Vanh(ahk)oissa runoissa käytetään Vapahtajan nimenä Jeesuksusen sijasta sanaa Kiesus. Ainakin Eino Leino käytti tätä nimeä: - - paasi seinässä pakisi, virkkoi kivinen Kiesus - -. Sana lienee ollut käytössä lähinnä Itä-Suomessa. Hiljattain näin jossain pohdittavan Kiesus-muodon etymologiaa. Sen arveltiin syntyneen seuraavasti: jeesus > jiesus > kiesus. Jiesuksesta olisi tullut Kiesus, koska kielessä ei ollut ji-alkuisia sanoja. Selitys ei ole aivan hassu alkuosaltaan, sillä ji-alkuiset sanat taitavat suomessa olla koko lailla nuoria ja pääosassa lainasanoja kuten jiiri. Voidaan kuitenkin kysyä, miksi [ji] olisi korvattu nimenomaan [ki]:llä, miksei korvaava konsonantti voisi olla vaikka [t] tai jokin muu.
On olemassa toinenkin selitysmahdollisuus. Luin Virittäjästä, jostakin vanhasta numerosta (60-luvulta?), että keskivepsässä suomen sananalkuista j:tä vastaa gj. Niinpä jumala on keskivepsäksi gjom-. Keskivepsän sanan loppua en uskalla tähän kirjoittaa, koska en sitä muista. (Ensi tavun vokaali o pro u oli kyseisen kirjoituksen pointti, sillä se selitti miksi muinaisislannissa oli sana Jómali, jolla siis tarkoitettiin bjarmien jumalaa.)
Niinpä ehdotan, että keskivepsäläinen munkki/lähetyssaarnaaja on levittänyt kristinuskoa itäiseen Suomeen ja tuonut tullessaan ei Jeesusta vaan Kiesuksen.