Kahtelin paria 1700 -luvun sanakirjaa, molemmissa sana esiintyy muodossa pakkainen ja yhdyssanojen osana pakkais-. Tulee mieleen sukunimissä käytetty samanlainen muoto, joka sitemmin kehittyi ja vakiintui -nen -päätteeksi.
Karjalan kielen sanakirhjasta löytyy kyllä ihan selvä selitys sanalle, en tiijä miksei kukaan ole sitä kahtonut, näin selväst on sanottu:
"veri pakehtui satatekseh, rubieu kivištämäh jallaz." (satuttaakseen)
"t́issilöih maido pakehtuu"
Eli siis,
pakehtuo = pakahtuo = hyytyä, hyhmettyä, jähmettyä, taikka juuttua (esim. leipämuru kurkkuun).
sekä tietysti
"Jo pakaistui seä."
Olisko vartalo ollut joskus jossain pakah > pakai. Kuulostaakim tutulta, "turun murrelta". Ja todellakin,
löytyyhän sieltä kyläpahanen, turkuun voi aina luottaa :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/PakainenSukukielistäkin löytyy jotain, vaikkei ole kunnon kirjoja. Joku vois hakea lisää tähän:
liettuan kylmä = bejausmis
Muista sukulaiskielistä pakkasen syntyä pittää hakea "jähmettymis"-, "kovettumis" - kenties jopa pelästyttää -sanan? kautta:
ainakin löytyi eestistä
"tahkuma" = jähmettyä, kovettua
Ja niin Itämereltä kiepahtaen pääsemme sanaperheen "pahka" -merkitykseen, joka onkin kivestä seuraava,
kuin suur Pakkainen sen ois hyydyttänyt ikiajoiksi.
Suomessa näyttäis kyseessä pohjimmiltaan olevan pakata - pakka -sanojen merkitysten ja johdosten ympärillä pyöriminen.
Saamen baahkas lie samaa perhettä:
"On kuuma" (kun veri pakkautuu päähän, melkeen tukehtuu, kun tappelee tai pelaa elikoiden kanssa; kun nuotio loimottaa,
kuuma savu pakkautuu keuhkoon.)
Taikka
"poro pakahtuu (jos sillä ajaa liian kovaa t. estää sen virtsaamisen)."
http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karja ... kahtuo&l=1Karjalassa sekä savon murteessa on lähes identtinen sana saamen kanssa:
"poahe" = kuumuus
suomen yleiskielessä "päivän paahde".
Esitänkin tässä perään kiireen vilkkaan, että sananparsi
"päätä pahkaa"
on yksinkertaisesti "päätä kuumottaa",
eikä juosta siis päin pahkaa, kuten aina selitetään.
Alunalkajen se on kuulunut "päätä poahtaa", sitten pää ja pahka ovat
alkaneet rinnastua tahattoman tahallisesti.
Tai sitten se on alunperin saamea: peä baahka, tai jotain sinnepäin, kun en osaa taivutuksia.
http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karja ... a=pakehtuohttp://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karja ... aistuo&l=1Näillä main on jo selvää, että pakkais - pakastua sanan kylmä -merkitys on todella suppealla alueella, pienessä Itämeren piirissä, ja lähes supi-suomalaisena syntynyt. Kun vielä näkisi liivin, latvian, liettuan, kuurin ties vanhan preussin sanat, ts. onko niitä,
niin voisi olla varma.
Niin taas ei ole laajalla alueella syntyneen kuuman, pakahtumisen ja läähättämisen merkityksien laita.
(Muuten, eurooppalaiset vastakohtaparit näyttävät muualla Euroopassa aluksi vieläkin hämmentävimmiltä:
italian kuuma-kylmä = caldo X calmo
vrt. saksan kalt ; engl. cold)