Kainu kirjoitti:Olen ymmärtänyt, että syntymäpäiviä vietettiin ennen kristinuskon tuloa. En ole kuitenkaan löytänyt tietoa, että ruukattiinko jo silloin antaa lahjoja. Olen kuitenkin löytänyt sen, että silloin oltaisiin ruukattu juoda syntymäpäiväkousa oman suojelushaltian kunniaksi ja kotona olisi vieraillut väkeä vahtimassa, ettei syntymäpäivän viettäjälle olisi sattunut mitään ikävää. Onko silloin ollut myös muita tapoja viettää syntymäpäivää?
Suomen kristinuskoa edeltävästä ajasta ei tiedetä juuri mitään. Agricolalla oli joitain kuvauksia, nekin kirjattu perimätiedosta 400 vuotta jälkeenpäin. Joten ensin on varmistettava, onko noin yksityiskohtainen tietosi lähtöisin jostain luotettavasta lähteestä.Kainu kirjoitti:Olen ymmärtänyt, että syntymäpäiviä vietettiin ennen kristinuskon tuloa. En ole kuitenkaan löytänyt tietoa, että ruukattiinko jo silloin antaa lahjoja. Olen kuitenkin löytänyt sen, että silloin oltaisiin ruukattu juoda syntymäpäiväkousa oman suojelushaltian kunniaksi ja kotona olisi vieraillut väkeä vahtimassa, ettei syntymäpäivän viettäjälle olisi sattunut mitään ikävää. Onko silloin ollut myös muita tapoja viettää syntymäpäivää?
Antamasi artikkelin mukaan riimusauva oli lähetyssaarnaajien tuoma. Eli toisin sanoen katolisen tai ortodoksisen kirkon juliaaninen kalenteri piirrettynä puuhun. Siis kirkon tuoma.magnus kirjoitti:Kalenteri ei ole kirkon tuoma juttu, vaan aikaa mitattiin päivän tarkkuudella jo ennen koko kirkon syntyä, ainakin jo kivikaudella, esimerkkejä on useita. ... https://fi.wikipedia.org/wiki/Riimusauva
Edelleen se oleellinen kysymys: Mistä ihmeestä nämä tiedot on saatu?magnus kirjoitti:Suomessa käytettiin mm riimusauvoja, jotka tosin poltatettiin. ... Myöhäisrautakausi on tietenkin laaja käsite johon mahtuu monenlaista kulttuuria mutta nykysuomen alueella lapsille annettiin syntymäpäivänä uusi vaate, ja esimerkiksi tusinan vuotta täytettyään sai poijat oman kirveen, puukon jo puolentusinana.
TTJ kirjoitti:Germaaneilla oli oma kalenterinsa jota mm. Tacitus kuvaili, ja muinaissuomalaiset ilmeisesti omaksuivat sen, koskapa ainakin osa suomalaisista kuukaudennimistä on käännetty germaaninimistä (ainakin talvikuu, heinäkuu, elokuu). Jollain keinoin sitä on täytynyt pitää ja luultavasti se on ollut riimusauva, kun sitä on käytetty ilmeisen pitkään ja vanhimmat säilyneet käyttävät futharkia. Koska riimusauvat olivat yleensä puuta tai luuta, keskiaikaa vanhempia sauvoja ei ole säilynyt. Ehkä sellainen joskus jostain sulavasta jäätiköstä löytyy.
aikalainen kirjoitti:TTJ kirjoitti:Germaaneilla oli oma kalenterinsa jota mm. Tacitus kuvaili, ja muinaissuomalaiset ilmeisesti omaksuivat sen, koskapa ainakin osa suomalaisista kuukaudennimistä on käännetty germaaninimistä (ainakin talvikuu, heinäkuu, elokuu). Jollain keinoin sitä on täytynyt pitää ja luultavasti se on ollut riimusauva, kun sitä on käytetty ilmeisen pitkään ja vanhimmat säilyneet käyttävät futharkia. Koska riimusauvat olivat yleensä puuta tai luuta, keskiaikaa vanhempia sauvoja ei ole säilynyt. Ehkä sellainen joskus jostain sulavasta jäätiköstä löytyy.
Tässä on lisää germaanien kuukausista: https://en.wikipedia.org/wiki/Germanic_calendar
Suomen kuukausien nimissä talvi (???), heinä ja elo ovat niin ilmeisiä, että niitä ei ole pakko selittää käännöksinä. Talvella on talvi (kuten kesäkuussa kesä ja syyskuussa syksy), heinäkuussa heinä rehottaa ja niityiltä niitetään heinää, elokuussa on elonkorjuu.
Vuosikalenteri eli aurinkokalenteri on harvinainen, esimerkiksi Kiinassa oli ja on osin vieläkin kuukalenteri. Aurinkokalenteri on epäluonnollinen, sillä se ei ole mitenkään luonnossa havaittavasti havainnollinen, päinvastoin kuin taivaalla näkyvän kuun tuottama live-show-kalenteri. Myöskään vuoden alkukohtaa on hankala mistään luonnon ilmiöstä hahmottaa ilman tähtitieteellistä tarkkailua. Niinpä aurinkokalenteri vaatii auktoriteetin, joka määrittelee mikä on vuoden alkupiste ja miten vuosi jaotellaan jaksoihin (joita suomessa nimitetään kuukausiksi, vaikka ne sitä eivät ole), tai että lasketaanko vain päivän numereoita.
