Muinainen Suomi

Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?

Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?

Jonkinlaista riitojenratkaisujärjestelmää on täytynyt olla. "Käräjäkivet" sellaisenaan lienee kuitenkin myytti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomarinympyr%C3%A4

Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?

Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?

Aivan varmasti on ollut oikeuskäytäntö, mutta se, oliko se oikeusjärjestys, riippuu täysin sanan määritelmästä. Jos historioitsijat määrittelevät sanan niin, että se edellyttää kirjallisia todisteita, silloin sellaista ei ollut ennen ruotsin vallan aikaa.

Jaska kirjoitti:Aivan varmasti on ollut oikeuskäytäntö, mutta se, oliko se oikeusjärjestys, riippuu täysin sanan määritelmästä. Jos historioitsijat määrittelevät sanan niin, että se edellyttää kirjallisia todisteita, silloin sellaista ei ollut ennen ruotsin vallan aikaa.

Kirjallisia todisteita ei nyt esihistoriallisesta ajasta puhuttaessa voi olla, koska käsittääkseni Suomen heimojen oloja ei ole yksikään kirjoitustaidon omaksunut ulkopuolinen ole tuolla ajalla tarkastellut. Ajattelin kuitenkin, onko tuosta jäänyt epäsuoria todisteita johonkin.

Myös suullisiin lakeihin perustuva lainkäyttö on "oikeusjärjestys". Oikeuskäytäntö on laajassa mielessä sitä, mitä tapahtuu tuon järjestyksen sisällä ja suppeassa mielessä kirjoitettujen lakien ulkopuolelta tulevat tulkintaohjeet eli yleiset oikeusperiaatteet ja aikaisemmat ratkaisut, olipa nämä kirjoitettu muistiin tai ei. Englannin oikeusperinnehän nojaa vahvasti aikaisempiin ratkaisuihin ja joskus kuulinkin sitä hauskasti verrattavan esi-isien hengiltä ratkaisun pyytämiseen. Prosessista on vain jätetty se kanan kaulan katkaiseminen tai muu uhraaminen pois...

Skandinaaviastahan on säilynyt todella yksityiskohtaisia suulliseen perinteeseen nojautuneita oikeusohjeita l. lakeja. Minusta tuntuisi oudolta, jos Suomen alueella, joka kuitenkin oli yhteiskunnalliselta kehitykseltään rautakauden lopussa verrattavissa Skandinaaviaan 100-200 vuotta aikaisemmin, ei olisi ollut minkaanlaista muodollista riitojenratkaisujärjestelmää. Voihan tietysti olla, että tarkiainen tarkoitti, että "ei ole säilynyt todisteita", mutta sehân on aika eri asia.

Pohjois-Suomen Halosten suvussa on sellainen suullisen perimätiedon mukainen tieto, että suvun sisäisen riidan aiheuttajan on ollut muutettava seitsemän virran taakse. Tämän kertoi aikoinaan Kemijärveltä Kittilään muuttaneen sukuhaaran perillinen. Ainoa sukuhaara, josta tiedot eri sukupuissa myös katoavat. Muutaman historioitsijan kanssa olen asiasta keskustellut. Yhteinen mielipide on ollut, että kyllä klaaneilla on täytynyt olla oma oikeusjärjestys. Se, onko em. tieto seitsemän virran taakse muuttamisesta miten totta, jää arvailun varaan.

Kas kun olin juuri pyöritellyt pikku päässäni samaa asiaa, eli millaista mahtoi oikeudenkäyttö olla Savon asutuksen syntyessä, kun ei aiheesta juuri löydy edes pohdintoja. Suur-Savo on myöhemminkin ongelmallinen tältä osin; tuomiokirjoista on tallella vain rippeitä ajalta ennen Turun paloa ja oikeushistoriallinen tutkimus käsittelee vain niitä alueita, joilta ainakin tuomiokirjat, mieluiten myös Tuokko-kortisto ovat käytettävissä. Tämmöisiä ajatuksia aiheesta tuli mieleen ja mielelläni kuulisin viisaampien kommentteja (taustana lukion historian viitonen ja vähäinen sukututkimuksesta kertynyt tietämys).

