasuja: Jæskis 1323, Jesk, Jeskis, Jeskes 1541, Jeskiis 1542, Jäskis 1585.

...Nimen Jääski venäläisperäisyyden oletus on sikäli oikea, että nimen pohjana on todennäköisesti ortodoksinen henkilönnimi, josta asiakirjoissa on asuja Jääski, Jääsköi ja Jäske. Tämä on suomalainen variantti ortodoksisesta henkilönnimestä Jeska, Jesko, jotka Viljo Nissilän mukaan ovat venäläisen nimen Jefim variantteja. Saulo Kepsu puolestaan pitää mahdollisena, että ortodoksisen Jeska-nimen lähtökohtana olisi nimi Josif."

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulka ... paahan.pdf

Toisaalta:

"Vuoksi kääntyy kaakkoon ja jatkuu viisi kilometriä pitkänä ja keskimäärin noin 160 metriä leveänä virtamaisena suvantona Jääsken kirkolle saakka. Saimaalta on Vuoksea pitkin Vuolteenvirtaan matkaa 23 kilometriä. Tällä jokiosuudella on putouskorkeutta noin 60 metriä eli yli 85 % Saimaan ja Laatokan välisestä pinnankorkeuserosta. Lyhintä vesireittiä pitkin matkaa Rouhialasta Laatokalle on vielä 130 kilometriä.

Vuoksi muuttaa tällä matkalla täysin luonnettaan: koskien ja suvantojen ketju muuttuu isompien ja pienempien selkien muodostamaksi uomaksi, jossa järvimäiset altaat liittyvät virtojen ja salmien yhdistämäksi vesiväyläksi."

http://www3.lut.fi/eki/vuoksivirtaa/vir ... koski.html

Ja:

"Antrean jälkeen Vuoksi levenee ja muodostaa 21 kilometriä pitkän suvantojärven, Kuparsaarenselän."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoksi

"Alkuaan Antrea oli Jääsken pitäjän kylä."

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulka ... paahan.pdf

Vaikuttaisi kyllä siltä, että juuri Jääskessä alkaa Vuoksen varsinainen rauhallinen suvanto-osuus, monien koskien jälkeen.

[Kinaporin kalifi]

Ei liity muuten, mutta henkilönimi näkyy olevan helppo selitys kaikkeen:

"Muolaan pitäjässä oli myös Muolaa- tai Muolaankylä-niminen kylä, Muolaanjoki-niminen joki ja Muolaanjärvi (tai Muolajärvi) ja Muolaan-lampi - nimiset järvet.Pitäjän nimen vanhoja kirjoitusasuja: Mole 1493, Mola 1495, Mola, Måla 1541, Mohla yleisesti 1700- ja 1800-luvulla.

Muolaa on ilmeisesti muodostunut itsenäiseksi pitäjäksi pian Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen. Nimeä Muolaa käytettiin asiakirjoissa aluksi vaihdellen nimen Äyräpää kanssa.

...Saulo Kepsu on esittänyt, että sen alkuosa voisi olla -la-johtiminen nimi, jossa johdinta on edeltänyt muo-alkuinen sana, esimerkiksi Muoto, joka on muinaissuomalainen henkilönnimi. Nimessä olisi johtimen edellä tapahtunut sisä-heitto eli to-aines olisi kadonnut, ja tämän kautta olisi tultu asuun Muolaa. Ke-hitys olisi siis ollut suunnilleen seuraavanlainen: *Muotolanjärvi > Muotla(a)n-järvi > Muolaanjärvi > Muolaa."

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulka ... paahan.pdf

Kepsu on tietysti ihan pätevä kaveri, mutta kyllä baltin *mala "äyräs tjsp." > mo:la on paljon parempi selitys nimelle. Muolaankylä sijaitsee Muolaanjärven ja Äyräpäänjärven erottavalla kannaksella.

[Jaska]

Pitkä vokaali ei ole aivan uusi ongelma: suomessa–karjalassa juuri s+klusiili -yhtymien edellä on tapahtunut monesti myöhäisen oloista mutta vielä selittämätöntä "venymistä", esim. saasta, sääski, paasto, piispa, ruoska. Todennäköiseltä tuntuisi olettaa aikaisempaa asua *Jäski. Tähän pääsemisessä puolestaan auttaa, että kantasuomessa ei (enää) ollut *je-yhtymää, joten mahdollinen merjalaistyyppinen *Jeski olisi pitänyt lainata joko asussa **Eski, tai sitten juuri *ä:llisenä.

