Seima-Turbino-ilmiö

[Kristiina]

Etsiskelin tietoa romanien isälinjoista ja löysin tämän tiedon:

Genetic studies based on Y-chromosome markers and mitochondrial DNA confirmed the South Asian origin of Roma. Y-chromosome marker M82 (H1a) and mtDNA haplogroups M5a1, M18 and M35b, which are characteristics of South Asian ancestry, are typical in Roma populations [8, 9].

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articl ... 80230/#CR8

The reduced diversity and expansion of H1a-M82 lineages in all Roma groups imply shared descent from a single paternal ancestor in the Indian subcontinent.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21484758

Noissa tutkimuksissa ei taidettu löytää lainkaan intialaista R1a1:tä.

Tästä seuraa tuttu toteamus, että kielen omaksuminen ei edellytä isälinjajatkuvuutta ja geneettinen perimä voi säilyä vahvana ryhmässä, joka on vaihtanut kielensä muuksi.

[Thurisaz]

Löytyykö näistä figuureista kuinka tutkimuksia?

[merimaa]

Vanhassa venäläisessä konferenssiesitelmien listauksessa on tulevan Rostovka-paperin kannalta kaksi huomionarvoista tiivistelmää. Ensimmäinen on S.V. Kuzminykhin "Seima-Turbino Transcultural Phenomenon: Migration or Technological Expansion" (sivulla 52) ja toinen V.I. Molodinin "The Main Types of Migrations and Their Manifestations in the Bronze Age in the South of the Central Part of the West Siberian Plain (Ob-Irtysh)" (sivulla 60).

Programme and Abstracts of the V International Scientific Symposium “Mobility and Migration: Concepts, Methods, Results” (Denisova Cave (Altai, Russia), 19–24 August 2019)
http://www.spsl.nsc.ru/FullText/konfe/% ... df#page=52

Kuzminykh on Rostovka-paperissa kirjoittajana ja arkeologisena asiantuntijana. Muutkin osallistujat on jo nimetty pääkirjoittaja Ainash Childebayevan CV:ssä Kansasin yliopiston sivuilla:
Ainash Childebayeva, Adam Benjamin Rohrlach, Fabian Fricke, Lena Semerau, Franziska Aron, Lei Huang, Vyacheslav Moiseyev, Valery Khartanovich, Sergey Kuzminykh, Igor Kovtun, Johannes Krause, Wolfgang Haak (2023). The Genetic Perspective on the Seima-Turbino Transcultural Phenomenon and the Spread of the Uralic Languages (under review).

[Jaska]

Vanhassa venäläisessä konferenssiesitelmien listauksessa on tulevan Rostovka-paperin kannalta kaksi huomionarvoista tiivistelmää. Ensimmäinen on S.V. Kuzminykhin "Seima-Turbino Transcultural Phenomenon: Migration or Technological Expansion" (sivulla 52) ja toinen V.I. Molodinin "The Main Types of Migrations and Their Manifestations in the Bronze Age in the South of the Central Part of the West Siberian Plain (Ob-Irtysh)" (sivulla 60).

Programme and Abstracts of the V International Scientific Symposium “Mobility and Migration: Concepts, Methods, Results” (Denisova Cave (Altai, Russia), 19–24 August 2019)
http://www.spsl.nsc.ru/FullText/konfe/% ... df#page=52

Kuzminykh on Rostovka-paperissa kirjoittajana ja arkeologisena asiantuntijana. Muutkin osallistujat on jo nimetty pääkirjoittaja Ainash Childebayevan CV:ssä Kansasin yliopiston sivuilla:
Ainash Childebayeva, Adam Benjamin Rohrlach, Fabian Fricke, Lena Semerau, Franziska Aron, Lei Huang, Vyacheslav Moiseyev, Valery Khartanovich, Sergey Kuzminykh, Igor Kovtun, Johannes Krause, Wolfgang Haak (2023). The Genetic Perspective on the Seima-Turbino Transcultural Phenomenon and the Spread of the Uralic Languages (under review).

