Muinainen Suomi

Mistä myöhäisrautakaudella tiesi, oliko mies naimisissa? Olemme ajatelleet miesystäväni kanssa, että kun me menemme naimisiin, niin emme välttämättä käyttäisi sormuksia. Siksi haluaisin tietää, että oliko ennen mitään keinoa kertoa sanattomasti muille olevansa naimisissa. Naisethan käyttivät huiveja/huntuja mutta oliko miehellä mitään varmaa merkkiä?

Kainu kirjoitti:Mistä myöhäisrautakaudella tiesi, oliko mies naimisissa? Olemme ajatelleet miesystäväni kanssa, että kun me menemme naimisiin, niin emme välttämättä käyttäisi sormuksia. Siksi haluaisin tietää, että oliko ennen mitään keinoa kertoa sanattomasti muille olevansa naimisissa. Naisethan käyttivät huiveja/huntuja mutta oliko miehellä mitään varmaa merkkiä?

Ehkä sen miehen riihipaitaan oli vaimo kirjaillut jonkun tietyn yhteisön tunteman merkin, joka tarkoitti naimisissa olevaa:

Kainu kirjoitti:Mistä myöhäisrautakaudella tiesi, oliko mies naimisissa? Olemme ajatelleet miesystäväni kanssa, että kun me menemme naimisiin, niin emme välttämättä käyttäisi sormuksia. Siksi haluaisin tietää, että oliko ennen mitään keinoa kertoa sanattomasti muille olevansa naimisissa. Naisethan käyttivät huiveja/huntuja mutta oliko miehellä mitään varmaa merkkiä?

Yhteisöt lienivät niin pieniä ja tiiviitä, että kaikki tiesivät, ketkä olivat naimisissa.
Mutta miesten kohdalla ei ehkä ollut "tarvetta" merkitä aviosäätyä niin kuin naisten kohdalla, syystä tai toisesta.

Minulla on hämärä muistikuva, että jossain päin johonkin aikaan partaa ei saanut kasvattaa ihan kuka tahansa jolppi, mutten muista, edellyttikö kokoparta talon isännyyttä, ukkomieheyttä vai mitä... Joka tapauksessa parta on ollut jonkinlainen arvon tai statuksen osoittaja useissa kulttuureissa.

Tatuoitu symboli kämmenselkään, tosin sekin on ilmeisesti nykyään laserilla poistettavissa.

Niitä avioliiton muotoja saattoi suomenniemeläisilläkin olla useita, ainakin germaaneilta niitä löytyi 3. Naimisiinmenosta nämä käyttivät nimitystä 'Hîwa', joka kirjaimellisesti tarkoittaa talon yhteisöä. Avioliitto oli 'Ewe' tai jotakin sinne päin ja sen kirjaimellinen merkitys oli 'laki' eli avioliitto tarkoittaa yhteisöä, joka seuraa tiettyä lakia tai sääntöjä. Lainmukainen avioliitto oli nimeltään 'Muntewe' ja siinä nainen siirtyi sukunsa suojelusta miehensä suvun suojelukseen ja mies maksoi myötäjäiset eli 'Muntschatz', joka miehen kuollessa palautettiin leskelle. 'Munt' tarkoittaa tässä suojelua ja holhousta. Ilmeisesti meidän 'myötäjäiset' tulee tästä germaanin käsitteestä. Jostakin muistan lukeneeni, että juuri tämän lainmukaisen liiton vaimoista käytettiin nimeä 'Äithee" ja (vain) tästä liitosta syntyneillä lapsilla oli laillinen perintöoikeus.

