Numeroiden etymologiaa

Sanojen ja nimien alkuperä

Numeroiden etymologiaa

ViestiKirjoittaja jaffa » 19 Touko 2012 00:24

Numerot ovat olleet lapsesta asti suuri rakkauteni :). Ymmärtääkseni paremmin numeroiden käyttöä ja niihin liittyviä tuntemuksia kiinnostaisi tietää niitä merkitsevien sanojen alkuperä suomen kielessä.

Luin n. vuosi sitten matematiikan historian kurssin, jossa arvailtiin että yksi - yhdeksän, kaksi - kahdeksan olevan sanapareja (http://solmu.math.helsinki.fi/2000/mathist/html/muinmat/index.html). Muistan myös jostain lukeneeni että kymmenen tuli sanasta "kämmenet".

Osaisikohan joku valottaa vähän suomen kielen numeroiden alkuperää, ja mitkä ovat olleet sanojen alkuperäiset merkitykset? Vai ovatko ne vain numeroita?
-jaffa
Avatar
jaffa
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 7
Liittynyt: 18 Touko 2012 22:51
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Pystynen » 19 Touko 2012 17:12

Suomen perusnumeroiden alkuperästä ei ole mitään sen tarkempaa lujaa tietoa kuin että kaikki ovat numeroita. :roll: Yhdellekään ei siis ole tuollaista peräämäsi kaltaista "muuta etymologiaa" tiedossa.

Kymmentä isommat lukusanat ovat kyllä kaikki tunnettuja lainoja:
tusina < ranskasta (douzaine) ruotsin kautta
tiu < ruotsista (tio)
sata < vanha laina, indoiranilaisilta (vrt. sanskritin śata)
tuhat < vanha laina, balteilta (vrt. liettuan tukstantis)
myriadi < yleissivistyssana, alkuaan kreikasta
miljoona < yleissivistyssana, alkuaan italiasta
(jne.)

Joskin 1000:nnen kohdalla balttietymologia ei näytä ihan täydelliseltä. -is-pääte on hävinnyt jonnekin, jostain syystä s:n tilalle näyttää sijoitetun vanha suhu- (josta > h), ja myös sanansisäinen t on oudosti haihtunut. Melkeinpä paremmalta näyttäisi verrata tätä germaanien vastaavaan sanaan (*θūsund), tuosta tulisi sentään "vain" ˣtuuhut tjsp.

Muiden kanssa mennään sitten syvemmälle uralistiikkaan. Lisää seuraavissa viesteissä
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja jaffa » 20 Touko 2012 01:34

Näissä luentokalvoissa oli se maininta, että kymmenen on johdettu "kämmen" tai "kaksi kämmentä" http://cc.oulu.fi/~matlehti/histluennot.pdf. Tarkemmat lähtee puuttuvat.

Myös wiktionaryssa on mainittu tuo kahdeksan ja yhdeksän liittyminen kahteen ja yhteen:
http://fi.wiktionary.org/wiki/kahdeksan
http://fi.wiktionary.org/wiki/yhdeksän

Lähteenään: Uralisches etymologisches Wörterbuch. Band I, Uralische und finnisch-ugrische Schicht (1988). Band II, Finnisch-permische und finnisch-wolgaische Schicht, Ugrische Schicht (1988). Band III, Register (1991). Wiesbaden.

Sanat yksi ja kaksi kuulostavat hyvin samanlaisilta, samoin viisi ja kuusi.

Löytyykö parempia tietoja näistä?
-jaffa
Avatar
jaffa
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 7
Liittynyt: 18 Touko 2012 22:51
Paikkakunta: Helsinki

ViestiKirjoittaja Jaska » 20 Touko 2012 02:24

jaffa kirjoitti:Näissä luentokalvoissa oli se maininta, että kymmenen on johdettu "kämmen" tai "kaksi kämmentä" http://cc.oulu.fi/~matlehti/histluennot.pdf. Tarkemmat lähtee puuttuvat.

Myös wiktionaryssa on mainittu tuo kahdeksan ja yhdeksän liittyminen kahteen ja yhteen:
http://fi.wiktionary.org/wiki/kahdeksan
http://fi.wiktionary.org/wiki/yhdeksän

Lähteenään: Uralisches etymologisches Wörterbuch. Band I, Uralische und finnisch-ugrische Schicht (1988). Band II, Finnisch-permische und finnisch-wolgaische Schicht, Ugrische Schicht (1988). Band III, Register (1991). Wiesbaden.

Sanat yksi ja kaksi kuulostavat hyvin samanlaisilta, samoin viisi ja kuusi.

Löytyykö parempia tietoja näistä?