Mielenkiintoista saada DNA-tuloksia Seima-Turbino-porukalta. Sen kielellinen uralilaisuus on kuitenkin sitten riippuvainen siitä, miten hyvin ilmiö vastaa kielitieteen tuloksia kantauralin ajasta ja paikasta. Ainakin S-T-verkoston varhaisimmat vaiheet Sajanin lähistöllä ja Keski-Obilla ja -Irtyshillä Lounais-Siperiassa menevät ns. ohi-sektorille.

[Kristiina]

Tuo mainitsemasi Molodinin tutkimus (The Main Types of Migrations and Their Manifestations in the Bronze Age in the South of the Central Part of the West Siberian Plain (Ob-Irtysh)) voi olla sama, jonka tuloksiin Taraskin viittasi jo 28.12.2021:



Siinä Länsi-Siperiasta löydettiin Q1a-, Q- ja C-haploja.

Molodin on tutkinut juuri Ob-Irtyshin aluetta aiemmassa äitilinja-tutkimuksessaan (https://www.degruyter.com/document/doi/ ... 06.93/html).

[merimaa]

Mielenkiintoista saada DNA-tuloksia Seima-Turbino-porukalta. Sen kielellinen uralilaisuus on kuitenkin sitten riippuvainen siitä, miten hyvin ilmiö vastaa kielitieteen tuloksia kantauralin ajasta ja paikasta. Ainakin S-T-verkoston varhaisimmat vaiheet Sajanin lähistöllä ja Keski-Obilla ja -Irtyshillä Lounais-Siperiassa menevät ns. ohi-sektorille.

En haluaisi sohaista ampiaispesää, mutta tämän hetkinen käsitykseni on, että kielitieteessä on vielä eriäviä näkemyksiä kantauralin paikasta. Esimerkiksi Zsolt Simon ja Ante Aikio näyttäisivät kiistävän varhaisimmat indo-eurooppaiset lainat ja [edit] Grünthal ja kumppanit sijoittivat kantauralin Länsi-Siperiaan, vaikka perustelut eivät olleet kovin vakuuttavia [/edit]. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, mihin näkemyksiin Rostovka-paperi tukeutuu, kun kirjoittajissa ei ole mukana yhtään kielitieteen edustajaa.

[Jaska]

Mielenkiintoista saada DNA-tuloksia Seima-Turbino-porukalta. Sen kielellinen uralilaisuus on kuitenkin sitten riippuvainen siitä, miten hyvin ilmiö vastaa kielitieteen tuloksia kantauralin ajasta ja paikasta. Ainakin S-T-verkoston varhaisimmat vaiheet Sajanin lähistöllä ja Keski-Obilla ja -Irtyshillä Lounais-Siperiassa menevät ns. ohi-sektorille.

En haluaisi sohaista ampiaispesää, mutta tämän hetkinen käsitykseni on, että kielitieteessä on vielä eriäviä näkemyksiä kantauralin paikasta. Esimerkiksi Zsolt Simon ja Ante Aikio näyttäisivät kiistävän varhaisimmat indo-eurooppaiset lainat ja Grünthalin ja kumppaneiden perustelut eivät olleet kovin vakuuttavia. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä, mihin näkemyksiin Rostovka-paperi tukeutuu, kun kirjoittajissa ei ole mukana yhtään kielitieteen edustajaa.