Mies saattoi ottaa toisenkin vaimon avioliitto light-iin ja tämän "suhteen" nimi oli 'Friedel-ewe'. Näitä Friedel-vaimojakin sai olla vain 1 kpl. Ja siinä ei ollut kihlausta eikä niin suurta juhlintaa, mutta miehen tuli kyetä perustelemaan syyt tähän liitton ja maksamaan huomenlahjan osoituksena arvostuksesta ja "vaivannäöstä" tälle light-vaimolle. (Varmaan se suomenkielen vaimo-sanakin tulee germaanin naista ja/tai palvelijaa tarkoittavasta wimman-tapaisesta sanasta). Friedel-liitolla ei ollut lainmukaista statusta, mutta se voitiin halutessa muuttaa lainmukaiseksi 'Munt-liitoksi.

Vieläkin vähemmän sitova oli 'Kebs-ewe'. Siinä vapaa mies otti ei-vapaan naisen palvelusväen tai orjien (Kebse) joukosta Kebse-vaimokseen. Siihen ei tarvittu kenenkään suostumusta ja mies saattoi tehdä tempun omistamansa naisen kanssa koska tahansa. Näitä vaimoja voisi kuvitella olleen varakkaalla miehellä useitakin.

Olisko jokaiselle näistä avioliittomuodoista ollut omat "korvamerkkinsä", tätä en osaa sanoa. Ehkä vain se virallinen äithee olisi kantanut niitä vaimon päähineitä ja muita merkkejä. No saattoi niillä Friedel-liiton môðer-eillakin olla jokin Myssy päässä. Luulisi imsuilla olleen samantapainen käytäntö kuin germaaneilla.

Lisätään vielä tuohon edellisen viestin Friedel-sanan merkitys: rakastettu. Nyt näyttää vähän siltä, että se ensimmäinen Muntvaimo oli suvun järjestämän järkiavioliiton emäntä, Friedel-liitto oli tunne- eli rakkausavioliitto ja Kebs-litto olikin sitten viettien sanelema yhteenmeno. . Järki-tunteet-vietit, Voilà!

Ai niin, ne avioituneen miehen tunnusmerkit: varakkaalla germaanimiehellä luultavasti riutunut kasvojen ilme

Lisää Friedelliiton piirteitä:
- naisen holhous jäi tämän isälle, usein vaimon ja miehen sukujen välillä ei ollut minkäänlaista kontaktia
- usein liitto eri säätyjen välillä
- molemmilla oikeus eroon
- lapset kuuluivat vain vaimolle
- lapsilla aluksi perintöoikeus, mutta myöhemmin kirkon vaikutuksesta se poistettiin
- virallistaminen Munt-liitoksi mikäli naisen isälle maksettiin tietty "hinta" naisesta

Odotin kommenttien vyöryä tästä aiheesta, mutta ilmeisesti rautakautisen Suomenniemen avioliitoista ja niihin liittyvästä traditiosta ei tiedetä paljon mitään.

Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:Niitä avioliiton muotoja saattoi suomenniemeläisilläkin olla useita, ainakin germaaneilta niitä löytyi 3. Naimisiinmenosta nämä käyttivät nimitystä 'Hîwa', joka kirjaimellisesti tarkoittaa talon yhteisöä. Avioliitto oli 'Ewe' tai jotakin sinne päin ja sen kirjaimellinen merkitys oli 'laki' eli avioliitto tarkoittaa yhteisöä, joka seuraa tiettyä lakia tai sääntöjä. Lainmukainen avioliitto oli nimeltään 'Muntewe' ja siinä nainen siirtyi sukunsa suojelusta miehensä suvun suojelukseen ja mies maksoi myötäjäiset eli 'Muntschatz', joka miehen kuollessa palautettiin leskelle. 'Munt' tarkoittaa tässä suojelua ja holhousta. Ilmeisesti meidän 'myötäjäiset' tulee tästä germaanin käsitteestä. Jostakin muistan lukeneeni, että juuri tämän lainmukaisen liiton vaimoista käytettiin nimeä 'Äithee" ja (vain) tästä liitosta syntyneillä lapsilla oli laillinen perintöoikeus.

