Lähetetty: 05 Elo 2014 00:33
aikalainen kirjoitti:Sami Raninen kirjoitti:Perinnesidonnaisissa, niukasti ylijäämää tuottavissa ja erikoistumisasteeltaan alhaisissa varhaiskantaisissa yhteisöissä uuden tekniikan omaksuminen ei välttämättä ollut helppoa eikä nopeaa.
Joo. Se oikeastaan palautuu pohjimmiltaan niihin mainitsemiisi kustannusten ja hyötyjen suhteeseen.
Satunnaisen myötätuulen hyödyntäminen lehväpurjeilla on helppoa, halpaa ja antaa vielä mahdollisuuden meloa tai soutaa siinä sivussa.
Mistä se etymologinen johdos *burja->purje-sanastolle siis löytyy? Esitetty indoeurooppalainen kantasana esim. liittyy raskaana olemiseen, merkityksessä "kantaa", vähän kuin ruotsin bära.
"Myös purje on nähdäkseni selvästi germ. perua. Reino Peltola on vakuuttavasti käsitellyt
sanan etymologiaa (Studia Fennica XII, s. 28—57) ja päätyy siihen, että purje (ims. *purjes)
on johdos kantasuomen sanasta *purja, jonka jatkajia on lapissa (vrt. SKES 3, 652): lpL
pdr'je (kuoVka-) 'hyvin karvainen turkki', N borje 'pitkä- ja tiheävillainen lammas; pitkäkarvainen
peski; tiheäoksainen pensas; leventelevä, tärkeilevä ihminen'. Originaaliksi sopii
germ. *burja-, jonka skand. jatkajilla (msk. byrr jne.) on merkitys 'myötätuuli = purjetuuli'."
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 70_178.pdf
Siis: myötätuuli-sanasto tuottaa lainattaessa sanastoa, jolla kuvaillaan lampaan turkkia? Väittäisin että "purje" tosiaan vain kuvaa tiheää lehvästöä, kuten Peltola ilmeisesti on päätellytkin. Voihan olla että sana lainattiin germaaniin, eikä päinvastoin. Varsinkin jos etymologinen johdos liikkuu tasolla olla raskaana, synnyttää->myötätuuli->hyvin karvainen turkki. Tämä on jo lähes tasolla ger *hlaiwa, "hautakumpu", -> IMS laiva, "alus".