Lukusanoilla '1-6' (käytän apostrofia eli heittomerkkiä erottaakseni lukusanat luvuista; luku on ikään kuin lukusanan merkitys) on niin laaja levikki, että ne voidaan palauttaa jo kantauraliin. '7' on monessa uralilaisessa kielessä laina jostain indoeurooppalaisesta kielestä. Lukusanat '8' ja '9' ovat mutkikkaita joka kielessä, ja niiden kohdalla ovat tutkimushistoriassa taistelleet omaperäinen selitys (1.) ja indoeurooppalainen lainaselitys (2.):

1. *kakti '1' --> *kakt-e-ksa-n '8' (kaiken maailman refleksiivijohdinta ja kaksikon tunnusta on tarvittu tähän selitykseen; '9' perustuisi sanaan '1' ja siinä loppu-n olisi yleistetty '8':sta.)

2. *kakti + IE *deksa --> kahdeksan.

Riippuu vähän kenen argumentointia kulloinkin lukee, että kumpi selitys vaikuttaa uskottavammalta... Näillä kahdella lukusanalla on jokseenkin samannäköisiä vastineita saamessa, mordvassa ja marissa, mutta niitä ei kuitenkaan voida säännöllisesti palauttaa yhteiseen kantamuotoon, ja kaikissa näissä kielissä niiden selittäminen omaperäisistä aineksista on jokseenkin takkuista. Sen sujuvammin ne eivät selity indoeurooppalaisesta sanastakaan - tämä selitys pätee vain itämerensuomeen ja kohtalaisesti mordvaan.

Saamessa on huomattava, että vokaalit toisessa tapauksessa eroavat:
*ëktē 1 vs. *ëkcē 9
*kuoktē 2 vs. *kākcē 8

Jo kantauraliin voidaan palauttaa myös sanat *luka '10' (> suomen luku), *kuxśi '20' ja *śëta '100' (> suomen sata), mahdollisesti jopa *śosra '1000'.

Itämerensuomi ja mordva jakavat nuoremman sanan *kümmen '10'. Sitä on haluttu yhdistää kämmen-sanaan (joka sekin on tuntematonta alkuperää), mutta ainakaan uralilaisissa kielissä tällaista merkityksen muuttamista vokaalivaihtelun avulla ei tunneta. Mutta teoriassa sellaista on voinut ilmetä mahdollisessa paleoeurooppalaisessa lainanantajakielessä.

Kantauralin lukusanajärjestelmästä on myös väännetty kättä, mutta uskottavimmalta näyttää (minulla on tästä artikkeli joskus tulossa) 5-10-järjestelmä, jossa lukusanoille '1'-'5' oli omat sanansa, mutta '6'-'9' muodostettiin joko viiteen lisäten tai kymmenestä vähentäen. Jälkimmäiseen viittaavat juuri '8' ja '9' synty eri kielissä, ja se että vaikeammat laskutoimitukset '7' (10-3) ja '6' (10-4) ovat saaneet omat sanansa.

Kantaindoeuroopassa oli puhdas 10-järjestelmä, jossa jokaiselle lukusanalle 1-10 oli itsenäinen lukusanansa - se oli niin tehokas ja leviämiskykyinen, että nykyään me pidämme sitä normina ja kaikkia muita järjestelmiä omituisina ja hankalina...
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11024
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja HMV » 20 Touko 2012 10:45

Harrastelijana olen arvellut lukusanojen kahdeksan ja yhdeksän syntyneen jotenkin abessiivi-sijamuodon kautta; siis kahta vaille kymmenen = kahdetta (mitenkähän se taipui silloin kun sanottiin "kakti") :arrow: nykysuomen kahdeksan; yhtä vaille kymmenen = yhdettä :arrow: yhdeksän.

Voisiko tuo "*kuxśi" liittyä jotenkin sanaan "kiihtelys", joka kylläkin wikipedian mukaan tarkoittaa 40:tä kappaletta (oravannahkoja/turkiksia)?
HMV
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 11
Liittynyt: 09 Maalis 2011 13:57

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 20 Touko 2012 15:07

Pystynen kirjoitti:Suomen perusnumeroiden alkuperästä ei ole mitään sen tarkempaa lujaa tietoa kuin että kaikki ovat numeroita. :roll: Yhdellekään ei siis ole tuollaista peräämäsi kaltaista "muuta etymologiaa" tiedossa.

Kymmentä isommat lukusanat ovat kyllä kaikki tunnettuja lainoja:
tusina < ranskasta (douzaine) ruotsin kautta
tiu < ruotsista (tio)
sata < vanha laina, indoiranilaisilta (vrt. sanskritin śata)
tuhat < vanha laina, balteilta (vrt. liettuan tukstantis)
myriadi < yleissivistyssana, alkuaan kreikasta
miljoona < yleissivistyssana, alkuaan italiasta
(jne.)