Tänä vuonna tulee ulos oma pitkä päivitetty katsaukseni aiheesta englanniksi.
Varhaisimmat tai ainakin vanhakantaisimmat indoeurooppalaislainat odottavat modernia kriittistä arviointia, jota saataneen pieninä palasina kuten tähänkin saakka. Että uskottavillakaan lainasanoilla olisi arvoa paikantamisessa, niiden lähtökieli pitäisi pystyä sijoittamaan aikaan ja paikkaan. Siinä ongelmana on, että luoteessa indoeurooppalainen kieli on säilynyt pitkään hyvin vanhakantaisena, joten lainanantajakielen identifiointi ja ajoitus on haastavaa. Mutta moni siperialaisen alkukodin kannattaja unohtaa jostain syystä sen, että myös indo-iranilainen haara on kehittynyt Euroopan puolella. Tai sitten he vain eivät erota myöhäiskantauralia kaukaisesta esiuralista vaan sekoittavat eri-ikäisiä todisteita.

Aikaa kestää parhaiten sellainen geneettinen tutkimus, joka ei sano kielestä paljon mitään. Korrelaatioita voi ja saa toki etsiä.

[Kinaporin kalifi]

Aikaa kestää parhaiten sellainen geneettinen tutkimus, joka ei sano kielestä paljon mitään. Korrelaatioita voi ja saa toki etsiä.

Jos oletetaan, että N-isälinja siirtyi alkujaan esim. jostain Taka-Baikalilta Vitimin kautta tai se vain ylittäen kohti Sajania, puhuen jotain muuta kieltä kuin uralia, niin onko edes hauraita viitteitä siitä mikä kieli, kuten esimerkiksi tunguusi, se olisi voinut olla?

[Jaska]

Aikaa kestää parhaiten sellainen geneettinen tutkimus, joka ei sano kielestä paljon mitään. Korrelaatioita voi ja saa toki etsiä.

Jos oletetaan, että N-isälinja siirtyi alkujaan esim. jostain Taka-Baikalilta Vitimin kautta tai se vain ylittäen kohti Sajania, puhuen jotain muuta kieltä kuin uralia, niin onko edes hauraita viitteitä siitä mikä kieli, kuten esimerkiksi tunguusi, se olisi voinut olla?

En osaa arvata, koska jo yksin Siperiasta on voinut kadota kymmenen kielikuntaa siellä nykyisin puhuttujen kielten alle. Vaikka puhuma-alueet voivat olla laajoja, niin kielet myös leviävät helposti, ja useimmat siellä puhuttavat kielikunnat (myös eskimo-aleuttilainen ja jukagiirilainen) ovat siellä kokeneet myöhemmän ekspansion alkaen jostain, missä niitä on alun perin puhuttu. Eli kun puhutaan tuhansien vuosien takaisesta tilanteesta, niin suurella todennäköisyydellä satunnaisesti valitun seudun kieli oli jokin täysin tuntematon ja sittemmin kadonnut.

[merimaa]

Tänä vuonna tulee ulos oma pitkä päivitetty katsaukseni aiheesta englanniksi.
Varhaisimmat tai ainakin vanhakantaisimmat indoeurooppalaislainat odottavat modernia kriittistä arviointia, jota saataneen pieninä palasina kuten tähänkin saakka.

Hyvä, että uusi katsaus on tuloillaan! Sitten täytyy vain odottaa, että kuva tarkentuu vanhakantaisimpien indoeurooppalaisten lainasanojen osalta, jos niitä ei ole vielä kattavasti arvioitu uusimpien kriteerien perusteella.

Ensimmäisessä viestissä tarkoitukseni oli tuoda esille venäläisten arkeologien uusia näkemyksiä tulevan geenitutkimuksen tueksi, mutta tarkoitukseni jäi hämäräksi, koska en viitsinyt kirjoittaa referaattia linkittämistäni teksteistä.

[merimaa]

Kuzminykhin konferenssiesitelmässä on mielestäni kiinnostavaa se, että Länsi-Siperiasta oli jo Seima-Turbino-ilmiön alkuvaiheessa kulttuurillisia yhteyksiä Baikalille ja Taka-Baikalille sekä mahdollisesti myös nykyisen Kiinan luoteisosaan, Xinjiangiin. Yhteyksistä Baikalille mainitaan erityisesti Glazkovon kulttuuri, mutta muita ei mainita nimeltä.

