putkonen kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:Siinä vaiheessa en tosiaan liikkunut paljoa, jopa tavallista vähemmän. Puolitin aamusämpylät ja iltasyömiset.
Eipä tässä voi muuta sanoa kuin että sydämelliset onnittelut ihran TODELLA helposta irtoamisesta!
Joo, ihmisillä on erilaisia lihavuusgeenimuotoja. Vaikka kaikki lopulta palautuu siihen, ettei pidä nauttia enempää energiaa kuin kuluttaa, niin tietyt geenimuodot suosivat rasvan kertymistä ja toiset sen poistumista.
Lisäksi hormonaaliset erot tulevat mukaan. Mitä korkeampi on syömisten glykeeminen indeksi (eli mitä enemmän sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja), sitä enemmän insuliinia erittyy. Ja mitä enemmän insuliinia erittyy, sitä tehokkaammin energia varastoidaan rasvaksi. Siksi sokeri, karkit ja vehnäpullat lihottavat tehokkaammin kuin vähemmän sokeriset tuotteet, vaikka kokonaisenergiamäärä olisi sama.
Insuliinireaktion voimakkuudessa on myös perinnöllisiä eroja, eli toisille rasva ei vain yhtä helposti varastoidu. Kuitenkin toistaiseksi löydettyjen geenien osuus on kokonaisuudesta hyvin pieni, noin 1 painoindeksiyksikkö. Eli suotuisillakin geeneillä on ylipainoinen, jos syö lihottavasti, mutta esim. BMI on "vain" 33 kun se heikommilla geeneillä olisi 34-35. Silmillä ei ehkä sitä eroa näe.
Kääntöpuolena on sitten se, että insuliini on myös anabolinen eli lihaskasvua edistävä hormoni, ja samoin IGF-1 eli insuliininkaltainen kasvutekijä sekä lihottaa että kasvattaa lihaksia (10 %:lla ihmisistä suotuisa geenimuoto). En tiedä tutkitun sitä, kannattaisiko kuntosalitreenin jälkeen siksi mässätä munkkipussillinen ja suklaalevy, että insuliinineritys saataisiin huippuunsa... ehkä sellaista olisi epäeettistä tai epäkorrektia tutkia?
Olen vapaaehtoinen koehenkilö, jos tutkijat maksavat mässyt; minullahan on makeanhimon geenimuoto.Painonpudotuksessa liikunnan osuus on pienehkö, varmaan johtuen pääosin siitä, että liikunnan jälkeen on NÄLKÄ ja tulee syötyä vähintään se mitä kulutti. Toisessa ääripäässä vaanii sitten kehon säästöliekki, eli jos energiaa ei saa tarpeeksi, rasvasta pidetään kiinni kaksin "käsin" (tai millä keho nyt sitten pitääkään kiinni sisäisestä rasvasta). Tämän näkee joka kausi Suurimmassa pudottajassa: ne, jotka vähentävät liikaa syömisiään, eivät enää laihdukaan. Sitten valmentajat pakottavat syömään enemmän, ja painonpudotus jatkuu taas. Hiljaa hyvä tulee.
Liikunta toki kuluttaa energiaa, ja mitä matalampi sykealue, sitä suurempi osuus lähtee juuri rasvasta. Eli pienitehoinen liikunta kuten reipas kävely tai rauhallinen pyöräily polttaa nimenomaan rasvaa. Tehokas liikunta saattaa kuitenkin olla tehokkaampi lopputuloksen kannalta, koska se kuluttaa aikayksikköä kohti paljon enemmän energiaa, josta vain suhteellisesti pienempi osuus mutta absoluuttisesti usein suurempi osuus lähtee rasvasta kuin matalatehoisessa liikunnassa.
Asiaa käsitellään esim. täällä K&F-lehdessä sivuilla 6-7:
http://www.kf-lehti.com/kf_nro1.htmlJos siis käyttää liikuntaan päivässä sen tunnin tai puolitoista, kannattaa tehdä tehokasta ja paljon kuluttavaa liikuntaa. Huonokuntoiselle se on sitä paitsi tosi helppoa, koska pumppu vetelee viimeisiään hyvin nopeasti! Samoin jos tekniikka on surkea esim. uinnissa, on ihan puhki jo 50 metrin jälkeen.
Jos taas on aikaa käveleskellä useita tunteja pitkin päivää, voi hyvin tehdä matalatehoista liikuntaa.
Lisätään vielä se, että mitä enemmän on lihasmassaa, sitä suurempi on lepokulutus, eli samalla syömisellä "laihtuu" enemmän kuin lihakseton. Kunhan pitää huolen proteiininsaannista, etteivät lihakset surkastu. Lisäksi kokonaisvaltainen ja tehokas kuntosalitreeni nostaa kulutusta jopa parin vuorokauden ajaksi (jälkipolttoilmiö).
Pähkinänkuoressa:- Silloin kun et syö, liiku matalalla rasvanpolttosykkeellä; silloin kun liikut matalalla rasvanpolttosykkeellä, älä syö.
- Silloin kun syöt, treenaa rankasti kuntosalilla; silloin kun treenaat rankasti kuntosalilla, syö paljon.