Ruohonen: Varsinais-Suomen kirkollinen järjestäytyminen

[Jaska]

Ruohonen, Juha 2024: Ravattulan Ristimäki ja Aurajokilaakson varhaisin seurakunnallinen järjestäytyminen. (Väitöskirja)
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/vai ... vyPoc-0IOQ

Tutkimus perustuu Kaarinassa sijaitsevan Ravattulan Ristimäen kirkonpaikan arkeologisiin havaintoihin. Ravattulan kirkko on ollut matalan kivijalan päälle rakennettu, kooltaan noin 60 neliömetrin hirsirakennus. Rakennusmateriaalien joukosta puuttui kokonaan tiili, laasti ja ikkunalasi, sillä niiden käyttö tuli Suomen alueella tutuksi vasta 1200-luvun puolella.

Radiohiiliajoitusten perusteella kirkko rakennettiin pian 1100-luvun puolivälin jälkeen, viimeistään 1170-luvulla. Kirkon käyttö sijoittui noin sata vuotta kestäneen aikajakson sisään, ainakin vuosiin 1170–1230. Rakennuksen sisältä ja kirkkomaalta löytyneet rahat puolestaan ajoittuivat 1140-luvulta 1220-luvulle. Esimerkiksi vielä 1200-luvulla vainajia haudattiin juhlapuvuissaan pienesineistön kanssa – naisia kirkon pohjoispuolelle, miehiä eteläpuolelle.

Tutkimusaineistosta tehtyjen päätelmien perusteella Ravattulan kirkkoa käytti useasta lähialueen kylästä koostunut seurakunta. Kirkon rakentamista edelsi jo 1000-luvulla alkanut ruumiskalmistovaihe, jolloin mäelle haudattiin vain lähikylän väkeä. Vanhemmat haudat eivät luonteeltaan poikenneet paikan nuoremmista kirkkovaiheen hautauksista, vaan olivat Ruohosen mukaan täysin kristillisiä.

– Käsitys varhaisimpien kirkkojen perustamisesta aikaisempien esikristillisten eli ”pakanallisten” uhripaikkojen tai kalmistojen paikoille voidaan hylätä ainakin Lounais-Suomen osalta. Kirkkoja perustettiin paikallisyhteisöjen jo aiemmin käyttöön ottamien kristillisten hautausmaiden yhteyteen.

Työssä tarkasteltujen aineistojen perusteella Lounais-Suomeen ryhdyttiin pian 1100-luvun puolivälin jälkeen perustamaan pieniä alueellisia seurakuntia. Yhdessä ne muodostivat jokilaaksot kattavia kokonaisuuksia.

– Seurakuntamuodostuksen alku sopii ajallisesti hyvin yhteen Suomen lähetyshiippakunnan perustamisen kanssa. Lähetyshiippakuntakaudelta säilyneet muutamat asiakirjalähteet ja myöhemmin kirjoitetut, tapahtumia kuvailevat legendat, kronikat ja kansanrunot, ovat korostaneet lähinnä lähetyspiispojen asemaa ja heidän toimiaan hiippakunnassa. Niissä ei kerrota mitään katolisen kirkon järjestäytymisestä ja käytännön toimista paikallistasolla, jonka huomattavaan aktiivisuuteen väitöskirjan päätelmät nyt viittaavat.

1200-luvulla seurakuntia ryhdyttiin järjestelemään hallinnollisesti uudelleen. Tämän ensimmäisen seurakuntauudistuksen myötä pieniä Ravattulan kaltaisia paikallisseurakuntia toisiinsa yhdistämällä muodostettiin laajempia pitäjänseurakuntia.

Tämän reformin tuloksena myös Ravattulan kirkko hylättiin viimeistään vuosisadan puoliväliin tultaessa. Paikan muistoa kunnioittamaan rakennuksen alttarin paikalle pystytettiin kookas muistoristi, josta paikka sai nykyisin tunnetun nimensä Ristimäki.

