Tunnen nykysuomen värejä kuvaavat sanat ja nämä ovat tuntemattomia.
Hevosen ikää kuvaavat sihti, siti, sitikka ja sälkeevä, sälkö ja sälkevä outoja myös.
Rautikko=nykysuomen raudikko, rautias.
Läsö=nykysuomen läsi.
Aivan kuten saamelaisilla on lukuisa määrä nimityksiä eri-ikäisille ja eri sukupuolta oleville poroille, niin Karjalassa oli lukuisa määrä nimityksiä eri hevostyypeille. Tämä tuo kielentutkijoidenkin mukaan esille hevosten tärkeyden jokapäiväisessä elämässä.
Yleisen tavan mukaanhan uroshevosta kutsutaan edelleenkin oriiksi, naarashevosta tammaksi ja salvettua oritta kutsutaan ruunaksi. Tämän lisäksi mm. 1,5-2 -vuotiasta hevosta ei kutsuttu enää varsaksi (sihti, siti tai sitikka) vaan sälkeeväksi (sälkö tai sälkevä). Värin mukaan hevonen saattoi olla liinakko, musta, nieta, kiplo, päistärikkö, rautikko, kuloharja, punane tai valkko (tai kimo, jota väritystä jalostuksessa pyrittiin välttämään). Lisäksi hevonen saattoi olla päästään läsö tai piirtopää tai jalkojen värityksen mukaan sukkajalka.
Lähde: Antrealainen
Karjalaista hevosjalostusta
ANTREALAISIA HEVOSMIEHIÄ JA HEVOSIA
Harri E. Hatakka
alk s. 16
http://www.saunalahti.fi/pilcq/antrea/a ... 012_45.pdf