Jotta tällaisella kalenteri olisi merkitystä, kaikkien pitäisi käyttää sitä. Kun ennen sovittiin kokoontuminen kolmen kuun päähän nousevan puolikuun päivälle, nyt se pitäisi ilmaista tyyliin vuoden 234. päivä, ja kaikkien pitäisi muistaa joka päivä pitää riimusauvansa ajan tasalla. Vaatisi käytännössä valtiojohtoisen kalenterimäärittelyn. Sellaisen teki aikanaan Rooman valtakunnan keisari. Epäilen, että fennit ja aestit ja imsut olisivat sellaiseen hankalasti ylläpidettävään keskusjohtoiseen kalenteriin siirtyneet.
Ovat Pohjolassa ilmeisesti käyttäneet ihan vaan kuukalenteria, riimuihin kaverrettuna pykälinä. Kuukausilla ollut nimirimpsu, mutta vuositasolla sekin hankala, kun kuukaudet eivät mene aurinkovuoden kanssa tasajakoiseen tahtiin. Tarvitaan karkauskuukausia, ja kukahan nekin määrittelee.
Ennen vanhaan vuosi oli jaettu kuunkierron mukaan aina sattui, että kuunkiertoja vuodessa olikin 12 sijasta 13. Kun kuukausia oli 13, täytyi tuo ylimääräinen kuunkierto sijoittaa johonkin paikkaan vuodesta. Se sijoitettiinkin vuoden kolmanneksi kuukaudeksi ja se alkoi seitsemän viikkoa ennen vanhan ajanlaskun pääsiäistä. Tänä vuonna tuo kuukausi, Vaahtokuu, sijoittuisi 23. helmikuuta alkavalle viikolle.
Vaahtokuuta sanottiin myös vahto- tai kevätkuuksi. Vaahtokuu on jäänyt kansanperinteeseemme vanhoina sanontoina. Karjalassa on sanottu, ja vieläkin joissain paikoissa sanotaan: ”Vahtokuu varikset tuopi” tai ”Varis lensi vahtokuulla, kevätkuulla keikutteli.”
Kuukausirimpsun germaaniperäisyys olisi selkeämpää, jos kaikki nimet olisivat merkitykseltään samoja. Kun samoja ovat vain ne, jotka pohjautuvat kaikkien havaitsemiin ajankohdan olosuhteisiin, niin siitä ei voi paljoa päätellä. Voi olla tai voi olla olematta. Kannattaisi verrata myös slaavien, balttien ja muiden uralilaisten vanhoihin rimpsuihin.TTJ kirjoitti:Joulukuu tunnettiin ennen myös talvikuuna. Karkauskuu oli käytössä, nimeltään vaahtokuu.
On toki mahdollista että samat kuukausien nimet ovat sattumaa, mutta mitään erityistä kvanttihyppyä logiikassa ei vaadita tukemaan oletusta että ne olisivat germaanilainaa, kun yhteydet germaaneihin olivat kuitenkin vahvat ja asutustakin oli.
aikalainen kirjoitti:TTJ kirjoitti:Germaaneilla oli oma kalenterinsa jota mm. Tacitus kuvaili, ja muinaissuomalaiset ilmeisesti omaksuivat sen, koskapa ainakin osa suomalaisista kuukaudennimistä on käännetty germaaninimistä (ainakin talvikuu, heinäkuu, elokuu). Jollain keinoin sitä on täytynyt pitää ja luultavasti se on ollut riimusauva, kun sitä on käytetty ilmeisen pitkään ja vanhimmat säilyneet käyttävät futharkia. Koska riimusauvat olivat yleensä puuta tai luuta, keskiaikaa vanhempia sauvoja ei ole säilynyt. Ehkä sellainen joskus jostain sulavasta jäätiköstä löytyy.
Tässä on lisää germaanien kuukausista: https://en.wikipedia.org/wiki/Germanic_calendar
Suomen kuukausien nimissä talvi (???), heinä ja elo ovat niin ilmeisiä, että niitä ei ole pakko selittää käännöksinä. Talvella on talvi (kuten kesäkuussa kesä ja syyskuussa syksy), heinäkuussa heinä rehottaa ja niityiltä niitetään heinää, elokuussa on elonkorjuu.
Pystynen kirjoitti:Huomatkaapa myös että nimijärjestelmä ei täsmää edes muinaisyläsaksan ja muinaisenglannin välillä. Skandinaavisia voi verrata ruotsinkielisestä Wikipediasta:
https://sv.wikipedia.org/wiki/Gammelnordiska_kalendern
Tässä täsmääviä ovat heinäkuu, elokuu, syyskuu ja joulukuu (sen sijaan ei kesäkuu, joka ei ole alkujaan "suvikuu" vaan "kesantokuu").
Näyttäisi siltä että kantagermaaneilla ei ollut mitään vakiintuneita kuukausien nimiä. Järjestelmä on oikein hyvin voitu saada suomeen tältä suunnalta mutta nimiä on varmasti sorvailtu itse eri tahoilla.
Pystynen kirjoitti:sen sijaan ei kesäkuu, joka ei ole alkujaan "suvikuu" vaan "kesantokuu".
aikalainen kirjoitti:Tässä vielä pohjoissaamenkin (nykyiset) kuukaudet. Maaliskuun nimessä kait joutsen (njukča).
aikalainen kirjoitti:Yllättävää, kesäkuu olisi kesän ekan kuun nimeksi niin äärimmäisen luonteva. Mistä tiedetään, että on ollut kesantokuu? Mikähän on ollut nimeämisen peruste?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 20 vierailijaa