Laajentumisvaiheessa Seima-Turbino-ilmiö oli Uralin keskivaiheilla yhteydessä Abashevon kulttuuriin, jonka Kuzminykh katsoo todennäköisesti liittyneen Seima-Turbino-verkostoon: "The bearers of these cultures [Abashevo, Krotovo, Rostovka, Satyga] were most likely included in the structure of the ST-groups." Sen sijaan eteläisempiin aron ja metsäaron kulttuureihin Kuzminykh katsoo olleen vain kontakteja, jotka välittivät niihin Seima-Turbinon metallintyöstötekniikkaa.

"Objects of ST-types [...] were occasionally found at sites of the Sintashta, Potapovsk, early Srubnaya (Pokrovsk), and the Fatyanovo related (Chirkovsk) cultures. [...] For many authors they represent direct ST-impulses, which led to the transition of these cultures from casting-forging technology to a thin-wall casting technology."

Seima-Turbinon metallintyöstötekniikka ei siitä huolimatta levinnyt nopeasti Uralin länsipuolelle metsävyöhykkeen kulttuurien piiriin, vaan leviäminen tapahtui vasta toisen ajanlaskun alkua edeltäneen vuosituhannen alussa, jolloin Seima-Turbinon tekniikka oli jo alkanut kehittyä Samus-Kizhirovon tekniikaksi. Tämä kehitys alkoi ilmeisesti keskisen Uralin ympäristössä, mutta sitä käsittelevä osio tekstistä on sen verran kryptinen, että tyydyn tässä vain lainaamaan Kuzminykhin alkuperäisiä ajatuksia.

"The materials from the sanctuaries at Shaitanskoe Lake-2 in the Middle Urals and Viss-1 in the Vychegda basin demonstrate the earliest stage of the restructuring of ST-metalworking. [... They] represent a transitional stage in the formation of the so-called Samus-Kizhirovsk (SK) metalworking. This technology inherits the traditions of the earlier ST-metalworking, in contrast to the production of the Srubno-Andronovo world, where the main types of tools and weapons go back to Abashevo-Sintashta-Petrovka forms."

"Having formed in the regions of the Middle Urals and in the European Northeast, [Samus-Kizhirovsk] metalworking did not develop in the forest belt of Eastern Europe. It was rooted lengthways with the traditions of the Asian steppe and forest-steppe cultures, such as Samus, Krokhalёvskaya, Andronoid, Comb-Pit-ceramics and other cultures of the northern forest-steppe, the forest and the mountain-forest zones of Western and Eastern Siberia. In the early Iron Age, the SK traditions were the basis for the formation of the non-ferrous metalworking Taiga cultures from northern Fennoscandia to Baikal."

[Kinaporin kalifi]

Kuzminykhin konferenssiesitelmässä on mielestäni kiinnostavaa se, että Länsi-Siperiasta oli jo Seima-Turbino-ilmiön alkuvaiheessa kulttuurillisia yhteyksiä Baikalille ja Taka-Baikalille sekä mahdollisesti myös nykyisen Kiinan luoteisosaan, Xinjiangiin. Yhteyksistä Baikalille mainitaan erityisesti Glazkovon kulttuuri, mutta muita ei mainita nimeltä.

Taka-Baikal toimisi uralilaisen ekspansion lähtöalueena ilmeisesti genetiikan pohjalta, ekspansioväylänä sekä pohjoiseen (johtaen samalta ekspansioalueelta juontuvaan, mutta uralilaisesta ekspansiosta erilliseen Ymyakhtakh-kompleksiin) että länteen toimisi vaikkapa Vitim-joki. ST:n nefriitti l. jade liittynee ainakin Vitimin alueeseen, mutta mahdollisesti myös Sajanin esiintymiin ja jaden käytöllä on ilmeisesti liittymäkohtia jaden käyttöön Kiinan alueella. Alkuperäinen ekspansioalue on siis suunnilleen sama kuin myöhäisemmillä, N-isälinjoja myös omaavilla avaareilla. Glazkovo taitaa olla aivan liian läntinen genetiikan pohjalta, mutta tuon kulttuuripiirin läpi ekspansio ilmeisesti kuitenkin eteni. Neoliittinen Länsi-Siperia ei taas sovi lähtöalueeksi genetiikan pohjalta lainkaan.