[Jaska]

Täällä on Ruohosen ja Pricen artikkeli (2021) Ravattulan vainajien strontium-isotooppianalyysistä. Vain kaksi vainajaa ei ollut paikallisia, mutta heidänkään hauta-aineistonsa ei eronnut muista.
https://www.academia.edu/85710702/Basel ... im%C3%A4ki

[Jaska]

https://yle.fi/a/74-20130946?fbclid=IwY ... A7sOBQHiqA

– Arkeologisen aineiston perusteella tiedetään, että jotain hyvinkin merkittävää 1100-luvun puolivälissä tapahtui, Ruohonen kertoo.
– Ristiretki sanana on nyt ehkä väärä, mutta hallinnollinen tapahtuma, missä Suomi liitetään Ruotsin valtakunnan ja katolisen kirkon yhteyteen virallisesti, tapahtuu juuri tämän oletetun ristiretken aikana.

Eihän tämä voi pitää paikkaansa. Asiakirjoista tiedetään, että vasta 1200-luvun puolimaissa voidaan todistaa Ruotsin verovalta Lounais-Suomessa ja että vielä 1200-luvun alkuvuosikymmeninä paavi toimi Suomessa Riian arkkipiispan ja saksalaisten kautta. Arkeologinen aineisto ei voi tietenkään kumota historiallisia tietoja.

Eikä ole mielekästä puhua Suomesta yhtenä kokonaisuutena. Ruotsin valtapiiri laajeni täällä hyvin hitaasti, ja meni vielä monia satoja vuosia, ennen kuin laajempia alueita nyky-Suomen alueesta liitettiin Ruotsiin.

"1150-luvun retkellä olikin erilaiset vaikutukset, kuin aiemmin on oletettu: sen seurauksena seurakunnat muodostettiin.
– Eli paikallisseurakunnat perustettiin paljon otaksuttua aikaisemmin ja myös kirkkojen verkosto oli tuolloin paljon tiiviimpi, kuin mitä on aiemmin ajateltu. Eli tutkimus tuo etenkin paikallistasoon todella paljon uutta tietoa, Ruohonen kertoo."

Tämä on varmasti totta, mutta sehän ei tarkoita samaa kuin Ruotsin vallan vakiintuminen.

[Jaska]

Nyt olen tutustunut arkeologi Juha Ruohosen väitöskirjaan ”Ravattulan Ristimäki ja Aurajokilaakson varhaisin seurakunnallinen järjestäytyminen.” Aiemmin eräässä keskustelussa kritisoimani asia oli se, että Ruohonen yhdisti kirkollisen järjestäytymisen vaiheen samalla Ruotsin vallan vakiintumiseen Varsinais-Suomessa. Korostan vielä, että Ruohosen päätelmä seurakunnallisesta järjestäytymisestä vaikuttaa aivan pätevältä – heiveröiseksi jää vain sen yhdistäminen Ruotsin vallan vakiintumiseen. Ihmettelin myös, miten arkeologian keinoin edes voitaisiin todistaa tällainen ulkoisen vallan vakiintuminen seurakunnallisen järjestäytymisen mukana.

Näin Ruohonen kertoi YLEn jutussa:
”– Arkeologisen aineiston perusteella tiedetään, että jotain hyvinkin merkittävää 1100-luvun puolivälissä tapahtui, Ruohonen kertoo.
– Ristiretki sanana on nyt ehkä väärä, mutta hallinnollinen tapahtuma, missä Suomi liitetään Ruotsin valtakunnan ja katolisen kirkon yhteyteen virallisesti, tapahtuu juuri tämän oletetun ristiretken aikana.”
https://yle.fi/a/74-20130946

Itse väitöskirjasta ei löydy tälle tulkinnalle Ruotsin vallan varhaisesta vakiintumisesta sen kummempaa perustelua kuin sivulla 176 oleva viittaus siihen historiantulkintaan, jossa Firenzen asiakirjassa vuonna 1120 Ruotsin alueiden joukkoon listattu ”Findia” olisi tarkoittanut Varsinais-Suomea. Tällä perusteella Ruohonen kirjoittaa:
”Pirisen mukaan, mikäli kyseisen asiakirjan nimitys tarkoittaa (Lounais-)Suomea, dokumentilla on voitu viitata jonkinlaiseen lähetyspiispan alaiseen toimialueeseen. Toisaalta Suomi esiintyy luettelossa maana tai maakuntana, ei kirkollisena yksikkönä. Mainintaa voidaan vähimmillään pitää osoituksena alueella tapahtuneesta lähetystyöstä ja siitä, että alue kuului Ruotsin valtapiiriin.”