Tiu kai sentään tulee kahtakymmentä tarkoittavasta sanasta tjugu. Tai oikeastaan sen vanhasta murremuodosta tiu/tju.
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Jaska » 21 Touko 2012 07:09

HMV kirjoitti:Harrastelijana olen arvellut lukusanojen kahdeksan ja yhdeksän syntyneen jotenkin abessiivi-sijamuodon kautta; siis kahta vaille kymmenen = kahdetta (mitenkähän se taipui silloin kun sanottiin "kakti") :arrow: nykysuomen kahdeksan; yhtä vaille kymmenen = yhdettä :arrow: yhdeksän.

Olisi hankala selittää äänteellisesti, miten tt muuttuisi ks:ksi... Ei sen puoleen, että tuo toinen selitys, että siinä olisi kaiken maailman ihme osia joita kukaan ei oikeasti koskaan käytä, vakuuttaisi myöskään. Ja ongelmia on myös indoeurooppalaisessa selityksessä. Yksin jo se seikka, että nämä lukusanat ovat läntisissä kielihaaroissa samalla niin samannäköisiä mutta samalla täysin mahdottomia johtaa yhteisestä kantamuodosta, saa uumoilemaan että helpoin selitys voisi olla, että ne ovat rinnakkaisia lainoja paleoeurooppalaisista kielistä. Mutta ei sekään ihan tyydytä, kun ne kuitenkin muistuttavat lukusanoja '1' ja '2', ja samalla kaavalla (10 - 1) muodostetaan näitä lukusanoja eräissä itäisissäkin kielissä.

HMV kirjoitti:Voisiko tuo "*kuxśi" liittyä jotenkin sanaan "kiihtelys", joka kylläkin wikipedian mukaan tarkoittaa 40:tä kappaletta (oravannahkoja/turkiksia)?

Sekä vokaalistossa että konsonantistossa on suuria hankaluuksia; vastaavaa kehitystä ei tunneta muista sanoista. Suomeen tulisi tuosta sanasta säännöllisesti **kuusi. (Mutta onneksi meillä ei ole kolmatta samannäköistä sanaa!)
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11024
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 21 Touko 2012 19:35

Kirjoitin juttua isommista numeroista, mutta kone söi. Joten saatte sen sijaan sekalaisia jaarituksia pienemmmistä numeroista

jaffa kirjoitti:Sanat yksi ja kaksi kuulostavat hyvin samanlaisilta, samoin viisi ja kuusi.

Tämä on hyvin tiedossa, eikä kyse suinkaan ole sattumasta. Numeroilla on usein tapana vaikuttaa vierekkäisiin numeroihin: esim. unkarissa hat "6" on vääntänyt seiskan asuun hét, kun pitäisi olla vain ˣét. Samoin esim. saamen perusteella "2" on aiemmin ollut a-vartalo, *kakta > *kuoktē > guokte, kun sen sijaan "1" on samaa tyyppiä kuin suomessa: *üktə > *ëktë > akta.

Sama vaikuttaa pätevän myös konsonanttirakenteeseen. Ykkösen etäsukuvastineissa joissain ei esiinny minkäänlaista t-ainesta: esim. ersän vejke (jossa alkuosa saadaan säännöllisesti asusta *ükV, -ke on päätettä), mansin *ük.

"5" ja "6" ovat tosiaan aika vahvasti samaa mallia:
suom. viisi, kuusi
pohjsaam. vihtta, guhtta
ers. veťe, koto
mari wić, kut
unk. öt, hat
Tässä silti esiintyy tiettyä epäsäännöllisyyttä: mordva, unkari ja kaikki itäisemmät kielet viittaavat alkuperäiseen -tt-:hen, mutta sen sijaan (itämeren)suomessa ja saamessa on lyhyt konsonantti ja pitkä vokaali. Lisäksi permiläiskielissä "6" puuhaa jotain outoa: siinä on peräti sananalkuinen konsonanttiyhtymä (*kwať)!

Tätä voisi lähteä selittämään sen kautta, että sanoissa on alkuaan ollut erilainen rakenne; "5" *wittə, mutta "6" jotain kolmitavuista tyyliin *kowətə ja tästä mordvassa ja marissa on molemmat yleistetty 1. mallin mukaisesti, suomessa ja saamessa taas 2. mallin, ja permin asu palautuisi kahden vokaalin sarjaan, välittömästi siis jotain tyyliin *kuať. (Samanlainen ilmiö näkyy kolmosessa: udmurtissa /kwiń/, komissa erilliset vokaalit: /kujim/.)