Mies saattoi ottaa toisenkin vaimon avioliitto light-iin ja tämän "suhteen" nimi oli 'Friedel-ewe'. Näitä Friedel-vaimojakin sai olla vain 1 kpl. Ja siinä ei ollut kihlausta eikä niin suurta juhlintaa, mutta miehen tuli kyetä perustelemaan syyt tähän liitton ja maksamaan huomenlahjan osoituksena arvostuksesta ja "vaivannäöstä" tälle light-vaimolle. (Varmaan se suomenkielen vaimo-sanakin tulee germaanin naista ja/tai palvelijaa tarkoittavasta wimman-tapaisesta sanasta). Friedel-liitolla ei ollut lainmukaista statusta, mutta se voitiin halutessa muuttaa lainmukaiseksi 'Munt-liitoksi.

Vieläkin vähemmän sitova oli 'Kebs-ewe'. Siinä vapaa mies otti ei-vapaan naisen palvelusväen tai orjien (Kebse) joukosta Kebse-vaimokseen. Siihen ei tarvittu kenenkään suostumusta ja mies saattoi tehdä tempun omistamansa naisen kanssa koska tahansa. Näitä vaimoja voisi kuvitella olleen varakkaalla miehellä useitakin.

Olisko jokaiselle näistä avioliittomuodoista ollut omat "korvamerkkinsä", tätä en osaa sanoa. Ehkä vain se virallinen äithee olisi kantanut niitä vaimon päähineitä ja muita merkkejä. No saattoi niillä Friedel-liiton môðer-eillakin olla jokin Myssy päässä. Luulisi imsuilla olleen samantapainen käytäntö kuin germaaneilla.

Vastasit omaan kysymykseesi, sitä se äiti tarkoittaa ja miks se meillä olisi käytössä jos sillä ei olisi ollut juuri se merkitys.
Emä on se imsulainen nimitys joten germaanien kanssa avioituminen on ainoa looginen selitys äidin omaksumiselle kieleen.
Miespuoliset nimet kuten isä ja poika ovat uralista, äiti sekä tytär puolestaan germaanista joten voidaan päätellä miten on avioiduttu.

Thurisaz kirjoitti:Vastasit omaan kysymykseesi, sitä se äiti tarkoittaa ja miks se meillä olisi käytössä jos sillä ei olisi ollut juuri se merkitys. Emä on se imsulainen nimitys joten germaanien kanssa avioituminen on ainoa looginen selitys äidin omaksumiselle kieleen.
Miespuoliset nimet kuten isä ja poika ovat uralista, äiti sekä tytär puolestaan germaanista joten voidaan päätellä miten on avioiduttu.

Tulkinnoissa kannattaa olla hieman varovainen, sillä asioille voi löytyä useita mahdollisia selityksiä. Esimerkiksi Vantaanjoen suistoalueella elävien imsujen kielessä tunnetaan germaaneilta lainattu äitiä tarkoittava sana mutsi. Silti sitä ei selitetä niin, että germaanien kanssa on avioiduttu. Samassa yhteisössä on eletty, se näköjään riittää perhe-sanojen lainautumisille.

Thurisaz kirjoitti:

Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:Jostakin muistan lukeneeni, että juuri tämän lainmukaisen liiton vaimoista käytettiin nimeä 'Äithee" ja (vain) tästä liitosta syntyneillä lapsilla oli laillinen perintöoikeus.

Vastasit omaan kysymykseesi, sitä se äiti tarkoittaa ja miks se meillä olisi käytössä jos sillä ei olisi ollut juuri se merkitys.
Emä on se imsulainen nimitys joten germaanien kanssa avioituminen on ainoa looginen selitys äidin omaksumiselle kieleen.
Miespuoliset nimet kuten isä ja poika ovat uralista, äiti sekä tytär puolestaan germaanista joten voidaan päätellä miten on avioiduttu.

