E. Sofia kirjoitti:Englantilaista munkkia Karjalan kunnailla en osta. Virolais-saksalaisen voisin ymmärtää, jos nimen ilmestyminen osuisi aikaan, milloin rauhanomaiset yhteydet toimivat sinne päin.
Näin jyrkän kannan voi ottaa vain se, jonka mielestä Englanti on liian kaukana Karjalankannakselta, jotta sikäläiset lähetyssaarnaajamunkit olisivat Kannaksella mahdollisia.
Snorri Sturlanpoika kirjoitti 1200-luvulla, että Ruotsin ensimmäinen kristittynä kuollut kuningas Olof Skötkonung sai loparit eli menetti asemansa kuninkaana, koska oli hoitanut asiat niin huonosti, että valtakunta oli menettänyt idänpuoleiset voittomaansa.
Oletetaanpa että Snorri oli oikeassa. Kun kuningas Olof kuoli n. 1021 (toisen lähteen mukaan 1030), niin hän oli siis sitä ennen menettänyt idän suunnassa olevat voittomaat. Mitä ne olivat? Tuskinpa ne muualla saattoivat sijaita kuin Suomenlahden ympäristössä. Niiden joukkoon on hyvinkin voinut kuulua osia Karjalankannaksesta. Sieltähän ruotsalaiset hakivat voittomaita seuraavinakin vuosisatoina.
Kuningas Olof oli siis kristitty. Hänen kastajikseen mainitaan lähteissä enimmäkseen englantilaiset. Toisissa lähteissä selitetään kuninkaan suuntautumista Englantiin sillä, että hän halusi välttää joutumista Saksan keisarin vaikutuspiiriin ja sitä kautta vähitellen jonkinlaiseksi alamaiseksi. Tällöin on luontevaa olettaa, että hän lähetti kannakselaisten kastajiksi englantilaisia ystäviään mieluummin kuin saksalaisia keisarin alamaisia.
Tällaisia tietoja löytyy Wikipediasta (sv. Olof Skötkonung).