[Jaska]

Laajentumisvaiheessa Seima-Turbino-ilmiö oli Uralin keskivaiheilla yhteydessä Abashevon kulttuuriin, jonka Kuzminykh katsoo todennäköisesti liittyneen Seima-Turbino-verkostoon: "The bearers of these cultures [Abashevo, Krotovo, Rostovka, Satyga] were most likely included in the structure of the ST-groups." Sen sijaan eteläisempiin aron ja metsäaron kulttuureihin Kuzminykh katsoo olleen vain kontakteja, jotka välittivät niihin Seima-Turbinon metallintyöstötekniikkaa.

Toisaalta on katsottu myös, että Abashevo edusti kilpailevaa metallurgista verkostoa, ja Pepkinon kurgaanin eli hautakummun 28 tapettua Abashevo-kulttuurin soturia nykyisessä Mari-Elissä on tulkittu liittyvän suureen valtataisteluun Volgan pronssikaupasta. Seima-Turbino-esineethän sijoittuvat enimmälti Abashevon kulttuurin ulkopuolisille alueille.

Uudet ajoitukset ovat tehneet Seima-Turbino-verkoston synnystä samanikäisen Abashevon kulttuurin synnyn kanssa: kumpikin ilmaantui suunnilleen 2300-2200 BC. Lisäksi Seima-Turbino-verkoston siperialainen puoli on nyt selvästi vanhempi kuin eurooppalainen puoli (Euroopan ajoitukset ovat myöhäisempiä kuin 2000 BC). Lisäksi Abashevon kulttuurissa jatkettiin vielä vanhaa Kaukasus-peräistä arsenikkipronssi-traditiota, vaikka Euroopan puolelle alkoi levitä Altain-Sajanin seudulla syntyneen tinapronssi-tradition esineitä Seima-Turbino-verkoston mukana. Nähdäkseni on vaikea enää kannattaa Carpelanin & Parpolan (2001) ajatusta, että Abashevon kulttuurilla olisi jotain tekemistä ST-verkoston synnyssä.

[merimaa]

Samus-kulttuurista on julkaistu radiohiiliajoitus, jossa on otettu huomioon myös ns. reserviefektin vanhentava vaikutus (Svyatko et al. 2022). Tulokset näyttävät näin maallikon silmin katsottuna vastaavan lukemia, jotka Marchenko et al. (2017) saivat Krotovon kulttuurista, mutta en ole varma miten näitä tulkitaan.

Samus, Utinka 2, Achinsk-Mariinskaya forest-steppe:
ihmisen luusta 3896±41 yr BP (korjaus 143±55 yr, pitää ilmeisesti vähentää tuosta)
lampaan luusta 3753±37 yr BP (ei korjausta)

Krotovo, Sopka 2/4B, Baraba forest-steppe:
ihmisen luusta 3917±38 yr BP, 2559-2289 cal. age BC (2σ)
ihmisen luusta 3784±40 yr BP, 2388-2042 cal. age BC "
ihmisen luusta 3787±31 yr BP, 2335-2063 cal. age BC "
ihmisen luusta 3730±35 yr BP, 2276-2028 cal. age BC "
lampaan luusta 3643±57 yr BP, 2198-1883 cal. age BC "

