https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/vai ... vyPoc-0IOQ
Tutkimus perustuu Kaarinassa sijaitsevan Ravattulan Ristimäen kirkonpaikan arkeologisiin havaintoihin. Ravattulan kirkko on ollut matalan kivijalan päälle rakennettu, kooltaan noin 60 neliömetrin hirsirakennus. Rakennusmateriaalien joukosta puuttui kokonaan tiili, laasti ja ikkunalasi, sillä niiden käyttö tuli Suomen alueella tutuksi vasta 1200-luvun puolella.
Radiohiiliajoitusten perusteella kirkko rakennettiin pian 1100-luvun puolivälin jälkeen, viimeistään 1170-luvulla. Kirkon käyttö sijoittui noin sata vuotta kestäneen aikajakson sisään, ainakin vuosiin 1170–1230. Rakennuksen sisältä ja kirkkomaalta löytyneet rahat puolestaan ajoittuivat 1140-luvulta 1220-luvulle. Esimerkiksi vielä 1200-luvulla vainajia haudattiin juhlapuvuissaan pienesineistön kanssa – naisia kirkon pohjoispuolelle, miehiä eteläpuolelle.
Tutkimusaineistosta tehtyjen päätelmien perusteella Ravattulan kirkkoa käytti useasta lähialueen kylästä koostunut seurakunta. Kirkon rakentamista edelsi jo 1000-luvulla alkanut ruumiskalmistovaihe, jolloin mäelle haudattiin vain lähikylän väkeä. Vanhemmat haudat eivät luonteeltaan poikenneet paikan nuoremmista kirkkovaiheen hautauksista, vaan olivat Ruohosen mukaan täysin kristillisiä.
– Käsitys varhaisimpien kirkkojen perustamisesta aikaisempien esikristillisten eli ”pakanallisten” uhripaikkojen tai kalmistojen paikoille voidaan hylätä ainakin Lounais-Suomen osalta. Kirkkoja perustettiin paikallisyhteisöjen jo aiemmin käyttöön ottamien kristillisten hautausmaiden yhteyteen.
Työssä tarkasteltujen aineistojen perusteella Lounais-Suomeen ryhdyttiin pian 1100-luvun puolivälin jälkeen perustamaan pieniä alueellisia seurakuntia. Yhdessä ne muodostivat jokilaaksot kattavia kokonaisuuksia.
– Seurakuntamuodostuksen alku sopii ajallisesti hyvin yhteen Suomen lähetyshiippakunnan perustamisen kanssa. Lähetyshiippakuntakaudelta säilyneet muutamat asiakirjalähteet ja myöhemmin kirjoitetut, tapahtumia kuvailevat legendat, kronikat ja kansanrunot, ovat korostaneet lähinnä lähetyspiispojen asemaa ja heidän toimiaan hiippakunnassa. Niissä ei kerrota mitään katolisen kirkon järjestäytymisestä ja käytännön toimista paikallistasolla, jonka huomattavaan aktiivisuuteen väitöskirjan päätelmät nyt viittaavat.
1200-luvulla seurakuntia ryhdyttiin järjestelemään hallinnollisesti uudelleen. Tämän ensimmäisen seurakuntauudistuksen myötä pieniä Ravattulan kaltaisia paikallisseurakuntia toisiinsa yhdistämällä muodostettiin laajempia pitäjänseurakuntia.
Tämän reformin tuloksena myös Ravattulan kirkko hylättiin viimeistään vuosisadan puoliväliin tultaessa. Paikan muistoa kunnioittamaan rakennuksen alttarin paikalle pystytettiin kookas muistoristi, josta paikka sai nykyisin tunnetun nimensä Ristimäki.