Asutusvaiheen yhteiskunnan suurin ja pienin yksikkö on täytynyt olla suku/klaani/kaskiyhteisö tai ryväs sellaisia. Jonkunlainen vanhempi asutuskeskittymä on mm. hautalöytöjen ja Pähkinäsaaren rauhan maininnan Savilahden pogostasta perusteella ollut Mikkelin tienoossa, mutta onko sillä ollut jotain vaikutusta ympäristöön, joka lienee ollut korkkaamatonta metsää? Sinnehän ei esivallan käsi ulottunut, ainakaan muutoin kuin veronkannon muodossa. Jonkunlaista oikeuskäytäntöä on näissä pioneeriyhteisöissäkin täytynyt esiintyä, kuten kaikilla alkuperäiskansoilla.

Kun kaikilla ihmisyhteisöillä (samoin kuin muillakin laumaeläimillä) on taipumus hierarkisoitua, voisi ajatella, että klaanin päämiehellä on ollut jonkunmoinen valta ristiriitatilanteissa ja oman yhteisön kahinat varmastikin selviteltiin omassa keskuudessa (vaikkapa sitten lähettämällä riitapukari seitsemän virran taakse). Yhteentörmäyksen sattuessa naapuriyhteisön kanssa oli tilanne toinen ja jos kävi niin huonosti, että klaanin jäsen kuoli tai vammautui tällaisessa kohtaamisessa, voisi kuvitella, että klaanin mielestä sillä oli oikeus, ehkä velvollisuuskin, lähteä miehissä kostamaan. Toisaalta tuollainen yhteisö on ollut monella tapaa liian helposti haavoittuva (sairaudet, tulipalot, petoeläimet, ...), jotta tilannetta olisi voitu päästää hallitsemattomaksi kierteeksi, eli lähes väistämättä on täytynyt olla joku mekanismi asioiden sovitteluun, tapahtuipa se sitten käräjäkivillä tai muutoin. Suku on keskeinen toimija vielä järjestyneen lainkäytön aikaan, mm. 1600-luvun tuomiokirjoissa on juttuja, joissa surmatun miehen suvulle on maksettu miehentapporahaa ja leskelle hamekangas - nämä saattavat olla heijastumia aiemmasta oikeuskäytännöstä. Vasta vuonna 1878 poistettiin perintömaan sukulunastusoikeus muilta kuin myyjän lapsilta, siihen asti "lähimmällä sukulaisella" oli tämä oikeus.

Uskoisin, että asutusvaiheessa historiallisena aikana on menty vähän villin lännen meiningillä. On ollut virallinen Ruotsin laki ja oikeuslatos, mutta esivallan kaukaisuuden (tai puutteen) takia on turvauduttu verikostoon ja epäviralliset järjestelmät ovat olleet yleisiä. Onkohan näissä nojattu vanhoihin tapoihin?

Omalta osaltani löysin Iisalmen tuomiokirjoista sukunimeni 1600-luvulta muutamaan otteeseen. En kyllä ole päässyt katsomaan, mitä rajariitoja tai murhia sieltä löytyy...

Tuosta muinaisesta oikeusjärjestyksestä vielä sen verran, että siitä olisi voinut jäädä jälkiä juuri verikostona, tai muuna "väistämisvelvollisuutena" (karkoitus seitsemän joen taakse). Onkohan Kalevalassa joitain lakeja tai muussa kansanperinteessä?

Yhtenä esimerkkinä vanhasta oikeudesta olen kuullut sanonnan "oma maa mansikka, muu maa mustikka" selityksen. Kaskiraivaaja tiesi maansa rajat kasvillisuuseroista: raivatulla maalla kasvoi ahomansikkaa, raivaamattomassa korvessa mustikkaa.

Kansanperinne lienee säilyttänyt muutenkin vanhoissa sananlaskuissa joitain tapaoikeuden jäänteitä. Toisena esimerkkinä on "ei naurisvarasta hirtetä", mikä viittaa aikanaan nauriinviljelyyn liittyneeseen tapaan: kaskinauriin korjuussa sai jokainen pellolle tullut ottaa itselleen sylin täydeltä nauriita mukaansa, myös vieras ihminen.

PatrickO kirjoitti:Yhtenä esimerkkinä vanhasta oikeudesta olen kuullut sanonnan "oma maa mansikka, muu maa mustikka" selityksen. Kaskiraivaaja tiesi maansa rajat kasvillisuuseroista: raivatulla maalla kasvoi ahomansikkaa, raivaamattomassa korvessa mustikkaa.

