Kinaporin kalifi kirjoitti:Purjehdustekniikka muuttui ajan myötä. Ensin ehkä lehväpurje, sitten raakapurje, jonka jälkeen jo haruspurjeet jne. Vanhin sanasto voi siksi olla omaperäistä tai aivan eri lähteestä kuin nuorempi. Muistelen esim. Lemminkäisen kavahtaneen veneen kasisliekaan kiivetessään mastoon. Kiipesikö hän siis vantteihin vai minne?
Liittyen purje-sanastoon lainaan itseäni:
"Gösta Bågenholm on tehnyt tutkielman muinaisesta skandinaavisesta merisanastosta, sanastoa löytyy eräänlaisena merisanojen synonyymirunona tai luettelona osana Eddaa, nimellä Bulur. Runo ajoittuu 1200-luvulle ja se on aika kattava. Gösta toteaa että skandinaavien laivat olivat nykyaikaisessa mielessä purjeettomia viikinkiajalle saakka, perusteena on se ettei niissä ( Hjosrtspring 300 eaa, Nydam 200-400 jaa) ole mastonjalkaa, ei siis purjettakaan. Varhaisin raakapurjeella varustettu laiva löytyy kuvana Sparlösa-kivestä Länsi-Götanmaalla, noin 750-800 jaa. Bulur ei tunne muuta purje-sanaa kuin sanan segel eri muodoissa.
Mastonjalka ei kuitenkaan ole yksiselitteinen maston edellytys, sillä Gösta tuo esille murteellisen segelträ-sanaston, jolla tarkoitetaan joko tuhtoa jossa on reikä pientä mastoa varten tai mastoa. Kyseessä olisi siis piittaan tuettu takila, tuhdolla tai ilman.
Gösta tuo tässä yhteydessä esille saameen borjjas, pårjas, suomen purje, liettuan bure ja latvian buras-sanaston jonka hän epäilee perustuvan saamelaiseen merenkulkuteknologiaan ja -sanastoon. Väittäisin itse segelträ-sanastonkin viittaavan siihen, että lehtipuu-purjeen käyttö olisi yleinen malli Skandinaviassa jo kauan sitten ja sanan merkitys saamessa, "tiheä pensas" tms. todistaa vähintään sen saamelaisen alkuperän puolesta."
Purjehtiminen olisi siis yleistynyt viikinkiajalla, uralinpuhujat olisivat sitten lainanneet sanan purje skandinaaveilta mutta skandinaavit olisivat itse lopettaneet ko. sanan käytön parissa sadassa vuodessa, vaihtaen sen täysin segel-sanastoon? Ei kuulosta uskottavalta.
Tuon "purje"-sanaperheen taustalla on sanottu olevan kantagermaanin *
burja-, josta on sittemmin tullut myös muinaisislannin
byrr ('myötätuuli, suotuisa tuuli'; nykyislannin
byr 'myötätuuli; onni; tuuri') ja ruotsin samamerkityksinen
bör (ks. esim.
Eesti etümoloogiasõnaraamat;
SAOB.)
Lainautumissuunta olisi ilmeisesti skandinaavit > itämerensuomalaiset > baltit, mikäli se noudattaisi sitä suuntaa, minkä Jorma Koivulehto käsittääkseni (en nyt osaa sanoa lähdettä) on esittänyt koskevan "laiva"-sanaa. "Laiva"-sanankin lähtökohtana lienee kantagermaani ja siellä sana *
flauja- (muinaisislannin
fley 'laiva', '(pieni) lautta', viron
laev, vatjan
laev, liettuan
laivas).
"Segel"-sanan alkuperä skandinaavisissa ja muissa germaanikielissä ei ole kiistaton.
SAOB sanoo asiasta näin "möjl. avledn. till den rot som föreligger i lat.
secare, skära (se SAX sbst.¹,), med en urspr. bet.: avskuret tygstycke".
Kenties tässä purje-asiassa on jotain samankaltaista kuin toisen ketjun germaanin
rauđ-/
rauđi vs. keltin "järn" kanssa: uusi tekniikka, uuden kulttuurin uudentyyppinnen esineistö, uusi näkökulma tai jokin muu sellainen seikka ehkä vaikuttaa siihen, että sanastossa tapahtuu muutoksia [Vähän siihen tapaan, että kaikki hiihtokengät ovat äkkiä monoja, rautasängyt hetekoja ja laktoosittomat tuotteet hylaa
].