Kuitenkin jo ”Suomen varhaiskeskiajan lähteitä” -kirjassa mainitaan alaviitteissä, että Findia saattaa viitata myös Finnvedeniin ja Hestia Viron sijasta Gästriklandiin. Väitöskirjansa luvussa ”8. Tulokset ja pohdinta” (s. 201) ei seurakuntaorganisaation liittymistä Ruotsin vallan vakiintumiseen Ruohonen sitten enää mainitsekaan. On useita syitä, miksei Findia näytä liittyvän Varsinais-Suomeen:

1.
Ensinnäkään ei tunneta yhtään varmaa tapausta, jossa Varsinais-Suomeen olisi viitattu nimityksellä Findia. Sekä varhaiskeskiajan tekstilähteissä että jo niitä aikaisemmissa viikinkiajan riimukivissä nimitys on systemaattisesti Finland/Finlont.

2.
Toiseksi Ruotsin alueiden mainintajärjestys vaikuttaa loogiselta: ensin mainitaan keskusalueen kolme maakuntaa: (1) Östergötland, (2) Västergötland ja (3) Sveanmaan osat Västmanland, Södermanland, Närke, Tiundaland, Fjädrundaland ja Attundaland. Seuraavana mainitaan (4) Gotlanti, ja lopuksi listataan reuna-alueet: (5) Värend, (6) Findia, (7) Hestia, (8 ) Hälsingland, (9) Värmland ja (10) Tjust.

Mikäli Hestia ei olisi Gästrikland, olisi omituista, miksei tätä tärkeää maakuntaa mainittaisi lainkaan, vaikka se on lähempänä keskusmaakuntia kuin muut ydinalueen pohjoispuolelta mainitut alueet Hälsingland ja Värmland. Sen mainitsematta jättäminen jättäisi omituisen aukon keskelle Ruotsin valtakuntaa. [MUOX: Ilmeisesti Gästrikland laskettiin tuolloin vielä Tiundalandin alle.] Värend ja Tjust puolestaan sijaitsevat Smålannissa eli keskusmaakuntien eteläpuolella. Aivan Värendin vieressä sijaitseva Finnveden olisi paljon loogisempaa mainita tässä yhteydessä kuin merentakainen Varsinais-Suomi.


https://www.alkuperasivusto.fi/Ruotsi1120.jpg

3.
Kolmanneksi monet muut varhaiset asiakirjalähteet todistavat sitä vastaan, että Varsinais-Suomi olisi jo noin varhain ollut Ruotsin vallan alla. Myöhäisemmistä esimerkeistä mainittakoon paavin kirje Tanskan Lundin arkkipiispalle vuonna 1209, jossa annetaan tämän nimittää uusi piispa Varsinais-Suomeen [Finlanda], sekä paavin kirje baltiansaksalaiselle kalparitaristolle (Fratres militiae Christi Livoniae) vuonna 1232, jossa hän käskee heitä menemään Varsinais-Suomen avuksi [ad prouinciam Finlandie].
https://df.narc.fi/document/48
https://df.narc.fi/document/80

Argumenttien valossa vuoden 1120 Firenzen asiakirjan Findian tulkitseminen Varsinais-Suomeksi ei vaikuta ollenkaan perustellulta, ja sitä myöten putoaa pohja myös Ruotsin vallan vakiintumiselta Varsinais-Suomessa jo 1100-luvun puolimaissa. Seurakunnallinen järjestäytyminen Varsinais-Suomessa saattaa liittyä aivan yhtä hyvin tanskalaisten tai baltiansaksalaisten aktiivisuuteen alueella.