Duchamp kirjoitti:En ole vielä tavannut mistään todistetta että mainittavaa suomenniemeläisten meriliikennettä olisi ollut, mutta tämä varmaan johtuu enemminkin kirjallisten tai laivalöytöjen puutteesta. Karjalaisten sotaretkestä Sigtunaan on joitakin lähteitä, mutta emme voi tietää mitä tarkoitettiin "karjalaisilla" ja kuinka ne erotettiin novgorodilaisista. Toinen viite on Kustavin Lehmänkurkun (Lechmen kurcku) nimittäminen sotasatamaksi (Sotte sattama) eräässä ruotsalaisessa keskiaikaisessa kartassa.
Oma johtopäätökseni täydellisenä amatöörinä on että suomenniemellä harrastettiin kalastusta ja vesiliikennettä sisävesillä, ei juurikaan rannikoilla. Viitteitä tästä ovat saagojen kertomukset viikinkiretkistä "suomeen" ja siellä aina sisämaahan, koska rannikoilla ei asuttu. Sisämaassa sitten tuli kunnolla turpiin. Muutoin Suomenlahden rannikko oli "balagårdssida", merkkitulien maa. Ehkä merkitystä on myös sillä, että useampisoutuiset pitkät veneet olivat kirkkoveneitä, eikä juurikaan käytössä rannikoilla eli pitkillä merimatkoilla. Ja kirkkoveneet ovat kovasti myöhäistä vuosikertaa.
Toinen viite sitten on se että sekä Turku että muutama muu rannikon kauppapaikka olisi ollut enemminkin Novgorodin hallinnassa -- Turun ja Koroisten nimet ainakin ovat alunperin venäjää, ehkäpä myös Aura.
Tuo Sigtunan polttaminen ja koko balttilainen Viikinkiaika ovat myöhäisempää aikaa, vaikka toki Suomen kronologiassa kuuluvat vielä "rauta-aikaan". Tuskin nuo kuitenkaan ovat aivan tyhjästä polkaisseet laivojaan, vaan harjoittaneet merenkulkua aikaisemminkin.
Itsekään en ole asiantuntija, mutta uskoisin, että merenkulkutermejä ajoittamalla voidaan päätellä, missä ollaan kuljettu. Myös monet venemallit voidaan ajoittaa ja käsittääkseni niistä löytyy ikivanhoja. Tosin on vaikea erottaa näitä ruotsalaisista malleista. Ainakin saariston storbåt/isovene juontaa juurensa Viikinkiajalle mallina. Myös uisko on mielestäni ollut merikelpoinen alus, kuten nimestä "käärme" voidaan päätellä. Sisävesillä tällaisesta taipuvasta rungosta ei ole hyötyä, vaan runko tehdään jäykäksi (ks. kirkkovene). Myös siitä, että Viron ja Lounais-Suomen välillä on ollut tiiviit yhteydet ainakin Merovinkiaikaan asti (Mitä kielitiede sanoo myöhemmmistä ajoista? Ainakin paikannimiä löytyy ristiin molemmilta rannikoilta.), voidaan päätellä että meri on ylitetty rutiininomaisesti. Myös esim. Kaavontönkän, Pukkilan ja Perniön laivahautaukset ovat olleet alueilla, joissa ei ole suuria sisävesiä ja vaikea kuvitella, että yli 15 m pitkiä aluksia olisi käytetty joella kulkemiseen. Kaavontönkän alue myös on Isossakyrössä hyvin lähellä senaikaista merenpintaa.
Tämä jättää siis Viikinkiajan mahdolllisesti merenkuluttomaksi ajaksi (tosin Kaavontönkka on ajoitettu Viikinkiajan alkupolelle). Perinteisesti on katsottu, että rauhattomuuden vuoksi rannikko oli asumaton ja varmaankin se ainakin osittain olikin. Ikävä kyllä en tunne Ruotsin historiaa kovin yksityiskohtaisesti, mutta ainakin Birkan ja Sigtunan sekä myös Tukholman kanssa on ollut niin, että kaupungit on perustettu pitkälle sisämaahan johtavien lahtien tai jokien varsille, samoin Norjassa. Satama on sitten voinut olla lähempänä rannikkoa kauppapaikan kanssa, kuten tuo "hämäläisten satamaksi" mainittu Rikala/Halikko.
MItä tulee kauppapaikkojen nimiin, niin on aika luonnollista että ne on lainattu kauppakumppaneilta, turut ja torit ja kaupungit. Se ei ole todiste sen enempää valloituksesta kuin siitäkään, että ainoastaan ulkomainen kauppias olisi tullut tuonne käymään kauppaa, eikä suomalaiset olisi ollenkaan lähteneet merelle edes kalastamaan. Toki on mainintoja että Suomi olisi ollut aikoinaan sekä Ruotsin että Venäjän veromaa ennen Pähkinäsaaren rauhaa, mutta siinä voi olla kyse "ryöstöverotuksesta" eikä valloituksesta. Maininnat ovat myös niin hajanaisia, että on mahdoton tietää totuutta.