Rautakauden miekkojen kehitys

Suomessa noin 500 eaa.-1200 jaa.

ViestiKirjoittaja wejoja » 25 Heinä 2013 19:53

Thurisaz kirjoitti:Myönnän molempien teidän kysymykset päteviksi, itse vetoan vain todennäköisyyksiin. :)

Bysantti oli rikkaampi kuin Frankkien valtakunta ja siellä oli iso vakituinen armeija = varaa valmistaa tälläista sarjaa.

Siellä oli myös paljon Frankkeja palkkasotilaina, miksei siis myös seppiä?

Tosin sieltä löytyykaikki muut Germaanit, myös Skandinaavit, joten kaikki palapelin palaset ovat samassa paikassa.

Jos miekat liittyvät joukko-osastoihin, niitä löytyykin pääasiassa sieltä minne omistajat ovat haudattu.


Aivan niin, wooz-teräsmiekan hinta lienee ollut huikea, jos huonommastakin maksettiin kymmeniä hevosia ja/tai satoja hehtaareita maita...

Aseistetulla armeijalla/joukko-osastolla oli luonnollisesti omat seppänsä, jotka liikkuivat myös sotaretkillä kaikkine varusteineen. Käytäntö oli pakon sanelema jo tuhatta vuotta aiemmin antiikin armeijoissa. Työtä riitti niin aseistuksen ja suojavarusteiden kuin hevosrautojen ja työkalujen ym. takomisessa.
wejoja
 

ViestiKirjoittaja Thurisaz » 25 Heinä 2013 20:25

Täältä löytyy Romanian Ulfberht ja muita Bysantin miekkoja.

Huomatkaa myös miekoissa esiintyvät merkinnät ja muu symboliikka/kirjoitus maalauksissa jos tunnistatte jotakin.


http://medievalswordmanship.wordpress.c ... ne-swords/
Thurisaz
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 854
Liittynyt: 11 Heinä 2013 02:07

ViestiKirjoittaja TTJ » 25 Heinä 2013 23:07

wejoja kirjoitti:Ylihiilisiä teräksiä valmistettiin laajalla rintamalla aina Etelä-Intiasta ja Sri Lankasta (jolla alueella taito alun perin kehitettiin) Bysantin kautta aina Keski-Eurooppaan (Tekki). Joidenkin tekstien mukaan jopa Skotlannissa olisi sulatettu woozia rautakaudella, mutta en ole löytänyt tutkimusta mistään.

Pääsääntöisesti sepät kuitenkin hallitsivat ahjohitsauksen kaikkialla, joten jos terästä saatiin jostain ostettua, miekat on voitu takoa periaatteessa missä tahansa.


Olen ymmärtänyt että wootzia kyllä ostettiin harkkoina Syyriasta, mutta sitä ei osattu Euroopassa käsitellä ja yleensä teräs meni pilalle. Viikinkien ja merovinkien kuuluksi tekemä ahjohitsaus eli kuvioteräs on siis ihan eri asia.

Wootzin etuhan oli siinä että se oli käytännössä homogeenista terästä aikana jolloin teräksen valmistus onnistui lähinnä tuurilla.

Ulfberht voi hyvinkin olla yksinkertaisesti kuuluisa seppä jonka nimi otettiin tavaksi väärentää. Vastaava esimerkki myöhemmältä ajalta on Andrea Ferara.
TTJ
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 532
Liittynyt: 28 Marras 2011 02:55

ViestiKirjoittaja aikalainen » 25 Heinä 2013 23:20

aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja wejoja » 26 Heinä 2013 00:17

TTJ kirjoitti:Olen ymmärtänyt että wootzia kyllä ostettiin harkkoina Syyriasta, mutta sitä ei osattu Euroopassa käsitellä ja yleensä teräs meni pilalle. Viikinkien ja merovinkien kuuluksi tekemä ahjohitsaus eli kuvioteräs on siis ihan eri asia.