Peräpohjolan murteiden saamelaislainoista näyttäisi löytyvän rinnakkaistapauskin tälle jälkimmäiselle äännesubstituutiolle: pohjoissaame jiel'li, koltansaame jie´l'l (ym.) 'kapakalan kuivausteline' → Petsamon murteen jälli.

Vaikuttaa siis lupaavalta rinnastukselta.

Aivan loistavia pointteja! Itsekin mietin, liittyisikö tämä sekundaariin pitenemiseen. Muistaakseni myös vaahto, vaahtera -tyypin sanoissa alkuperäinen vokaali on ollut lyhyt, mutta nuo sK-esimerkit ovat tietysti vielä lähempänä.

Tuo on myös erinomainen pointti, ettei *je-alkuisia sanoja ollut. Tämä alkaa näyttää erittäin lupaavalta.

Ja sitten tietysti Vääksyt sopisivat vokaalistoltaan Jääskien yhteyteen. Teoreettinen mahdollisuus olisi myös merjalaismurteelle, jossa oli kehittynyt pitkä *ää. Mutta ennen sitä muut mahdollisuudet pitää tietysti kartoittaa, se on viimesijainen selitys sitten jos muuta ei keksitä. (Tai tietysti jos todisteet alkavat viitata siihen suuntaan.)

Nykysaamen suvanto-sana vaikuttaisi joka tapauksessa olevan laina imsusta?

Joo, sitä pidetään ims. lainana, koska suvanto-sanaa pidentää syvä-sanueeseen liittyvänä. Siinä on kaksikin epäsäännöllisyyttä: suvanto olisi jostain syystä takavokaalinen, ja syvä-sanassakin on epäsäännöllinen y. Sen pitää alkuaan olla *tivä, koska se on osallistunut *ti > *si -muutokseen (sitä vastaa saamen *tëvee 'syvä, ulappa' --> 'pohjoinen').

Suvanto ehkä on päätynyt takavokaaliseksi johdinaineksensa nojalla, samaan tapaan kuin johdoksissa tyyppiä *emäkko > emakko. Voisi olla että tämä on muutamissa tapauksissa vaikuttanut kahdenkin tavun yli, eli peräti *cüwänto > *cüwanto > *cuwanto?

Joo, näitä olisi hyvä kartoittaa lisää.

[Jaska]

Ei liity muuten, mutta henkilönimi näkyy olevan helppo selitys kaikkeen:

"Muolaan pitäjässä oli myös Muolaa- tai Muolaankylä-niminen kylä, Muolaanjoki-niminen joki ja Muolaanjärvi (tai Muolajärvi) ja Muolaan-lampi - nimiset järvet.Pitäjän nimen vanhoja kirjoitusasuja: Mole 1493, Mola 1495, Mola, Måla 1541, Mohla yleisesti 1700- ja 1800-luvulla.

Muolaa on ilmeisesti muodostunut itsenäiseksi pitäjäksi pian Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen. Nimeä Muolaa käytettiin asiakirjoissa aluksi vaihdellen nimen Äyräpää kanssa.

...Saulo Kepsu on esittänyt, että sen alkuosa voisi olla -la-johtiminen nimi, jossa johdinta on edeltänyt muo-alkuinen sana, esimerkiksi Muoto, joka on muinaissuomalainen henkilönnimi. Nimessä olisi johtimen edellä tapahtunut sisä-heitto eli to-aines olisi kadonnut, ja tämän kautta olisi tultu asuun Muolaa. Ke-hitys olisi siis ollut suunnilleen seuraavanlainen: *Muotolanjärvi > Muotla(a)n-järvi > Muolaanjärvi > Muolaa."

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulka ... paahan.pdf

Kepsu on tietysti ihan pätevä kaveri, mutta kyllä baltin *mala "äyräs tjsp." > mo:la on paljon parempi selitys nimelle. Muolaankylä sijaitsee Muolaanjärven ja Äyräpäänjärven erottavalla kannaksella.

Joo, kyllä tuossa on monen monta mutkaa tuossa henkilönnimiselityksessä. Nimistöntutkija tietysti hakee selitystä itselleen tutuimmasta osajoukosta, mutta tässäkin kyllä maastotermiselitys on ainakin sujuvampi.

Etenkin kun Muoto on enimmälti toiminut yhdysnimien jälkiosana, koska se merkitsi ulkonäköä, naamataulua: *Ihamuoto = "Kauniskasvo". Ihamuotila tulee siitä. Nimenä pelkkä lärvi ilman luonnehtivaa alkuosaa tuntuu jo sinänsä kaukaa haetulta selitykseltä. Eihän pää-sanakaan toimi henkilönimistössä yksinään vaan yhdysnimissä: Jauhopää, Valkeapää, Mustapää, Naulapää, Suuripää jne.

[Kinaporin kalifi]

Ja sitten tietysti Vääksyt sopisivat vokaalistoltaan Jääskien yhteyteen.

Näin juuri ja Pystysen huomio oli todella erinomainen.

[Kinaporin kalifi]

On kiintoisaa, että kahdella niistä kolmesta pogostasta jotka Novgorod luovuttaa Ruotsille 1323 on nimi , joka viittaa merjalaistyyppiseen kielimuotoon, (Äyräpää)/Muolaa < *mo:la- "äyräs" (ei alkujaan ilmeisesti kuitenkaan saamelaisittain Muolaa, vaan jotain tyyliin Mo:la, koska on myös mol- ja möl-nimisiä paikkoja vs. Muolaa) ja Jääski < *jeski "suvanto". Jos Jääskenmaa, kuten Topelius kirjoittaa, on aiemmmin tarkoittanut laajemminkin Vuoksen laaksoa, myös kolmannen luovutetun pogostan eli Savolahden nimi saattaisi kytkeytyä samaan kieleen:

1097*se̮vᴖ̄n' suvanto 'LW 6072 < sm. suvanto (T.Itkonen 1982:159) suvvene suvvan savuo(v) savō(n)

Savolaiset olisivat siis mahdollisesti olleet savolaisia l. "suvantolaisia" jo ennen Savoon muuttamistaan. "Jääskeläisistä" pienellä kirjaimella, siis vielä lähempänä merjaa olevalla omalla peittyvällä kielellään "suvantolaisista", olisi näin tullut muuton yhteydessä ja ehkä kielipoliittisena myönnytyksenä järvialueella jo aiemmin asuneille saamelaisille ja sittemmin hämäläisille (koska savoi, ks. alla) savolaisia.

Savo-Savilahti ketjusta:

"...kuten Pystynen ilmeisesti jo pohtikin, savi > savo(i) henkilö- ja ryhmänimenä onkin primäärinen suhteessa Savoon ja Savo(in)laksi tarkoittaa savojen lahtea. Savoit voisivat taas esim. olla itähämäläisiä savien l. peltojen viljelijöitä, ehkä nimityksen nykymuoto olisi siis savinen."

Pystysen idean pohjalta tässä kuitenkin siis savoi l. "suvantolainen", eli mitään savea ei tähän tarvittaisi.

[Jaska]

On kiintoisaa, että kahdella niistä kolmesta pogostasta jotka Novgorod luovuttaa Ruotsille 1323 on nimi , joka viittaa merjalaistyyppiseen kielimuotoon, (Äyräpää)/Muolaa < *mo:la- "äyräs" (ei alkujaan ilmeisesti kuitenkaan saamelaisittain Muolaa, vaan jotain tyyliin Mo:la, koska on myös mol- ja möl-nimisiä paikkoja vs. Muolaa) ja Jääski < *jeski "suvanto". Jos Jääskenmaa, kuten Topelius kirjoittaa, on aiemmmin tarkoittanut laajemminkin Vuoksen laaksoa, myös kolmannen luovutetun pogostan eli Savolahden nimi saattaisi kytkeytyä samaan kieleen:

1097*se̮vᴖ̄n' suvanto 'LW 6072 < sm. suvanto (T.Itkonen 1982:159) suvvene suvvan savuo(v) savō(n)

Savolaiset olisivat siis mahdollisesti olleet savolaisia l. "suvantolaisia" jo ennen Savoon muuttamistaan. "Jääskeläisistä" pienellä kirjaimella, siis vielä lähempänä merjaa olevalla omalla peittyvällä kielellään "suvantolaisista", olisi näin tullut muuton yhteydessä ja ehkä kielipoliittisena myönnytyksenä järvialueella jo aiemmin asuneille saamelaisille ja sittemmin hämäläisille (koska savoi, ks. alla) savolaisia.

