Veijo Meri yhdistää sanan ystävä ja yskän. Ystävä on yskättävän lähellä. En tullut vakuuttuneeksi.
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sanalla ystävä ei ole vastineita sukukielissä. Mitä nimitystä he käyttivät? Vai eikö suomensukuisilla ollut tarvetta sellaiselle sanalle? Jos ei ystäviä ollut, niin ei ollut kyseistä sanaakaan. Tähän en usko.
Sanaa on johdettu germaanisperäisestä sanasta wunskja, haluta, toivoa, ruotsin önska. Huteralta tuntuu sekin selitys.
Sana on Agricolan ajasta asti ollut kirjakielessä. Keksittiinkö sana vasta keskiajalla?
Ystä = rinta selitystä näyttää myös olevan, mutta onko se pikemminkin oletusta kuin faktaa.
Johdin -vä siinä on ystävä-sanan lopussa. Mitä voisi olla perussanana?