Muinainen Suomi

Voiko sillä olla mitään yhteyttä (*Tîwaz (*Tē₂waz)) Taivaan palvontaan?

Thurisaz kirjoitti:Voiko sillä olla mitään yhteyttä (*Tîwaz (*Tē₂waz)) Taivaan palvontaan?

Tämä onkin hankala... monesta kielestä löytyy vähän samannäköisiä sanoja, ja suomestakin useita mahdollisia, joista yksikään ei kuitenkaan napsahda täysin kohdalleen.

Taivas-sanuekaan ei ole erityisen uskottava: mihin i olisi kadonnut? Mistä tulisi loppuun t?

Jaska kirjoitti:

Thurisaz kirjoitti:Voiko sillä olla mitään yhteyttä (*Tîwaz (*Tē₂waz)) Taivaan palvontaan?

Tämä onkin hankala... monesta kielestä löytyy vähän samannäköisiä sanoja, ja suomestakin useita mahdollisia, joista yksikään ei kuitenkaan napsahda täysin kohdalleen.

Taivas-sanuekaan ei ole erityisen uskottava: mihin i olisi kadonnut? Mistä tulisi loppuun t?

Ent tiedä, siksi tänne ammattilasta tulinkin kiusaamaan.

Löytyykö sinulta kaikki vanhimmat vittaukset Hämeeseen?

En tiedä onko edes ajallisesti mikään sopivaa, postasin heti kun sain ajatuksen etten turhaan pohdi.

Oma ajatus kulki niin että ulkopuoliset ristiretkiläiset voisivat korostaa Hämäläisten pakanuutta kutsumalla heitä epäjumalansa nimellä.

Onko Tavastia latinalaistettu käännös Hämäläisten omankielisestä jumaluudesta joka taas on Proto-Germaania?

http://en.wikipedia.org/wiki/T%C3%BDr

kirkkonummi/porkkalan(nykyään) niemen itä-reunalla

medvastö (isohko saari) , viereisen saaren nimi bylandet, sillä tavastöntie.

oisko tämä vast/wast alkuperäinen hämäläinen paikan nimi, eikä tawast

Suomi viikinkiaikana - kirjan mukaan Tavast tulisi termistä "hidas eestiläinen" - Tafwaest. Tämä perustui riimukivien kirjoitusasuihin.

tännää hs:ris juttu arvo pärtin keskuksesta.

tallinnan vieres Tabasalu.

( rääveli<refarica<reba ??)

ristoilmari kirjoitti:tallinnan vieres Tabasalu.

Ei ihan mahdotonta: Länsi-Virosta löytyy murteita joissa *v > b. Mutta veikkaisin itse, että on ehkä pikemmin peräisin baltin sanueesta *staba 'häntä'? (Sama josta tulee suomen saparo ja viron saba; t-alkuinen tabār löytyy liivistä.)

Miten sellainen sana kuin tapa? Siis subst., ei verbi tappaa. Tapa, tavan - tapaeestiläiset, tapaeestit, tavan eestit: eestien tapoja noudattavat. Ei mitään hajua sopiiko tämä äänteiden puolesta? Mutta Rapolaa on verrattu Viron maalinnoihin ja esimerkiksi siellä oleva uuni on täsmälleen samanlainen kuin maalinnoissa tavattavat. Jos se R1b onkin R1a...

Edit: Googletin ja viron sana tava näyttäisi olevan tapa, perinne. Mutta mikä on sanan vanha muoto?

Minulla on yhteinen esi-isä karjalohjalaisen 1500-luvun Tavia-pappissuvun kanssa. Samaiselta Karjalohjalta tuli Tavisalmeen (nyk. Kuopio) Skopa-niminen kirkkoherra, joten näyttää siltä että Tavia-Tavi ja Skopa-Kuopio nimillä on yhteys. Sukuni näyttää myös tulleen samalta alueelta missä Tavastien suku vaikutti Hauhon/Kokkalan alueelta. Jäinkin miettimään tuota Tavia-Tavast-nimien läheistä asua.

Vanaja-nimen uskon liittyvän maailmankatsomuksessa hiljaiseen virtaan ja kuolleisiin, luonnossa tyyneen kosken jälkeiseen virran osaan. Hämeen nimen uskon liittyvän samankaltaisiin tyyni-hiljainen-lauhkea-lempeä merkityksiin. Väinä on synonyymi Vainaalle. Vainaa-Vainaja, Vanaa-Vanaja. Nyt kun kelttiläisyhteys on geneettisestikin varmistunut Hämeeseen, näyttää myös Tavastian alkuperälle löytyvän uskottava yhteys sen kautta. Samalla etsimälleni Taviankin suvulle.

Muinaisruotsi, Tamber (vrt. Tampere)= lauhkea, lempeä.
Kelttiläinen Taw = lempeä, hiljainen

Sanasta taw juontuu kelttiläinen nimi Tavia. Varsin usein nimi vain käännettiin toiseen kieleen merkityksen pysyessä samana.

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/ ... -ruotsista

jos ainoastaan ruottalaiset on käyttäny nimitystä tavast/tafast. ?
jos ruottalaiset aina tuli "valmiiseen pöytään" ? tanskalaisten perässä ?? vakiintuneisii kauppapaikkoihin ja/tai niiden satamiin

kaikki nää ei alkuperäsinä kelvannu: wiipuri, rikala, ulvila ( göteborgin ullevi), åbo, tallinna ( ruotsalaiset ei päässy) ja tavaste-hus/land.

niin pitäskö tavast alkuperää etsii vanhast tanskast, vendist, baltist vaan ei hämeest

Ensin oli saksalais-tanskalaista alkuperää oleva päällystö Suomessa ja sen jälkeen tuli vasta ruotsalaista alkuperää olevat. Tässä ei käsittääkseni ole mitään kiistanalaista. Ja tanskalaisilla on vahva geneettis-kulttuurillinen yhteys keltteihin.

Viipurin kaima.
https://en.wikipedia.org/wiki/Viborg,_Denmark

Tuo latinankielinen versio "Tavastia" varmaan voikin olla joltain englantilaiselta papilta tullut, mutta vanhin kirjoitettu muoto on kuitenkin ruotsalaisesta riimukivestä Gs 13, Tafstalãnti, Tafæistalandi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gs_13

Kivi on ajoitettu 1000-luvulle, eli paljon ennen esim. tarujen piispa Henrikin aikaa.

Baltiksi isä on tāvs. Ja maa on žẽmė. Sanan Häme on ehdotettu tulevan samasta kantasanasta, kuin žẽmė. Isänmaa on siis Tāvzeme. Tästä loppuosa väännettynä skandinaaviin, saadaan Tāvslanti.

Huomasin että Jaskalla oli mielenkiintoinen vaihtoehto jäämejä koskien. "Lisätään nyt vielä sekin tulkintavaihtoehto, että ainakin Suomessa ja Karjalassa Ja(a)ma-paikannimet voisivat liittyä saamen sanoihin jábmi 'vainaja, kuollut' ja jámadit 'tehdä kuolemaa'."

Näin usean eri kielen kautta Hämeen nimistössä löytyy toistuvasti samat merkitykset: hiljainen, tyyni, lempeä. Nämä suvantoa, Väinän virtaa eli kuolleen virtaa kuvaavat sanat. Tällä merkityksellä on ollut luultavasti yhteys jollain tapaa myös luontoon asuinpaikkojen lähellä. "Hitaasti laskeva" voi olla myös maa.