Savo-Savilahti ketjusta:

"...kuten Pystynen ilmeisesti jo pohtikin, savi > savo(i) henkilö- ja ryhmänimenä onkin primäärinen suhteessa Savoon ja Savo(in)laksi tarkoittaa savojen lahtea. Savoit voisivat taas esim. olla itähämäläisiä savien l. peltojen viljelijöitä, ehkä nimityksen nykymuoto olisi siis savinen."

Pystysen idean pohjalta tässä kuitenkin siis savoi l. "suvantolainen", eli mitään savea ei tähän tarvittaisi.

Jälleen erittäin mielenkiintoinen idea, koska juuri Kaakkois-Suomi ja Karjalankannas olisi B-linjan kielten aikaisempaa aluetta.

Suvanto-sanassa on saamessa tapahtunut vokaalin epäsäännöllinen illabiaalistuminen, paitsi eteläsaamessa. Mutta jos kantasanana onkin syvä, siltä kannalta saamen *ë olisikin säännöllinen, mutta tällöin sana ei olisikaan lainaa itämerensuomesta. Saamen toisen tavun pyöreä vokaali ei muutenkaan sovi hyvin yhteen ims. sanojen kanssa. Se kyllä sopisi yhteen Savon pyöreän vokaalin kanssa... Mutta siinä sitten hankaluuksia tuottaa ensitavun vokaali.

Savo-nimen a voisi tulla vasta kantasaamen jälkeisistä murteista. Ne taas palautuvat *a < *ë < *i, *ü, *e-i.

[aikalainen]

--- Vuoksi muuttaa tällä matkalla täysin luonnettaan: koskien ja suvantojen ketju muuttuu isompien ja pienempien selkien muodostamaksi uomaksi, jossa järvimäiset altaat liittyvät virtojen ja salmien yhdistämäksi vesiväyläksi." --- "Antrean jälkeen Vuoksi levenee ja muodostaa 21 kilometriä pitkän suvantojärven, Kuparsaarenselän."
--- Vaikuttaisi kyllä siltä, että juuri Jääskessä alkaa Vuoksen varsinainen rauhallinen suvanto-osuus, monien koskien jälkeen.

Jääsken kirkonkylä sijaitsee Vuoksen ja Jääskijärven välisellä kannaksella. Yksinkertaisin selitys on, että kylä, jossa kirkko sijaitsee, ja sitä kautta seurakunta ja kirkkopitäjä ovat saaneet nimensä tästä Jääskijärvestä. Toki järvi on voinut saada nimensä kylästä, mutta isohko vajaan peninkulman pituinen järvi sopisi hyvin olemaan vanhinta perua ja nimiryppään ensisijainen lähde.
Kartta: Jääski & Jääskijärvi.

[aikalainen]

Joo, sitä pidetään ims. lainana, koska suvanto-sanaa pidentää syvä-sanueeseen liittyvänä. Siinä on kaksikin epäsäännöllisyyttä: suvanto olisi jostain syystä takavokaalinen, ja syvä-sanassakin on epäsäännöllinen y. Sen pitää alkuaan olla *tivä, koska se on osallistunut *ti > *si -muutokseen (sitä vastaa saamen *tëvee 'syvä, ulappa' --> 'pohjoinen').

Suvanto ehkä on päätynyt takavokaaliseksi johdinaineksensa nojalla, samaan tapaan kuin johdoksissa tyyppiä *emäkko > emakko. Voisi olla että tämä on muutamissa tapauksissa vaikuttanut kahdenkin tavun yli, eli peräti *cüwänto > *cüwanto > *cuwanto?

suvanto < syväntö ... se toimii puoliksi, sillä suvanto voi olla syvä. Toisaalta suvanto voi olla myös matala ja leveä, sillä suvannolle oleellista on joen poikkileikkauksen iso koko, eli syvyys ei ole ainoa kriteeri.