Minusta myös parilla yksi-kaksi saattaisi olla jonkinlainen suhde pariin viisi-kuusi. Molemmissa ensimmäinen jäsen sisältää suppean vokaalin ja labiaalisen elementin (*ü-, *wi-), toinen taas on k-alkuinen ja takavokaalinen. Kaikissa myös esiintyy *-tə-loppu, joka ainakin ykkösessä voi todella olla pääte, ja sen edellä ainakin osan kielistä mukaan jonkinlaista k-ainesta. Jos permin *kwa- todella palautuu kahden vokaalin yhtymään, ja "6" siis kaikenkaikkiaan kolmitavuiseen asuun, niin tällöin myös siinä todennäköisesti on johdinpääte (kantauralin sanavartalot kun olivat pääsääntöisesti kaksitavuisia). Myös kolmas mahdollinen "+4"-vokaalivaihtelusuhde löytyy: *ńeljä vs. ugrilaiskielten *ńol- "8".

Sitten käsittelemättä on enää "3". Tässäkin on omat epäsäännöllisyytensä: näkyvimmin, unkarissa ja mansissa (mutta ei hantissa) sanassa on jostain syystä *-rm- eikä -lm-; marissa taas on pelkkä -m, ja permissä on jostain syystä kehittynyt liudennus: *lm > *nm > *ńm. Juha Janhuselta olen nähnyt ensimmäiseen pulmaan ehdotuksen, että *r olisi alkuperäinen, ja *l olisi analogiaa nelosesta. Minulla taas on käynyt mielessä, voisiko tässä olla kyse mongolivaikutuksesta: heillä "3" on /gurban/ Jäljemmät kaksi pulmaa jäävät tosin edelleen auki.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Pystynen » 21 Touko 2012 19:54

"Kymmenestä" lisäksi eräs huomio, mordvassa mielenkiintoisesti luvuissa 11-19 käytetään vain asua /kem/, eli esim. ersässä:
/kevejkeje/< *kem+vejkə+kə "11"
/kemgavtovo/ < *kem+kavtə+kə "12"
/kemgolmovo/ < *kem+kolmə+kə "13"
/keveteje/ < *kem+vetə+kə "15"
/kemźiśemge/ < *kem+śiśəm+kə "17"
Näiden täytyy olla melko vanhoja muodosteita, koska keskiosissa soinniton alkukonsonantti on soinnillistunut (mikä on jo kantamordvalainen muutos).

Voisi siis lähteä analysoimaan "10":täkin vastaavanlaiseksi yhdisteeksi. Eli /kemeń/ < *kem+(m)eń, jossa jälkiosa merkitsisi jotain tyyliin "yksin"?
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 22 Touko 2012 02:09

Kirjoitin juttua isommista numeroista, mutta kone söi. Joten saatte sen sijaan sekalaisia jaarituksia pienemmmistä numeroista

Todella turhauttavaa! Siksi kirjoitan nykyään Wordillä kaikki vähänkin pidemmät vastaukset.

Pystynen kirjoitti:"Kymmenestä" lisäksi eräs huomio, mordvassa mielenkiintoisesti luvuissa 11-19 käytetään vain asua /kem/, eli esim. ersässä:
/kevejkeje/< *kem+vejkə+kə "11"
/kemgavtovo/ < *kem+kavtə+kə "12"
/kemgolmovo/ < *kem+kolmə+kə "13"
/keveteje/ < *kem+vetə+kə "15"
/kemźiśemge/ < *kem+śiśəm+kə "17"
Näiden täytyy olla melko vanhoja muodosteita, koska keskiosissa soinniton alkukonsonantti on soinnillistunut (mikä on jo kantamordvalainen muutos).

Voisi siis lähteä analysoimaan "10":täkin vastaavanlaiseksi yhdisteeksi. Eli /kemeń/ < *kem+(m)eń, jossa jälkiosa merkitsisi jotain tyyliin "yksin"?

Tuollaista -men-ainesta käytetään eräissä muissakin kielissä kymmenen kerrannaisten ilmaisuun, esim. ugrilaisissa kielissä. Jos *kümmen sisältäisi sen osan, mikähän kumma tuo alkuosa *küm(i) olisi...

Pystynen kirjoitti:Tätä voisi lähteä selittämään sen kautta, että sanoissa on alkuaan ollut erilainen rakenne; "5" *wittə, mutta "6" jotain kolmitavuista tyyliin *kowətə ja tästä mordvassa ja marissa on molemmat yleistetty 1. mallin mukaisesti, suomessa ja saamessa taas 2. mallin, ja permin asu palautuisi kahden vokaalin sarjaan, välittömästi siis jotain tyyliin *kuať. (Samanlainen ilmiö näkyy kolmosessa: udmurtissa /kwiń/, komissa erilliset vokaalit: /kujim/.)

Etenkin udmurtissa näyttää ajoittain labiaalivokaali haljenneen, eli *o tai *u > wa. Tuossa voisikin olla kyseessä vain j:n kato tai siirtyminen nasaalia liudentamaan.