Wootzin etuhan oli siinä että se oli käytännössä homogeenista terästä aikana jolloin teräksen valmistus onnistui lähinnä tuurilla.

Ulfberht voi hyvinkin olla yksinkertaisesti kuuluisa seppä jonka nimi otettiin tavaksi väärentää. Vastaava esimerkki myöhemmältä ajalta on Andrea Ferara.


Voi hyvin olla, että muistan väärin. Dataa on niin valtava määrä, etten pysty nyt tarkistamaan asiaa. Muistelen kuitenkin Radovan Pleinerin käsitelleen aihetta jossain metallurgien seminaarissa ja olennaista oli mainitun alueen rautamalmin mangaanipitoisuus. Siis Tshekin tai Itävallan kulmilla...

Pieni lisäys ahjohitsaukseen, joka oli välttämätön tekniikka kaikessa taonnassa ennen sähköä ja sähköhitsausta. Taito omaksuttiin jo parituhatta vuotta ennen viikinkiaikaa. Ammattisepät hallitsevat sen vieläkin. Ahjohitsaus ei siis tarkoita automaattisesti teräaseiden koristelua, eikä teräksenvalmistusta, vaikka niissäkin tekniikoissa ahjohitsaustaito on olennaista. Arkeologit kutsuvat kaikkea ahjohitsaamista damaskoinniksi.

Raudanvalmistusuunissa pieniksi palasiksi uunin eri osiin levinneet raudanpalat liitettiin yhteen ahjossa hitsaamalla ja samalla rauta puhdistui. Aihiota venytettiin-taitettiin-ahjohitsattiin, eli kansanomaisesti "käännettiin ja kaulittiin" kymmeniä kertoja, jolloin rakenteesta tuli sitkeä. Lisäksi sulamisprosessissa rautaan jäänyt kuona lentää lähes sulassa tilassa pois ja aine puhdistuu. Taitavat sepät saivat tässä vaiheessa nostettua myös raudan hiilipitoisuutta yli C 0,5% ja se muuttui karkenevaksi teräkseksi.

Kaikki rautakautiset teräaseet on siis ahjohitsattua rautaa ja/tai rautaa ja terästä. Yksi karkaisussa kovaksi muuttuva hiiliteräslamelli jätettiin teränsuuhun, jota sitten hiilettömän raudan lamellit ympäröivät.

Kuten toteat, vain osa sepistä hallitsi teräksen hiiletyksen ahjossa ja siksi myös rautakautisissa vähähiilisissä eli lähes karkenemattomissa teräaseissa voi nähdä ahjohitsaussaumoja.
wejoja
 

ViestiKirjoittaja wejoja » 26 Heinä 2013 00:19



Kyseisen teräksen kehitystyö tehtiin tietääkseni Tampereen valimotekniikan laboratoriossa.
wejoja
 

ViestiKirjoittaja TTJ » 26 Heinä 2013 02:33

wejoja kirjoitti:
TTJ kirjoitti:Olen ymmärtänyt että wootzia kyllä ostettiin harkkoina Syyriasta, mutta sitä ei osattu Euroopassa käsitellä ja yleensä teräs meni pilalle. Viikinkien ja merovinkien kuuluksi tekemä ahjohitsaus eli kuvioteräs on siis ihan eri asia.


Voi hyvin olla, että muistan väärin. Dataa on niin valtava määrä, etten pysty nyt tarkistamaan asiaa. Muistelen kuitenkin Radovan Pleinerin käsitelleen aihetta jossain metallurgien seminaarissa ja olennaista oli mainitun alueen rautamalmin mangaanipitoisuus. Siis Tshekin tai Itävallan kulmilla...