Krotovo, Sopka 2/4C, Baraba forest-steppe:
ihmisen luusta 3805±75 yr BP, 2467-2036 cal. age BC (2σ)
ihmisen luusta 3850±105 yr BP, 2581-1980 cal. age BC "
ihmisen luusta 3712±32 yr BP, 2202-2024 cal. age BC "
ihmisen luusta 3661±34 yr BP, 2139-1943 cal. age BC "

Utinka 2 (Utinka Lake, Achinsk-Mariinskaya forest-steppe, Tisul District, Kemerovo Oblast) is an isolated destroyed burial of the Samus Culture (15th-13th c. BC [???]; Bobrov et al. 2010). The burial was located on a hill and contained disarticulated bones of sheep and 6 year old child (sampled), pottery fragments, five sheep astragali (sampled) and flint flake. Beside the burial there were two pits, one of them containing pottery fragments.

Svyatko, S.V., Reimer, P.J., Schulting, R.J., Shevnina, I., Logvin, A., Voyakin, D. & Tsydenova, N. (2022)
Freshwater Reservoir Effects in Archaeological Contexts of Siberia and the Eurasian Steppe.
https://www.cambridge.org/core/services ... pe-div.pdf

[merimaa]

Löytyykö näistä figuureista kuinka tutkimuksia?

Löytyy ainakin yksi tutkimus tuollaisista pronssipatsaista. Siinä Studzitskaya ja Kuzminykh arvelevat patsaan esittävän shamaania, jolla on kasvoillaan jonkinlainen naamari. Sivuilla 16 ja 25 on kuvia patsaista ja sivulla 25 tekstiä alaotsikolla "The Galich idols as masked personages".

Studzitskaya, S.V. & Kuzminykh, S.V. (2002). The Galich treasure as a set of shaman articles.
http://www.sarks.fi/fa/PDF/FA19_13.pdf

[Kristiina]

Kiitos Jaska, että jaksat vastailla Anthrogenicassa ja puolustaa tieteellistä argumentointia. AG:ssa uralilaisketjuissa argumentoivat yleisesti ottaen samat henkilöt, jotka ovat Itä-Siperiasta löytyneiden isälinjojen perusteella lyöneet lukkoon käsityksensä, mihin käsitykseen myös kielitieteilijät haluavat enenevässä määrin sovittaa näkemyksiään. Huvittavaa tässä keskustelussa on se, että vaikka AG:n geenikielitieteilijöiden mielestä muinaisgeenit ja erityisesti isälinjat ovat avain kielihistorian selittämiseen, kielikuntien historia voidaan tästä huolimatta naulata seinään ilman muinaisnäytteitä. Esitetään esimerkiksi varmoja mielipiteitä samojedien historiasta, vaikka meillä ei ole ainuttakaan muinaisnäytettä samojedeista tai alueelta, jota he asuttavat. Meillä ei ole mitään vanhoja näytteitä uralilaisilta alueilta, eikä näin ollen mitään käsitystä siitä, mitä näillä alueilla tapahtui viimeisen 4000 vuoden kuluessa, mutta se ei geenikielitieteilijöitä haittaa, koska Itä-Siperiasta on löytynyt muutama kiinnostava N-haploa kantanut mies, jolla on Siperia-perimää, millä voidaan kuitata kaikki.

Perään kuuluttaisin tätä samaa ongelmaa myös Intian kohdalla. Indo-iranilaisten kieltenkin kohdalla näkemykset lyödään lukkoon ilman dataa Intiasta ja vähäisillä näytteillä Iranista pelkästään aron näytteiden ja R1a1-haplojen perusteella. Arolta on kerätty varmaan jo tuhatkunta näytettä ja lisää on varmaan tulossa. Kiistojen kannalta olennaisilta alueilta ei saada näytteitä.

Valitettavasti niin kauan kuin päätelmiä tehdään etänäytteiden perusteella geenikielitieteilijöiden näkemykset ovat enemmän uskon asia kuin tiedettä.