Kolmitavuisuus-ehdotus on mielenkiintoinen, mutta keskikonsonantista pitäisi olla obinugrissa jälkiä. Mielenkiintoista kyllä, mansissa tällaista voisi ounastella sanassa *kawt 'kuusipuu', kun sen sijaan sanassa '6' sellaisesta ei ole jälkiä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11024
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 22 Touko 2012 02:24

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:"Kymmenestä" lisäksi eräs huomio, mordvassa mielenkiintoisesti luvuissa 11-19 käytetään vain asua /kem/, eli esim. ersässä:
/kevejkeje/< *kem+vejkə+kə "11"
/kemgavtovo/ < *kem+kavtə+kə "12"
/kemgolmovo/ < *kem+kolmə+kə "13"
/keveteje/ < *kem+vetə+kə "15"
/kemźiśemge/ < *kem+śiśəm+kə "17"
Näiden täytyy olla melko vanhoja muodosteita, koska keskiosissa soinniton alkukonsonantti on soinnillistunut (mikä on jo kantamordvalainen muutos).

Voisi siis lähteä analysoimaan "10":täkin vastaavanlaiseksi yhdisteeksi. Eli /kemeń/ < *kem+(m)eń, jossa jälkiosa merkitsisi jotain tyyliin "yksin"?

Tuollaista -men-ainesta käytetään eräissä muissakin kielissä kymmenen kerrannaisten ilmaisuun, esim. ugrilaisissa kielissä. Jos *kümmen sisältäisi sen osan, mikähän kumma tuo alkuosa *küm(i) olisi...

Väärä palikka, ikävä kyllä. Ei ole oikein uskottavaa, että sekä alkuosalla *küm että loppuosalla *men olisi tässä merkitys "10"

Sellainen olisi ehkä mahdollista, että kehitys onkin ollut *küm-men "jotain-10", ja sen fossilisoiduttua mordvassa on jostain syystä lohkaistukin alkuosa lukujen 11-19 ilmaisuun.

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Tätä voisi lähteä selittämään sen kautta, että sanoissa on alkuaan ollut erilainen rakenne; "5" *wittə, mutta "6" jotain kolmitavuista tyyliin *kowətə ja tästä mordvassa ja marissa on molemmat yleistetty 1. mallin mukaisesti, suomessa ja saamessa taas 2. mallin, ja permin asu palautuisi kahden vokaalin sarjaan, välittömästi siis jotain tyyliin *kuať. (Samanlainen ilmiö näkyy kolmosessa: udmurtissa /kwiń/, komissa erilliset vokaalit: /kujim/.)

Etenkin udmurtissa näyttää ajoittain labiaalivokaali haljenneen, eli *o tai *u > wa. Tuossa voisikin olla kyseessä vain j:n kato tai siirtyminen nasaalia liudentamaan.

Udmurtissa kyllä (esim. melko säännönmukaisesti sanan alussa tai k:n edellä *o >> wa), mutta komissa /kvať/ on ainoa konsonanttiyhtymällä alkava perintösana. Yksi "helppo" selitys olisi tietysti, että se on vain lainaa udmurtista?

Kolmoseen sitten pikemmin näyttäisi jo varhain kehittyneen epäsäännöllinen liudennus: *kolm- > *kunm > *kuńm > *kuińm > udm. kwiń(m-), komi kujim. Mitään alkuperäistä palataalia tuohon on paha saada sopimaan mihinkään

[EDIT] Tai no yksi vaihtoehto tietysti on, että sanaan rekonstruoidaan Mystinen Konsonantti *ʠ̀, josta tulee udmurttiin ń, komiin j, mariin kato, unkariin/mansiin r, ja muualle l :mrgreen:
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja TTJ » 23 Marras 2012 17:25

Pystynen kirjoitti:tuhat < vanha laina, balteilta (vrt. liettuan tukstantis)

Joskin 1000:nnen kohdalla balttietymologia ei näytä ihan täydelliseltä. -is-pääte on hävinnyt jonnekin, jostain syystä s:n tilalle näyttää sijoitetun vanha suhu- (josta > h), ja myös sanansisäinen t on oudosti haihtunut. Melkeinpä paremmalta näyttäisi verrata tätä germaanien vastaavaan sanaan (*θūsund), tuosta tulisi sentään "vain" ˣtuuhut tjsp.