Joen syvyys ei myöskään ole silmiin pistävä ominaisuus, sehän ei ilman kokeilemista selviäkään. Sen sijaan hyvinkin silmiin pistävä ominaisuus on virtauksen hitaus. Siksi olisi hyvä etsiä myös jotain vaihtoehtoista selitystä, joka liittyisi juuri tähän virtauksen hitauteen.

Saisikohan esimerkiksi sanojen 'suvaita' (ei kiivautta) ja 'suvi' (leuto ja leppeä?) juurista jotain selityksen yritelmää? Tai jostain muusta saman tapaisesta sanasta?

[Pystynen]

Sen sijaan hyvinkin silmiin pistävä ominaisuus on virtauksen hitaus. Siksi olisi hyvä etsiä myös jotain vaihtoehtoista selitystä, joka liittyisi juuri tähän virtauksen hitauteen.

Tähän etymologia jo liittyykin: kantauralin *tiwä on tarkoittanut ensi sijassa 'rauhallista' (ympäristöä), mikä merkitys osittain säilyy suomessakin johdoksissa tyyni ja tyven.

[Kinaporin kalifi]

--- Vuoksi muuttaa tällä matkalla täysin luonnettaan: koskien ja suvantojen ketju muuttuu isompien ja pienempien selkien muodostamaksi uomaksi, jossa järvimäiset altaat liittyvät virtojen ja salmien yhdistämäksi vesiväyläksi." --- "Antrean jälkeen Vuoksi levenee ja muodostaa 21 kilometriä pitkän suvantojärven, Kuparsaarenselän."
--- Vaikuttaisi kyllä siltä, että juuri Jääskessä alkaa Vuoksen varsinainen rauhallinen suvanto-osuus, monien koskien jälkeen.

Jääsken kirkonkylä sijaitsee Vuoksen ja Jääskijärven välisellä kannaksella. Yksinkertaisin selitys on, että kylä, jossa kirkko sijaitsee, ja sitä kautta seurakunta ja kirkkopitäjä ovat saaneet nimensä tästä Jääskijärvestä. Toki järvi on voinut saada nimensä kylästä, mutta isohko vajaan peninkulman pituinen järvi sopisi hyvin olemaan vanhinta perua ja nimiryppään ensisijainen lähde.
Kartta: Jääski & Jääskijärvi.

Ja koko laaja Jääskenmaa on sitten saanut nimensä tästä järvestä? Mistä järvi on sitten saanut nimensä?

[aikalainen]

Jääsken kirkonkylä sijaitsee Vuoksen ja Jääskijärven välisellä kannaksella. Yksinkertaisin selitys on, että kylä, jossa kirkko sijaitsee, ja sitä kautta seurakunta ja kirkkopitäjä ovat saaneet nimensä tästä Jääskijärvestä. Toki järvi on voinut saada nimensä kylästä, mutta isohko vajaan peninkulman pituinen järvi sopisi hyvin olemaan vanhinta perua ja nimiryppään ensisijainen lähde.
Kartta: Jääski & Jääskijärvi.

Ja koko laaja Jääskenmaa on sitten saanut nimensä tästä järvestä?

Jääskenmaasta en ole kuullut, tarkoittanet Jääsken emäpitäjää. Pitäjien nimet juontuvat seurakuntien ja kirkkopitäjien nimistä, ja ne taas juontuvat usein juuri kirkon sijaintipaikan eli kylän tai läheisen maastokohteen mukaan.

Esimerkkejä Karjalan pitäjien ja seurakuntien maastonimistä, joita useita vastaa saman niminen keskuskylä:
Heinjoki, Ilmee (<ilmeenjoki), Imatra (koski), Impilahti, Kanneljärvi, Kirvu (<kirvujärvi), Korpiselkä, Koivisto, Kuolemajärvi, Kurkijoki, Käkisalmi, Lahdenpohja, Lavansaari, Lumivaara, Rautjärvi, Ruokolahti, Salmi, Seiskari (saari), Simpele (< simpelejärvi), Soanlahti, Suistamo (<suistamojärvi), Suojärvi, Suursaari, Säkkijärvi, Terijoki, Tytärsaari, Uukuniemi, Valkjärvi, Viipuri (linna), Vuoksela, Vuoksenranta, Äyräpää.