[merimaa]

Joo. Minusta huhu, jonka mukaan Angara-joelta olisi löytynyt pari muinaisnäytettä, joilla on vähän WSHG- ja paljon kra001-tyyppistä perimää, ei mitenkään voi todistaa, että kantasamojedia olisi puhuttu juuri tuolla alueella tai vielä idempänä. Pikemminkin se vain viittaa siihen, että kra001-tyyppinen perimä oli muinoin yleistä Keski-Siperian taigavyöhykkeen eteläosassa, mikä on voitu päätellä jo aiemmin julkaistujen tutkimusten perusteella.

[Kinaporin kalifi]

Pikemminkin se vain viittaa siihen, että kra001-tyyppinen perimä oli muinoin yleistä Keski-Siperian taigavyöhykkeen eteläosassa, mikä on voitu päätellä jo aiemmin julkaistujen tutkimusten perusteella.

Yleistä tarkalleen oittaen missä ja missä aikatasossa?

[Kristiina]

Tällä hetkellä julkaistut Angarajoen miespuoliset näytteet ovat nämä:
Ust’-Belaya II Angara river 7160-6910 calBP I7759 Mos82 Q1b-M346
Ust’-Belaya II Angara river 6300-6210 calBP I7336 Mos111 Q1a2-M25

Ust’-Belaya II Angara river 4860-4650 calBP I1526 Mos106 Q1b1-L53/S326; Q1b1b1-BZ2199 (yfull) (ISOGG 2019)
Ust’-Belaya II Angara river 4850-4650 calBP I7779 Mos114 Q1b1-L53/S326
Ust’-Belaya II Angara river 4790-4440 calBP I7780 Mos117 Q1b1-L53
Ust’-Belaya II Angara river 4520-4410 calBP I7335 Mos110 Q1b1-L53/S326

Jos tuo huhuttu näyte on kovin erilainen kuin Angaran aiemmat näytteet, kuten näyttäisi olevan, kyseessä lienee pikemminkin uusi migraatio.

Yksi julkaisematon N-näyte on tulossa Irkutskista:
Irkutsk Neolithic 4316-3997 calBCE I1961 N1a1a1a1-CTS6967 (or even N1a1a1a1a-L1026)
Tällä näytteellä on WSHG:tä tai vastaavaa läntisempää perimää.

Vaikka vastustan isälinjakielitiedettä, katson, että N-P43 haplon löytyminen nganasan-tyyppisessä näytteessä vasta viittaisi vahvasti samojedien saapumiseen.

[merimaa]

Pikemminkin se vain viittaa siihen, että kra001-tyyppinen perimä oli muinoin yleistä Keski-Siperian taigavyöhykkeen eteläosassa, mikä on voitu päätellä jo aiemmin julkaistujen tutkimusten perusteella.

Yleistä tarkalleen oittaen missä ja missä aikatasossa?

Tarkoitan lähinnä Jakutian lounais- ja eteläosia, mutta olisin voinut valita sanani paremmin, koska Keski-Siperian taigavyöhyke ilmeisesti jatkuu myös etelämpänä aina Baikalille asti. Aikatasossa 2000-1100 eaa. Jakutiassa on kra001-tyyppisiä näytteitä, ja sieltä päin voisi olla peräisin myös näytteen kra001 perimä, joka ei vastaa Krasnoyarsk-Kanskin lähialueelta löydettyjen näytteiden perimätyyppiä.

Jos Angara-joen pohjoiselta osalta on nyt saatu keskiaikaisia, kra001-tyyppisiä näytteitä, ne eivät tietenkään voi kertoa perimän suorasta jatkuvuudesta sillä alueella neoliittiselta kaudelta lähtien. Hieman pohjoisempana Keski-Siperian taigavyöhykkeellä kra001-tyyppinen perimä olisi kuitenkin ehkä voinut säilyä melko sekoittumattomana jopa keskiajalle asti.