Etenkin hiukan vanhakantaisessa, lyyrisemmässä kirjoituksessa näkee joskus ilmaisun 'tuhantisia'. Mahtaako tämä olla jäänne vanhasta balttilainasta, vai uudempi väännös joka vain sattumalta muistuttaa alkuperäistä sanaa?
TTJ
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 532
Liittynyt: 28 Marras 2011 02:55

ViestiKirjoittaja Stan Antunarit » 06 Heinä 2013 08:26

Tuntumalta arvellen:
Olisiko yksi ja uksi missään yhteydessä keskenään?
Kaksi ja kaksin.
Kuusi ja kuusen rungosta vuosikasvussa erkanevien oksien lukumäärä.
Neljä ja teljä, mitä tuo teljä sitten tarkoittaakaan, ovat kovin samankaltaisia.
Stan Antunarit
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 2
Liittynyt: 06 Heinä 2013 08:06

ViestiKirjoittaja Jaska » 06 Heinä 2013 13:31

Stan Antunarit kirjoitti:Tuntumalta arvellen:
Olisiko yksi ja uksi missään yhteydessä keskenään?
Kaksi ja kaksin.
Kuusi ja kuusen rungosta vuosikasvussa erkanevien oksien lukumäärä.
Neljä ja teljä, mitä tuo teljä sitten tarkoittaakaan, ovat kovin samankaltaisia.

Näissä samannäköisyys on sattumaa, esim. jo kantauralissa '6' ja 'Picea abies' olivat eri sanoja. Suomessa ne vain sattumalta kehittyivät nominatiivissa samannäköisiksi. Taivutuksessa ero vielä näkyy: kuusen vs. kuuden.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11024
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja TTJ » 10 Elo 2013 13:41

Jaska kirjoitti:Kantauralin lukusanajärjestelmästä on myös väännetty kättä, mutta uskottavimmalta näyttää (minulla on tästä artikkeli joskus tulossa) 5-10-järjestelmä, jossa lukusanoille '1'-'5' oli omat sanansa, mutta '6'-'9' muodostettiin joko viiteen lisäten tai kymmenestä vähentäen. Jälkimmäiseen viittaavat juuri '8' ja '9' synty eri kielissä, ja se että vaikeammat laskutoimitukset '7' (10-3) ja '6' (10-4) ovat saaneet omat sanansa.

Kantaindoeuroopassa oli puhdas 10-järjestelmä, jossa jokaiselle lukusanalle 1-10 oli itsenäinen lukusanansa - se oli niin tehokas ja leviämiskykyinen, että nykyään me pidämme sitä normina ja kaikkia muita järjestelmiä omituisina ja hankalina...


Wikipedia tarjoaa kantauralille 6-kantaista lukujärjestelmää. Sellainen lukujärjestelmä olisi hyvin harvinainen, muttei ennenkuulumaton*. Silloin luvulle '36' olisi kenties ollut oma lukusanansa. Ajatus perustunee juuri siihen että numeraalit 1-6 ovat selkeästi omaleimaisia, isommille on esitetty indoeurooppalaista alkuperää. Toisaalta 5-10 - selitys olisi sikäli uskottavampi että 5-kantaiset järjestelmät eivät ole maailmalla harvinaisia, etenkään Aasiassa.

*wiki tarjoaa myös knoppitietoa että sana 'sata' olisi germaanisissa kielissä aikoinaan tarkoittanut lukua '120'. Tästä on vedetty johtopäätöksiä että germaaneilla oli alkujaan joku muu kuin 10-pohjainen lukujärjestelmä. Hmm...
TTJ
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 532
Liittynyt: 28 Marras 2011 02:55

ViestiKirjoittaja Jaska » 10 Elo 2013 13:47

TTJ kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Kantauralin lukusanajärjestelmästä on myös väännetty kättä, mutta uskottavimmalta näyttää (minulla on tästä artikkeli joskus tulossa) 5-10-järjestelmä, jossa lukusanoille '1'-'5' oli omat sanansa, mutta '6'-'9' muodostettiin joko viiteen lisäten tai kymmenestä vähentäen. Jälkimmäiseen viittaavat juuri '8' ja '9' synty eri kielissä, ja se että vaikeammat laskutoimitukset '7' (10-3) ja '6' (10-4) ovat saaneet omat sanansa.

Kantaindoeuroopassa oli puhdas 10-järjestelmä, jossa jokaiselle lukusanalle 1-10 oli itsenäinen lukusanansa - se oli niin tehokas ja leviämiskykyinen, että nykyään me pidämme sitä normina ja kaikkia muita järjestelmiä omituisina ja hankalina...


Wikipedia tarjoaa kantauralille 6-kantaista lukujärjestelmää. Sellainen lukujärjestelmä olisi hyvin harvinainen, muttei ennenkuulumaton. Silloin luvulle '36' olisi kenties ollut oma lukusanansa. Ajatus perustunee juuri siihen että numeraalit 1-6 ovat selkeästi omaleimaisia, isommille on esitetty indoeurooppalaista alkuperää. Toisaalta 5-10 - selitys olisi sikäli uskottavampi että 5-kantaiset järjestelmät eivät ole maailmalla harvinaisia, etenkään Aasiassa.

