Parooni kirjoitti:Iltaa viettäessä tuli taas juttua etymologiasta ja siinä tiimellyksessä pyöriteltiin näitä suomi-saami-häme-jäämi-versioita.
Miten mahtaa kyseiseen tiimiin suhtautua täällä alkuperäisväestössä kovassa arvossa ollut noita eli shamaani? Wiki väittää sen olevan peräisin tunguuseilta. Olivatko näillä raukoilla rajoilla tunnetut väestöt tunnettuja noitia, loitsujen lausujia, suohon laulajia - joita eteläisemmät kansat oppivat nimittämään shamaaneiksi?
Pystynen kirjoitti:"Eteläiset kansat" oppivat nimittämään yhtikäs ketään amaaneiksi vasta alle 500 vuotta sitten (venäläisten lähdettyä Siperiaa valloittamaan) joten ei oikein vaikuta toimivan.
Toisekseen "pakana" tai "luonnonuskoinen" tuli käsitteenä kuvioihin vasta kristinuskon myötä keskiajalla. Sitä ennen täkäläiset noidat eivät olleet kai sen kummempi juttu kuin viikinkien tai balttienkaan runonlausujat ja loitsijat.
(Wiktionary ohimennen esittää tunguusin, tarkemmin sanoen evenkin, sanan kiertäneen kiinalaisten ja tokaarien kautta sanskritistä, jossa śramaṇa tarkoittaa "munkkia"; buddhalaista tai kerjäläis-.)
TTJ kirjoitti: Myöhemmällä suomalaisella tietäjäperinteellä loitsuineen ei ole juurikaan tekemistä esikristillisten noitien/shamaanien kanssa.
.
JakomäenNeruda kirjoitti:Tämä ei käsittääkseni pidä paikkaansa. Transsiin viittaavassa tilassa loitsiminen oli yleistä myös tietäjien keskuudessa vielä historiallisella ajalla ainakin Pohjois-Savossa ja -Karjalassa, eikä tietäjän parantamis-, etsimis-, kiroamis- ym. homma sinänsä eronnut samaanin pääasiallisista tehtävistä mitenkään. Manalan/henkimatkoja uskon suomalaisten tietäjien tehneen yleisesti vielä ennen kiivaimman protestanttisuuden aikaa, joka 1600-luvulla tuhosi suuren osan siihen asti säilyneestä itämerensuomalaisesta uskomusperinteestä (tähän käsitykseeni olen päätynyt 1600-luvun noitaoikeudenkäyntien aineistoa luettuani).
Pystynen kirjoitti:Onkohan mareilla, hanteilla yms. itäisillä sukukansoilla jotain vanhaa omaperäistä tietäjän nimitystä? En muista että olisi tullut vastaan.
TTJ kirjoitti:Huomattavaa on ettei suomalaisista noitarummuista ole jäänyt historialliselta ajalta oikeastaan mitään tietoja. Rumpu on useimmilla shamanistisilla kansoilla tärkeä työväline transsiin pääsemisessä, joten todennäköisesti itämerensuomalaisilla kansoilla niitä on joskus ollut. Se ettei niistä enää mitään tiedetä kuvastanee ettei niitä ole hyvin pitkään aikaan ollut.
PatrickO kirjoitti:Vaikkakin tässä voisi huomauttaa, että rummun nimi on suomeksi myös kannus, joka lienee sukua sanalle kannel. Sitten taas obinugrilaisilla on viisikielinen kielisoitin (hanti: nares-jux, mansi: sangkultap), jota he käyttävät transsiin pääsemisessä rummun tapaan (muistaakseni kuulin Juha Pentikäiseltä joskus 2007 paikkeilla (huomatkaa loistava lähdeluettelointi...)).
Toisin sanoen, ehkeivät suomalaiset noidat ole muutenkaan käyttäneet rumpuja? Tuli-Lapista on toki oppia haettu, jossa kannuksen käytön olisi voinut opetella, mutta ehkä se on ollut eri kansan tapoja pikemminkin?
Pystynen kirjoitti:Kannel/kantele todennäköisimmin on johdos perintösanasta kansi. Suoria vastineita tälle johdokselle ei tietääkseni lähisukukieliä edempää löydy
Jaska kirjoitti:P.S. Kannel voisi sekin muodollisesti olla kansi-sanan johdos, mutta mikä olisi tämä omituinen -l-johdin? Jos sen osaisi selittää, voitaisiin baltin sanaa pitää kantasuomalaisilta lainattuna, koska indoeurooppalaisella puolella sanalle ei taida löytyä etymologiaa.
Jaska kirjoitti:P.S. Kannel voisi sekin muodollisesti olla kansi-sanan johdos, mutta mikä olisi tämä omituinen -l-johdin? Jos sen osaisi selittää, voitaisiin baltin sanaa pitää kantasuomalaisilta lainattuna, koska indoeurooppalaisella puolella sanalle ei taida löytyä etymologiaa.
Ehkä jokin vanha uralilainen l-johdostyyppi oli olemassa? Kyynel, sammal jne. Ainakin kyynel voisi olla johdos kyynä/kyyny-sanueesta, joka murteissamme merkitsee silmien siristelyä ja joka on etuvokaalistunut muoto kantauralin sanasta *kuna- 'sulkea silmät'.
Pystynen kirjoitti: Hakulinen (SKRK) esittää että kyseessä olisi *-la-johtimen (juma-la, käpä-lä, pykä-lä ym.) variantti, samaan tapaan kuin löytyy vaihtelusuhteet -ma ~ *-m (muutama ~ muu(d)an), -na ~ -n (ahvena ~ ahven), -ra ~ -r (pisara ~ pisar).
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti: Hakulinen (SKRK) esittää että kyseessä olisi *-la-johtimen (juma-la, käpä-lä, pykä-lä ym.) variantti, samaan tapaan kuin löytyy vaihtelusuhteet -ma ~ *-m (muutama ~ muu(d)an), -na ~ -n (ahvena ~ ahven), -ra ~ -r (pisara ~ pisar).
Kuulostaa mahdolliselta... tosin muistelen hatarasti, että moni tuollaisista kolmitavuisista olisi selitetty sittemmin lainasanoiksi tms. Voisiko tuollaista johtimen jakautumista mitenkään edes teoriassa todistella?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa