rcislandlake kirjoitti:Alaric kirjoitti:Kukaan ei ole vielä nostanut esille sanaa Jämsä. Suomen wikistä:
Nimi saattaa olla samaa alkuperää kuin Häme, sillä jämsäläisiä kutsuttiin muinoin myös nimellä jäämit. Venäjän kielessä Häme oli muuntunut muotoon Jam tai Jem, ja tämä muoto olisi säilynyt Jämsä-nimessä. Sanan syntyhistoria olisi tyyppiä Jems-sjö (Hämeenjärvi) tai Jems-å (Hämeenjoki)
https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4ms ... te-TIEDE-8Alkuperäistä lähdettä ei tietenkään löytynyt :(
Jämsä on myös sukunimi Suomessa ja Virossa.
Hieman off topic, mutta eräässä ruotsalaisessa riimukivessä mainitaan Tafæistaland, jolle löysin selitykseksi tafʀ (“laggard”) + Æistʀ (“Estonian”). Eli Eestin perä?
Vaikea löytää linkkiä Nestorin kronikkaan tuosta.
Vanhoissa kartoissa Tavesthia eli Tau esthia eli taus eesti eli takaeesti.. eli eestin perä.. On joo ehdotettu.. Mutta tuo etymologia on tyrmätty jo aiemmin, ei käynyt selitykseksi.
Muinaisskandinaavissa: Tafæistaland; riimutekstissä: Tafstalonti.
Nimen alkuosa ei tule skandinaavista, joten jotain suomen sanaa sillä varmaan tavoitellaan - mutta mitä? Nuo vanhimmat muodotkin ovat kovin erilaisia.
Tuo laggard merkitsee 'nahjus, hidastelija' - sopii toki hämäläisten maineeseen, mutta aika hankalalta selitykseltä tuntuisi... Eihän tiedetä koskaan Suomen puolen asukkaista kenenkään edes käyttäneen tuota eestiläisiin viittaavaa nimitystä.
Heitetään tähän uusi ehdotus: saamessa on sellainen harvinainen sana kuin tāvēstit 'svara (på långt håll t.ex. när man befinner sig på olika sidor av en älv)' eli 'vastata kaukaa, esim. joen yli'.
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... e_id=20900Yhtä hyvä/huono selitys kuin moni muukin: joissain kusee äänneasu, toisissa merkitys on järjetön... Toisaalta tuo sana on saamessa vailla selitystä. Ehkä se lainattiin hämäläisten kailottajien etnonyymistä?
Mutta kuka kumma sitä tavast-nimitystä sitten ensimmäisenä käytti? Pitäisikö syyllistä etsiä Novgorodin suunnalta? Puolassakin oli joskus jotain, en vain muista ulkoa, mitä. Paikannimi?
Tai jos lähdetäänkin ihan kotoperäisestä taka-sanasta. Tausta oli muinaislänsisuomessa jotakuinkin *taγusta; se olisi muinaisskandinaaveille kuulunut **tavusta-tyyppisenä. Vielä parempi olisi *taγasta, mutta onko sellaista johdosta ollut olemassakaan? Se olisi nykykielessä **ta(')asta. Kyse ei voi olla elatiivimuodosta, koska taka-sanassa käytetään erosijana partitiivia: *taka-đa > takaa.