Sivu 3/6

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 12:15
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
putkonen kirjoitti:Tarvitaanko tässä nyt välttämättä Bysanttia välittäjäksi, jos oletetaan, että Ulfberht-merkkisiä miekkoja valmistettiin viikinkien ja/tai Itämeren alueen seppien toimesta "Ulfberht-lisenssillä" itämailta hankituilla raaka-aineilla eli afganistanilais/persialais/intialais- "Ulfberht-terässekoituksella"?

Alkuperäisten miekkojen metalliseos on kiistatta esim. iranilaista ja Persian kanssa kauppaa kävi islamilainen Bolgar. Metalli olisi siten voinut kulkeutua sitä kautta pohjoiseen, mutta itse miekkojen levikin perustella epäilen niitä tehneen pajan sijainneen Väinäjoen suussa, liiviläisalueella. Toinen vaihtoehto olisi joku Kaupin kaltainen keskus eteläisen Baltian puolella. Suhteessa Suomen alueeseen miekkojen levikki vastaa varsin hyvin balttien viikinkiajan kauppakeskusten vaakapainojen levikkiä.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 13:06
Kirjoittaja Taavetti
Tuli mieleen ehkä kumma kysymys. Kun on kyse hiiliteräksistä, onkohan käytetyissä hiilissä havaittavissa eroja, jotka olisivat havaittavissa valmiissa tuotteissa, tässä tapauksessa miekoissa. Jos sellaisia eroja on, ne voisivat kertoa jotakin valmistuspaikasta tai -alueesta.

Ehkä paljastan tässä tyhmyyteni, mutta olkoon, utelias ainakin olen. Oletan että joku tai useampikin tutkija on selvitellyt mahdollisia hiilen eroja eri tuotteissa, tai sitten eroja ei olekaan. Kun en tiedä niin kysyn tietävämmiltä

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 16:29
Kirjoittaja Sigfrid
Juuri näin. Malmin alkuperä on selvitetty isotooppitutkimuksella tai vastaavalla menetelmällä. En muista lukeneeni pajan jäljityksestä.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 16:37
Kirjoittaja putkonen
Taavetti kirjoitti:Ehkä paljastan tässä tyhmyyteni, mutta olkoon, utelias ainakin olen.
Vilkaiseppa Taavetti minun allekirjoitustani, niin olo tuntuu huomattavasti paremmalta! :wink: Onko täällä foorumilla nyt väen pakko aina niin leikkiä viisasta; saksankielessä muuten on ilmaus "viisauden paskantaminen"! TUPLA-WINK-WINK vitsi...vitsi...vitsi!

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 16:46
Kirjoittaja Thurisaz
Pidän Varjageja kauppias/soturi veljeskuntana, uskon että näin Rusitkin saapuivat, luomaan etappitietä Bysanttiin.

Meillä on hyvin erilaisia kuvauksia Ruseista ja Varjageista, on voinut olla useita kilpailevia ryhmittymiäkin.

Pidän vertausta moottoripyöräkerhoihin hyvänä, jäsenet tekevät mitä tekevät, kauppaa tai rikoksia, ja ovat velvoitettuja aina tukemaan toisiaan vaikka eivät olisi toisiaan nähneetkään ikinä.

Mutta selvää mielestäni on että matkustaminen ja varsinkin kaupankäynti ei ollut mahdollista olematta osana tällaisessa järjestelyssä.

No mistä he tunnistavat toisensa jos he eivät olleet ikinä nähneetkään?

Usein mainitaan purppuraviitat, joiden väriaine muuten myös oli tärkeä ja arvokas kauppatavara Bysantista, mutta miekka sopisi myös erittäin hyvin silloiseen kulttuuriin tunnusmerkiksi.

Rusien ja Bysanttilaisten ensimmäisen sopimuksen tärkeimmät kohdat ovat kauppasopimus ja oikeus astua Bysantin armeijan palvelukseen.