Mjaah, voi olla. Tietääkseni wootz-teräksen valmistus keskittyi Intia-Afganistan-akselille, Persiassakin on valmistettu samantapaista terästä, jostain hämärästi muistelisin että Kaukasukseltakin olisi löytynyt jälkiä laajamittaisesta teräksenvalmistuksesta. Euroopassa kyllä keskiajalla opittiin tekemään sen kokoisia ahjoja ja masuuneja että saatiin valmistettua entistä suurempia määriä terästä ja ahjohitsaus jäi pois käytöstä, mutta olen ymmärtänyt ettei wootzin kaltaisia upokasteräksiä valmistettu Euroopassa kuin vasta uudella ajalla. Wootzille on tyypillistä terään muodostuva mikrosahahammastus, joka teki siitä hyvän leikkaamaan pehmeitä materiaaleja, esimerkiksi nahkaa, kangasta tai lihaa...Euroopassa uskottiin mm. että Lähi-Idän sepät karkaisivat miekkansa eläviin orjiin.

Olen sellaistakin lukenut että varsinaista wootz-terästä saatiin vain jonkun tietyn kaivoksen malmista, jossa sattui olemaan runsaasti nikkeliä ja vanadiinia. Kun kaivos ehtyi, ei saman laatuista terästä enää saatu aikaiseksi.

wejoja kirjoitti:Kaikki rautakautiset teräaseet on siis ahjohitsattua rautaa ja/tai rautaa ja terästä. Yksi karkaisussa kovaksi muuttuva hiiliteräslamelli jätettiin teränsuuhun, jota sitten hiilettömän raudan lamellit ympäröivät.


Juu, alkujaan kuvioteräs on voitu kehittää eräänlaiseksi laadun takeeksi. Antiikin ajan gallialaisten käyttämät miekat oli tehty hitsaamalla rautakankia suoraan yhteen, ja aikalaistodistusten mukaan ne eivät olleet kovin hyviä. Saumat ratkeilivat ja miekat taipuivat. Sen sijaan frankit, merovingit ja viikingit olivat kuuluisia erinomaisista miekoistaan.

Muinaisteräksistä mainio artikkeli lontooksi: http://www.tf.uni-kiel.de/matwis/amat/def_en/articles/road_to_damascus/sword_forum1.html

Kuten tuolla Rosellin sivullakin todetaan, vaikka kuvioteräs (jota kutsutaan nykyisin joskus 'mekaaniseksi damaskukseksi') näyttää pintakuvioinniltaan aika samanlaiselta kuin wootz, kuviointi on peräisin eri prosessista. Tämä aiheuttaa paljon sekaannusta. Rehellisyysrajoitteiset sepät ovat joskus vain mekaanisesti tai hapolla karhentaneet tavallisesta teräksestä tehdyn terän pinnan ja väittäneet sitä damaskus-teräksi....
TTJ
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 532
Liittynyt: 28 Marras 2011 02:55

ViestiKirjoittaja aikalainen » 26 Heinä 2013 07:28

Aiheesta on Wikipediassa jotakin suomeksikin, laadusta en tiedä:

Historiallisesti ensimmäisen kerran terästä valmistettiin Bessemer-prosessia muistuttavalla tavalla Qin-dynastian aikana Kiinassa. Sulaan valurautaan lietsottiin ilmaa, jolloin ylimääräinen hiili paloi pois. Intiassa keksittiin upokasteräksen valmistus 300-luvulla. Kankirautaa kuumennettiin upokkaassa lasimurskan ja hiilen kanssa. Lasi sulaessaan sitoi raudan epäpuhtauksia, ja hiili imeytyi kiinteään rautaan. Näin saatua korkealaatuista terästä kutsutaan nimellä wootz. Upokasteräksen valmistustaito siirtyi Eurooppaan, mutta painui unohduksiin Länsi-Rooman luhistumisen myötä. Wootzin valmistus vaati kuitenkin hyvin korkealaatuista rautaa, ja intialaisten korkealaatuisten malmien ehtyminen 1600-luvulla merkitsi myös wootzin valmistustaidon häviämistä, sillä prosessi siirtyi suullisena perimätietona isältä pojalle.

Keskiajalla kehitettiin seostusteräksen valmistus. Siinä valurautaa ja kankirautaa taottiin yhteen niin, että tuloksena oli takoterästä. Damaskoksen sepät kehittivät taidon huippuunsa, ja tuloksena oli damaskiteräs. Viikinkiajalla Damaskoksen teräs ja damaskolaismiekat olivat maailmankuuluja, sillä ne olivat yhtäaikaisesti sitkeitä ja kovia. 1000-luvulla damaskointitaito levisi ympäri Eurooppaa, ja varsinkin Solingenin ja Toledon miekkasepät olivat maailmankuuluja. Ruotsissa kehitettiin 1300-luvulla ahjoteräksen valmistus: ruotsalainen rauta oli intialaisen tapaan hyvin puhdasta ja sopi ahjoteräksen valmistukseen. Ruotsalaista kankirautaa pakattiin kivisiin laatikoihin yhdessä sysien kanssa, ja näitä kuumennettiin ilmattomassa tilassa noin viikon ajan noin 1100 °C:n lämpötilassa. Osa hiilestä absorboitui rautaan, ja tuloksena oli wootzin kaltaista ahjoterästä. Taalainmaalaisen Moran kaupungin miekkasepät kehittivät keskiajalla sitkeydestään ja kestävyydestään tunnettujen morapuukkojen valmistuksen ahjoteräksestä ja kankiraudasta.

Wootzin salaisuudet alkoivat paljastua vasta 1700-luvulta lähtien, kun metallurgiasta muotoutui taidon sijaan tiede. Englannissa upokasteräksen teollinen tuotanto alkoi 1740. Upokasterästä pidetään yhä tänäänkin kaikkein korkealuokkaisimpana teräksenä, ja seostamalla siitä saadaan erikoisteräksiä. Se sopii erityisesti työkaluterästen valmistukseen. Historiallisen wootzin valmistustaito rekonstruoitiin uudelleen arkeologien, metallurgien ja seppien yhteistyönä 1980-luvulla Englannissa, ja Suomessa se on tuotteistettu teolliseksi prosessiksi.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja aikalainen » 26 Heinä 2013 07:32

http://www.roselli.fi/tuotteet/uhc-puukot/
http://www.roselli.fi/tuotteet/damasti-taotut-tuotteet/

Rosellin hinnastosta: Damasti Eräpuukko 1090,00
- Tuollaisella eräpuukolla kelpaa viiltää makkarapaketti auki.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja TTJ » 26 Heinä 2013 11:48

aikalainen kirjoitti:
http://www.roselli.fi/tuotteet/uhc-puukot/
http://www.roselli.fi/tuotteet/damasti-taotut-tuotteet/

Rosellin hinnastosta: Damasti Eräpuukko 1090,00
- Tuollaisella eräpuukolla kelpaa viiltää makkarapaketti auki.


Se kelpaa myös unohtaa mättäälle kun lähtee nuotiopaikalta...Lapissa turistin tuntee siitä että hänellä on kallis käsintehty puukko, ja paikallisella on 5 euron Mora.
TTJ
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 532
Liittynyt: 28 Marras 2011 02:55

ViestiKirjoittaja wejoja » 26 Heinä 2013 12:31

Kokemuksesta voin vakuuttaa, että prosessi on kaikkineen vaikea varsinkin rautakautisia menetelmiä käyttäen ja prosessiin tuhraantuu valmisteluineen useita viikkoja. Ja kun on sitten enemmän ja vähemmän tuurilla onnistunut valmistamaan hematiittimullasta ensin C 0,2% rautaa ja siitä edelleen 1,31,7% ylihiiliterästä ja siihen päälle taonnat, kahva, koristelu, sekä tuppi päälle, niin ei millään viitsi puukosta ihan viidelläkympillä luopua.

Hyvä huomio lapin turisteista :lol: :lol: :lol:
wejoja
 

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja Thurisaz » 30 Marras 2013 15:54

Mielenkiinnolla oletan varmistuuko Hämeen löytö Ulfberht miekaksi, kertoo jotain sen arvosta jos se laitetaan hautaan satojen vuosien jälkeen vanhana teknologiana ja rikkinäisenä.
Thurisaz
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 854
Liittynyt: 11 Heinä 2013 02:07

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja putkonen » 30 Marras 2013 16:49

Thurisaz kirjoitti:Mielenkiinnolla oletan varmistuuko Hämeen löytö Ulfberht miekaksi, kertoo jotain sen arvosta jos se laitetaan hautaan satojen vuosien jälkeen vanhana teknologiana ja rikkinäisenä.


Olen päässyt tässä todella mielenkiintoisessa dokumentissa jo kohtaan, missä arvellaan viikinkien kuljettaneet veneillään Ulfberht-miekan raaka-ainetta Iranista saakka...
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 30 Marras 2013 19:07

Noiden miekkojen teräksen raaka-aine jäljitettiin jossain tutkimuksessa Afganistaniin. Kuulemma muualla ei ollut vastaavaa. Outoa tässä olisi mm. se, että pakana-viikingit olisivat vieneet tämän raaka-aineen Etelä-Saksaan kristitylle sepälle työstettäväksi. Seppä oli antanut tämän upean tappovälineen viikingille, joka sitten painui Ranskaan ryöväämään toisia kristittyjä. Jokin tässä ei täsmää.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja putkonen » 30 Marras 2013 19:33

Mutta "Ulfberht" onkin brändi eikä jonkun tietyn etelä-saksalaisen sepän merkki.

Näin ainakin nämä saksalaiset väittävät:
Pieni ja yksinkertainen saksan luetun-ymmärtämis-tehtävä, kahlaappa nämä kuvatekstit läpi.
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja Thurisaz » 30 Marras 2013 19:40

Sigfrid kirjoitti:Noiden miekkojen teräksen raaka-aine jäljitettiin jossain tutkimuksessa Afganistaniin. Kuulemma muualla ei ollut vastaavaa. Outoa tässä olisi mm. se, että pakana-viikingit olisivat vieneet tämän raaka-aineen Etelä-Saksaan kristitylle sepälle työstettäväksi. Seppä oli antanut tämän upean tappovälineen viikingille, joka sitten painui Ranskaan ryöväämään toisia kristittyjä. Jokin tässä ei täsmää.


Siksi olenkin argumentoinut Bysanttilaista alkuperää, siellä oli vakinainen armeija jonne värvättiin pohjolasta väkeä valtavia määriä.
Thurisaz
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 854
Liittynyt: 11 Heinä 2013 02:07

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 30 Marras 2013 20:16

Thurisaz kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti:Noiden miekkojen teräksen raaka-aine jäljitettiin jossain tutkimuksessa Afganistaniin. Kuulemma muualla ei ollut vastaavaa. Outoa tässä olisi mm. se, että pakana-viikingit olisivat vieneet tämän raaka-aineen Etelä-Saksaan kristitylle sepälle työstettäväksi. Seppä oli antanut tämän upean tappovälineen viikingille, joka sitten painui Ranskaan ryöväämään toisia kristittyjä. Jokin tässä ei täsmää.


Siksi olenkin argumentoinut Bysanttilaista alkuperää, siellä oli vakinainen armeija jonne värvättiin pohjolasta väkeä valtavia määriä.


Tuo olisi käypä selitys miekkojen esiintymiselle näin pohjoisessa ja myös ns. viikingeillä. Bysantti ei ehkä olisi niin paljon vastustanut aseiden myymistä frankkien ym länsikristittyjen vihollisille. Bysantti alkuperänä selittäisi myös aseet Suomessa, olihan täällä kauppatavaraa.

Eli Saksan ja Bysantin yhteyksien poliittinen sivujuoni toi näitä aseita pohjolaan.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja Thurisaz » 30 Marras 2013 21:25

Sigfrid kirjoitti:
Thurisaz kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti:Noiden miekkojen teräksen raaka-aine jäljitettiin jossain tutkimuksessa Afganistaniin. Kuulemma muualla ei ollut vastaavaa. Outoa tässä olisi mm. se, että pakana-viikingit olisivat vieneet tämän raaka-aineen Etelä-Saksaan kristitylle sepälle työstettäväksi. Seppä oli antanut tämän upean tappovälineen viikingille, joka sitten painui Ranskaan ryöväämään toisia kristittyjä. Jokin tässä ei täsmää.


Siksi olenkin argumentoinut Bysanttilaista alkuperää, siellä oli vakinainen armeija jonne värvättiin pohjolasta väkeä valtavia määriä.


Tuo olisi käypä selitys miekkojen esiintymiselle näin pohjoisessa ja myös ns. viikingeillä. Bysantti ei ehkä olisi niin paljon vastustanut aseiden myymistä frankkien ym länsikristittyjen vihollisille. Bysantti alkuperänä selittäisi myös aseet Suomessa, olihan täällä kauppatavaraa.

Eli Saksan ja Bysantin yhteyksien poliittinen sivujuoni toi näitä aseita pohjolaan.


Juurikin näin mutta näkisin ne peräti oleellisena osana joukko-osastoihin kuuluvien varustusta, pitää vähän kaivella joskus löytämiäni maalauksia Bysantista.
Thurisaz
Kielevä karjalainen
Kielevä karjalainen
 
Viestit: 854
Liittynyt: 11 Heinä 2013 02:07

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja Jaska » 30 Marras 2013 21:55

putkonen kirjoitti:Mutta "Ulfberht" onkin brändi eikä jonkun tietyn etelä-saksalaisen sepän merkki.

Näin ainakin nämä saksalaiset väittävät:
Pieni ja yksinkertainen saksan luetun-ymmärtämis-tehtävä, kahlaappa nämä kuvatekstit läpi.

Tuo dokumentti tuli keväällä telkusta, ja siinä kerrottiin että heikommasta metallista tehdyn väärennöksen tunnistaa siitä, että siinä oli se loppuristi tekstissä väärässä paikassa. Oliko se niin, että aidoissa on peräti +VLFBERH+T...?

Sikäli kohteliasta väärentäjiltä, etteivät väärentäneet signatuuria oikein. Vain lukutaidottomat moukat kärsivät, kun taas laatutietoiset ja lukutaitoiset osasivat välttää sortumasta halpaan piraattikopioon. Tästähän voisi tietysti päätellä jotain siitäkin, että väärentäjillä oli ehkä suhteita... Ehkä oikea Ulfberht-takomo sai rojaltit halvoista väärennöksistäkin? :wink:

Tai ehkä olisi vain käynyt heikosti, jos olisi erehtynyt myymään jollekulle mahtimiehelle väärennöksen aitona. Itsesuojeluvaisto se kai on väärentäjälläkin.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiKirjoittaja putkonen » 01 Joulu 2013 04:38

Wikinger (Männer in Verkleidung anlässlich eines Festes in Schottland): "Ein echtes Ulfberht hat eine Schneide, die, egal wie oft man sie schleift, immer scharf bleibt". Wenn der Besitzer eines gefälschten Ulfberht-Schwertes Glück hatte, merkte er die Schummelei beim Schleifen der Klinge.

Ulfberht-Schwert: Fast alle Schwerter des 9. und 10. Jahrhunderts hatten in ihrem Inneren ein weiches Herz aus Eisen. Nur die äußere Schicht – an den tödlich scharfen Kanten - ist aus hartem Stahl. Nicht so jedoch die Schwerter des Ulfberht, ...

... die hatten auch ein stählernes Herz, das vom anderen Ende der Welt kam - aus Afghanistan, Persien oder gar Indien

Ulfberht schmiedete hochwertigen Stahl aus dem Morgenland zu extrem kohlehaltigem Tiegelstahl*, der elastisch genug war, um daraus durchgängige Klingen zu machen. Sie waren aber so hart, dass die Schneiden scharf blieben – für immer.

Ulfberht war viel eher eine Marke als der Rufname eines begabten Schmiedes, denn viele Schwerter über einen langen Zeitraum trugen die Kennung +VLFBERH+T.

Die Mehrzahl der Schwerter mit dieser Kennzeichnung fanden die Archäologen in Skandinavien und an der Ostseeküste.

Zeichnung eines Ulfberth-Schwerts, das in der Elbe gefunden wurde: Mit der Kennung +VLFBERH+T markierte die Werkstatt des echten Ulfberht ihre Klingen. Auf den Kopien aber ist die Schreibweise oft +VLFBEHRT+.

Das Kreuz hinter dem T ist die typische Schreibweise für Schwerter aus Eisen, bei denen nur die Klingenränder aus Stahl sind. Hier aber ist die Zeichnung eines Originals zu sehen.


*Tiegelstahl
Der Stahl wurde im Tiegelofen unter Einhaltung einer genauen chemischen Zusammensetzung hergestellt, siehe auch Wootz. Heute im Allgemeinen durch Elektrostahl ersetzt.




Käännös Spiegelin kuvateksteistä:


Aidolla Ulfberhtillä oli terä joka pysyi aina terävänä riippumatta siitä, miten usein sitä teroitettiin. Väärennetyn miekan omistaja saattoi huomata väärennöksen vasta teroittaessaan miekkansa terää.

Melkein kaikilla 800- ja 900-lukujen miekoilla oli sisäosassaan pehmeä rautaydin. Vain tappavan terävän reunan uloin kerros oli kovaa terästä. Näin ei kuitenkaan ollut Ulfberht-miekan tapauksessa.

...niillä oli teräksinen ydin, joka oli kotoisin toiselta puolelta maailmaa - Afganistanista, Persiasta tai jopa Intiasta.

Ulfberht takoi itämaisen teräksensä hiilipitoisesta teräksestä (sulatusuunista), joka oli niin elastista, että siitä kyettiin valmistamaan terä kokonaisuudessaan. Miekat olivat niin teräviä, että terä pysyi ikuisesti terävänä.

Ulfberht oli enemmän miekkatyypin kuin takojan nimitys, sillä useissa pitkän aikavälin miekoissa on merkintä +VLFBERH+T

Suurin osa miekoista, joissa on tämä merkintä, on löydetty Skandinaviasta ja Itämeren rannikolta.

Piirros Elben rannalta löydetystä Ulfberht-miekasta: Aitoja Ulfberht-miekkoja takovan pajan merkki (ei siis välttämättä juuri se alkuperäinen Ulfberhtin paja, vaan tätä aitoa brändiä takova paja, joka saattoi olla myöskin Etelä-Saksan ulkopuolella, Skandinaviassa tai juuri Itämeren rannikolla): +VLFBERH+T. Kopiossa on käytetty usein kirjoitustyyliä +VLFBEHRT+

Risti T:n takana on tyypillinen rautamiekoille, joissa vain terän reunaosa on terästä.


Tarvitaanko tässä nyt välttämättä Bysanttia välittäjäksi, jos oletetaan, että Ulfberht-merkkisiä miekkoja valmistettiin viikinkien ja/tai Itämeren alueen seppien toimesta "Ulfberht-lisenssillä" itämailta hankituilla raaka-aineilla eli afganistanilais/persialais/intialais- "Ulfberht-terässekoituksella"?
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

EdellinenSeuraava

Paluu Rautakausi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa