Jaska kirjoitti:Pauli Rahkosen uudessa artikkelissa ehdotetaan, että Vöyri, Kyrö ja Ähtä-nimet (< *ätsä-) voisivat periytyä länsiuralilaisesta x-kielestä.
- Vöyri-nimi voisi liittyä myös Veuru-nimiin ja merjalaisalueen Vogra-nimiin.
- Kyrö(s)-nimet voisivat liittyä Arkangelin alueen Kïras-nimiin.
http://www.sgr.fi/susa/96/susa96rahkonen.pdf
Näin siis saamelaisten, itämerensuomalaisten ja germaanien lisäksi esitetään uusi mahdollinen etnisyys levänluhtalaisille ja käldamäkeläisille vesivainajille.
Pauli Rahkonen esittää tuossa linkitetyssä artikkelissa paikannimelle Kyrö mahdollisen rinnastuksen:
*kyrö ~ permin *kïr 'jyrkkä rinne, korkea töyräs' ~ merjan *kera < U *kürä (ja näistä Pohjois-Venäjän monet Kïras-paikannimet).
Tälle löytyy vastineeksi hyvin suppea murresana kyyrö 'jyrkkä rinne' (vain Juuassa).
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&w ... 18e5ba27de
Ohitetaan tässä se, että Kyrö-nimistö on monilähtöistä: asutusnimissä elementti voi palautua henkilönnimeen Kyyros, Kyrios tms., ja peltonimissä Kyrön- < *kydön.
Kuinka sitten selitetään vokaalin pituusero nimielementissä Kyrö ja murresanassa kyyrö, jos nämä olisivat samaa alkuperää? Merkkejä eräiden vokaalien pitenemisistä nähdään x-kielissä suomen ja karjalan läpi, joten tässäkin pitkä vokaali voisi olla x-kielestä lainattu (Juuan murresana kyyrö). Lyhytvokaalinen kyrö olisi sitten joko rinnakkainen laina tai itämerensuomen säännöllinen vastine.
Sanaa kyrö ei löydy edes Suomen murteiden sanakirjasta, mutta siitä on hajamainintoja satunnaisissa murteissa merkityksessä 'kivikko', 'piilopaikka' ja 'takamaa' (Rahkonen). On epäselvää, liittyvätkö nämä edes yhteen, saati voidaanko ne johtaa uskottavasti merkityksestä 'jyrkkä rinne, korkea töyräs'.