JakomäenNeruda kirjoitti:Mielenkiintoista. Onko tarkempaa tietoa, milloin löytötyhjiö suunnilleen alkaa?
Eri aikoina eri alueilla - pääkaupunkiseudulla jo ajanlaskun alun tienoilla, Länsi-Uudellamaalla (Karjaan seutu) tuhat vuotta myöhemmin. Muilla alueilla (ml. Pohjanlahti) siinä välissä. Syyt varmaan vaihtelevat eri alueilla, mutta miksi rannikot kerran loytötyhjiön alettua pysyvät tyhjiössä rautakauden loppuun asti? Uskottavaa selitystä on vaikea keksiä.
Järjestys on suunnilleen seuraava (vuosiluvut vain suuntaa antavia):
1. pääkaupunkiseutu (1 AD)
2. Porvoon seutu, Kymenlaakso, Satakunnan rannikko (200 AD)
3. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikko (500 AD)
4. Etelä-Pohjanmaan rannikko (800 AD)
5. Länsi-Uusimaa ja Ahvenanmaa (950 AD)
6. Luoteinen Varsinais-Suomi (1050 AD)
6. vaihe on todennäköisesti kristillisten hautaustapojen aiheuttama näennäinen tyhjiö, ja osa tutkijoista kiistää asutuksen katkeamisen myös (ainakin) tapahtumien 4 ja 5 yhteydessä. Mutta vaikea tuossa on mitään erityistä kokonaiskuviota nähdä. Erityisesti Ahvenanmaan tyhjiö on ällistyttävä. Siellähän elinolot olivat parhaasta päästä. Outoa on sekin, että Etelä-Pohjanmaalle iskee tyhjiö juuri kun viikinkiaika alkoi kasvattaa pohjoisten asutusalueiden taloudellisia mahdollisuuksia.
Olisiko ryöstöretkeily Itämerellä ollut jo roomalaisajalla niin raivokasta, että se olisi autioittanut jo silloin joitakin alueita - ja oliko merenrannan vaaranalaisuus niin johdonmukaisen pysyvä tila, että kerran autioitunut pysyi autiona keskiajalle saakka? Miksi Virossa asutus ulottuu lähelle rannikkoa (ei ihan meren rannalle sentään) ja miksi Laatokan - viikinkimeri sekin kai oli - rannoilla viikinkiaika kasvattaa asutusta? Miksi Karjaan löytötyhjiö alkaa vasta viikinkiajan lopulla - ja miksi indikaatioita Uudenmaan rannikoien uudesta asuttamisesta on jo 1100-luvulla, jolloin vendit, saarenmaalaiset ja muut etelän veijarit riehuivat pahimmillaan?
Todellinen arvoitus. Ehkä ufot keskittivät abduktiotoimintansa Suomen rannikoille tuohon maailmanaikaan.
Rannikkoasutuksen mahdollisia ongelmia olivat ainakin:
- merellisen ryöstöretkeilyn uhka (ainakin teoreettisena mahdollisuutena)
- helpompi joutuminen kosketuksiin uusien infektiotautien kanssa
- Pohjanlahden rannikolla maan kohoamiseen liittyvät ympäristömuutokset
- Perämeren ympäristössä tietysti jo lyhyeen kasvukauteen liittyvät ongelmat
Mutta rannikko- ja saaristosijainnissa oli etunsakin, ja luulisi niiden painaneen vaa'assa enemmän kuin ongelmien.
luin jonkun Hämeen kunnan (en nyt muista minkä niistä) paikallishistoriaa 30-luvulta ja tiedoista sai kuvan, että Hämeen asutus olisi voimakkaasti vähentynyt tai jopa kokonaan lakannut kansainvaellusajan lopulla ja vasta viikinkiajalla tulee lisää löytöjä. Onko tämä jo vanhentunut käsitys vai pitääkö se edelleen kutinsa?
Ei se oikeastaan pidä. Hämeen asutus kyllä kasvaa kalmistolöydöistä päätellen voimakkaasti viikinkiajalla, mutta kyllä merovingiaikakin on edustettuna, vaikka ei yhtä runsaasti kuin lounaisrannikolla.