Toinenhan mahdollisuus olisi äitiä kuvaava sana 'môðer', joka ilmeisesti kuvaa lapsen emoa yleisessä merkityksessä eikä sitä muntliiton lainmukaista virallista vaimoa (äitheetä) suhteessa perintöoikeuden omaavaan lapseen. Friedel- ja Kebsliiton äidit olivat ehkä "vain" näitä môðereita. Niin, gootinkielestähän se äitee-sana kai imsuun on ilmestynyt. Gooteilla oli varmasti sama avioliittokäytäntö.

Laittaisin tänne linkinkin, mutta kun en enää muista, mistä tämän olen lukenut. Voi pitää paikkansa tai sitten ei...

aikalainen kirjoitti:Tulkinnoissa kannattaa olla hieman varovainen, sillä asioille voi löytyä useita mahdollisia selityksiä. Esimerkiksi Vantaanjoen suistoalueella elävien imsujen kielessä tunnetaan germaaneilta lainattu äitiä tarkoittava sana mutsi. Silti sitä ei selitetä niin, että germaanien kanssa on avioiduttu. Samassa yhteisössä on eletty, se näköjään riittää perhe-sanojen lainautumisille.

Tulkintoja voi keksiä vaikka kuinka paljon varsinkin jos ei pidä toisten tulkinnoista, esittämäni tulkinta on loogisin ja uskottavin.
Äiti ei ole mikään pelkkä murresana, yksilöiden sosiaalista statusta yhteisön sisällä kuvaavat nimitykset ovat olleet asioita joita ei niin vain muutella ja lainailla ymmärtämättä niiden merkitystä.

Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:

Toinenhan mahdollisuus olisi äitiä kuvaava sana 'môðer', joka ilmeisesti kuvaa lapsen emoa yleisessä merkityksessä eikä sitä muntliiton lainmukaista virallista vaimoa (äitheetä) suhteessa perintöoikeuden omaavaan lapseen. Friedel- ja Kebsliiton äidit olivat ehkä "vain" näitä môðereita. Niin, gootinkielestähän se äitee-sana kai imsuun on ilmestynyt. Gooteilla oli varmasti sama avioliittokäytäntö.

Laittaisin tänne linkinkin, mutta kun en enää muista, mistä tämän olen lukenut. Voi pitää paikkansa tai sitten ei...

Kaikki liittyy sanan statukseen ja merkitykseen.

Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:(Varmaan se suomenkielen vaimo-sanakin tulee germaanin naista ja/tai palvelijaa tarkoittavasta wimman-tapaisesta sanasta).

Jännä arvaus, mutta ei tule: suomen murteissa vaimolla on kirjo muitakin merkityksiä kuten 'nainen', 'ihminen'. Nykyisen kapeamman merkityksen voisi epäillä syntyneen vasta kristinuskon määriteltyä yksiavioisuuden ainoaksi oikeaksi tavaksi. Virossa vaim on 'henki', saamessa vastineita ovat váibmu 'sydän' (lienee lainasana suomen suunnalta), vuoigŋa 'henki'.

Vrt. myös mies, joka tarkoittaa yhtä lailla niin 'aviomiestä' että 'miespuolista' yleensä.

Thurisaz kirjoitti:Miespuoliset nimet kuten isä ja poika ovat uralista, äiti sekä tytär puolestaan germaanista joten voidaan päätellä miten on avioiduttu.

Korjaus tähänkin: tytär on baltista ja varmaan jo kantasuomen ajalla; äiti toisaalta vain nimenomaan suomessa, eli luultavasti uudempi (esim. virossa on edelleen ema). Mies sen sijaan tulee parhaan näkemäni selityksen mukaan germaanin 'vävyä' tarkoittavasta sanasta (= nykyruotsin måg).

Baltista myös tulevat morsian ja sisar, germaanista myös lanko ja ehkä veli (ja tietysti myöhemmin ruotsista muori & vaari).