Kansanperinne lienee säilyttänyt muutenkin vanhoissa sananlaskuissa joitain tapaoikeuden jäänteitä. Toisena esimerkkinä on "ei naurisvarasta hirtetä", mikä viittaa aikanaan nauriinviljelyyn liittyneeseen tapaan: kaskinauriin korjuussa sai jokainen pellolle tullut ottaa itselleen sylin täydeltä nauriita mukaansa, myös vieras ihminen.

Maansa rajat täytyy tietää jo ennen kuin siellä kaskea kaataa, joten se ei oikein voi liittyä oikeuteen. Sinänsä kuitenkin mielenkiintoinen ajatus, että marjojen kautta esitetty sanonta oman maan mieluisuudesta liittyisi kaskikulttuuriin. Sitä vähän tukee nimen alkuosakin, ahomansikka.

Sanonta naurisvarkaasta voisi jo liittyäkin tapaoikeuteen, mutta ajatus kai on, että rangaistuksen pitää olla kohtuullisessa suhteessa rikoksen vakavuuteen. Jos jokin naurispellon avoimien ovien päivä jossain päin maata joskus on ollut tapana, niin eipä luvan perästä ottaminen ole varastamista.

poisto

aikalainen kirjoitti:Maansa rajat täytyy tietää jo ennen kuin siellä kaskea kaataa, joten se ei oikein voi liittyä oikeuteen. Sinänsä kuitenkin mielenkiintoinen ajatus, että marjojen kautta esitetty sanonta oman maan mieluisuudesta liittyisi kaskikulttuuriin. Sitä vähän tukee nimen alkuosakin, ahomansikka.

Sanonta naurisvarkaasta voisi jo liittyäkin tapaoikeuteen, mutta ajatus kai on, että rangaistuksen pitää olla kohtuullisessa suhteessa rikoksen vakavuuteen. Jos jokin naurispellon avoimien ovien päivä jossain päin maata joskus on ollut tapana, niin eipä luvan perästä ottaminen ole varastamista.

Nämähän ovat esimerkkejä ennen kaikkea sananlaskuista, jotka saattavat olla jäänteitä tapaoikeudesta. Ajatus sinänsä ei ole kaukaa haettu, ottaen huomioon skandinaavien oikeusjärjestelmän. Viikinkien käräjillä, tingeillä, oli kokouksen puheenjohtajana laamanni, jonka tehtävä oli siteerata lakeja oikeustapauksissa. Koska lait olivat suullisia (paperin yleistyessä vasta 1300-luvun toisella puoliskolla), on lait täytynyt muistaa tietyssä kaavassa, kuten runonlaulu. Jopa suomen kielessä on mielenkiintoista havaita, että sananlaskuissa on säilynyt muuten syrjäytynyt neutraalina sanajärjestyksenä SOV ("Pata kattilaa soimaa" jne.).

Nauriista puheenollen: ottaen vertailupohjaksi germaanisen oikeusjärjestelmän (jolle ainakin suutalaisten oikeusjärjestelmä rautakaudella pitkälti perustui) on muistettava, että varkaus (erityisesti hevosvarkaus) oli kuolemantuomiolla rangaistava rikos. Murhastahan joutui maksamaan henkirahaa (wergeld jne.), jolloin murhaa ei pidetty niin tuomittavaksi teoksi. Lisäksi, varkauden yleinen rangaistusmuoto oli hirttäminen, uhrina hirttäytyneelle jumalalle Odinille.

Toisin sanoen varkaudesta hirtettiin, mutta koska naurispellot olivat kollektiivisesti tehtyjä, ei kyseessä ollut toisen omaisuuden ottaminen. Tämä erikoistapaus pysyi mielessä laamanneilla sananlaskun muodossa.

PatrickO kirjoitti:Toisin sanoen varkaudesta hirtettiin, mutta koska naurispellot olivat kollektiivisesti tehtyjä, ei kyseessä ollut toisen omaisuuden ottaminen. Tämä erikoistapaus pysyi mielessä laamanneilla sananlaskun muodossa.

Selityksesi mukaan se oli hevosen arvoisen hyödykkeen varastaminen, josta germaanimaissa hirtettiin. Rangaistus nauriiden varastamisesta riippuisi varmaankin määristä. Pari naurista voitaisiin hoitaa saman tien "kollektiivisesti" saunan takana, kun taas koko sadon varastaminen uhkaisi omistajaporukan (maatalo tai maatalojen kimppa) selviytymistä talven yli, joten siitä voisi ehkä jo hyvinkin tulla käräjillä hevosvarkaan kohtalo. Eli ei vaikuta laamannin ohjeelta, on niin epämääräinen. Ilmeisesti vain kansan sanonta, jolla toppuutellaan lynkkausmielialaa. Nykykielelle käännettynä voisi olla, että ei omenavarasta saa tappaa. Tapaoikeutta sekin.

Seuraavaksi varmaan joku esittää, että tämä sanonta on perua rauhoitetun linnun tappamisesta määrätyistä vankeusrangaistuksista: kuu kiurusta, puolikuuta peipposesta, ...

aikalainen kirjoitti:Selityksesi mukaan se oli hevosen arvoisen hyödykkeen varastaminen, josta germaanimaissa hirtettiin. Rangaistus nauriiden varastamisesta riippuisi varmaankin määristä. Pari naurista voitaisiin hoitaa saman tien "kollektiivisesti" saunan takana, kun taas koko sadon varastaminen uhkaisi omistajaporukan (maatalo tai maatalojen kimppa) selviytymistä talven yli, joten siitä voisi ehkä jo hyvinkin tulla käräjillä hevosvarkaan kohtalo. Eli ei vaikuta laamannin ohjeelta, on niin epämääräinen. Ilmeisesti vain kansan sanonta, jolla toppuutellaan lynkkausmielialaa. Nykykielelle käännettynä voisi olla, että ei omenavarasta saa tappaa. Tapaoikeutta sekin.

Seuraavaksi varmaan joku esittää, että tämä sanonta on perua rauhoitetun linnun tappamisesta määrätyistä vankeusrangaistuksista: kuu kiurusta, puolikuuta peipposesta, ...

aikalainen, keitä itsellesi kupponen teetä, käy kävelyllä ja hengitä syvään ennen kuin vastaat. Nyt luet kirjoitustani kuin piru raamattua. Eipä siinä, sinulla ilmeisestikään ole mitään järkevää sanottavaa aiheesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vain koska ärsyynnyt viesteistäni, olisi sinulla oikeus kirjoitella noin alentuvasti. Tämä on kuitenkin keskustelufoorumi, jossa ihmiset keskustelevat avoimesti ja ennakkoluulottomasti ideoistaan. Tämä ei ole (ainakaan minun ymmärtääkseni) virtuaalinen vessanseinä, jossa lytätään mielipiteitä, joita itse ei ole ajatellut tai jotka tuntuvat ainakin ensisilmäyksellä vierailta. Vaikka sinulla on vajaa tuhat postitusta, ei se mielestäni anna sinulle etuoikeutta olla ainoana esittämässä näkökulmiansa.

Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?

Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?

Kyllähän täällä on täytynyt olla melko järjestäytynytkin oikeus jo varhain, miksi muuten jo noin pronssikaudella olisi lainattu oheisia sanoja:

Wikipedia kirjoitti:Kielitieteen näkökulmia varhaismetallikauteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pronssikaudella ja vanhemmalla rautakaudella (lainan täsmällisen ajankohdan tarkka määrittely on vaikeaa) suomen kieleen omaksuttiin runsaasti germaanisia lainasanoja, jotka kuvaavat ajan yhteiskuntaa: kuningas, ruhtinas, valta, vuokra, kunnia, lunnaat, murha, sakko, tuomita. Vanhoiksi pronssikauden lainoiksi on katsottu kuitenkin varmuudella mm. kansa, karja, kaura, kavio, kilpi, liesi, purje, pursi, pyhä, ratsu, rauta, satama, sika, tuoni, väylä. Pronssikaudelle ajoitettuja indoiranilaisia lainasanoja ovat mm. huhta, varsa, marras, taivas, mana, jumala. [31]

Varsinkin sanat: murha, sakko, tuomita

Linkki koko tekstiin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_es ... onssikausi

Muokkaus:

Niin eikö ole aika luonnollista, että lakitermistö on ruotsalaisperäistä, kun ne ruotsalaistenkin termit periytyvät enimmäkseen samoista germaanisanoista kuin Suomessakin.

PatrickO kirjoitti: aikalainen, keitä itsellesi kupponen teetä, käy kävelyllä ja hengitä syvään ennen kuin vastaat. Nyt luet kirjoitustani kuin piru raamattua. Eipä siinä, sinulla ilmeisestikään ole mitään järkevää sanottavaa aiheesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vain koska ärsyynnyt viesteistäni, olisi sinulla oikeus kirjoitella noin alentuvasti. Tämä on kuitenkin keskustelufoorumi, jossa ihmiset keskustelevat avoimesti ja ennakkoluulottomasti ideoistaan. Tämä ei ole (ainakaan minun ymmärtääkseni) virtuaalinen vessanseinä, jossa lytätään mielipiteitä, joita itse ei ole ajatellut tai jotka tuntuvat ainakin ensisilmäyksellä vierailta. Vaikka sinulla on vajaa tuhat postitusta, ei se mielestäni anna sinulle etuoikeutta olla ainoana esittämässä näkökulmiansa.

Melkoista vuodatusta keskellä yötä. Sinun olisi kannattanut ensin hörpätä teetä ja käydä kävelyllä hengittämässä raikasta yöilmaa.

PatrickO kirjoitti:Eipä siinä, sinulla ilmeisestikään ole mitään järkevää sanottavaa aiheesta. --- Tämä on kuitenkin keskustelufoorumi, jossa ihmiset keskustelevat avoimesti ja ennakkoluulottomasti ideoistaan.

Halusin osallistua siihen avoimeen ja ennakkoluulottomaan keskusteluun esittämästäsi ideastasi. Ikävä kuulla, että et pitänyt sanomisiani järkevinä.

Kun tässä käydään läpi oikeutta, niin kysynpä sakihivutuksen oikeudellisesta käytöstä. Millaisissa rikoksissa sitä käytettiin? Olen lukenut kuvauksen rangaustuksesta, jossa kyläläiset muodostivat kujan, jonka läpi syylliseksi todettu joutui kulkemaan. Jokainen sai kohdallaan lyödä syyllistä oikeustajunsa antamalla määrällä. Käsittääkseni tämä rangaistusmuoto oli se alkuperäinen sakihivutus. Myöhempi yhteiskunnan järjestäytyminen toi sitten ammattipiiskurit ja raipanluvut, eli fyysinen rangaistus otettiin standardoituna yhteiskunnalle, pois maallikoilta

Eikö tuo ole se kujanjuoksu?

Rautanaula kirjoitti:Eikö tuo ole se kujanjuoksu?

Eräs vanhempi sukulaiseni on kertonut osallistuneensa sellaiseen joskus 1920-luvulla, asevelvollisuusaikanaan. Ei siis rangaistavana vaan "kujanmuodostajana". Milloin lienee tällaisesta luovuttu?

Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?

Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?

Kirjoitettu laki tuli varmaankin vasta Ruotsin vaikutuksesta.
Sana suntio tarkoitti muinaisvenäjässä tuomaria. Sen lainautuminen voisi vihjata siihen, että jo ennen Ruotsin aikaa oikeuskäytäntö oli muuttumassa. Kun saatiin länsimainen oikeuskäytäntö, vanha sana jäi sitten vain kirkolliseen käyttöön.

Kalliomaalaukset syntyivät yhteisön kokoontuessa. Niissä kokoontumisissa varmasti myös sovittiin niin riidat kuin naimakaupatkin. Onko kalliotaidetta katseltu tältä kannalta? Entä millaisia riitojen ratkaisutapoja oli luonnonuskontonsa pitkään säilyttäneillä kielisukulaisillamme?

Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?

Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?

Suomen Historia 1 kirjassa muuten katsottiin että sana "tuomio" on lainattu jo ennen Ristiretkiaikaa suomeen. Tämä tarkoittaisi, että se ei ole Ruotsin vallan tänne tuoma käsite, ainakaan suoranaisesti. Samassa yhteydessä katsottiin, että "käräjät" on ennemmin tarkoittanut nimenomaan kokousta, mikä nyt ei ole yllättävää. Samojnhan Skandinaavien käräjillä päätettiin yhteiset asiat JA päätettiin/sovittiin riidat.