Mikkelin alueelta löytyy Parkanonpadansuo. Muita, parkanoa muistuttavia nimiä löytyy jonkin verran lisää (parkahan-, parkain-, parkan-, parkas, parkatti, parkka-, jne).
Osa genetiivisistä paikoista on saanut nimensä eräomistajasta. Jos olisi Parkano-niminen maatalo ollut jossain Kokemäenjoen yläjuoksulla, niin sopisi nimeäjäksi. Ehkä jostain asiakirjasta löytyisi, kenen erämaita tuo seutu oli 1500-luvulla.
Usein järven laskujoella on sama nimi kuin järvellä, mutta tässä se on Vääräjoki. Ilmeisimmät lapinkylät olisivat järven päissä tai keskikohdan salmessa. Pohjoispäässä on Parkanon keskusta, jonka lähellä on Lapinkylä. Onkohan muinaisen lapinkylän omakielinen nimi ollut jotain parkanon tapaista? Eteläpäässä on kummallinen paikan nimi Oukaro ja sen lähellä rantajyrkänne Oukaronkromu.
Taavetti kirjoitti: Olisiko Parkkonen tuon Parchanen nimen nykymuoto?
Muinoin suomenkieliset nimet on kirjoitettu ruotsinkielisiin asiakirjoihin sen verran horjuvalla äännevastaavuudella, että tuollainen vääristymä olisi kai hyvinkin uskottavaa.
Jaska kirjoitti:Suomalainen paikannimikirja mainitsee yhdistännän alueella tunnettuun varhaiseen sukuun, esim. Parchanen (1556). Toisaalta nimi voi liittyä Parkka-nimiin, joiden motiivi liittyy metsänkäyttöön.
Paikannimikirjan lukuelämyksestä
muistan, että siinä sukunimi oli aina paikan nimeäjä, eikä päinvastaista vaivauduttu edes pohtimaan.
Tässä tapauksessa on todennäköisempää, että asukas on laitettu kirjoihin nimellä, joka on johdettu asuinpaikasta, eikä toisin päin. Ensinnäkin ollaan lännessä, jossa varsinaisia sukunimiä ei harrastettu. Toisekseen, savolaisaalto Parkkosineen oli Keski-Suomessakin hieman myöhempää perua ja Sata-Hämeessä vielä sitäkin myöhäisempää. Kolmannekseen, paikan nimi ei ole Parkkosenjärvi.
Lännessä asukkaan lisänimeksi merkittiin asuinpaikan nimi, ja se on voitu lausua nykyiseen tapaan "parkano", mutta (ruotsalainen?) kirjuri on voinut hahmottaa lopun suomelle tyypilliseksi nen-päätteeksi, jolloin siitä olisi tullut tuo "parkanen".
Kalevanserkku kirjoitti:Parkano kirjoitetaan tällä tavoin yhdellä k:lla kaikissa rippikirjoissa (Ikaalinen, Parkano) v.1734 - 1809. Jos pohjana olisi kaksoiskerakkeen -kk- sisältävä sana, olisi luontevampaa, että paikannimi olisi *Parkkano. Vrt. Parkkuu, Parkkina.
Toisaalta, kyllä sellainen kahden koon parkkano helposti vääntyisi yhden koon parkanoksi, joten en sitäkään sulkisi pois. Parkkuu on hyvä vertaus, sellainen löytyy neljän peninkulman päässä, lieneeköhän vääntymä samasta lähtösanasta, suomea tai lappia.