Isä taas on viime aikoina (v. 2000) selitetty vanhaksi indoiranilaiseksi lainasanaksi. Kantauralissa on usein epäilty olleen matrilokaalinen kulttuuri, jossa mies ei kasvattanut niinkään omiaan vaan siskonsa lapset. Enon erottaminen sedästä onkin jo kantauralilaista perua.

(Tarkkaan ottaen termejä vanhempien veljille oli luultavasti neljä: eno (< *enä) oli kasvatusvastuullinen äidin vanhempi veli; *eći oli oma tai äidin nuorempi veli, eli: alle sukupolven verran vanhempi saman klaanin mies; *ekä oli isän vanhempi veli; setä (< *śečä) oli isän nuorempi veli. Ikäkriteeri sukulaisten erottelussa on imsusta kuitenkin jäänyt kokonaan pois.)

Pystynen kirjoitti:

Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:(Varmaan se suomenkielen vaimo-sanakin tulee germaanin naista ja/tai palvelijaa tarkoittavasta wimman-tapaisesta sanasta).

Jännä arvaus, mutta ei tule: suomen murteissa vaimolla on kirjo muitakin merkityksiä kuten 'nainen', 'ihminen'. Nykyisen kapeamman merkityksen voisi epäillä syntyneen vasta kristinuskon määriteltyä yksiavioisuuden ainoaksi oikeaksi tavaksi. Virossa vaim on 'henki', saamessa vastineita ovat váibmu 'sydän' (lienee lainasana suomen suunnalta), vuoigŋa 'henki'.

Vrt. myös mies, joka tarkoittaa yhtä lailla niin 'aviomiestä' että 'miespuolista' yleensä.

Thurisaz kirjoitti:Miespuoliset nimet kuten isä ja poika ovat uralista, äiti sekä tytär puolestaan germaanista joten voidaan päätellä miten on avioiduttu.

Korjaus tähänkin: tytär on baltista ja varmaan jo kantasuomen ajalla; äiti toisaalta vain nimenomaan suomessa, eli luultavasti uudempi (esim. virossa on edelleen ema). Mies sen sijaan tulee parhaan näkemäni selityksen mukaan germaanin 'vävyä' tarkoittavasta sanasta (= nykyruotsin måg).

Baltista myös tulevat morsian ja sisar, germaanista myös lanko ja ehkä veli (ja tietysti myöhemmin ruotsista muori & vaari).

Isä taas on viime aikoina (v. 2000) selitetty vanhaksi indoiranilaiseksi lainasanaksi. Kantauralissa on usein epäilty olleen matrilokaalinen kulttuuri, jossa mies ei kasvattanut niinkään omiaan vaan siskonsa lapset. Enon erottaminen sedästä onkin jo kantauralilaista perua.

(Tarkkaan ottaen termejä vanhempien veljille oli luultavasti neljä: eno (< *enä) oli kasvatusvastuullinen äidin vanhempi veli; *eći oli oma tai äidin nuorempi veli, eli: alle sukupolven verran vanhempi saman klaanin mies; *ekä oli isän vanhempi veli; setä (< *śečä) oli isän nuorempi veli. Ikäkriteeri sukulaisten erottelussa on imsusta kuitenkin jäänyt kokonaan pois.)

Vaikuttaa sekavalta.

Muori lienee murresana.

Sigfrid kirjoitti:Vaikuttaa sekavalta.

Näin voisi tiivistää. Sukulaissanoista on aika hankala hahmottaa mitään yhtenä nippuna saatuja osia, pikemmin niitä näyttäisi korvatun uusilla yksi silloin, toinen tällöin.

Pystynen kirjoitti:Isä taas on viime aikoina (v. 2000) selitetty vanhaksi indoiranilaiseksi lainasanaksi. Kantauralissa on usein epäilty olleen matrilokaalinen kulttuuri, jossa mies ei kasvattanut niinkään omiaan vaan siskonsa lapset. Enon erottaminen sedästä onkin jo kantauralilaista perua.

Joskus olen törmännyt selityksiin, että isä tulisi sanasta iso ja eno samaa tarkoittavasta sanasta (eno,enä). Joutavatko jo romukoppaan?

Pystynen kirjoitti:Korjaus tähänkin: tytär on baltista ja varmaan jo kantasuomen Baltista myös tulevat morsian ja sisar, germaanista myös lanko ja ehkä veli (ja tietysti myöhemmin ruotsista muori & vaari).

Täällä kaupataan veljelle suom.-ugr. alkuperää

http://www.suomisanakirja.fi/veli

aikalainen kirjoitti:

Pystynen kirjoitti:Isä taas on viime aikoina (v. 2000) selitetty vanhaksi indoiranilaiseksi lainasanaksi. Kantauralissa on usein epäilty olleen matrilokaalinen kulttuuri, jossa mies ei kasvattanut niinkään omiaan vaan siskonsa lapset. Enon erottaminen sedästä onkin jo kantauralilaista perua.

Joskus olen törmännyt selityksiin, että isä tulisi sanasta iso ja eno samaa tarkoittavasta sanasta (eno,enä). Joutavatko jo romukoppaan?

Suhteet ovat varmaan ihan oikein, mutta suunta on tapauksissa eri: isä on kantasana josta iso on johdos, enä sen sijaan kantasana josta eno on johdos. (Nyrkkisääntönä voi pitää, että kaikki o:hon loppuvat suomen sanat ovat joko johdoksia tai lainasanoja.) Esim. komissa on edelleen una 'suuruus', unaj 'eno', josta hyvin selvästi näkyy johtoprosessi.

Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:Täällä kaupataan veljelle suom.-ugr. alkuperää

http://www.suomisanakirja.fi/veli

Tämä on se vanhempi selitys, mutta ainoa itäisemmistä sukukielistä löydetty vastine on unkarin komitatiivin pääte -val, -vel (jonka yhdistäminen 'veljeä' tarkoittavaan sanaan vaatii aika monta oletusta). Vastine saamessa taas ei mitenkään sodi sitä vastaan että sana olisikin germaanisperäinen, ja oikeastaan äännesuhteiltaan sopii paremmin näin selitettäväksi: perintösanassa pitäisi olla ˣvallja eikä viellja. (Vrt. veri ~ varra, mennä : mene- ~ mannat, tehdä : teke- ~ dahkat.)

Populäärilähteissä ikävä kyllä usein pyörii vanhentunutta tietoa vielä vuosikymmenienkin päästä siitä, kun jokin uusi parempi näkemys on jo esitetty.

Pystynen kirjoitti:

Pikku-Höpöhöpö kirjoitti:Täällä kaupataan veljelle suom.-ugr. alkuperää

http://www.suomisanakirja.fi/veli

Tämä on se vanhempi selitys, mutta ainoa itäisemmistä sukukielistä löydetty vastine on unkarin komitatiivin pääte -val, -vel (jonka yhdistäminen 'veljeä' tarkoittavaan sanaan vaatii aika monta oletusta). Vastine saamessa taas ei mitenkään sodi sitä vastaan että sana olisikin germaanisperäinen, ja oikeastaan äännesuhteiltaan sopii paremmin näin selitettäväksi: perintösanassa pitäisi olla ˣvallja eikä viellja. (Vrt. veri ~ varra, mennä : mene- ~ mannat, tehdä : teke- ~ dahkat.)

Viron kielen etymologinen sanakirja tarjoaa alkuperäksi ensi sijassa juuri tuollaista germaanisanaa (vaikka mainitsee myös tuon suomalaisugrilaisselityksen unkareineen):
"veli : velje ~ velle : velje ~ velle 'vend' ← alggermaani *swelijō"

Jostain olen lukenut, että Suomessa naisten oli tapana lyhentää hiuksia naimisiin mennessä. Tietääkö kukaan, että kuinka paljon hiuksia lyhennettiin tai minkä malliseksi ne lyhennettiin?