Niinpä, muinaisen ihmisen tehokas laskukone eli viisisorminen koura näyttää olleen luontevasti jaksottamassa myös lukujärjestelmiä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11024
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 13 Elo 2013 21:57

TTJ kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Kantauralin lukusanajärjestelmästä on myös väännetty kättä, mutta uskottavimmalta näyttää (minulla on tästä artikkeli joskus tulossa) 5-10-järjestelmä, jossa lukusanoille '1'-'5' oli omat sanansa, mutta '6'-'9' muodostettiin joko viiteen lisäten tai kymmenestä vähentäen. Jälkimmäiseen viittaavat juuri '8' ja '9' synty eri kielissä, ja se että vaikeammat laskutoimitukset '7' (10-3) ja '6' (10-4) ovat saaneet omat sanansa.

Kantaindoeuroopassa oli puhdas 10-järjestelmä, jossa jokaiselle lukusanalle 1-10 oli itsenäinen lukusanansa - se oli niin tehokas ja leviämiskykyinen, että nykyään me pidämme sitä normina ja kaikkia muita järjestelmiä omituisina ja hankalina...


Wikipedia tarjoaa kantauralille 6-kantaista lukujärjestelmää. Sellainen lukujärjestelmä olisi hyvin harvinainen, muttei ennenkuulumaton*. Silloin luvulle '36' olisi kenties ollut oma lukusanansa. Ajatus perustunee juuri siihen että numeraalit 1-6 ovat selkeästi omaleimaisia, isommille on esitetty indoeurooppalaista alkuperää. Toisaalta 5-10 - selitys olisi sikäli uskottavampi että 5-kantaiset järjestelmät eivät ole maailmalla harvinaisia, etenkään Aasiassa.

Kuusi kyllä vaikuttaa minusta ihan yhtä moitteettomasti kantauralilaiselta kuin kolme ja neljä, joten Jaskan 5-järjestelmä kalskahtaa ensi korvaan aika oudolta. Lisäksi ugrilaisilla on laina-/johtoetymologiaa vailla oleva sana 8:lle, joka sekin voisi olla alkuperäinen.

*luka "10" on toisaalta selvästi suhteessa lukea-verbiin joten tämä voinee helposti tarkoittaa vain "laskun viimeistä" riippumatta siitä oliko lukuja 7-9 olemassa.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 14 Elo 2013 00:40

Pystynen kirjoitti:Kuusi kyllä vaikuttaa minusta ihan yhtä moitteettomasti kantauralilaiselta kuin kolme ja neljä, joten Jaskan 5-järjestelmä kalskahtaa ensi korvaan aika oudolta. Lisäksi ugrilaisilla on laina-/johtoetymologiaa vailla oleva sana 8:lle, joka sekin voisi olla alkuperäinen.

Rakenteeltaanhan se kuitenkin on yhdyssana: njol-low jne., mikä viittaisi sekundaarisuuteen.

Oma lukusana '6' olisi ehditty omaksua/kehittää ennen myöhäiskantauralin vaihetta, ja silti voitaisiin olettaa aikaisempaa 5-10-järjestelmää, jollaisia jo Siperiastakin tunnetaan. Kantaindoeuroopassahan oli puhdas 10-järjestelmä, eli kaikille luvuille oli omat johtamattomat sanansa, ja kun myöhemminkin tiedetään uralilaisten kielten kehittyneen tätä kohti, niin miksei jo kantauralin kaudella?

Pystynen kirjoitti:*luka "10" on toisaalta selvästi suhteessa lukea-verbiin joten tämä voinee helposti tarkoittaa vain "laskun viimeistä" riippumatta siitä oliko lukuja 7-9 olemassa.

Hyvä pointti. Sanueeseen liittyy esim. suomessa merkityksiä 'luku' ja 'lukea, laskea', toisin kuin muihin lukusanoihin, joten tässä voisi olla yksi merkki siitä, että järjestelmä on vaihtunut ja päätösluku ei olisikaan aina ollut 10.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 11024
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja wejoja » 14 Elo 2013 09:43

Jaska kirjoitti:
TTJ kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Kantauralin lukusanajärjestelmästä on myös väännetty kättä, mutta uskottavimmalta näyttää (minulla on tästä artikkeli joskus tulossa) 5-10-järjestelmä, jossa lukusanoille '1'-'5' oli omat sanansa, mutta '6'-'9' muodostettiin joko viiteen lisäten tai kymmenestä vähentäen. Jälkimmäiseen viittaavat juuri '8' ja '9' synty eri kielissä, ja se että vaikeammat laskutoimitukset '7' (10-3) ja '6' (10-4) ovat saaneet omat sanansa.

Kantaindoeuroopassa oli puhdas 10-järjestelmä, jossa jokaiselle lukusanalle 1-10 oli itsenäinen lukusanansa - se oli niin tehokas ja leviämiskykyinen, että nykyään me pidämme sitä normina ja kaikkia muita järjestelmiä omituisina ja hankalina...