Mistä järvi on sitten saanut nimensä?

Ensi alkuun voit kokeilla, saatko suvanto-merkitystä sovitettua järven nimeen luontevasti ilman aasinsiltoja. Jos taustalla on jo saamelaisten aikainen järven nimi merkitysosalla 'rauhallinen', niin voit pohtia sen merkityksen soveltuvuutta ihan sellaisenaankin. Muitakin ideoita voit kehitellä.

[aikalainen]

Sen sijaan hyvinkin silmiin pistävä ominaisuus on virtauksen hitaus. Siksi olisi hyvä etsiä myös jotain vaihtoehtoista selitystä, joka liittyisi juuri tähän virtauksen hitauteen.

Tähän etymologia jo liittyykin: kantauralin *tiwä on tarkoittanut ensi sijassa 'rauhallista' (ympäristöä), mikä merkitys osittain säilyy suomessakin johdoksissa tyyni ja tyven.

Mainiota, ounasteluni saa tukea.

Onko siitä näkemystä, miksei suvanto ole seurannut saman tapaista äännekehitystä kuten merkitykseltään edelleen rauhallisuuteen liiittyvä tyyni/tyven ja ole nyt esim. tyventö?

Entä onko teoriaa, miten syvä-sanan merkitys on ajautunut tyyni/tyvenestä aivan toisenlaiseen merkitykseen syvä?

[Pystynen]

Entä onko teoriaa, miten syvä-sanan merkitys on ajautunut tyyni/tyvenestä aivan toisenlaiseen merkitykseen syvä?

Varmaan juuri tuon huomiosi kautta, että virtavesissä syvä kohta on yleensä myös tyven.

Suvannon äännekehityksestä esitinkin jo oman huomioni, eli lähtökohdaksi voisi kelvata, että johdos olisi jo kantasuomen ajalta, ennen kuin ö tuli mahdolliseksi jälkitavuissa. Etymologian isän Terho Itkosen omaa näkemystä en suoralta kädeltä muista, pitänee odottaa kirjastojen aukeamista keväämmällä ennen kuin pystyisin tarkistamaankaan.

[Kinaporin kalifi]

Pitäjien nimet juontuvat seurakuntien ja kirkkopitäjien nimistä, ja ne taas juontuvat usein juuri kirkon sijaintipaikan eli kylän tai läheisen maastokohteen mukaan.

Hypoteettinen *jeski "suvanto" on nimenomaan luontonimi. EDIT Ylösen mukaan Jääsken vanhin tunnettu kirkko on sijainnut Kirkonkylässä Vuoksen länsirannalla.

[aikalainen]

Entä onko teoriaa, miten syvä-sanan merkitys on ajautunut tyyni/tyvenestä aivan toisenlaiseen merkitykseen syvä?

Varmaan juuri tuon huomiosi kautta, että virtavesissä syvä kohta on yleensä myös tyven.

Tuo on jo huomioni vääristelyä.

Syvää voi olla järvellä, jossa syvyys kiinnostaa kalastajia. Rannassa voi olla äkkisyvää. Lammessa syvää. Vuolaassa epätyvenessä joessakin voi olla syvää (kuten Vuoksessa). Merkityksen syvä syntyminen tyvenestä ei ole näissä ympäröissä kovin uskottava selitys. Sama kuin katiskaa laskettaisiin todettaisiin syvyydestä, että onpas tällä kohdalla tyyntä. Vaikuttaa siltä, että sanaselitys on merkityksen siirtymisen puolesta vielä kovin keskeneräinen.

Suvannon äännekehityksestä esitinkin jo oman huomioni, eli lähtökohdaksi voisi kelvata, että johdos olisi jo kantasuomen ajalta, ennen kuin ö tuli mahdolliseksi jälkitavuissa.

Öh, en osaa purkaa vastaustasi auki ... eli sitä että miten siitä samasta kantasanasta kehittyy loppu-ööttömyyden johdosta kahdet erilaiset alkuäänteet 'ty' ja 'sy', eli mikseivät menneet samoja latuja.