Monta kertaa on ihmetelty miten vähän Skandinaavista kulttuuria siirtyi Slaaveille, yksi syy on jos suurin osa oli siellä vain keikkahommissa. Usein mainitaan että he eivät keränneet maata tai karjaa omaisuudeksi vaan kantoivat sitä itsensä ja vaimonsa päällä.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 17:12
Kirjoittaja Thurisaz
Taavetti kirjoitti:Tuli mieleen ehkä kumma kysymys. Kun on kyse hiiliteräksistä, onkohan käytetyissä hiilissä havaittavissa eroja, jotka olisivat havaittavissa valmiissa tuotteissa, tässä tapauksessa miekoissa. Jos sellaisia eroja on, ne voisivat kertoa jotakin valmistuspaikasta tai -alueesta.

Ehkä paljastan tässä tyhmyyteni, mutta olkoon, utelias ainakin olen. Oletan että joku tai useampikin tutkija on selvitellyt mahdollisia hiilen eroja eri tuotteissa, tai sitten eroja ei olekaan. Kun en tiedä niin kysyn tietävämmiltä


Hämeenlinnan museosta oli ainakin kesällä hävinnyt miekkoja tutkimuksiin, saattaa liittyä tähän.

Tsekistä löytyy säilynyt Ulfberht, kuulunut Unkarin kuninkaalle, Unkarilaisia oli paljon Bysantin palveluksessa.

Romaniasta on löytynyt yksi haudattuna epäillyn kaartilaisen kanssa.

Mielestäni linkkejä Bysanttiin on ja metallurginen tutkimus pitäisi ulottaa kaikkiin heidän valmistamiinsa miekkoihin.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 19:06
Kirjoittaja putkonen
Ulfberht-miekat liityvät varmaan Bysanttiinkin, mutta ei välttämättä Suomesta, Baltiasta ja Skandinaviasta löytyvät Ulfbreht-merkkiset miekat. Veneillä tai pitäisikö tässä puhua lähinnä laivoista, päästiin laskujokia pitkin jatkamaan matkaa Kaspian merelle Kuvaja etelärannalle päästyään ei tarvinnut kuin yhden Pohjolan miehen osata sanoa ensimmäiselle paikkakuntalaiselle ulkoa oppimansa fraasit, että: "Salaam aleikum! Hale tshoma tsetore? Khodza mitavanan aahän behäram?" (Päivää! Kuinka teillä voidaan? (small talk on hirmuisen tärkeää Persiassa!) Mistä täällä voi ostaa terästä?) Innokkaita kauppamiehiä löytyi Persian valtakunnasta taatusti silloinkin, muitakin kuin mattokauppiaita! Kotiin päästyään vain innokkasti takomaan Ulfbreht know-howlla miekkoja. Know-how oli voitu saada vaikka teollisuusvakoilulla tai jonkun oppipojan/kisällin levittämänä. Ei tällaista kullanarvoista tietoa varmaan ikuisesti pystytty pimittämään toisilta.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 19:07
Kirjoittaja Thurisaz
Kun en ole tieteilijä voin tänne postailla horinoitani. :wink:

Itse uskon että nimenomaan Varangit toivat Ortodoksisen uskon Bysantista pohjolaan.

Compare cognates: Icelandic & Faroese kirkja; Swedish kyrka; Norwegian (Nynorsk) kyrkje; Norwegian (Bokmål) & Danish kirke; German Kirche; Dutch kerk; West Frisian tsjerke; and borrowed into non-Germanic languages: Estonian kirik and Finnish kirkko.


http://en.wikipedia.org/wiki/Kirk

Sisarkirkot Norjassa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Sister_churches_(Norway)

Huomatkaa Nikolainkirkon basilika malli, tuota pitäisi tutkia pintaa syvemmältä.


Kuva


Saint Nicholas is the patron saint of sailors, merchants, archers, thieves, children, pawnbrokers and students in various cities and countries around Europe. He was also a patron of the Varangian Guard of the Byzantine emperors, who protected his relics in Bari.


http://en.wikipedia.org/wiki/Saint_Nicholas

Olen vähän himmannut näiden ajatusten postaamista, olkaa armollisia kommenteissanne. :lol:

Niin ja joulupukki tietenkin, oli unohtua. :mrgreen:

The modern figure of Santa Claus was derived from the Dutch figure of Sinterklaas, which, in turn, was part of its basis in hagiographical tales concerning the historical figure of Christian bishop and gift giver Saint Nicholas. During the Christianization of Germanic Europe, this figure may have absorbed elements of the god Odin, who was associated with the Germanic pagan midwinter event of Yule and led the Wild Hunt, a ghostly procession through the sky.


The same thing happened in Finland, but there the more human figure retained the Yule Goat name.


http://en.wikipedia.org/wiki/Santa_Claus

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 19:10
Kirjoittaja Thurisaz
putkonen kirjoitti:Ulfberht-miekat liityvät varmaan Bysanttiinkin, mutta ei välttämättä Suomesta, Baltiasta ja Skandinaviasta löytyvien Ulfbreht-merkkiset miekat. Veneillä tai pitäisikö tässä puhua lähinnä laivoista, päästiin laskujokia pitkin jatkamaan matkaa Kaspian merelle Kuvaja etelärannalle päästyään ei tarvinnut kuin yhden Pohjolan miehen osata sanoa ensimmäiselle paikkakuntalaiselle ulkoa oppimansa fraasit, että: "Salaam aleikum! Hale tshoma tsetore? Khodza mitavanan aahän behäram?" (Päivää! Kuinka teillä voidaan? (small talk on hirmuisen tärkeää Persiassa!) Mistä täällä voi ostaa terästä?) Innokkaita kauppamiehiä löytyi Persian valtakunnasta taatusti silloinkin, muitakin kuin mattokauppiaita! Kotiin päästyään vain innokkasti takomaan Ulfbreht know-howlla miekkoja. Know-how oli voitu saada vaikka teollisuusvakoilulla tai jonkun oppipojan/kisällin levittämänä. Ei tällaista kullanarvoista tietoa varmaan ikuisesti pystytty pimittämään toisilta.


Know-how tuntuu loppuvan Bysantin kaatumiseen. :wink:

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 20:30
Kirjoittaja putkonen
Thurisaz kirjoitti:
putkonen kirjoitti:Ulfberht-miekat liityvät varmaan Bysanttiinkin, mutta ei välttämättä Suomesta, Baltiasta ja Skandinaviasta löytyvien Ulfbreht-merkkiset miekat. Veneillä tai pitäisikö tässä puhua lähinnä laivoista, päästiin laskujokia pitkin jatkamaan matkaa Kaspian merelle Kuvaja etelärannalle päästyään ei tarvinnut kuin yhden Pohjolan miehen osata sanoa ensimmäiselle paikkakuntalaiselle ulkoa oppimansa fraasit, että: "Salaam aleikum! Hale tshoma tsetore? Khodza mitavanan aahän behäram?" (Päivää! Kuinka teillä voidaan? (small talk on hirmuisen tärkeää Persiassa!) Mistä täällä voi ostaa terästä?) Innokkaita kauppamiehiä löytyi Persian valtakunnasta taatusti silloinkin, muitakin kuin mattokauppiaita! Kotiin päästyään vain innokkasti takomaan Ulfbreht know-howlla miekkoja. Know-how oli voitu saada vaikka teollisuusvakoilulla tai jonkun oppipojan/kisällin levittämänä. Ei tällaista kullanarvoista tietoa varmaan ikuisesti pystytty pimittämään toisilta.


Know-how tuntuu loppuvan Bysantin kaatumiseen. :wink:


Se seikka, että Bysantin valtakunnan kaatuminen turkkilaishyökkäyksiin sattuu osumaan samoihin aikoihin kuin tyylipuhtaiden Ulfbreht-miekkojen valmistuksen päättyminen, ei välttämättä tarkoita sitä, että juuri se olisi syynä näiden katoamiseen.
Wikipedia kirjoitti:Die meisten Schwerter sind nach der Oakeshott-Klassifikation als Typ X einzustufen, wobei der Übergang zu hochmittelalterlichen Schwertformen eher fließend ist
Ulfbreht-brändi vaan muuttui saumattomasti keskiaikaiseksi miekkamuodoksi. Samoihin aikoihin osuu Viikinkiajankin loppuminen ja ehkä Seldžukit osaltaan hankaloittivat raaka-aineen saantia Kaspianmeren rannikolla. Tai Ulfberht-teräksen valmistus Persiassa/Afganistanissa/Intiassa vaikeutui, jopa loppui jostakin syystä. Mutta mistä aineesta tosiaankin nämä saumattomasti Ulfberht-miekoista polveutuvat keskiaikaiset miekanterät sitten valmistettiin? Oliko niissä vielä "Ulfberht-teräs" jossakin muodossa käytössä?

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013 21:35
Kirjoittaja Thurisaz
putkonen kirjoitti:
Thurisaz kirjoitti:
putkonen kirjoitti:Ulfberht-miekat liityvät varmaan Bysanttiinkin, mutta ei välttämättä Suomesta, Baltiasta ja Skandinaviasta löytyvien Ulfbreht-merkkiset miekat. Veneillä tai pitäisikö tässä puhua lähinnä laivoista, päästiin laskujokia pitkin jatkamaan matkaa Kaspian merelle Kuvaja etelärannalle päästyään ei tarvinnut kuin yhden Pohjolan miehen osata sanoa ensimmäiselle paikkakuntalaiselle ulkoa oppimansa fraasit, että: "Salaam aleikum! Hale tshoma tsetore? Khodza mitavanan aahän behäram?" (Päivää! Kuinka teillä voidaan? (small talk on hirmuisen tärkeää Persiassa!) Mistä täällä voi ostaa terästä?) Innokkaita kauppamiehiä löytyi Persian valtakunnasta taatusti silloinkin, muitakin kuin mattokauppiaita! Kotiin päästyään vain innokkasti takomaan Ulfbreht know-howlla miekkoja. Know-how oli voitu saada vaikka teollisuusvakoilulla tai jonkun oppipojan/kisällin levittämänä. Ei tällaista kullanarvoista tietoa varmaan ikuisesti pystytty pimittämään toisilta.


Know-how tuntuu loppuvan Bysantin kaatumiseen. :wink:


Se seikka, että Bysantin valtakunnan kaatuminen turkkilaishyökkäyksiin sattuu osumaan samoihin aikoihin kuin tyylipuhtaiden Ulfbreht-miekkojen valmistuksen päättyminen, ei välttämättä tarkoita sitä, että juuri se olisi syynä näiden katoamiseen.
Wikipedia kirjoitti:Die meisten Schwerter sind nach der Oakeshott-Klassifikation als Typ X einzustufen, wobei der Übergang zu hochmittelalterlichen Schwertformen eher fließend ist
Ulfbreht-brändi vaan muuttui saumattomasti keskiaikaiseksi miekkamuodoksi. Samoihin aikoihin osuu Viikinkiajankin loppuminen ja ehkä Seldžukit osaltaan hankaloittivat raaka-aineen saantia Kaspianmeren rannikolla. Tai Ulfberht-teräksen valmistus Persiassa/Afganistanissa/Intiassa vaikeutui, jopa loppui jostakin syystä. Mutta mistä aineesta tosiaankin nämä saumattomasti Ulfberht-miekoista polveutuvat keskiaikaiset miekanterät sitten valmistettiin? Oliko niissä vielä "Ulfberht-teräs" jossakin muodossa käytössä?


Viikinkiaika alkaa jo Kaarle Suuren aikana, hän oli pohjolan pakanoiden ja Bysantin yhteinen vihollinen joten kun Rusit saapuivat Konstantinopoliin heillä hyvä syy antaa kaikki tuki heille.

Bysantti suhtautui pakanoihin paljon lempeämmin kuin Kaarle ja Frankit, heillä kyse oli kaupasta ja hyvä motiivi käyttää heitä vastapainona Frankeille ja heidän kaappaamalleen Paavin istuimelle.

Kaarle oli vahvasti ajamassa skismaa kirkkojen välille valtapoliittisista syistä.

Ennen lopullista välirikkoa hyvä tapa heikentää Frankkeja oli päästää valloilleen pakanat pohjoisesta.
Uskonkin leviäminen Bysantista pohjoiseen olisi tämän syntyneen suhteen myötä luonnollinen kehityskulku.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 01:35
Kirjoittaja putkonen
Kinaporin kalifi kirjoitti:
putkonen kirjoitti:Tarvitaanko tässä nyt välttämättä Bysanttia välittäjäksi, jos oletetaan, että Ulfberht-merkkisiä miekkoja valmistettiin viikinkien ja/tai Itämeren alueen seppien toimesta "Ulfberht-lisenssillä" itämailta hankituilla raaka-aineilla eli afganistanilais/persialais/intialais- "Ulfberht-terässekoituksella"?

Alkuperäisten miekkojen metalliseos on kiistatta esim. iranilaista ja Persian kanssa kauppaa kävi islamilainen Bolgar. Metalli olisi siten voinut kulkeutua sitä kautta pohjoiseen, mutta itse miekkojen levikin perustella epäilen niitä tehneen pajan sijainneen Väinäjoen suussa, liiviläisalueella. Toinen vaihtoehto olisi joku Kaupin kaltainen keskus eteläisen Baltian puolella. Suhteessa Suomen alueeseen miekkojen levikki vastaa varsin hyvin balttien viikinkiajan kauppakeskusten vaakapainojen levikkiä.


Kiitos Kalifi vastauksesta! Mikä tämä islamilainen Bolgar muuten on? Jonkinlainen välittäjäkö?

Eikö Persian kanssa olisi voitu harjoittaa suoraakin kauppaa ilman välittäjiä, kuten käänteisesti persialainen appiukkoni tehdessään suoraa kauppaa saksalaisten kanssa. Appiukkoni oli kotoisin hyvin köyhistä oloista ja joutui 8-vuotiaana töihin elättämään vanhempiaan ja sisaruksiaan hiilenhakkaajan työllä. Tarmokkaana ja rohkeana miehenä hän kuitenkin päätti, että jotakin muuta olisi tehtävä oman ja perheensä hengen pitimiksi ja sai lopulta säästöillään rahoitettua matkan Saksaan (peukalokyydillä?). Siellä hän osti käytetyn auton, jonka sitten ajoi läpi Kaakkoisen Euroopan ja Anatolian vuoriston huikean vaarallisilla teillä kotikaupunkiinsa Iraniin. Mikä tässä appiukon seikkailussa vielä herätti ihailuani, oli se, että hän oli sen lisäksi, että oli täysin kielitaidoton, myös 100%:sti luku- ja kirjoitustaidoton. Myöhemmin hän myi tämän saksalaisen autonsa melkoisella voitolla Iranissa ja pystyi niillä varoilla taas menemään Saksaan ja osti siellä näillä rahoilla 2 autoa! Joku seikkailunhaluinen opiskelija löytyi jostakin Saksan kaupungista, joka ajoi ruoka- ja majoituspalkalla auton apen ja sen toisen auton kanssa Iraniin. Appiukko myi myöhemmin nämä 2 autoa Iranissa ja pystyi taas lähtemään voittorahojensa turvin Saksaan ostamaan 3 autoa jne...Muutaman vuoden kuluttua appeni pystyi elättämään itsensä, vanhempansa, lukuisat sisaruksensa, isovanhempansa, vaimonsa, omat lapsensa ja appivanhempansa lapsineen sekä lukemaan itsensä huimasti kohonneen sosiaalisen asemansa takia jo alempaan keskiluokkaan. Siihen se sosiaalinen kohoaminen sitten jäikin, mutta minusta jo tämä oli aikamoinen saavutus mieheltä, joka oli käynyt vain 2 vuotta jotenkuten jonkinlaista kansakoulua ja jäänyt täysin lukutaidottomaksi! Siksi minusta ei tuntuisi mitenkään kummalliselta, että ryhmä (ei siis edes ypöyksin, kuten appiukkoni!) Pohjoisen miehiä (olivatpa nämä sitten Skandinaviasta, Suomesta tai Baltiasta) tosiaan purjehtisi veneillään Kaspian merellä saakka ja alkaisi hieromaan suoraa kauppaa paikallisten kanssa ilman mitään välikäsiä. Käsiä ja jalkoja apunaan käyttäen ilman kieli-, luku- ja kirjoitustaitoa. Pelkällä rohkeudella! Ja nimenomaan rohkeutta ei varmaan puuttunut entisaikojen kovan ja karun elämän miehiltä.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 04:07
Kirjoittaja Thurisaz
putkonen kirjoitti:
Kinaporin kalifi kirjoitti:
putkonen kirjoitti:Tarvitaanko tässä nyt välttämättä Bysanttia välittäjäksi, jos oletetaan, että Ulfberht-merkkisiä miekkoja valmistettiin viikinkien ja/tai Itämeren alueen seppien toimesta "Ulfberht-lisenssillä" itämailta hankituilla raaka-aineilla eli afganistanilais/persialais/intialais- "Ulfberht-terässekoituksella"?

Alkuperäisten miekkojen metalliseos on kiistatta esim. iranilaista ja Persian kanssa kauppaa kävi islamilainen Bolgar. Metalli olisi siten voinut kulkeutua sitä kautta pohjoiseen, mutta itse miekkojen levikin perustella epäilen niitä tehneen pajan sijainneen Väinäjoen suussa, liiviläisalueella. Toinen vaihtoehto olisi joku Kaupin kaltainen keskus eteläisen Baltian puolella. Suhteessa Suomen alueeseen miekkojen levikki vastaa varsin hyvin balttien viikinkiajan kauppakeskusten vaakapainojen levikkiä.


Kiitos Kalifi vastauksesta! Mikä tämä islamilainen Bolgar muuten on? Jonkinlainen välittäjäkö?

Eikö Persian kanssa olisi voitu harjoittaa suoraakin kauppaa ilman välittäjiä, kuten käänteisesti persialainen appiukkoni tehdessään suoraa kauppaa saksalaisten kanssa. Appiukkoni oli kotoisin hyvin köyhistä oloista ja joutui 8-vuotiaana töihin elättämään vanhempiaan ja sisaruksiaan hiilenhakkaajan työllä. Tarmokkaana ja rohkeana miehenä hän kuitenkin päätti, että jotakin muuta olisi tehtävä oman ja perheensä hengen pitimiksi ja sai lopulta säästöillään rahoitettua matkan Saksaan (peukalokyydillä?). Siellä hän osti käytetyn auton, jonka sitten ajoi läpi Kaakkoisen Euroopan ja Anatolian vuoriston huikean vaarallisilla teillä kotikaupunkiinsa Iraniin. Mikä tässä appiukon seikkailussa vielä herätti ihailuani, oli se, että hän oli sen lisäksi, että oli täysin kielitaidoton, myös 100%:sti luku- ja kirjoitustaidoton. Myöhemmin hän myi tämän saksalaisen autonsa melkoisella voitolla Iranissa ja pystyi niillä varoilla taas menemään Saksaan ja osti siellä näillä rahoilla 2 autoa! Joku seikkailunhaluinen opiskelija löytyi jostakin Saksan kaupungista, joka ajoi ruoka- ja majoituspalkalla auton apen ja sen toisen auton kanssa Iraniin. Appiukko myi myöhemmin nämä 2 autoa Iranissa ja pystyi taas lähtemään voittorahojensa turvin Saksaan ostamaan 3 autoa jne...Muutaman vuoden kuluttua appeni pystyi elättämään itsensä, vanhempansa, lukuisat sisaruksensa, isovanhempansa, vaimonsa, omat lapsensa ja appivanhempansa lapsineen sekä lukemaan itsensä huimasti kohonneen sosiaalisen asemansa takia jo alempaan keskiluokkaan. Siihen se sosiaalinen kohoaminen sitten jäikin, mutta minusta jo tämä oli aikamoinen saavutus mieheltä, joka oli käynyt vain 2 vuotta jotenkuten jonkinlaista kansakoulua ja jäänyt täysin lukutaidottomaksi! Siksi minusta ei tuntuisi mitenkään kummalliselta, että ryhmä (ei siis edes ypöyksin, kuten appiukkoni!) Pohjoisen miehiä (olivatpa nämä sitten Skandinaviasta, Suomesta tai Baltiasta) tosiaan purjehtisi veneillään Kaspian merellä saakka ja alkaisi hieromaan suoraa kauppaa paikallisten kanssa ilman mitään välikäsiä. Käsiä ja jalkoja apunaan käyttäen ilman kieli-, luku- ja kirjoitustaitoa. Pelkällä rohkeudella! Ja nimenomaan rohkeutta ei varmaan puuttunut entisaikojen kovan ja karun elämän miehiltä.



Ei pelkästään materiaali vaan myös taito valmistaa miekka ja vielä pitkänä sarjana. Sellaisia tekevät valtion asepajat ja niitä oli Frankeilla ja Bysanttilaisilla.
Erikoisia ovat miekan merkinnät, ne ovat itseasiassa riski tuhota miekka sitä valmistettaessa, joten niillä täytyy olla muukin merkitys kuin tähti auton keulassa.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 04:17
Kirjoittaja Thurisaz
http://www.youtube.com/watch?v=sQrkKmOWXxM

Miltä miekka näyttää osaavissa käsissä, aito saattoi olla paljon parempi kuin tämä moderni kopio.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 04:55
Kirjoittaja putkonen
Vaikuttava esitys! Jos tällainen veitti olisi ollut kädessä torstaina kalkkunaa leikatessaKuva, niin turhautuminen koko kokkaustouhuun olisi vähentynyt vähintään puolella!

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 10:35
Kirjoittaja Kinaporin kalifi
putkonen kirjoitti:Mikä tämä islamilainen Bolgar muuten on? Jonkinlainen välittäjäkö?

Välittäjäpä hyvinkin, vaikka itse asiassa esim. tsuvassit eivät kai olleet islaminuskoisia, toisin kuin muut bolgaarit, vaan heillä oli jonkinlainen pyhiin lehtoihin ja hevosten uhraamiseen perustuva uskonto:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Volgan_Bulgaria

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 11:44
Kirjoittaja Sigfrid
Thurisaz kirjoitti:Erikoisia ovat miekan merkinnät, ne ovat itseasiassa riski tuhota miekka sitä valmistettaessa, joten niillä täytyy olla muukin merkitys kuin tähti auton keulassa.


Niinpä. Tuo merkintähän ei ole pelkkä kaiverrus, vaan tekstin upotus miekan terään. Sen ajan hologrammi.

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 12:27
Kirjoittaja ajvxyz
Josku tuli pakosta opiskeltua heikki miekk-oja metallioppi (noin 30 vuotta sitten) ja Rauta-hiili -tasapainopiirrosta + vielä lämpökäsittelyt päälle.
Linkistä http://www.bladesmithsforum.com/index.php?showtopic=18030 löytyy pdf tiedosto A METALLURGICAL STUDY OF SOME VIKING SWORDS
jossa tarkempi tutkimus ja perustietoa teräksen valmistuksesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ter%C3%A4s

Vaati vähän kertaamista vielä että metalliopin osuus aukeaa!!

t.ajvxyz

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 02 Joulu 2013 15:24
Kirjoittaja putkonen
"Entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem" (<--- pienen pieni viisauden jäniksenpapana) eli jospa se Occamin partaveitsi on sittenkin valmistettu Ulfberht-teräksestäKuva

Re: Rautakauden miekkojen kehitys

ViestiLähetetty: 03 Joulu 2013 00:41
Kirjoittaja aikalainen
+VLFBERH+T

Onkohan missään selitelty, miksi kirjoitusasu on noin sekopäinen. Ennen kaikkea, miksi jälkimmäinen plussa on ängetty nimen kirjainten väliin.