Wikipedia tarjoaa kantauralille 6-kantaista lukujärjestelmää. Sellainen lukujärjestelmä olisi hyvin harvinainen, muttei ennenkuulumaton. Silloin luvulle '36' olisi kenties ollut oma lukusanansa. Ajatus perustunee juuri siihen että numeraalit 1-6 ovat selkeästi omaleimaisia, isommille on esitetty indoeurooppalaista alkuperää. Toisaalta 5-10 - selitys olisi sikäli uskottavampi että 5-kantaiset järjestelmät eivät ole maailmalla harvinaisia, etenkään Aasiassa.

Niinpä, muinaisen ihmisen tehokas laskukone eli viisisorminen koura näyttää olleen luontevasti jaksottamassa myös lukujärjestelmiä.


Tuo on tärkeä pointti...! Yhden käden sormilla voi vieläkin laskea esim. kolmeen tai viiteen tyyliin: yksi, kaksi, kolme, neljä. Siitä yli menevältä osin on vain "monta, liian monta, aivan liikaa", jolla ei ole arkielämässä niin suurta merkitystä. Se voisi toimia vieläkin, jos olisi elämää rahatalouden, tietokoneiden ja kaikenlaisen muun hömpän ulkopuolella. :D
wejoja
 

ViestiKirjoittaja Pystynen » 14 Elo 2013 18:09

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Kuusi kyllä vaikuttaa minusta ihan yhtä moitteettomasti kantauralilaiselta kuin kolme ja neljä, joten Jaskan 5-järjestelmä kalskahtaa ensi korvaan aika oudolta. Lisäksi ugrilaisilla on laina-/johtoetymologiaa vailla oleva sana 8:lle, joka sekin voisi olla alkuperäinen.

Rakenteeltaanhan se kuitenkin on yhdyssana: njol-low jne., mikä viittaisi sekundaarisuuteen.

Mansissa on joo selvä yhdyssana, ja unkarin nyolc:in loppu-c kai on siis alunperin yhtä kuin tíz "10"? Sen sijaan hantin *ńïïLəɣ näyttää johtamattomalta. Samoin koska mansissa ja unkarissa käytetään eri alkuperää olevia "10":n sanoja tässä, niin tämä rakenne ("jotain+10") voisi olla muodostettu vasta kantaugrin murteuduttua.

Jos tämä systeemi olisi muodostettu nimenomaan 10-järjestelmän nojalla, tämän #ńal-juuren odottaisi tarkoittavan "2". Kuten aiemmin ketjussa mainitsin, sen sijaan tämä pikemmin etäisesti muistuttaa jonkinlaista nelosen (*ńeljä) varianttia? Pitäisikö siis olettaa 12-järjestelmää? :)

Jaska kirjoitti:Oma lukusana '6' olisi ehditty omaksua/kehittää ennen myöhäiskantauralin vaihetta, ja silti voitaisiin olettaa aikaisempaa 5-10-järjestelmää, jollaisia jo Siperiastakin tunnetaan.

Toki mahdollista, idea tuntuu vain jäävän vähän ilmaan niin kauan kuin ei ole mitään selviä todisteita siitä että "6" on johdos/alunperin merkitsi jotain muuta, mutta "5" ei.

Jaska kirjoitti:Kantaindoeuroopassahan oli puhdas 10-järjestelmä, eli kaikille luvuille oli omat johtamattomat sanansa, ja kun myöhemminkin tiedetään uralilaisten kielten kehittyneen tätä kohti, niin miksei jo kantauralin kaudella?

Edelleen hyvinkin luultavaa, mutta tältä pohjalta on vaikea sanoa miten aiemmin laskettiin.

No jaa, jään odottelemaan mitä itse artikkeliin saat kasaan.

wejoja kirjoitti:Tuo on tärkeä pointti...! Yhden käden sormilla voi vieläkin laskea esim. kolmeen tai viiteen tyyliin: yksi, kaksi, kolme, neljä. Siitä yli menevältä osin on vain "monta, liian monta, aivan liikaa", jolla ei ole arkielämässä niin suurta merkitystä. Se voisi toimia vieläkin, jos olisi elämää rahatalouden, tietokoneiden ja kaikenlaisen muun hömpän ulkopuolella. :D

Yhdellä kädellä voi myös helposti laskea kuuteen, käyttämällä sormien välejä eikä itse sormia. Tai aloittamalla kämmen/tyhjä käsi = 1, peukalo = 2, jne.

(Jos kikkailla haluaa, niin sormiluita laskemalla pääsee 14:ään, ja binäärisormijärjstelmällä 31:een.)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Seuraava

Paluu Etymologia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa